Kielo on luonnostaan erittäin hyvin sopeutunut pohjoisen ilmaston kylmiin talviin, ja sen talvehtiminen avomaalla on yleensä täysin ongelmatonta ilman erityisiä suojatoimenpiteitä. Sen elinkierto perustuu maanalaiseen juurakkoon, joka toimii energiavarastona ja selviytymiselimenä lepokauden yli. Vaikka kielo onkin kestävä talvehtija, muutamien perusperiaatteiden ymmärtäminen ja oikeanlaiset syystoimet auttavat varmistamaan, että kasvi selviää talvesta mahdollisimman hyvin ja lähtee uuteen kasvuun voimakkaana seuraavana keväänä. Erityistä huomiota talvisuojaus vaatii ruukuissa ja astioissa kasvatettavien kielojen kohdalla, joiden juuristo on alttiimpi pakkasen ja kuivumisen aiheuttamille vaurioille.
Syksyn saapuessa ja päivien lyhentyessä kielo alkaa valmistautua talvilepoon. Sen lehdet alkavat vähitellen kellastua ja lakastua, mikä on täysin normaali osa sen vuosittaista sykliä. Tässä vaiheessa kasvi siirtää kaikki tärkeät ravinteet ja energian lehdistä maanalaiseen juurakkoonsa talven varalle. On erittäin tärkeää antaa lehtien lakastua täysin rauhassa, eikä niitä tule leikata pois ennenaikaisesti. Lehtien poistaminen liian aikaisin estää energiavarastojen täydentymisen, mikä heikentää kasvia ja johtaa väistämättä heikompaan kukintaan seuraavana vuonna. Kun lehdet ovat täysin kuivuneet ja ruskettuneet, ne voidaan halutessaan poistaa siisteyden vuoksi, mutta niiden jättäminen paikoilleen on usein paras vaihtoehto.
Luonnon oma talvisuoja on paras suoja myös kielolle. Puutarhassa kielokasvuston päälle varisseita puiden lehtiä ei kannata haravoida pois. Tämä lehtikerros muodostaa ilmavan ja eristävän peitteen, joka suojaa maata ja juurakkoa syvältä routaantumiselta ja suurilta lämpötilanvaihteluilta. Lehtikate myös hidastaa maan kuivumista erityisesti vähälumisina ja tuulisina talvina. Keväällä lehtikerros hajoaa hitaasti, vapauttaen arvokkaita ravinteita maahan ja parantaen sen rakennetta, aivan kuten kielon luontaisessa kasvuympäristössä lehtometsässä.
Pysyvä lumipeite on erinomainen luonnollinen eriste, joka suojaa kielon juurakkoa tehokkaasti jopa ankarimmilta pakkasilta. Lumen alla lämpötila pysyy lähellä nollaa, vaikka ilman lämpötila laskisi kymmenillä asteilla. Vähälumisina talvina, erityisesti Keski- ja Etelä-Suomessa, paljas maa voi jäätyä syvältä, mikä voi olla stressaavaa kasvien juuristoille. Tällaisissa olosuhteissa lehtikatteen tai kevyen havusuojauksen merkitys korostuu. Havunoksat ovat hyvä lisäsuoja, sillä ne keräävät tehokkaasti lunta ja estävät samalla kevätaurinkoa lämmittämästä maata liian aikaisin.
Valmistelut syksyllä
Ennen talven tuloa on tärkeää varmistaa, että kielon kasvuolosuhteet ovat kunnossa. Yksi tärkeimmistä syystoimista on varmistaa, että kasvualusta ei ole liian märkä. Syyssateet voivat kastella maan perusteellisesti, ja jos salaojitus on huono, seisova vesi voi jäätyessään vahingoittaa juurakkoa tai aiheuttaa sen mätänemistä. Varmista siis, että ylimääräinen vesi pääsee valumaan pois kasvupaikalta. Älä lannoita kieloa enää loppukesän tai syksyn aikana, sillä se voi innostaa kasvia tuottamaan uutta kasvua, joka ei ehdi talveentua kunnolla.
Lisää artikkeleita tästä aiheesta
Kasvuston siistiminen syksyllä on pitkälti makuasia. Kuten mainittu, lakastuneet lehdet on parasta jättää paikoilleen talvisuojaksi. Jos kasvustossa on kuitenkin ollut kesän aikana runsaasti kasvitauteja, kuten ruostetta tai lehtilaikkua, on suositeltavaa kerätä kaikki kasvinjätteet huolellisesti pois ja hävittää ne. Tämä vähentää taudinaiheuttajien mahdollisuutta talvehtia maassa ja tartuttaa uutta kasvustoa seuraavana keväänä. Tällöin talvisuojaksi voi levittää puhdasta kompostia tai puiden lehtiä muualta puutarhasta.
Syysistutus on myös osa talveen valmistautumista. Jos jaat kielokasvustoa tai istutat uusia taimia, tee se riittävän ajoissa syksyllä, mieluiten elo-syyskuussa. Tämä antaa juurakoille riittävästi aikaa juurtua uuteen paikkaansa ennen maan jäätymistä. Hyvin juurtunut kasvi selviää talvesta huomattavasti paremmin kuin juuri ennen pakkasia istutettu. Muista kastella uusia istutuksia huolellisesti, jotta juurtuminen lähtee hyvin käyntiin, mutta vältä maan pitämistä jatkuvasti märkänä syksyn edetessä.
Ennen maan routaantumista on hyvä tarkistaa, ettei myyrillä tai muilla jyrsijöillä ole pesäkoloja aivan kielokasvuston läheisyydessä. Vaikka kielo ei yleensä ole myyrien herkkua myrkyllisyytensä vuoksi, voivat ne kaivellessaan vahingoittaa juurakoita. Tiheä kielikko tarjoaa hyvän suojan myyrille, joten on hyvä pitää silmällä niiden mahdollisia käytäviä ja tarvittaessa ryhtyä torjuntatoimiin. Tämä on kuitenkin harvoin merkittävä ongelma kielon kohdalla.
Ruukussa kasvatettavan kielon talvehtiminen
Ruukussa tai muissa astioissa kasvatettavan kielon talvehtiminen vaatii huomattavasti enemmän huomiota kuin avomaalla kasvavan. Ruukun multatila on pieni ja se jäätyy läpikotaisin paljon nopeammin ja syvemmältä kuin maassa oleva juuristo. Tämä altistaa juurakon paleltumiselle. Lisäksi jäätynyt multapaakku voi kuivua talven aikana, erityisesti jos se altistuu tuulelle ja auringolle, mikä voi tappaa juurakon. Siksi ruukussa kasvavat kielot on suojattava huolellisesti.
Lisää artikkeleita tästä aiheesta
Yksi tehokkaimmista tavoista talvettaa ruukkukielo on upottaa koko ruukku maahan. Kaiva puutarhaan ruukun mentävä kuoppa esimerkiksi kasvimaalle tai perennapenkin tyhjään kohtaan ja aseta ruukku sinne. Peitä ruukun reunat mullalla ja lopuksi kerroksella lehtiä tai havuja. Maan sisällä ruukun lämpötila seuraa ympäröivän maan lämpötilaa ja juurakko on suojassa pahimmilta pakkasilta ja kuivumiselta. Tämä on helppo ja varma tapa, joka jäljittelee avomaan olosuhteita.
Jos ruukun upottaminen maahan ei ole mahdollista, se tulee suojata muilla keinoin. Siirrä ruukku mahdollisimman suojaisaan paikkaan, esimerkiksi rakennuksen seinustalle, jossa se on suojassa tuulelta. Kiedo ruukun ympärille useita kerroksia pakkaspeitettä, juuttikangasta tai kuplamuovia. Tärkeää on eristää ruukku myös altapäin asettamalla se esimerkiksi styrox-levyn päälle, jotta kylmyys ei pääse johtumaan maasta. Lopuksi ruukun voi peitellä vielä havuilla ja lumella, kun sitä sataa.
Kolmas vaihtoehto on siirtää ruukku talvehtimaan kylmään, mutta pakkaselta suojattuun tilaan, kuten kellariin, autotalliin tai viileään varastoon. Lämpötilan tulisi pysytellä mieluiten nollan ja viiden plusasteen välillä. On tärkeää, että tila on riittävän kylmä, jotta kasvi pysyy lepotilassa eikä lähde kasvuun ennenaikaisesti. Talvetuksen aikana multaa on kasteltava hyvin niukasti, vain sen verran, ettei juurakko pääse kuivumaan täysin. Muutama kastelukerta talven aikana riittää. Valoa kasvi ei lepotilassa tarvitse.
Kevään herääminen ja talvisuojien poisto
Kun kevät koittaa ja lumi alkaa sulaa, on aika alkaa ajatella talvisuojien poistamista. Tämä on tehtävä oikeaan aikaan, sillä liian aikainen poistaminen altistaa kasvit kylmille kevätyöille, kun taas liian myöhäinen poistaminen voi hauduttaa ja vahingoittaa maan pinnalla olevia uusia versoja. Seuraa sääennusteita ja poista suojat vähitellen, kun pahin pakkasjakso on ohi ja maa alkaa sulaa. Havut ja lehdet kannattaa poistaa pilvisenä päivänä, jotta kasvit eivät saa shokkia voimakkaasta kevätauringosta.
Avomaalla kasvavien kielojen kohdalla luonnonmukainen lehtikate voidaan jättää suurimmaksi osaksi paikoilleen. Voit hieman harventaa paksuimpia lehtikasoja, jotta uudet versot pääsevät helpommin nousemaan niiden läpi. Suurin osa lehdistä maatuu nopeasti paikalleen ja toimii erinomaisena lannoitteena ja maanparannusaineena uudelle kasvukaudelle. Tämä säästää vaivaa ja on erittäin hyödyllistä kasville.
Ruukussa talvehtineet kielot tulee myös herätellä kevääseen vähitellen. Maahan upotetut ruukut nostetaan ylös, kun maa on sulanut. Kylmässä varastossa talvehtineet ruukut siirretään ensin valoisaan, mutta viileään paikkaan. Kun uutta kasvua alkaa näkyä, kastelua lisätään vähitellen. Älä siirrä kasveja suoraan lämpimästä sisätilasta ulos pakkasyöhön, vaan totuta ne ulkoilmaan vähitellen pitämällä niitä aluksi ulkona vain päivisin.
Tarkkaile uusia versoja keväällä. Jos ankarat yöpakkaset uhkaavat sen jälkeen, kun versot ovat jo nousseet pintaan, voit suojata ne yöksi kevyesti esimerkiksi harsolla. Vaikka kielo onkin kestävä, voimakas pakkanen voi vioittaa kaikkein hentoisimpia uusia alkuja. Kun kasvu on päässyt hyvään vauhtiin ja hallanvaara on ohi, kielo ei enää erityistä hoitoa kaipaa, vaan se jatkaa kasvuaan ja valmistautuu toukokuiseen kukintaansa.
