Tarhatattaren, tai Commelina communis, lisääminen ja istuttaminen ovat yksinkertaisia toimenpiteitä, jotka onnistuvat helposti sekä aloittelevalta että kokeneelta puutarhurilta. Tämä yksivuotinen kasvi on tunnettu nopeasta kasvustaan ja kyvystään lisääntyä tehokkaasti sekä siemenistä että pistokkaista, mikä tekee siitä erittäin palkitsevan kasvatettavan. Onnistunut istutus luo perustan terveelle kasvulle ja runsaalle kukkinnalle, ja oikeilla menetelmillä uusia taimia on helppo tuottaa runsaasti. Olipa tavoitteena perustaa uusi kukkapenkki, täyttää tyhjiä aukkoja tai kasvattaa kasveja ruukuissa, tarhatattaren monipuoliset lisäyskeinot tarjoavat joustavia ratkaisuja. Huolellinen valmistautuminen ja oikea ajoitus ovat avainasemassa parhaan mahdollisen lopputuloksen saavuttamiseksi.
Paras aika tarhatattaren istuttamiseen on keväällä, kun hallanvaara on ohi ja maa on alkanut lämmetä. Suoraan avomaalle kylvettäessä siemenet voidaan kylvää maanpinnan lämmettyä noin 10–15 asteeseen. Esikasvatus sisätiloissa antaa kuitenkin etumatkaa kasvulle ja aikaistaa kukintaa. Tällöin siemenet kylvetään pieniin ruukkuihin tai kylvökennoihin noin 4–6 viikkoa ennen suunniteltua ulosistutusta. Riippumatta menetelmästä, siemenet peitetään vain ohuella multakerroksella, sillä ne tarvitsevat valoa itääkseen tehokkaasti.
Istutuspaikan valmistelu on tärkeä vaihe. Alueelta poistetaan rikkakasvit ja maa muokataan kuohkeaksi. Maaperää voidaan parantaa lisäämällä kompostia tai muuta orgaanista ainesta, mikä takaa nuorille taimille ravinteikkaan ja kosteutta pidättävän kasvuympäristön. Jos taimet on esikasvatettu, ne istutetaan ulos varovasti, jotta niiden herkkä juuristo ei vahingoitu. Taimia on hyvä karaista eli totuttaa ulkoilmaan vähitellen muutaman päivän ajan ennen lopullista istutusta.
Istutuksen jälkeen taimia kastellaan huolellisesti, jotta juuret saavat hyvän kosketuksen ympäröivään maahan. Tasainen kosteus on erityisen tärkeää ensimmäisten viikkojen aikana, kun kasvit juurtuvat uuteen kasvupaikkaansa. Sopiva istutusväli on noin 20–30 senttimetriä, mikä antaa kasveille riittävästi tilaa kasvaa ja levittäytyä, mutta muodostaa silti tiheän ja peittävän kasvuston. Liian tiheä istutus voi heikentää ilmankiertoa ja altistaa kasveja sienitaudeille.
Siemenkylvö
Tarhatattaren lisääminen siemenistä on yleisin ja helpoin tapa. Siemenet voidaan kylvää suoraan kasvupaikalle myöhään keväällä, kun maa on riittävän lämmin. Ennen kylvöä maaperä valmistellaan huolellisesti kuohkeuttamalla ja poistamalla rikkakasvit. Siemenet ripotellaan harvaan valmistellun maan pinnalle ja peitetään vain hyvin ohuella kerroksella hienojakoista multaa tai hiekkaa, sillä valo edistää niiden itämistä. Kylvöksen itämisen ajan maa on pidettävä tasaisen kosteana, mutta ei märkänä.
Vaihtoehtoisesti siemenet voidaan esikasvattaa sisällä, mikä nopeuttaa kukinnan alkamista. Kylvö tehdään maalis-huhtikuussa kylvömultaan täytettyihin ruukkuihin tai kennoihin. Muutama siemen kylvetään kuhunkin ruukkuun ja peitetään kevyesti. Kylvös sijoitetaan valoisaan ja lämpimään paikkaan, ja itämisen nopeuttamiseksi ruukut voidaan peittää muovikelmulla tai lasilla. Kun taimet ovat kehittäneet ensimmäiset oikeat lehdet, ne koulitaan eli siirretään omiin, suurempiin ruukkuihinsa jatkamaan kasvuaan.
Taimien itäminen kestää yleensä yhdestä kolmeen viikkoa olosuhteista riippuen. Lämpötilan pitäminen noin 20 asteessa nopeuttaa prosessia. Kun taimet ovat itäneet, on tärkeää varmistaa, että ne saavat runsaasti valoa, jotta niistä ei kasva honteloita ja heikkoja. Eteläikkuna tai kasvivalaisin tarjoaa parhaat olosuhteet. Taimia kastellaan säännöllisesti, mutta mullan annetaan kuivahtaa hieman kasteluiden välillä juurien mätänemisen estämiseksi.
Ennen ulosistutusta esikasvatettuja taimia on tärkeää karaista. Tämä tarkoittaa niiden totuttamista vähitellen ulko-olosuhteisiin, kuten viileämpään lämpötilaan, tuuleen ja suoraan auringonvaloon. Karaisu aloitetaan viemällä taimet ulos suojaisaan paikkaan muutamaksi tunniksi päivässä ja pidentämällä ulkonaoloaikaa vähitellen noin viikon ajan. Huolellinen karaisu vähentää istutushokkia ja varmistaa kasvien nopean kotiutumisen lopulliselle kasvupaikalleen.
Pistokaslisäys
Pistokaslisäys on erittäin nopea ja tehokas tapa monistaa tarhatatarta. Tämä menetelmä on erityisen hyödyllinen, jos halutaan varmistaa, että uudet kasvit ovat täysin emokasvin kaltaisia. Parhaat pistokkaat saadaan terveistä ja voimakkaista versoista kesän aikana. Leikkaa terävällä veitsellä tai saksilla noin 10–15 senttimetrin mittaisia latva- tai varsipistokkaita, mieluiten lehtihangan alapuolelta. Poista alimmat lehdet pistokkaan varresta paljastaen muutaman sentin verran vartta.
Juurruttaminen onnistuu helposti sekä vedessä että mullassa. Vesijuurtamisessa pistokkaiden tyvet asetetaan vesiastiaan niin, että lehdet eivät ole veden alla. Vesi tulee vaihtaa muutaman päivän välein, ja juuret ilmestyvät yleensä viikon tai kahden kuluessa. Kun juuristo on muutaman senttimetrin pituinen, pistokkaat voidaan istuttaa multaan. Tämä menetelmä on visuaalisesti miellyttävä, sillä juurtumisen edistymistä on helppo seurata.
Multajuurtamisessa pistokkaat istutetaan suoraan kosteaan ja ilmavaan kylvö- tai taimimultaan. Pistokkaan tyven voi halutessaan kastaa juurrutushormoniin, mutta tarhatatar juurtuu yleensä hyvin ilmankin. Ruukku peitetään muovipussilla tai se asetetaan pienoiskasvihuoneeseen ilmankosteuden lisäämiseksi, mikä edistää juurtumista. Ruukkua pidetään valoisassa, mutta ei suorassa auringonpaahteessa olevassa paikassa. Juurtuminen mullassa kestää tyypillisesti 2–4 viikkoa.
Kun pistokkaat ovat juurtuneet ja alkaneet tuottaa uutta kasvua, ne ovat valmiita istutettaviksi suurempiin ruukkuihin tai suoraan avomaalle. Pistokaslisäys on erinomainen tapa tuottaa nopeasti uusia taimia esimerkiksi amppeleihin tai reunuskasviksi. Se mahdollistaa myös kasvin ”pelastamisen” syksyllä ottamalla pistokkaita sisälle talvehtimaan ja kasvattamaan seuraavan vuoden taimia varten.
Itsekylväytyminen ja hallinta
Tarhatatar on tunnettu taipumuksestaan kylväytyä itsestään, mikä voi olla sekä siunaus että kirous puutarhassa. Kasvi tuottaa runsaasti siemeniä, jotka varisevat maahan ja itävät seuraavana keväänä ilman erillisiä toimenpiteitä. Tämä tekee siitä erinomaisen valinnan luonnonmukaisiin puutarhoihin tai paikkoihin, joissa sen halutaan levitä vapaasti ja muodostaa laajoja, peittäviä kasvustoja. Itsekylväytyminen takaa kasvin jatkuvuuden vuodesta toiseen ilman, että puutarhurin tarvitsee kerätä siemeniä tai ostaa uusia taimia.
Tämän leviämistaipumuksen hallinta on kuitenkin tärkeää, jotta kasvi ei valtaa liikaa alaa ja syrjäytä muita lajeja. Tehokkain tapa hallita leviämistä on poistaa kuihtuneet kukat ennen kuin ne ehtivät muodostaa ja varistaa siemeniä. Säännöllinen nyppiminen paitsi estää hallitsematonta leviämistä, myös edistää uusien kukkien muodostumista ja pidentää kukintakautta. Tämä on erityisen tärkeää pienissä tai tarkasti suunnitelluissa puutarhoissa.
Jos itsekylväytymistä halutaan hyödyntää hallitusti, voidaan antaa osan kukista muodostaa siemeniä loppukesästä. Seuraavana keväänä itäneet taimet voidaan harventaa haluttuun tiheyteen, ja ylimääräiset taimet on helppo poistaa tai siirtää toiseen paikkaan. Nuoret taimet on helppo tunnistaa niiden tyypillisistä lehdistään, ja ne irtoavat maasta vaivattomasti. Tämä menetelmä mahdollistaa luonnollisen uudistumisen ilman, että kasvi muuttuu invasiiviseksi.
Toinen tapa hallita leviämistä on käyttää maan pinnalla paksua katekerrosta. Orgaaninen kate, kuten kuorike tai ruohosilppu, estää monien siementen itämistä, koska ne eivät saa tarpeeksi valoa. Ne siemenet, jotka onnistuvat itämään katteen läpi, ovat yleensä helpompia havaita ja poistaa. Katekerros auttaa samalla säilyttämään maan kosteutta ja vähentämään muuta rikkakasvien kasvua, mikä tekee siitä monin tavoin hyödyllisen hoitotoimenpiteen.
Istutuksen jälkeinen hoito
Onnistuneen istutuksen jälkeen ensimmäiset viikot ovat kriittisiä tarhatattaren taimien vakiintumiselle. Tärkein hoitotoimenpide tänä aikana on säännöllinen ja riittävä kastelu. Maaperä on pidettävä tasaisen kosteana, mutta ei läpimärkänä, jotta juuret voivat kasvaa ja kiinnittyä uuteen ympäristöönsä. Erityisesti kuivalla ja aurinkoisella säällä kastelutarve on suurempi. Hyvä nyrkkisääntö on tarkistaa maan kosteus sormella muutaman senttimetrin syvyydestä ennen kastelua.
Nuoret taimet ovat herkkiä kilpailulle rikkakasvien kanssa, jotka voivat viedä niiltä elintärkeitä ravinteita, vettä ja valoa. Siksi istutusalue on pidettävä huolellisesti puhtaana rikkakasveista. Varovainen käsin kitkeminen on paras menetelmä, jotta taimien herkkiä juuria ei vahingoiteta. Kun taimet kasvavat suuremmiksi ja muodostavat tiheän kasvuston, ne varjostavat maata ja estävät tehokkaasti uusien rikkakasvien itämistä.
Vaikka tarhatatar ei yleensä vaadi voimakasta lannoitusta, pieni alkulannoitus voi auttaa taimia pääsemään hyvään kasvuun. Istutuksen yhteydessä maahan sekoitettu hitaasti liukeneva yleislannoite tai komposti antaa kasveille tarvittavan energian juurtumiseen ja kasvuun. Liiallista typpilannoitusta tulee välttää, sillä se voi edistää liiallista lehtikasvua kukinnan kustannuksella. Myöhemmin kasvukaudella voidaan antaa tarvittaessa nestemäistä, kukintaa edistävää lannoitetta.
Taimien suojaaminen mahdollisilta tuholaisilta, kuten etanoilta, on myös tärkeää istutuksen jälkeisessä vaiheessa. Nuoret, mehukkaat lehdet ovat erityisen houkuttelevia monille tuholaisille. Tarkkaile kasveja säännöllisesti ja ryhdy toimenpiteisiin heti, jos havaitset merkkejä tuholaisista. Ympäristöystävälliset torjuntakeinot, kuten etanoiden kerääminen käsin tai tuhka- tai sahanpuruesteiden levittäminen kasvien ympärille, ovat usein riittäviä.
