Valo on yksi elämän perusedellytyksistä kasveille, ja englantilaiselle pelargonille se on erityisen kriittinen tekijä. Oikeanlainen valon määrä ja laatu säätelevät lähes kaikkia kasvin elintoimintoja, aina yhteyttämisestä ja kasvusta aina upeiden kukintojen muodostumiseen asti. Toisin kuin monet auringossa viihtyvät sukulaisensa, elegantti jalopelargoni on valon suhteen hieman vaativampi ja herkempi. Se rakastaa kirkkautta, mutta ei siedä armotonta paahdetta. Oikean tasapainon löytäminen valon ja varjon välillä onkin avainasemassa tämän kasvin onnistuneessa kasvatuksessa. Tässä artikkelissa syvennymme englantilaisen pelargonin sielunelämään valon suhteen ja annamme käytännön neuvoja optimaalisen kasvupaikan valintaan.
Englantilainen pelargoni menestyy parhaiten paikassa, jossa se saa runsaasti kirkasta, mutta epäsuoraa valoa. Ihanteellinen valaistus on noin 6–8 tuntia valoa päivässä. Liian vähäisessä valossa kasvi ei pysty yhteyttämään tehokkaasti, mikä näkyy suoraan sen kasvussa ja kukinnassa. Varjoisassa paikassa versot venyvät kohti valoa, muuttuvat honteloiksi ja heikoiksi, ja lehtivälit kasvavat pitkiksi. Lehdet voivat myös muuttua vaaleanvihreiksi tai kellertäviksi. Tärkein seuraus valonpuutteesta on kuitenkin kukinnan vähyys tai sen täydellinen puuttuminen.
Vaikka valoa tarvitaan runsaasti, on vältettävä polttavaa keskipäivän aurinkoa. Erityisesti kuumina kesäkuukausina suora ja paahtava auringonpaiste voi olla kasville liikaa. Se voi aiheuttaa lehtien palamista, mikä näkyy ruskeina tai valkoisina laikkuina lehdillä. Myös herkät kukat voivat kärsiä kuumuudesta ja lakastua ennenaikaisesti. Siksi paahteisin eteläsuuntainen paikka ilman minkäänlaista suojaa ei ole paras mahdollinen valinta tälle kasville. Oikeanlainen suojaus kuumimmalta auringolta takaa pidemmän ja kauniimman kukinnan.
Täydellinen kasvupaikka tarjoaakin molempien maailmojen parhaat puolet. Esimerkiksi itään suuntautuva parveke tai terassi on usein erinomainen, sillä siellä kasvi saa nauttia virkistävästä aamuauringosta, mutta on suojassa päivän kuumimmalta paahteelta. Myös länteen suunnattu paikka toimii hyvin, tarjoten runsaasti lempeää iltapäivän aurinkoa. Jos ainoa vaihtoehto on eteläsuunta, kannattaa kasvi sijoittaa niin, että esimerkiksi suuremmat kasvit, varjostuskangas tai rakennuksen osa suojaavat sitä keskipäivän tunteina.
Sisätiloissa kasvatettaessa valoisa ikkuna on välttämätön. Itä- tai länsi-ikkuna on usein paras vaihtoehto. Eteläikkunalla kasvi voi menestyä, mutta se on suojattava kesän kuumimpina kuukausina esimerkiksi ohuella verholla. Pohjoisikkuna ei yleensä tarjoa riittävästi valoa englantilaisen pelargonin kukkimiseen. Jos luonnonvaloa ei ole riittävästi saatavilla, kasvivalon käyttö voi olla erinomainen ratkaisu, erityisesti talvella pistokkaita kasvatettaessa tai kasvia talvehditettaessa.
Valon vaikutus kukintaan
Valon määrällä on suora ja välitön vaikutus englantilaisen pelargonin kukintaan. Kukka-aiheiden, eli nuppujen, muodostuminen on valosta riippuvainen prosessi. Kasvi tarvitsee riittävästi valoenergiaa tuottaakseen ne sokerit ja hormonit, jotka ovat välttämättömiä kukinnan käynnistymiselle. Jos kasvi elää liian varjoisassa paikassa, se käyttää kaiken vähäisen energiansa eloonjäämiseen ja lehtien kasvattamiseen, eikä sille jää resursseja kukkien tuottamiseen. Siksi valoisan kasvupaikan varmistaminen on ensimmäinen ja tärkein askel kohti runsasta kukintaa.
Myös valon kesto, eli päivän pituus, vaikuttaa kukintaan. Pelargonit ovat niin sanottuja pitkän päivän kasveja, mikä tarkoittaa, että ne virittyvät kukkaan, kun päivät pitenevät keväällä ja kesällä. Suomen valoisat kesäyöt tarjoavatkin erinomaiset olosuhteet runsaalle kukkimiselle. Tämä selittää myös, miksi kasvi lopettaa kukinnan syksyllä päivien lyhentyessä ja valmistautuu lepoon. Valon kesto on tärkeä signaali kasvin sisäiselle kellolle.
Kukkien väri ja laatu ovat myös yhteydessä valon määrään. Riittävässä valossa kukkien värit kehittyvät kirkkaiksi ja syviksi. Valonpuutteessa värit voivat jäädä haaleiksi ja vaisuiksi. Lisäksi voimakas kasvu, jonka riittävä valo mahdollistaa, tuottaa suurempia ja näyttävämpiä kukintoja. Hyvinvoiva ja oikein valaistu kasvi jaksaa tuottaa uusia nuppuja jatkuvasti läpi koko kesän, kun taas heikossa valossa kasvava yksilö saattaa tuottaa vain muutaman kukan kauden aikana.
On kuitenkin muistettava aiemmin mainittu herkkyys liian voimakkaalle auringolle. Vaikka valoa tarvitaan kukintaan, paahtava aurinko voi lyhentää yksittäisten kukkien ikää huomattavasti. Terälehdet palavat herkästi ja koko kukinto voi lakastua muutamassa päivässä. Siksi on tärkeää löytää tasapaino, jossa kasvi saa tarpeeksi energiaa tuottaakseen kukkia, mutta jossa kukat eivät tuhoudu liian kovassa paahteessa. Lempeä aamu- ja ilta-aurinko onkin parasta lääkettä upeaan ja pitkäkestoiseen kukintaan.
Kasvun ohjaaminen valolla
Kasvit ovat luonnostaan fototrooppisia, mikä tarkoittaa, että ne kasvavat kohti valonlähdettä. Tämä on selviytymismekanismi, jolla kasvi pyrkii maksimoimaan valonsaantinsa. Jos englantilainen pelargoni saa valoa vain yhdeltä suunnalta, esimerkiksi ikkunalaudalla, se alkaa nopeasti kallistua ja kasvaa vinoon kohti ikkunaa. Tämä johtaa epätasapainoiseen ja yksipuoliseen kasvuun. Kasvin toinen puoli jää varjoon ja sen kasvu heikkenee.
Tämän estämiseksi on tärkeää kääntää ruukkua säännöllisesti. Noin neljänneskierros kerran viikossa riittää yleensä pitämään kasvin kasvun suorana ja tasapainoisena. Säännöllinen kääntely varmistaa, että kaikki kasvin osat saavat tasaisesti valoa, mikä edistää tuuheaa ja symmetristä kasvutapaa. Tämä yksinkertainen toimenpide parantaa huomattavasti kasvin ulkonäköä ja yleistä terveyttä.
Valonpuute aiheuttaa myös versojen venymistä ja honteloitumista. Kun kasvi ei saa tarpeeksi valoa, se yrittää ”kurkottaa” kohti sitä kasvattamalla nopeasti pituutta. Tällöin syntyy pitkät lehtivälit ja heikot, taipuisat versot. Tällainen kasvi on altis katkeamiselle ja taudeille, eikä se jaksa kannatella suuria kukintojaan. Jos huomaat kasvissasi venymisen merkkejä, se on selvä viesti siitä, että se tarvitsee enemmän valoa.
Jos kasvi on päässyt venähtämään pahasti, sitä voi ja kannattaa leikata. Leikkaaminen kannustaa kasvia haaroittumaan alempaa ja tuottamaan uusia, vahvempia versoja. Leikkaamisen jälkeen on kuitenkin ensisijaisen tärkeää siirtää kasvi valoisampaan paikkaan, muuten uudetkin versot kasvavat honteloiksi. Oikea valon määrä yhdistettynä säännölliseen leikkaamiseen ja ruukun kääntelyyn tuottaa kauniin, tuuhean ja terveen kasvin.
Valon tarve eri vuodenaikoina
Keväällä, kun englantilainen pelargoni herätellään talvilevolta, sen valontarve alkaa kasvaa. Uuden kasvun käynnistyminen vaatii runsaasti energiaa, joten kasvi on siirrettävä mahdollisimman valoisaan paikkaan. Suomen keväällä valo ei ole vielä kovin voimakasta, joten eteläikkunakin voi olla sopiva paikka. Lisävalon antaminen kasvivalaisimella on erittäin suositeltavaa, sillä se varmistaa tanakan ja tuuhean kasvun heti alusta alkaen ja estää talven jäljiltä heikkojen versojen venymistä.
Kesä on englantilaisen pelargonin pääkasvukautta, ja silloin valontarve on suurimmillaan. Kuten aiemmin todettu, kesällä on tärkeintä tarjota runsaasti kirkasta valoa, mutta suojata kasvi kuumimmalta keskipäivän paahteelta. Ulkona kasvatettaessa on helppo löytää sopiva paikka, jossa esimerkiksi puun tai rakennuksen varjo antaa suojaa päivän kuumimpina tunteina. Valon ja lämmön yhdistelmä saa kasvin kukoistamaan.
Syksyn saapuessa valon määrä ja voimakkuus vähenevät luonnostaan. Tämä on kasville signaali hidastaa kasvuaan ja valmistautua talvilepoon. Tässä vaiheessa kasvi ei enää tarvitse yhtä paljon valoa kuin kesällä. Kun kasvi siirretään sisälle talvehtimaan, sille on kuitenkin pyrittävä tarjoamaan mahdollisimman valoisa paikka, jotta se selviää talvesta hyvin. Vähäinenkin luonnonvalo auttaa kasvia ylläpitämään elintoimintojaan lepokauden aikana.
Talvella, kun kasvi on viileässä lepotilassa, sen valontarve on pienimmillään, mutta ei olematon. Täydellinen pimeys ei ole hyväksi. Valoisa paikka, kuten viileän huoneen ikkuna, on ihanteellinen. Valo auttaa kasvia pysymään elossa ja estää sitä kuluttamasta kaikkia vararavintojaan. Jos valoisaa ja viileää paikkaa ei ole, on parempi valita viileä ja hieman hämärämpi paikka kuin lämmin ja pimeä. Kasvivalo voi olla hyvä apu myös talvehtimisen aikana, jos luonnonvaloa on hyvin vähän saatavilla.
