Kielo valontarve

Kielo on klassinen varjon ja puolivarjon kasvi, jonka menestyminen puutarhassa on suoraan sidoksissa sen kykyyn sopeutua vähäisempiin valo-olosuhteisiin. Sen luontainen kasvuympäristö lehtometsien pohjakerroksessa, suurten puiden ja pensaiden alla, on muokannut siitä lajin, joka ei ainoastaan siedä varjoa, vaan suorastaan vaatii sitä kukoistaakseen. Oikean valaistuksen ymmärtäminen onkin yksi tärkeimmistä tekijöistä onnistuneen kielokasvuston perustamisessa. Liian voimakas ja suora auringonvalo on kielolle haitallisempaa kuin syvä varjo, sillä se polttaa herkät lehdet ja kuivattaa kasvualustan nopeasti, estäen kasvin hyvinvoinnin ja kukinnan.

Ihanteellinen kasvupaikka kielolle tarjoaa sille siivilöityvää, epäsuoraa valoa tai täyden varjon osan päivästä. Parhaita paikkoja ovat esimerkiksi pohjoisen tai idän puoleiset seinustat, suurten lehtipuiden alustat tai rehevien pensaiden katvealueet. Tällaisissa paikoissa kielo saa riittävästi hajavaloa yhteyttämiseen, mutta on samalla suojassa keskipäivän paahtavalta auringolta. Erityisesti lehtipuiden alla olosuhteet ovat täydelliset, sillä keväällä, kielon aktiivisimman kasvun ja kukinnan aikaan, puissa ei ole vielä lehtiä, jolloin valoa on runsaammin saatavilla. Kesän edetessä ja puiden lehtipeitteen tihentyessä, kielo saa luonnostaan tarvitsemansa suojan ja varjon.

Täysi varjo, esimerkiksi tiheän havumetsän tai rakennuksen pohjoispuolen syvimmässä katveessa, ei sekään ole kielolle ongelma eloonjäämisen kannalta. Se pystyy kasvattamaan lehtiä ja leviämään juurakkonsa avulla jopa hyvin vähäisessä valossa. Kukinta saattaa kuitenkin jäädä niukaksi tai kokonaan pois, jos valoa on äärimmäisen vähän. Kielo tarvitsee jonkin verran valoenergiaa virittääkseen kukkasilmunsa. Jos siis toivot runsasta ja tuoksuvaa kukintaa, pyri löytämään paikka, joka on pääosin varjoinen, mutta johon lankeaa edes hetkellisesti aamun tai illan lempeää aurinkoa tai runsaasti epäsuoraa valoa.

Suoraa auringonpaahdetta kielo ei siedä lainkaan, etenkään kuumimpina keskipäivän tunteina. Etelän tai lännen puoleinen avoin paikka on sille täysin sopimaton. Auringon UV-säteily ja kuumuus polttavat nopeasti sen ohuet lehdet, jotka muuttuvat ensin kellertäviksi, sitten ruskeiksi ja paperimaisiksi reunoiltaan. Tämä ei ainoastaan näytä epäsiistiltä, vaan se myös heikentää kasvin kykyä yhteyttää ja kerätä vararavintoa juurakkoonsa. Toistuva altistuminen liialle auringolle johtaa vähitellen koko kasvuston kuihtumiseen ja kuolemaan.

Valon vaikutus kasvuun ja kukintaan

Valon määrällä on suora vaikutus kielon kasvutapaan ja ulkonäköön. Puolivarjossa, ihanteellisissa olosuhteissa, kielot kasvattavat vahvat, tummanvihreät lehdet ja tuottavat runsaasti kukkavarsia. Kasvusto on tiheää ja elinvoimaista. Kukkien tuoksu on voimakkaimmillaan paikoissa, joissa ilma ei ole paahteisen kuuma ja tuulenvire pääsee levittämään aromia. Oikea valon määrä takaa tasapainoisen kasvun, jossa kasvi panostaa sekä lehtien tuotantoon että lisääntymiseen kukkien avulla.

Syvemmässä varjossa kielo pyrkii kompensoimaan valon puutetta kasvattamalla lehtiään suuremmiksi ja ohuemmiksi maksimoidakseen valonkeruupinta-alan. Lehtiruodit saattavat myös venyä pidemmiksi, kun kasvi ”kurkottaa” kohti valoa. Vaikka kasvusto voi näyttää rehevältä lehtien osalta, kukinta on usein heikompaa. Tämä on kasvin selviytymisstrategia: kun resursseja on niukasti, se panostaa ensisijaisesti elintärkeään yhteyttämiseen ja kasvuun, ja lisääntyminen jää toissijaiseksi.

Liiallisessa valossa, kuten aiemmin todettiin, kasvu kärsii. Lehtien palamisen lisäksi kasvi voi jäädä kitukasvuiseksi ja matalaksi. Se yrittää suojautua auringolta, ja sen lehdet saattavat olla vaaleampia ja kellertävämpiä kuin varjossa kasvavien yksilöiden. Kukinta voi onnistua, jos kosteutta on riittävästi, mutta kukat lakastuvat nopeasti kuumuudessa ja kasvin yleisilme on kärsivä. On selvää, että tällaiset olosuhteet ovat kielolle jatkuva stressitekijä.

On mielenkiintoista huomata, että kielon suhde valoon muuttuu vuodenkierron mukaan. Aikaisin keväällä, ennen puiden lehteen tuloa, metsänpohja on yllättävän valoisa. Kielo on sopeutunut hyödyntämään tämän lyhyen valoisan jakson tehokkaasti. Se puskee versonsa nopeasti maan läpi ja aloittaa yhteyttämisen ja kukinnan valmistelun. Tämä ajoitus on ratkaisevan tärkeä sen menestymiselle kilpailussa muiden metsänpohjan kasvien kanssa.

Kasvupaikan valinta ja muokkaaminen

Puutarhassa kielolle sopivan paikan löytäminen on yleensä helppoa, sillä lähes jokaisessa pihassa on varjoisia alueita. Rakennusten pohjois- ja itäpuolet ovat erinomaisia valintoja. Samoin suurten puiden ja pensaiden alustat, jotka tarjoavat luonnollista, liikkuvaa varjoa, ovat ihanteellisia. Tällainen ”täplikäs varjo”, jossa auringonvalon pilkahdukset siivilöityvät lehvästön läpi, on usein kaikkein paras vaihtoehto, sillä se tarjoaa suojaa, mutta ei ole täysin pimeä.

Jos puutarhasi on pääosin aurinkoinen, voit luoda kielolle sopivia olosuhteita istuttamalla sen kumppaniksi korkeampia kasveja. Esimerkiksi saniaiset, kuunliljat tai korkeaksi kasvavat perennat voivat tarjota tarvittavan suojan auringolta. Myös pienen puun tai suuren pensaan istuttaminen voi tulevaisuudessa luoda uuden, varjoisan alueen, joka sopii täydellisesti kielojen ja muiden varjon kasvien kodiksi. Puutarhan suunnittelussa kannattaa ajatella kolmiulotteisesti ja hyödyntää eri kasvien tarjoamia kerroksia.

On tärkeää ottaa huomioon, että valo-olosuhteet voivat muuttua puutarhassa vuosien saatossa. Nuoret puut kasvavat ja luovat lisää varjoa, tai vanha puu saatetaan joutua kaatamaan, mikä paljastaa aiemmin varjoisan paikan auringolle. Tarkkaile siis puutarhasi muutoksia ja ole valmis siirtämään kielokasvustoa, jos sen nykyinen paikka muuttuu sille epäsuotuisaksi. Onneksi kieloa on helppo jakaa ja siirtää, joten se sopeutuu hyvin tällaisiin muutoksiin, kunhan ne tehdään oikeaan aikaan.

Kieloa voi kasvattaa myös ruukuissa ja siirrettävissä astioissa. Tämä antaa erinomaisen mahdollisuuden hallita valo-olosuhteita täydellisesti. Voit sijoittaa ruukun keväällä valoisampaan paikkaan ja siirtää sen kesän kuumimmiksi kuukausiksi täyteen varjoon. Tämä on erityisen kätevää parvekkeilla ja terasseilla, joissa olosuhteet voivat vaihdella suuresti päivän mittaan. Astiakasvatus mahdollistaa optimaalisten valo-olosuhteiden tarjoamisen kielolle läpi koko kasvukauden.

Yhteys muihin kasvuolosuhteisiin

Valontarve on tiiviisti kytköksissä kielon muihin kasvuvaatimuksiin, erityisesti veden tarpeeseen. Varjoisella paikalla maa pysyy luonnostaan viileämpänä ja kosteampana, koska auringon haihduttava vaikutus on vähäisempi. Tämä vähentää kastelun tarvetta ja luo tasaisemmat olosuhteet, joissa kielo viihtyy. Aurinkoisella paikalla maa sen sijaan kuivuu nopeasti, ja vaikka kieloa kastelisi jatkuvasti, se kärsii kuumuuden ja kuivan ilman aiheuttamasta stressistä. Siksi oikean valaistuksen valinta on myös avain onnistuneeseen vesitalouden hallintaan.

Myös maaperän laatu korostuu eri valo-olosuhteissa. Varjossa, lehtipuiden alla, maahan kertyy luonnostaan lehtikariketta, joka maatuessaan muodostaa humuspitoista ja ravinteikasta multaa. Tämä on juuri sellaista maata, josta kielo pitää. Aurinkoisilla paikoilla orgaaninen aines hajoaa nopeammin ja maa on usein köyhempää, ellei sitä paranneta aktiivisesti. Varjoinen paikka siis tukee luonnostaan sellaisen maaperän syntymistä, joka on kielolle ihanteellinen.

Kielo on erinomainen aluskasvi monille muille happaman ja varjoisan paikan kasveille. Se sopii täydellisesti esimerkiksi alppiruusujen, atsaleojen, hortensioiden ja havukasvien juurelle. Tällaisissa yhteisistutuksissa suuremmat kasvit luovat kielolle tarpeellisen varjon, ja kielo puolestaan peittää maan kauniisti, estää rikkakasvien kasvua ja auttaa pitämään maanpinnan kosteana ja viileänä. Tämä on hyvä esimerkki toimivasta kasvikumppanuudesta, jossa molemmat osapuolet hyötyvät toisistaan.

Lopulta on hyvä muistaa, että kasvit ovat sopeutuvaisia. Vaikka esitetyt ohjeet kuvaavatkin ihanteellisia olosuhteita, kielo voi menestyä myös hieman poikkeavissa valaistusoloissa, kunhan sen muut perustarpeet, kuten kosteus ja maaperän laatu, ovat kunnossa. Parhaan tuloksen saat kuitenkin aina, kun pyrit jäljittelemään kasvin luontaista elinympäristöä mahdollisimman tarkasti. Kielon tapauksessa tämä tarkoittaa ennen kaikkea suojan ja varjon tarjoamista.