Tulikellukan talvehtiminen

Tulikellukka on kestävä monivuotinen kasvi, joka selviää Suomen talvesta yleensä hyvin, kunhan sille on tarjottu oikeanlaiset kasvuolosuhteet. Sen onnistunut talvehtiminen ei vaadi monimutkaisia temppuja, mutta muutamilla harkituilla syystoimilla ja valmisteluilla voit parantaa sen selviytymismahdollisuuksia entisestään. Erityisesti nuoret, vastaistutetut taimet ja ankarilla tai vähälumisilla alueilla kasvavat yksilöt hyötyvät pienestä lisäsuojasta. Oikea valmistautuminen syksyllä takaa, että tulikellukkasi heräävät keväällä elinvoimaisina ja valmiina uuteen kasvukauteen.

Onnistuneen talvehtimisen perusta luodaan jo kesällä. Terve, hyvinvoiva ja oikein hoidettu kasvi on aina talvenkestävämpi kuin stressaantunut tai heikko yksilö. Varmista, että kasvi saa riittävästi vettä ja ravinteita kasvukauden aikana, mutta vältä myöhäistä syyslannoitusta. Erityisesti typpipitoisen lannoitteen antaminen loppukesän jälkeen voi houkutella kasvin tuottamaan uutta, pehmeää kasvua, joka ei ehdi talveentua kunnolla ja paleltuu helposti. Lopeta siis lannoitus viimeistään elokuun puolivälissä, jotta kasvi voi keskittyä energian varastoimiseen juurakkoonsa.

Hyvä salaojitus on yksi tärkeimmistä tekijöistä onnistuneen talvehtimisen kannalta. Tulikellukan juuristo ei siedä talvimärkyyttä, joka on usein suurempi uhka kuin pakkanen. Syksyn ja talven sateiden sekä sulamisvesien aiheuttama jatkuva märkyys maassa voi aiheuttaa juurien tukehtumisen ja mätänemisen. Varmista siis, että kasvupaikka on koholla tai maaperä on riittävän läpäisevää, jotta ylimääräinen vesi pääsee valumaan pois juuristoalueelta. Vältä istuttamasta tulikellukkaa painanteisiin, joihin vesi helposti kerääntyy.

Syksyllä, ensimmäisten pakkasten jälkeen, kun lehdistö on lakastunut, on hyvä aika siistiä kasvusto. Voit leikata kuolleet varret ja lehdet alas noin 5-10 senttimetrin korkeudelle maanpinnasta. Tämä toimenpide ei ainoastaan tee penkistä siistimmän näköistä talven ajaksi, vaan se myös vähentää tautien ja tuholaisten talvehtimismahdollisuuksia kasvinjätteissä. Poista leikattu aines kompostiin, ellet epäile siinä olevan kasvitauteja, jolloin se on parempi hävittää polttamalla tai sekajätteen mukana.

Talvisuojauksen tarve ja menetelmät

Tulikellukka on yleensä kestävä lajikkeesta riippuen (vyöhykkeet 3-7), joten suurimmassa osassa Suomea se talvehtii ilman erityistä suojausta, kunhan kasvupaikka on oikea. Paksu ja pysyvä lumipeite on paras mahdollinen talvisuoja, sillä se eristää tehokkaasti pakkaselta ja tuulelta sekä suojaa kasvia kuivattavalta kevätauringolta. Vähälumisilla tai tuulisilla paikoilla, joilta lumi helposti puhaltuu pois, talvisuojaus voi kuitenkin olla tarpeen, erityisesti maan eteläosissa, missä sää voi vaihdella suuresti ja lumipeite olla epävarma.

Paras ja helpoin tapa antaa lisäsuojaa on levittää kasvin juuristoalueelle kerros ilmavaa, orgaanista katetta syksyllä maanpinnan jäädyttyä kevyesti. Kuivat, haravoidut puiden lehdet ovat tähän erinomainen materiaali. Levitä noin 10–15 senttimetrin kerros lehtiä kasvin päälle. Jotta lehdet eivät leviäisi tuulen mukana, voit peittää ne kevyesti havuilla. Havut auttavat myös keräämään ja pidättämään lunta paikallaan, mikä parantaa eristystä entisestään.

Talvisuojaukseen sopivat myös muut materiaalit, kuten turve tai erityinen talvisuojaturve. Levitä kerros materiaalia kasvin tyvelle ja juuristoalueelle. Vältä kuitenkin liian tiiviitä tai helposti vettä kerääviä materiaaleja, jotka voivat hautauttaa kasvin ja edistää mätänemistä. Tarkoitus on luoda ilmava, eristävä kerros, joka suojaa juuristoa suurimmilta lämpötilanvaihteluilta ja ankaralta pakkaselta.

Talvisuojaukset on tärkeää poistaa keväällä oikeaan aikaan. Poista lehdet ja havut, kun maa on sulanut ja ankarin yöpakkasten vaara on ohi. Jos suojauksen poistaa liian aikaisin, ankarat yöpakkaset ja kuivattava kevätaurinko voivat vahingoittaa heräävää kasvua. Toisaalta, jos suojauksen jättää paikalleen liian pitkäksi aikaa, se voi hidastaa maan lämpenemistä ja muhia kosteutta, mikä voi altistaa kasvin taudeille. Seuraa siis säätiedotuksia ja luonnon merkkejä.

Kevätaurinko ja sen vaarat

Yksi suurimmista uhkista monivuotisten kasvien talvehtimiselle ei olekaan kova pakkanen, vaan petollinen kevätaurinko. Helmi-maaliskuussa, kun aurinko alkaa paistaa jo voimakkaasti mutta maa on vielä syvällä jäässä, syntyy kasveille vaarallinen tilanne. Aurinko lämmittää kasvin maanpäällisiä osia ja saa ne heräämään ja aloittamaan yhteyttämisen ja haihduttamisen. Koska maa on kuitenkin jäässä, juuret eivät pysty imemään uutta vettä haihdutetun tilalle. Tämä johtaa fysiologiseen kuivuuteen, joka voi tappaa kasvin.

Tätä ilmiötä kutsutaan kevätahavaksi, ja se on erityisen vaarallinen ikivihreille kasveille, mutta se voi vahingoittaa myös perennoja, kuten tulikellukkaa, erityisesti sen talvehtivaa lehtiruusuketta. Paras suoja kevätahavaa vastaan on edellä mainittu paksu lumikerros. Jos lunta ei ole, kasvit on syytä suojata. Varjostaminen on tehokkain keino estää kuivuminen.

Voit suojata tulikellukat kevätauringolta peittämällä ne havuilla tai varjostusverkolla. Havut ovat erinomainen valinta, sillä ne ovat ilmavia eivätkä haudo kasvia allaan, mutta ne varjostavat riittävästi estääkseen liian aikaisen heräämisen. Aseta havut pystyyn kasvien päälle niin, että ne luovat kevyen varjon. Myös vanha lakana tai säkkikangas, joka on pingotettu keppien varaan kasvien ylle, ajaa saman asian.

Varjostukset asetetaan paikalleen, kun kevätaurinko alkaa voimistua, yleensä helmikuun lopulla tai maaliskuussa. Ne pidetään paikallaan, kunnes maa on varmasti sulanut syvemmältäkin. Voit kokeilla maan sulamista esimerkiksi rautakangella. Kun maa on sula, juuristo pystyy taas toimittamaan vettä kasvin maanpäällisille osille, ja suojat voidaan poistaa turvallisesti.

Ruukuissa talvehtiminen

Tulikellukan talvettaminen ruukussa on haastavampaa kuin avomaalla, sillä ruukussa juuristo on alttiimpi pakkaselle ja suurille lämpötilanvaihteluille. Maassa juuristoa suojaa ympäröivä suuri maamassa, mutta ruukussa pakkanen pääsee jäähdyttämään multaa kaikilta suunnilta. Siksi ruukussa kasvavia tulikellukoita ei voi jättää talveksi ulos sellaisenaan ilman suojausta. On olemassa useita tapoja auttaa ruukkukasveja selviytymään talvesta.

Yksi varmin tapa on upottaa ruukku maahan syksyllä. Kaiva maahan ruukun kokoinen kuoppa ja aseta ruukku sinne niin, että ruukun reuna on maanpinnan tasalla. Peitä multa kevyesti lehdillä tai havuilla. Maahan upotettuna kasvi saa samanlaisen suojan kuin avomaalla kasvavat lajitoverinsa. Tämä on erinomainen menetelmä, jos sinulla on puutarhassa tilaa.

Jos ruukun upottaminen maahan ei ole mahdollista, voit yrittää eristää ruukun maan päällä. Kokoa useampi ruukku yhteen suojaisaan paikkaan, esimerkiksi seinän viereen. Kiedo ruukkujen ympärille pakkaspeitettä, juuttisäkkiä tai kuplamuovia. Täytä ruukkujen välit ja päällinen kuivilla lehdillä, oljilla tai turpeella. Tärkeintä on eristää juuripaakku pakkaselta. Muista, että ruukun pohjassa olevien reikien on pysyttävä avoimina, jotta ylimääräinen vesi pääsee valumaan pois.

Kolmas vaihtoehto on siirtää ruukku talveksi viileään, mutta pakkasettomaan tilaan, kuten kellariin, autotalliin tai viileään varastoon. Lämpötilan tulisi olla lähellä nollaa, mutta mieluiten plussan puolella. Tällaisessa tilassa kasvi on lepotilassa eikä tarvitse juurikaan valoa. Muista kastella kasvia talven aikana hyvin niukasti, vain sen verran, että multa ei pääse kuivumaan kokonaan pölyksi. Liika kastelu pimeässä ja viileässä johtaa helposti mätänemiseen. Keväällä kasvi tuodaan vähitellen takaisin valoon ja lämpöön.