Samettikukka on yksi rakastetuimmista yksivuotisista kesäkukistamme, joka tuo puutarhoihin ja parvekkeille lämpimiä sävyjä ja runsasta kukkaloistoa. Termi ”yksivuotinen” tarkoittaa kasvitieteellisesti sitä, että kasvi suorittaa koko elinkiertonsa – itämisestä siementen tuottamiseen – yhden kasvukauden aikana. Suomen lyhyen ja viileän kasvukauden sekä ankaran talven vuoksi samettikukkaa kohdellaankin meillä lähes poikkeuksetta yksivuotisena kasvina, jonka elämä päättyy ensimmäisiin syksyn pakkasiin. Kysymys samettikukan talvehdittamisesta nousee kuitenkin ajoittain esiin, ja vaikka se onkin haastavaa ja harvoin kannattavaa, se ei ole täysin mahdotonta tietyin edellytyksin. Tässä artikkelissa tarkastelemme samettikukan luontaista elinkiertoa ja syitä, miksi sen talvehtiminen Suomessa on vaikeaa, sekä annamme ohjeita niille, jotka haluavat kokeilla tämän aurinkoisen kukan talvisäilytystä.
Samettikukan luontainen elinkierto
Samettikukkien suku (Tagetes) on kotoisin Amerikan mantereelta, pääasiassa Meksikosta ja Keski-Amerikasta, missä ilmasto on huomattavasti lämpimämpi ja kasvukausi pidempi kuin Suomessa. Näillä alkuperäisillä kasvualueillaan monet samettikukkalajit ovat lyhytikäisiä perennoja tai yksivuotisia kasveja, jotka selviytyvät talven yli leudon ilmaston ansiosta tai kylväytymällä runsaasti uudelleen. Ne ovat sopeutuneet kiertoon, jossa ne kasvavat nopeasti, kukkivat runsaasti ja tuottavat suuren määrän siemeniä varmistaakseen seuraavan sukupolven.
Suomen olosuhteissa tämä elinkierto typistyy yhteen ainoaan kesään. Kasvi istutetaan ulos vasta hallanvaaran mentyä, yleensä kesäkuun alussa, ja sen kasvu päättyy ensimmäisiin kunnon yöpakkasiin syys-lokakuussa. Tämä noin neljän kuukauden jakso ei anna kasville mahdollisuutta sopeutua talveen tai kehittää talvehtimiseen vaadittavia rakenteita. Samettikukka on erittäin kylmänarka, eikä sen juuristo tai maanpäälliset osat kestä jäätymistä lainkaan.
Tästä syystä samettikukkaa pidetään meillä puhtaasti yksivuotisena kesäkukkana. Sen tarkoitus on tuottaa mahdollisimman paljon kukkia ja iloa lyhyen kesän aikana. Puutarhurin näkökulmasta onkin usein järkevämpää ja helpompaa panostaa uusiin, siemenistä tai taimista kasvatettuihin kasveihin joka kevät. Tämä takaa elinvoimaiset ja runsaasti kukkivat yksilöt, sen sijaan että yritettäisiin pitää hengissä talven aikana väistämättä ränsistynyttä kasvia.
Käytännössä samettikukan elämän päättyminen syksyllä on luonnollinen ja odotettu tapahtuma. Paleltuneet kasvit kompostoidaan, ja ne palauttavat näin ravinteensa takaisin puutarhan kiertokulkuun. Seuraavaa kevättä varten voi kerätä talteen siemeniä kuihtuneista kukista, mikä onkin suositeltavin ja varmin tapa varmistaa suosikkilajikkeiden jatkuvuus omassa puutarhassa vuodesta toiseen.
Talvehdittamisen haasteet Suomessa
Suurin ja ilmeisin haaste samettikukan talvehdittamiselle Suomessa on ankara talvi. Kasvi ei kestä pakkasta missään muodossa. Jo muutaman asteen yöpakkanen riittää vioittamaan lehdistöä ja kukkia, ja maan jäätyminen tuhoaa juuriston täydellisesti. Siksi ulkona talvehtiminen ei tule kysymykseenkään. Ainoa mahdollisuus on siirtää kasvi sisätiloihin ennen ensimmäisiä pakkasia.
Toinen merkittävä haaste on valon puute. Suomen talvi on paitsi kylmä, myös erittäin pimeä. Samettikukka on auringonpalvoja, joka vaatii runsaasti valoa kasvaakseen ja kukoistaakseen. Talvikuukausina luonnonvaloa on tarjolla vain muutamia tunteja päivässä, ja senkin vähäisen valon voimakkuus on heikkoa. Tavallisella eteläikkunallakaan valo ei riitä pitämään samettikukkaa hyvässä kunnossa, vaan se alkaa väistämättä venyä, honteloitua ja pudottaa lehtiään.
Myös sisäilman olosuhteet ovat ongelmallisia. Keskuslämmityksen kuivattama huoneilma on kaukana samettikukan ihanteellisesta kasvuympäristöstä. Kuiva ilma altistaa kasvin herkästi tuholaisille, erityisesti vihannespunkille, jotka voivat lisääntyä räjähdysmäisesti sisätiloissa. Lisäksi tasaisen lämmin huoneenlämpötila ei tarjoa kasville sen tarvitsemaa luonnollista lepokautta, vaan se yrittää jatkaa kasvuaan heikoissa olosuhteissa, mikä kuluttaa sen voimavaroja.
Yhteenvetona voidaan todeta, että samettikukan talvehdittaminen on taistelua kasvin luontaista elinkiertoa ja Suomen talven realiteetteja vastaan. Se vaatii huomattavaa vaivannäköä, erityisolosuhteita ja usein keinovaloa, ja lopputulos on silti epävarma. Useimmissa tapauksissa talven yli selvinnyt kasvi on heikko ja ränsistynyt, eikä sen kasvu ja kukinta seuraavana kesänä yllä lähellekään uuden, nuoren taimen tasoa.
Ohjeet talvehdituskokeiluun
Jos kaikista haasteista huolimatta haluat kokeilla samettikukan talvehdittamista, esimerkiksi jonkin erityisen lajikkeen säilyttämiseksi, on tärkeää luoda sille mahdollisimman hyvät olosuhteet. Menestymisen edellytyksenä on viileä, valoisa ja ilmava tila, jossa kasvi voi viettää talven lepotilassa. Tällainen paikka voisi olla esimerkiksi viherhuone, lasitettu parveke tai valoisa kellari, jossa lämpötila pysyttelee +5 ja +15 asteen välillä.
Valitse talvetettavaksi terve, vahva ja tuholaisvapaa yksilö. Kaiva kasvi syksyllä varovasti ylös maasta tai nosta ruukku sisään hyvissä ajoin ennen ensimmäisiä pakkasia. Tarkasta kasvi huolellisesti mahdollisten tuholaisten varalta ja suihkuta se tarvittaessa mäntysuopaliuoksella. Istuta kasvi tarvittaessa uuteen, puhtaaseen multaan ja sopivan kokoiseen ruukkuun.
Leikkaa kasvin versoja reilusti takaisin, noin 10–15 senttimetrin mittaisiksi. Poista samalla kaikki kellastuneet lehdet, kukat ja nuput. Leikkaaminen vähentää haihtumista, auttaa kasvia sopeutumaan sisätiloihin ja vähentää tautiriskiä. Sijoita ruukku valitsemaasi viileään ja valoisaan talvehtimispaikkaan. Eteläikkuna on paras, mutta sekään ei yksin riitä pimeimpänä aikana. Tehokas kasvivalo, joka on päällä 10–12 tuntia päivässä, parantaa onnistumisen mahdollisuuksia merkittävästi.
Talven aikana kastelun tulee olla erittäin niukkaa. Koska kasvi on viileässä lepotilassa, sen vedenkulutus on minimaalista. Kastele vain sen verran, että multapaakku ei pääse kuivumaan kokonaan koppuraksi. Anna mullan kuivahtaa kunnolla kastelukertojen välillä. Liikakastelu viileässä on varmin tapa mädättää juuret. Lannoitusta ei tule antaa lainkaan talvilevon aikana.
Kevät ja uusi alku
Kun päivät pitenevät ja valon määrä lisääntyy helmi-maaliskuussa, kasvi alkaa yleensä näyttää uuden kasvun merkkejä. Tässä vaiheessa voit lisätä kastelua hieman ja siirtää kasvin hieman lämpimämpään paikkaan. Voit myös aloittaa erittäin miedon lannoituksen. Tämä on oikea aika tarkistaa kasvin kunto ja leikata pois kaikki talven aikana kuivuneet tai huonokuntoiset oksat.
Kun kasvi on lähtenyt selvästi uuteen kasvuun, voit vaihtaa sille pintamullan tai istuttaa sen kokonaan uuteen, ravinteikkaaseen kukkamultaan. Uusi multa antaa kasville energiaa kevään kasvuspurttiin. Voit myös ottaa kasvista pistokkaita, jos haluat monistaa sitä. Pistokkaat juurtuvat helposti kosteassa mullassa valoisassa paikassa, ja niistä kasvaa emokasvin kaltaisia uusia taimia.
Ennen ulos istuttamista on ehdottoman tärkeää karaista talvehtinut kasvi. Aloita totuttamaan sitä ulkoilmaan vähitellen toukokuussa, kun ilmat ovat lämmenneet. Vie kasvi aluksi ulos vain muutamaksi tunniksi varjoisaan ja suojaisaan paikkaan. Pidennä ulkonaoloaikaa päivittäin ja siirrä kasvia vähitellen aurinkoisemmalle paikalle. Lopullinen ulosistutus tapahtuu vasta, kun hallanvaara on varmasti ohi.
Vaikka onnistuisitkin talvehdittamaan samettikukan, on hyvä tiedostaa, että se ei välttämättä ole enää seuraavana kesänä yhtä elinvoimainen ja kukkiva kuin nuori taimi. Talven rasitukset voivat näkyä heikompana kasvuna ja vähäisempänä kukintana. Talvehdituskokeilu onkin enemmän mielenkiintoinen puutarhaprojekti kuin käytännöllinen tapa kasvattaa samettikukkia vuodesta toiseen.
