Vaikka tarhatatar (Commelina communis) ei ole kasvi, joka vaatisi säännöllistä ja monimutkaista leikkaamista kuten monet pensaat tai perennat, tietyt leikkaustoimenpiteet voivat merkittävästi parantaa sen ulkonäköä, tuuheutta ja kukinnan runsautta. Leikkaaminen on keino ohjata kasvin kasvua ja energiaa haluttuun suuntaan, olipa tavoitteena sitten kompaktimpi kasvutapa, pidempi kukinta-aika tai siistimpi yleisilme. Oikein ajoitetut ja oikealla tekniikalla tehdyt toimenpiteet ovat yksinkertaisia, mutta niiden vaikutus kasvin elinvoimaisuuteen ja koristeellisuuteen voi olla huomattava. Ymmärtämällä leikkaamisen periaatteet voidaan tarhatattaresta saada entistäkin näyttävämpi osa puutarhaa.
Leikkaamisen päätavoitteet tarhatattaren kohdalla ovat kasvun tuuheuttaminen, kukinnan edistäminen ja siisteyden ylläpitäminen. Nuorten kasvien latvominen eli versojen kärkien typistäminen kannustaa kasvia haarautumaan ja kasvattamaan enemmän sivuversoja. Tämä johtaa tiheämpään ja pensasmaisempaan kasvutapaan, mikä tekee kasvustosta peittävämmän ja näyttävämmän. Ilman latvomista kasvi saattaa kasvaa harvempana ja korkeampana. Tämä toimenpide on erityisen hyödyllinen, jos kasvia kasvatetaan esimerkiksi amppeleissa tai reunuskasvina.
Toinen keskeinen leikkaustoimenpide on kuihtuneiden kukkien poistaminen, jota kutsutaan myös nyppimiseksi tai ”deadheadingiksi”. Kun vanha kukka poistetaan, kasvin ei tarvitse käyttää energiaa siementen tuottamiseen. Sen sijaan se suuntaa voimavaransa uusien kukkanuppujen kehittämiseen. Tämä yksinkertainen hoitotoimenpide pidentää kukintakautta merkittävästi, usein useilla viikoilla, ja pitää kasvin ulkonäön siistinä ja huoliteltuna koko kesän ajan.
Kasvukauden aikana voidaan myös poistaa vioittuneita, kellastuneita tai muuten huonokuntoisia lehtiä ja versoja. Tämä on osa yleistä kasvihygieniaa, joka paitsi parantaa kasvin ulkonäköä, myös vähentää tautien ja tuholaisten riskiä. Huonokuntoiset kasvinosat voivat olla portti taudinaiheuttajille, joten niiden poistaminen auttaa pitämään kasvin terveenä. Käytä aina teräviä ja puhtaita saksia tai leikkureita, jotta leikkauspinnasta tulee siisti eikä se murskaannu.
Koska tarhatatar on yksivuotinen, sen elinkaari päättyy syksyn pakkasiin. Tässä vaiheessa koko kasvi leikataan alas maan tasalle. Tämä on lähinnä siistimistoimenpide, joka valmistelee kukkapenkin talvea ja seuraavaa kevättä varten. Kasvinjätteet voidaan kompostoida, ellei niissä ole merkkejä sairauksista. Tämä viimeinen leikkaus päättää kasvin kauden ja tekee tilaa uudelle kasvulle seuraavana vuonna.
Lisää artikkeleita tästä aiheesta
Leikkaamisen perusteet ja tavoitteet
Tarhatattaren leikkaamisen perustavoite on parantaa sen koristeellista arvoa ja elinvoimaisuutta. Yksi päämääristä on hallita kasvin muotoa ja kokoa. Vaikka tarhatatar on luonnostaan melko matala ja leviävä, se voi toisinaan kasvaa honteloksi, erityisesti varjoisemmassa paikassa. Säännöllinen latvominen ja versojen typistäminen auttaa ylläpitämään kompaktia ja tuuheaa muotoa, mikä tekee siitä ihanteellisen reunuskasvin tai maanpeittäjän. Muotoonleikkaus estää kasvia valtaamasta liikaa tilaa tai kasvamasta naapurikasvien päälle.
Kukinnan maksimointi on toinen tärkeä tavoite. Kuihtuneiden kukkien poistaminen on tehokkain tapa saavuttaa tämä. Jokainen kukka, jonka annetaan kehittyä siemenkodaksi, vie kasvilta energiaa, joka muuten käytettäisiin uusien kukkien tuottamiseen. Poistamalla vanhat kukat säännöllisesti, kasvia ”huijataan” tuottamaan jatkuvasti uusia kukkia yrittäessään täyttää biologisen tehtävänsä eli lisääntyä. Tämä johtaa lähes jatkuvaan kukintaan läpi kesän.
Kasvin terveyden ylläpitäminen on myös keskeinen osa leikkaamista. Vioittuneiden, kuivuneiden tai sairaiden lehtien ja versojen poistaminen parantaa ilmankiertoa kasvuston sisällä. Tämä vähentää kosteuden kertymistä ja pienentää sienitautien, kuten härmän, riskiä. Siisti ja ilmava kasvusto on vähemmän houkutteleva myös monille tuholaisille. Leikkaaminen on siis proaktiivinen toimenpide, jolla voidaan ennaltaehkäistä monia yleisiä kasvien ongelmia.
Viimeisenä tavoitteena on hallita kasvin leviämistä. Tarhatatar kylväytyy helposti itsestään, mikä voi olla toivottua tai ei-toivottua. Jos hallitsematonta leviämistä halutaan estää, kuihtuneiden kukkien poistaminen ennen siementen muodostumista on välttämätöntä. Leikkaamalla estetään siementen variseminen maahan, jolloin puutarhuri voi itse päättää, mihin ja milloin kasvia seuraavana vuonna kylvää.
Lisää artikkeleita tästä aiheesta
Oikea ajoitus leikkaamiselle
Leikkaustoimenpiteiden ajoitus on ratkaisevan tärkeää niiden tehokkuuden kannalta. Nuorten taimien latvominen tulisi tehdä varhaisessa kasvuvaiheessa, kun taimet ovat noin 10–15 senttimetrin korkuisia. Tässä vaiheessa pääverson kärjen poistaminen saa kasvin nopeasti kehittämään uusia sivuversoja lehtihangoista. Tätä voidaan toistaa uusille sivuversoille muutaman viikon kuluttua, jos halutaan vieläkin tuuheampi kasvi. Liian myöhään tehty latvominen voi viivästyttää kukinnan alkua.
Kuihtuneiden kukkien poistaminen on jatkuva toimenpide, jota tehdään koko kukintakauden ajan, yleensä kesäkuusta syyskuuhun. Tarhatattaren yksittäinen kukka kestää usein vain päivän, joten tarkkailu ja nyppiminen kannattaa tehdä säännöllisesti, esimerkiksi muutaman päivän välein. Mitä tunnollisemmin tämän tekee, sitä runsaampaa ja jatkuvampaa kukinta on. Loppukesästä, jos halutaan kerätä siemeniä, voidaan antaa osan kukista kuihtua ja muodostaa siemenkotia.
Muotoonleikkausta ja siistimistä voidaan tehdä tarpeen mukaan koko kasvukauden ajan. Jos jokin verso kasvaa liian pitkäksi tai epäsiististi, sen voi typistää milloin tahansa. Samoin kellastuneet tai vioittuneet lehdet poistetaan heti kun ne havaitaan. Suurempia muotoonleikkauksia, joissa poistetaan merkittävä osa kasvustosta, kannattaa kuitenkin välttää kuumimpien hellejaksojen aikana, jotta kasvi ei stressaannu liikaa.
Kasvukauden lopun alasleikkaus tehdään syksyllä ensimmäisten kunnon pakkasten jälkeen. Kun pakkanen on vioittanut ja tappanut maanpäällisen kasvuston, se voidaan leikata kokonaan pois maan tasalta. Tämä siistii penkin talveksi ja helpottaa kevättöitä. Ei ole kuitenkaan kiirettä tehdä tätä heti ensimmäisen pienen hallan jälkeen, sillä kasvin kuihtuvat osat voivat tarjota suojaa pieneliöille ja hyönteisille talven aikana.
Kuihtuneiden kukkien poistaminen
Kuihtuneiden kukkien poistaminen, eli nyppiminen, on yksi palkitsevimmista hoitotoimenpiteistä tarhatattaren viljelyssä. Prosessi on yksinkertainen: kun kukka on lakastunut, se poistetaan varsineen päivineen lähimpään lehtihankaan tai haaraan asti. Pelkän kuihtuneen kukan terälehtien poistaminen ei riitä, sillä kasvi jatkaa silti siemenkodan kehittämistä. On tärkeää poistaa koko kukkaperä, jotta kasvi saa selkeän signaalin lopettaa energiainvestointi kyseiseen kohtaan.
Tämä toimenpide kannattaa tehdä säännöllisesti, mieluiten joka toinen tai kolmas päivä kukinnan ollessa runsaimmillaan. Säännöllinen kierros puutarhassa terävien pikkusaksien kanssa tai jopa sormin nyppien on tehokas rutiini. Vaikka se saattaa tuntua työläältä, se vie vain hetken ja palkitsee jatkuvalla kukkaloistolla. Samalla tulee tarkkailtua kasvin yleiskuntoa ja mahdollisia tuholaisia tai tauteja.
Nyppimisen hyödyt ovat moninaiset. Ensinnäkin se pidentää kukintakautta. Kun kasvi ei pääse tuottamaan siemeniä, se yrittää jatkuvasti uudelleen tuottamalla lisää kukkia. Toiseksi se tekee kasvista siistimmän ja huolitellumman näköisen, kun ruskettuneet ja lakastuneet kukat eivät ole näkyvillä. Kolmanneksi se ohjaa kasvin energian uusien versojen ja lehtien kasvuun, mikä tekee siitä yleisesti elinvoimaisemman.
Nyppiminen on myös tehokas tapa estää kasvin hallitsematonta itsekylväytymistä. Jos et halua tarhatattaren leviävän ympäri puutarhaa, on tärkeää olla tunnollinen kuihtuneiden kukkien poistossa. Jos taas haluat kerätä siemeniä seuraavaa vuotta varten, voit lopettaa nyppimisen loppukesästä ja antaa muutamien terveiden ja vahvojen kukkien kehittyä siemenkodiksi.
Muotoonleikkaus ja tuuheuttamisen tekniikat
Paras tapa saada aikaan tuuhea ja kompakti tarhatatar on latvominen. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti pääverson tai sivuversojen kärkien leikkaamista tai typistämistä sormin. Latvominen tulisi tehdä, kun nuori kasvi on vielä pieni, noin 10–15 senttimetrin korkuinen. Poista versosta ylin lehtipari ja sen yläpuolella oleva kasvupiste. Tämä pysäyttää verson pituuskasvun ja aktivoi alemmissa lehtihangoissa olevat uinuvat silmut, jotka alkavat kasvaa uusiksi sivuversoiksi.
Latvomisen voi toistaa tarvittaessa myöhemmin kasvukaudella, jos kasvi uhkaa kasvaa liian harvaksi tai korkeaksi. Leikkaamalla versoja takaisin voidaan ylläpitää haluttua muotoa ja kokoa koko kesän. Tämä on erityisen hyödyllistä ruukuissa ja amppeleissa, joissa halutaan usein pallomainen ja tiivis kasvutapa. Leikkaaminen kannustaa kasvia käyttämään energiansa leveyteen pituuden sijaan.
Leikkaus tulisi aina tehdä terävillä ja puhtailla välineillä, kuten saksilla, tai sormin, jos versot ovat pehmeitä. Siisti leikkauspinta paranee nopeammin ja on vähemmän altis taudeille. Leikkaa aina juuri lehtiparin tai lehtihangan yläpuolelta. Tähän kohtaan kasvi luonnostaan kehittää uutta kasvua. Älä jätä pitkiä varsitynkiä lehtihangan yläpuolelle, sillä ne voivat kuivua ja näyttää epäsiisteiltä.
Vaikka leikkaaminen on hyödyllistä, on tärkeää olla leikkaamatta liikaa kerralla. Älä poista enempää kuin kolmasosaa kasvin kokonaismassasta yhdellä kertaa, jotta se ei stressaannu liikaa. Useampi kevyt leikkauskerta kasvukauden aikana on parempi kuin yksi raju leikkaus. Tarkkaile kasvin reaktiota leikkaamiseen ja säädä toimenpiteitä sen kasvutavan mukaan.
