Valo on yksi tärkeimmistä kasvien kasvuun ja kukoistukseen vaikuttavista tekijöistä, ja tähtisilmän kohdalla sen merkitys korostuu erityisesti. Tämä upea, päivänkakkaramaisia kukkia tuottava kasvi on kotoisin Etelä-Afrikan aurinkoisilta rinteiltä, mikä on muovannut siitä todellisen auringonpalvojan. Riittävä valon saanti on ehdoton edellytys tähtisilmän runsaalle ja pitkäkestoiselle kukkinnalle sekä sen tuuhealle ja kompaktille kasvutavalle. Valon puute puolestaan johtaa nopeasti kasvin ränsistymiseen, kukinnan tyrehtymiseen ja alttiuteen taudeille. Tässä artikkelissa syvennytään tähtisilmän valontarpeeseen ja sen vaikutuksiin kasvin elinkaaressa.
Tähtisilmän kukat reagoivat valoon erittäin selkeästi: ne avautuvat täyteen loistoonsa auringonpaisteessa ja sulkeutuvat yöksi sekä pilvisinä, sateisina päivinä. Tämä on kasville luontainen mekanismi, jolla se suojaa siitepölyään ja säästää energiaa. Ilmiö on samalla selkeä viesti siitä, kuinka sidoksissa kasvin elintoiminnot ovat suoraan auringonvaloon. Jotta kasvi jaksaisi avata kukkansa päivästä toiseen, se tarvitsee vähintään kuusi, mutta mieluiten kahdeksan tai jopa enemmän tuntia suoraa auringonvaloa päivittäin.
Kasvupaikan valinnassa aurinkoisuus onkin tärkein kriteeri. Ihanteellisia paikkoja ovat etelään tai länteen suuntautuvat parvekkeet, terassit ja pihan avoimet, paahteiset kohdat, joihin aurinko pääsee paistamaan esteettä suurimman osan päivästä. Itäpiha voi myös toimia, jos se saa runsaasti aamupäivän aurinkoa. Sen sijaan pohjoisen puolelle tai suurten puiden ja rakennusten katveeseen tähtisilmää ei kannata istuttaa, sillä siellä se ei tule menestymään.
Valon laadulla on myös merkitystä. Suora, kirkas auringonvalo on tähtisilmälle parasta. Hajavalossa tai puolivarjossa kasvi saattaa sinnitellä hengissä, mutta sen kasvu jää heikoksi ja venyneeksi. Varret kasvavat pituutta yrittäessään kurkottaa kohti valoa, lehtivälit pitenevät ja yleisilmeestä tulee hontelo. Tärkeintä on kuitenkin se, että kukinta jää hyvin niukaksi tai kokonaan pois, sillä kasvi ei saa riittävästi energiaa yhteyttämisen kautta kukkiakseen.
Valon vaikutus kasvuun ja kukintaan
Valo on yhteyttämisen, eli fotosynteesin, moottori. Tässä prosessissa kasvi muuttaa auringonvalon energian, veden ja hiilidioksidin sokeriksi, jota se käyttää energianlähteenään kasvuun, elintoimintoihin ja lisääntymiseen, eli kukkien ja siementen tuottamiseen. Mitä enemmän valoa kasvi saa, sitä tehokkaammin se pystyy yhteyttämään ja sitä enemmän sillä on energiaa käytössään. Tähtisilmän kaltaiselle runsaasti kukkivalle kasville tämä on elintärkeää. Riittävä valo takaa, että kasvi pystyy tuottamaan jatkuvalla syötöllä uusia nuppuja ja kukkia koko kesän ajan.
Valon puute näkyy kasvissa monin tavoin. Ensimmäinen merkki on usein se, että kasvi lakkaa kukkimasta tai tuottaa vain muutaman pienen kukan. Toinen selkeä oire on etiolaatio eli hontelo kasvu. Kasvi alkaa venyttää varsiaan ja lehtivälejään yrittäessään päästä lähemmäs valonlähdettä. Tämä tekee kasvustosta harvan ja ruman näköisen. Lehdet voivat myös jäädä normaalia pienemmiksi ja niiden väri voi haalistua, koska kasvi ei pysty tuottamaan riittävästi lehtivihreää.
Riittävä auringonvalo vaikuttaa myös kasvin yleiseen terveyteen ja vastustuskykyyn. Aurinkoinen ja ilmava kasvupaikka auttaa pitämään lehdistön kuivana, mikä ehkäisee monien sienitautien, kuten harmaahomeen ja härmän, kehittymistä. Voimakas ja hyvinvoiva kasvi pystyy myös paremmin torjumaan tuholaisten hyökkäyksiä. Varjossa ja kosteassa viihtyvä, heikko kasvi on puolestaan helppo saalis sekä taudeille että tuholaisille.
On myös hyvä huomioida, että eri tähtisilmä-lajikkeilla voi olla pieniä eroja valonsietokyvyssä. Yleisesti ottaen tummalehtiset ja tummakukkaiset lajikkeet sietävät paahdetta paremmin kuin vaalealehtiset ja -kukkaiset. Kaikki lajikkeet kuitenkin vaativat runsaasti valoa kukkiakseen kunnolla. Jos huomaat, että tähtisilmäsi ei kuki odotetusti, ensimmäinen tarkistettava asia on aina sen saaman valon määrä.
Optimaalisen kasvupaikan löytäminen
Puutarhassa parhaita paikkoja tähtisilmälle ovat avoimet kukkapenkit, rinteet, kivikkoryhmät ja seinustat, jotka saavat aurinkoa suurimman osan päivästä. Etelän tai lounaan suunta on usein kaikkein aurinkoisin. Kun suunnittelet istutuksia, tarkkaile pihan eri osien valo-olosuhteita eri vuorokaudenaikoina. Huomioi suurten puiden, pensaiden, rakennusten ja aitojen heittämät varjot ja niiden liikkuminen päivän mittaan. Valitse paikka, joka on vapaa varjosta vähintään keskipäivän kuuden tunnin ajan.
Parvekkeilla ja terasseilla tähtisilmät viihtyvät erinomaisesti, kunhan suunta on oikea. Lasitettu parveke voi kuumentua keskipäivällä erittäin voimakkaasti, mikä saattaa stressata kasvia, mutta yleensä tähtisilmä sietää hyvin kuumuutta, kunhan kastelusta huolehditaan. Jos parvekkeesi on itään tai länteen, kasvi saa todennäköisesti riittävästi valoa. Pohjoisparveke on sen sijaan liian varjoinen tähtisilmän menestyksekkäälle kasvatukselle. Ruukkujen sijoittelulla voi myös vaikuttaa valon saantiin: aseta ne kaikkein aurinkoisimpaan reunaan.
On tärkeää muistaa, että valon määrä muuttuu vuodenajan mukaan. Alkukesästä aurinko paistaa korkeammalta ja päivät ovat pidempiä kuin loppukesästä. Tämä kannattaa ottaa huomioon kasvupaikkaa valitessa. Paikka, joka on täydellisen aurinkoinen kesäkuussa, saattaa jäädä osittaiseen varjoon elokuussa, kun auringon rata on matalampi. Tästä syystä mahdollisimman avoin paikka on aina varmin valinta.
Jos kasvatat tähtisilmiä yhdistelmäistutuksissa muiden kesäkukkien kanssa, valitse sille seuralaisiksi muita aurinkoa rakastavia lajeja. Älä istuta sen eteen korkeampia kasveja, jotka voisivat varjostaa sitä. Tähtisilmä sopii hyvin esimerkiksi reunuskasviksi, jolloin se saa esteettä valoa. Hyviä kumppaneita ovat muun muassa pelargonit, petuniat, samettikukat ja hopeavitja, jotka kaikki viihtyvät samanlaisissa aurinkoisissa ja kuivahkoissa olosuhteissa.
Valon tarve talvehtimisen aikana
Talvehtimisen aikana tähtisilmän valontarve muuttuu täysin. Kun kasvi siirretään sisälle viileään ja se vaipuu lepotilaan, sen elintoiminnot hidastuvat minimiin. Tällöin se ei tarvitse eikä kestä voimakasta valoa. Ihanteellinen talvehtimispaikka onkin valoisa, mutta ei suorassa auringonpaisteessa. Kirkas hajavalo riittää mainiosti pitämään kasvin hengissä talven yli. Esimerkiksi pohjoiseen tai itään suunnattu ikkuna viileässä huoneessa on usein sopiva.
Liian vähäinen valo yhdistettynä liian korkeaan lämpötilaan on yleinen syy talvehtimisen epäonnistumiseen. Lämpimässä kasvi yrittää kasvaa, mutta valon puutteen vuoksi uudet versot ovat heikkoja, kalpeita ja honteloita. Tämä niin sanottu ”pimeän kasvu” kuluttaa kasvin energiavarastot nopeasti loppuun. Siksi on tärkeää, että talvehtimispaikka on ensisijaisesti viileä (5–10 °C). Mitä viileämpi lämpötila, sitä vähemmän kasvi tarvitsee valoa, koska sen aineenvaihdunta on hitaampaa.
Kasvivalaisimista voi olla apua talvehtimisen onnistumisessa, erityisesti jos viileää ja valoisaa tilaa ei ole käytettävissä. Kasvivalaisin tarjoaa kasvin tarvitsemia valon aallonpituuksia ja voi kompensoida luonnonvalon puutetta. Valaisimen avulla kasvin voi talvehdittaa esimerkiksi pimeämmässäkin kellarissa, kunhan lämpötila pysyy alhaisena. Valaisin asetetaan kasvin yläpuolelle ja pidetään päällä noin 8–10 tuntia päivässä.
Keväällä, kun on aika herätellä kasvi, valon määrää lisätään asteittain. Siirrä kasvi ensin valoisampaan paikkaan sisällä ja aloita kastelun lisääminen. Kun uutta kasvua alkaa ilmestyä, kasvi tarvitsee taas runsaasti valoa tuottaakseen vahvoja ja terveitä versoja. Ennen ulos siirtämistä kasvi on ehdottomasti karaistava. Älä vie sitä suoraan sisätilojen hämärästä ulos kirkkaaseen kevätaurinkoon, sillä sen lehdet palavat herkästi. Totuta se valoon vähitellen usean päivän aikana.
