Zamioculcas zamiifolia, joka tunnetaan myös nimellä palmuvehka, on harvinaisen kuivuutta kestävä kasvi, jonka vedentarve on yllättävän vähäinen. Sen ainutlaatuinen kyky varastoida vettä mehevissä lehdissään ja maanalaisessa juurakossa tekee siitä yhden helppohoitoisimmista huonekasveista. Ymmärtämällä kasvin luonnollisen elinympäristön ja sopeutumiskyvyn voit välttää yleisimmän hoitovirheen, eli liikakastelun.
Kasvin luonnollinen sopeutuminen
Zamioculcas zamiifolia on kotoisin Itä-Afrikan kuivilta ja puolikuivilta alueilta, missä se on tottunut pitkiin kuivuuskausiin. Siksi se on kehittänyt kyvyn varastoida suuria määriä vettä mehevissä lehtiruodeissaan ja paksuissa, perunan kaltaisissa juurakoissaan. Tämä ominaisuus tekee siitä erittäin tehokkaan vedenkäyttäjän.
Kasvi selviää helposti ilman kastelua useiden viikkojen ajan. Tämän vuoksi on paljon turvallisempaa unohtaa kasvin kastelu kuin kastella sitä liikaa. Monet aloittelevat kasvattajat tekevät sen virheen, että kastelevat Zamioculcas-kasviaan kuten perinteistä viherkasvia, mikä usein johtaa juurimätään.
Ylikastelun seurauksena kasvin juuret saavat liian vähän happea ja ne alkavat mädäntyä. Mätä aiheuttaa koko kasvin terveyden heikkenemisen, ja usein se ilmenee lehtien kellastumisena ja pehmenemisenä. Siksi on ensiarvoisen tärkeää ymmärtää, että kasvin vedentarve on pieni.
Kasvi on sopeutunut elämään olosuhteissa, joissa sadetta saadaan vain harvoin. Sen onkin täytynyt kehittää mekanismi, jolla se varastoi kaiken saatavilla olevan veden. Tästä syystä kasvin vedentarve on vähäinen ja se pärjää pitkään ilman kastelua.
Milloin kastella?
Paras tapa määrittää kastelutarve on testata mullan kosteutta. Työnnä sormesi multaan noin 5-7 cm syvyyteen tai käytä kosteusmittaria. Jos multa tuntuu kuivalta, voit kastella kasvin. Jos se on edelleen kosteaa, odota muutama päivä ja tarkista uudelleen.
Kastelun tiheys riippuu monista tekijöistä, kuten huoneen lämpötilasta, ilmankosteudesta, valaistuksesta ja vuodenajasta. Kesällä ja kasvukaudella, kun kasvi kasvaa aktiivisesti, kasteluväli on lyhyempi. Talvella, kun kasvin lepoaika alkaa ja kasvu hidastuu, kastelua on syytä harventaa merkittävästi, jopa kuukauden tai kahden välein.
Älä koskaan kastele kasvia rutiininomaisesti tietyn aikataulun mukaan, vaan kastele vain tarpeen mukaan. Kasvin vedentarve vaihtelee olosuhteiden mukaan, ja sen tunnistaminen vaatii hieman harjoittelua. Muista, että Zamioculcas-kasvi sietää paljon paremmin kuivuutta kuin liikakosteutta.
Ylimääräinen vesi on suurin uhka kasville. Varmista, että ruukun pohjalla on hyvä salaojitus ja että ylimääräinen vesi pääsee valumaan pois aluslautaselta. Poista ylimääräinen vesi aluslautaselta muutaman minuutin kuluttua kastelusta, jotta juuret eivät seiso vedessä.
Oikea kastelutekniikka
Kun kastelet Zamioculcas-kasvia, tee se perusteellisesti. Kaada vettä mullan pintaan tasaisesti, kunnes vesi alkaa valua ulos ruukun pohjareiästä. Tämä varmistaa, että kaikki juuret saavat vettä. Vältä veden kaatamista suoraan kasvin juurakon päälle, vaan kastele multaa.
Käytä mieluiten huoneenlämpöistä vettä, koska kylmä vesi voi aiheuttaa shokin kasvin juurille. Voit myös käyttää sadevettä tai seisottettua vettä, jotta vesi on mahdollisimman pehmeää. Liian kalkkipitoinen vesi voi jättää valkoisia jälkiä lehtiin tai multaan.
Kastelun jälkeen on tärkeää varmistaa, että ruukku on hyvin valunut. Nostele ruukku ylös ja varmista, että aluslautasella ei seiso vettä. Jos huomaat vettä, kaada se pois. Tämä pieni toimenpide auttaa ehkäisemään juurimätää tehokkaasti.
Kastelu on avain Zamioculcas-kasvin hyvinvointiin, mutta vain silloin kun se tehdään oikein. Muista, että kasvi varastoi vettä itseensä ja tarvitsee kastelua vain harvoin. Väärä kastelutekniikka voi tuhota kasvin nopeasti, joten opettele tunnistamaan sen vedentarve.
Vedenpuutteen merkit
Vaikka Zamioculcas on kestävä, myös vedenpuute voi aiheuttaa ongelmia, vaikka se onkin harvinaisempaa kuin liikakastelu. Vedenpuute voi ilmetä lehtien rypistymisenä ja kuivumisena. Lehdet voivat näyttää elottomilta ja ohuilta.
Jos kasvi on pitkään kuivuudessa, sen lehdet voivat alkaa pudota ja kasvu pysähtyy kokonaan. Tällöin kasvi on syvässä stressitilassa. Vedenpuute voi myös tehdä kasvista alttiimman tuholaisille.
Jos epäilet vedenpuutetta, kastele kasvi perusteellisesti ja tarkkaile sen toipumista. Yleensä kasvi elpyy nopeasti. Yleisin syy lehtien kellastumiseen on kuitenkin liikakastelu, joten varmista ensin, että se ei ole ongelma.
Zamioculcas-kasvi antaa selkeitä merkkejä vedentarpeestaan. Tarkkaile kasvin ulkonäköä ja tuntumaa ja säädä kastelua sen mukaan. Kasvin lehdet voivat tuntua pehmeämmiltä, kun se tarvitsee vettä. Kun lehdet ovat pulleat ja kiiltävät, kasvi on saanut tarpeeksi vettä.
