Vaikka tarhatatar (Commelina communis) on yleisesti ottaen kestävä ja vähään tyytyväinen kasvi, se ei ole täysin immuuni sairauksille ja tuholaisille. Hyvinvoiva ja oikein hoidettu kasvi pystyy vastustamaan monia ongelmia luonnostaan, mutta epäsuotuisat kasvuolosuhteet, kuten liika kosteus, kuivuusstressi tai ravinteiden puute, voivat heikentää sitä ja tehdä siitä alttiimman taudinaiheuttajille ja tuhohyönteisille. Tunnistamalla yleisimmät uhat ajoissa ja soveltamalla ennaltaehkäiseviä hoitotoimenpiteitä voidaan useimmat ongelmat välttää tai hoitaa tehokkaasti. Säännöllinen tarkkailu on avainasemassa, sillä varhaisessa vaiheessa havaittu ongelma on huomattavasti helpompi hallita.
Yksi tärkeimmistä ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä on oikean kasvupaikan valinta. Tarhatatar viihtyy ilmavassa ja valoisassa paikassa, jossa lehdet kuivuvat nopeasti sateen tai kastelun jälkeen. Liian tiheä istutus tai syvä varjo lisää ilmankosteutta kasvuston sisällä, mikä luo ihanteelliset olosuhteet monille sienitaudeille, kuten härmälle ja lehtilaikkutaudeille. Riittävä istutusväli ja hyvä ilmankierto ovat siis ensisijaisen tärkeitä kasvin terveyden kannalta.
Myös maaperän kunnolla on suuri merkitys. Hyvin ojitettu, mutta kosteutta pidättävä maa ehkäisee juuristosairauksia, jotka johtuvat usein liiasta märkyydestä ja hapenpuutteesta. Vältä istuttamasta tarhatatarta paikkoihin, joihin vesi kerääntyy seisomaan sateiden jälkeen. Maan parantaminen kompostilla ja hiekalla voi parantaa veden läpäisevyyttä ja edistää terveen juuriston kasvua, joka on kasvin paras puolustusmekanismi.
Yleinen puutarhahygienia on kolmas kulmakivi tautien ja tuholaisten torjunnassa. Poista säännöllisesti kuolleet tai vioittuneet kasvinosat ja kitke rikkakasvit, jotka voivat toimia isäntäkasveina tuholaisille ja taudeille. Syksyllä, kasvukauden päätyttyä, on suositeltavaa kerätä pois kasvinjätteet, sillä monet taudinaiheuttajat ja tuholaisten munat voivat talvehtia niissä. Puhtaassa ja hyvin hoidetussa ympäristössä ongelmilla on vähemmän mahdollisuuksia päästä valloilleen.
Yleisimmät tuholaiset
Kirvat ovat yksi yleisimmistä tarhatattaren kiusana olevista tuholaisista. Nämä pienet, usein vihreät tai mustat hyönteiset kerääntyvät tyypillisesti nuoriin versoihin ja lehtien alapinnoille imemään kasvinesteitä. Voimakas kirvatartunta voi heikentää kasvia, aiheuttaa lehtien käpristymistä ja hidastaa kasvua. Kirvat erittävät myös tahmeaa mesikastetta, joka voi houkutella nokihomeita. Pieni tartunta voidaan usein hoitaa suihkuttamalla kasvia voimakkaalla vesisuihkulla tai pyyhkimällä kirvat pois käsin. Laajemmassa tartunnassa voidaan käyttää mäntysuopaliuosta tai pyretriinipohjaisia torjunta-aineita.
Etanat ja kotilot ovat toinen yleinen uhka, erityisesti kosteina kausina ja nuorille taimille. Ne syövät reikiä lehtiin ja voivat tuhota pienet taimet kokonaan. Etanoiden torjuntaan on monia keinoja. Niitä voi kerätä käsin pois hämärän aikaan, tai niiden kulkua voi yrittää estää levittämällä kasvien ympärille karheita materiaaleja, kuten murskattuja munankuoria, sahanpurua tai tuhkaa. Kaupallisesti saatavilla on myös rautafosfaattipohjaisia torjunta-aineita, jotka ovat turvallisia lemmikeille ja muille eläimille.
Vihannespunkit voivat iskeä tarhatattareen erityisesti kuivissa ja kuumissa olosuhteissa, esimerkiksi kasvihuoneessa tai suojaisalla parvekkeella. Nämä hämähäkkieläimiin kuuluvat tuholaiset ovat tuskin silmin nähtäviä, mutta niiden aiheuttama vioitus näkyy lehtien yläpinnan vaaleana, pistemäisenä imentäjälkenä ja myöhemmin lehtien kellastumisena ja kuivumisena. Tarkkaan katsoessa lehtien alapinnalta ja lehtihangoista voi löytää hienoa seittiä. Vihannespunkkien torjunnassa auttaa ilmankosteuden nostaminen säännöllisellä sumuttelulla. Tarvittaessa voidaan käyttää punkkien torjuntaan tarkoitettuja aineita.
Vaikka ne ovat harvinaisempia, myös ripsiäiset tai jauhiaiset voivat ajoittain vaivata tarhatatarta. Ripsiäiset aiheuttavat hopeanhohtoista imentäjälkeä lehtiin, kun taas jauhiaiset ovat pieniä valkoisia, perhosmaisia hyönteisiä, jotka pöllähtävät lentoon kasvia kosketettaessa. Molempia voidaan torjua samankaltaisilla keinoilla kuin kirvoja, esimerkiksi mäntysuopaliuoksella tai neem-öljypohjaisilla valmisteilla. Luonnon omien vihollisten, kuten leppäkerttujen ja petoluteiden, houkutteleminen puutarhaan auttaa myös pitämään tuholaiskannat kurissa.
Tuholaisten ennaltaehkäisy
Paras tapa torjua tuholaisia on ennaltaehkäisy. Terve ja hyvinvoiva kasvi on vähemmän houkutteleva tuholaisille ja kestää paremmin pieniä hyökkäyksiä. Varmista, että tarhatatar saa riittävästi vettä, valoa ja ravinteita, mutta vältä ylilannoitusta, erityisesti typellä, sillä se tuottaa pehmeää ja mehevää kasvua, joka on erityisen maistuvaa kirvoille. Vahva ja tasapainoisesti kasvanut kasvi on luonnostaan vastustuskykyisempi.
Puutarhan monimuotoisuuden lisääminen on tehokas keino tuholaisten hallinnassa. Sekaviljely, jossa eri kasvilajeja kasvatetaan lähellä toisiaan, voi hämätä tuholaisia ja vaikeuttaa niiden löytämistä isäntäkasvilleen. Tietyt kasvit, kuten kehäkukat, samettikukat ja yrtit kuten minttu ja laventeli, voivat myös karkottaa joitakin tuholaisia luonnostaan. Houkuttelemalla puutarhaan hyötyhyönteisiä, kuten leppäkerttuja, kukkakärpäsiä ja petoluteita, luodaan luonnollinen tasapaino, jossa saalistajat pitävät tuholaiskannat aisoissa.
Säännöllinen tarkkailu on olennainen osa ennaltaehkäisyä. Käy kasvit läpi säännöllisesti, vähintään kerran viikossa, ja tarkasta erityisesti lehtien alapinnat ja nuoret versot, joihin tuholaiset usein ensimmäisenä asettuvat. Mitä aikaisemmassa vaiheessa ongelma havaitaan, sitä helpompi se on torjua yksinkertaisin ja ympäristöystävällisin keinoin. Pienen kirvaesiintymän voi poistaa sormin, kun taas laajalle levinnyt tartunta vaatii jo järeämpiä toimenpiteitä.
Fyysisten esteiden käyttö voi myös olla tehokasta. Harsojen tai verkkojen käyttäminen taimien suojana voi estää lentäviä hyönteisiä pääsemästä kasvien kimppuun. Etanoiden torjunnassa voidaan käyttää erilaisia etana-aitoja tai kupariteippiä ruukkujen ympärillä. Tärkeintä on luoda ympäristö, joka on epäsuotuisa tuholaisille mutta suotuisa kasville ja sen luonnollisille vihollisille.
Yleisimmät kasvitaudit
Sienitaudit ovat yleisimpiä tarhatattaren vaivoja, ja ne viihtyvät erityisesti kosteissa ja lämpimissä olosuhteissa, joissa on huono ilmankierto. Lehtilaikkutaudit ilmenevät lehdissä pyöreinä tai epämääräisen muotoisina laikkuina, jotka voivat olla ruskeita, mustia tai keltaisia. Vähitellen laikut kasvavat, ja pahasti saastuneet lehdet voivat kellastua ja varista ennenaikaisesti. Tautien leviämisen estämiseksi saastuneet lehdet tulee poistaa ja hävittää välittömästi.
Härmä on toinen yleinen sienitauti, joka on helppo tunnistaa valkoisesta, jauhomaisesta peitteestä lehtien, varsien ja kukkien pinnalla. Härmä viihtyy erityisesti kuivina ja lämpiminä päivinä, joita seuraavat viileät ja kosteat yöt. Se heikentää kasvia estämällä yhteyttämistä ja voi pahimmillaan tuhota koko kasvuston. Härmän torjunnassa tärkeintä on ennaltaehkäisy: riittävä istutusväli, hyvä ilmankierto ja lehtien kastelemisen välttäminen. Tartunnan alkuvaiheessa ruokasooda-vesi-seoksella (n. 1 tl soodaa litraan vettä + tippa astianpesuainetta) suihkuttelu voi auttaa.
Juurien ja varren tyven mätäneminen johtuu tyypillisesti liiallisesta kastelusta ja huonosti ojitetusta maaperästä. Hapettomissa ja märissä olosuhteissa taudinaiheuttajasienet pääsevät iskemään juuristoon. Oireita ovat kasvin äkillinen nuutuminen ja näivettyminen, vaikka maa on märkää, sekä varren tyven tummuminen ja pehmeneminen. Kun juurimätä on iskenyt, kasvia on usein vaikea pelastaa. Ennaltaehkäisy onkin ainoa tehokas keino: varmista hyvä ojitus, vältä liikakastelua ja anna mullan kuivahtaa hieman kasteluiden välillä.
Virustaudit ovat harvinaisempia, mutta voivat myös tartuttaa tarhatatarta. Ne ilmenevät usein lehtien kirjavuutena, mosaiikkimaisina kuvioina, epämuodostumina ja kitukasvuisuutena. Virustauteihin ei ole parannuskeinoa, ja ne leviävät usein imevien tuholaisten, kuten kirvojen, välityksellä. Jos epäilet virustautia, saastunut kasvi on poistettava ja hävitettävä kokonaan, jotta tauti ei leviä muihin kasveihin. Tuholaisten torjunta on paras tapa ennaltaehkäistä virustartuntoja.
Tautien ennaltaehkäisy ja hallinta
Tautien ennaltaehkäisyssä pätevät monet samat periaatteet kuin tuholaisten torjunnassa. Tärkeintä on pitää kasvi terveenä ja vahvana, sillä se pystyy parhaiten vastustamaan taudinaiheuttajia. Oikea kasvupaikka, jossa on riittävästi valoa ja hyvä ilmankierto, on perusta. Vältä istuttamasta kasveja liian tiheään ja harvenna kasvustoa tarvittaessa ilman kierron parantamiseksi. Tämä auttaa lehtiä kuivumaan nopeasti ja vähentää sienitautien riskiä.
Kastelutekniikalla on suuri merkitys. Kastele kasvit aina aamulla, jotta lehdistö ehtii kuivua ennen yötä. Suuntaa vesi suoraan juuristoalueelle ja vältä lehtien turhaa kastelemista. Tippukastelu tai tihkuletku ovat ihanteellisia, sillä ne minimoivat lehtien kostumisen. Varmista, että maaperä on hyvin ojitettu, jotta vältetään juuristosairauksia aiheuttava seisova vesi.
Hyvä puutarhahygienia on välttämätöntä. Poista ja hävitä kaikki sairaat tai vioittuneet kasvinosat heti ne havaittuasi. Älä laita sairaita kasvinosia kompostiin, sillä taudinaiheuttajat voivat selviytyä siellä ja levitä myöhemmin kompostimullan mukana. Puhdista puutarhatyökalut, kuten sakset, säännöllisesti, erityisesti siirtyessäsi kasvista toiseen, jotta et levitä tauteja tietämättäsi.
Jos tauti kaikesta huolimatta iskee, on tärkeää toimia nopeasti. Poista saastuneet osat ja paranna kasvuolosuhteita esimerkiksi harventamalla kasvustoa. Lievissä sienitautitapauksissa voidaan kokeilla luonnonmukaisia torjuntakeinoja, kuten ruokasooda- tai mäntysuopaliuoksia. Jos tartunta on vakava, saatetaan joutua turvautumaan kaupallisiin fungisideihin eli sienitautien torjunta-aineisiin. Noudata aina tarkasti niiden käyttöohjeita ja turvallisuusmääräyksiä.
