Tähkälaventelin onnistunut talvehtiminen on monelle suomalaiselle puutarhurille yksi suurimmista haasteista ja samalla onnistumisen mittareista. Vaikka tämä lajike onkin yksi kestävimmistä laventeleista, sen Välimeren perimä tekee siitä herkän pohjolan talven ankaruudelle. Ongelma ei niinkään ole pelkkä pakkanen, vaan talvimärkyyden, kuivattavan tuulen ja oikukkaan kevätauringon tappava yhdistelmä. Huolellisella valmistautumisella ja oikeilla suojatoimenpiteillä on kuitenkin täysin mahdollista auttaa tämä aromaattinen kaunotar selviytymään talvesta ja palkitsemaan hoitajansa jälleen seuraavan kesän kukkaloistolla. Tässä luvussa käymme läpi askel askeleelta, kuinka valmistella tähkälaventeli talveen ja suojata se parhaalla mahdollisella tavalla.
Onnistuneen talvehtimisen perusta luodaan jo kauan ennen ensimmäisten pakkasten saapumista. Kaikki alkaa oikean kasvupaikan valinnasta. Paikan tulee olla mahdollisimman aurinkoinen ja suojaisa, ja ennen kaikkea, maan on oltava erinomaisesti salaojitettu. Talvimärkyys on laventelin pahin vihollinen, ja seisova vesi jäätyessään rikkoo juuristoa ja aiheuttaa juurikaulan mätänemistä. Kohopenkki onkin erinomainen ratkaisu laventelille Suomen olosuhteissa, sillä se takaa, että ylimääräinen vesi valuu tehokkaasti pois kasvin juurelta.
Kasvukauden aikaisella hoidolla on myös suuri merkitys. Lannoitus, erityisesti typpipitoinen, on lopetettava hyvissä ajoin, viimeistään heinäkuun lopulla. Liian myöhään annettu lannoitus innostuttaa kasvin tuottamaan uutta, pehmeää kasvustoa, joka ei ehdi puutua kunnolla ennen talven tuloa. Tällaiset versot paleltuvat herkästi ja voivat aiheuttaa vaurioita koko kasville. Myös syysleikkaus on tärkeä osa talveen valmistautumista. Kukkineiden varsien leikkaaminen ja pensaan kevyt muotoilu elo-syyskuussa parantaa ilmankiertoa ja estää lumen painoa repimästä kasvia.
Syksyn edetessä on tärkeää pitää kasvin ympäristö siistinä. Pensaiden alta ja ympäriltä kannattaa haravoida pois kaikki pudonneet lehdet ja muu kasvijäte. Tämä vähentää tautien ja tuholaisten talvehtimispaikkoja ja parantaa yleistä hygieniaa. Vaikka laventeli on kuivuutta kestävä, on hyvä varmistaa, että maa ei ole rutikuivaa ennen maan jäätymistä. Jos syksy on ollut poikkeuksellisen kuiva, voi kasvia kastella kerran kunnolla ennen pysyvien pakkasten tuloa. Tämä auttaa kasvia säilyttämään kosteustasapainonsa talven aikana.
Viimeinen silaus ennen talvisuojien asentamista voi olla hiekan tai soran lisääminen kasvin tyvelle. Tämä auttaa johtamaan vettä pois herkältä juurikaulalta ja pitää sen kuivempana. Tärkeintä on kuitenkin antaa kasvin valmistautua talveen rauhassa. Älä leikkaa sitä enää myöhään syksyllä, äläkä lannoita. Anna luonnon tehdä tehtävänsä ja valmistaudu antamaan sille pieni apu oikeanlaisen talvisuojan muodossa, kun sen aika koittaa.
Oikeanlainen talvisuojaus
Kun maa alkaa routaantua ja pysyvät pakkaset ovat saapuneet, on aika asentaa talvisuojat. On tärkeää, ettei suojausta tehdä liian aikaisin, kun maa on vielä sula ja lämmin. Liian aikainen suojaus voi luoda kostean ja lämpimän ympäristön, joka houkuttelee paikalle sieniä, hometta ja jopa myyriä. Odota siis rauhassa, että lämpötila laskee pysyvästi pakkasen puolelle. Ensimmäiset yöpakkaset eivät vielä haittaa kestävää laventelia.
Paras talvisuoja on ilmava ja kuiva. Tiiviitä muovihuppuja tai märkää lehtimassaa tulee välttää, sillä ne keräävät kosteutta ja voivat aiheuttaa kasvin mätänemisen tai homehtumisen suojan alla. Erinomaisia materiaaleja ovat esimerkiksi kuivat, ilmavasti kasatut puiden lehdet, oljet tai pakkaspeite. Näiden päälle voidaan asetella havuja, jotka pitävät suojan paikallaan ja estävät sitä painumasta kasaan lumen painosta. Havut ovat itsessäänkin loistava suoja, sillä ne ovat ilmavia eivätkä kerää kosteutta.
Lumi on laventelille paras mahdollinen talvisuoja. Paksu, suojaava lumipeite eristää tehokkaasti pakkaselta ja tuulelta, pitäen maan lämpötilan huomattavasti ilmaa leudompana. Jos luonnonlunta on runsaasti, lisäsuojia ei välttämättä edes tarvita. Vähälumisina talvina ja ankarilla pakkasjaksoilla edellä mainitut suojaukset ovat kuitenkin välttämättömiä, erityisesti nuorille kasveille ja aremmille lajikkeille. Suojauksen tarkoituksena on tasata lämpötilan vaihteluita ja suojata kasvia sekä pakkaselta että kuivattavalta viimalta.
Erityistä huomiota on kiinnitettävä kasvin suojaamiseen kevätauringolta. Maalis-huhtikuussa, kun aurinko alkaa paistaa voimakkaasti, mutta maa on vielä syvällä jäässä, laventeli on suurimmassa vaarassa. Aurinko lämmittää kasvin maanpäällisiä osia ja herättää ne talvilevosta. Kasvi alkaa haihduttaa vettä lehtiensä kautta, mutta koska juuristo on vielä jäässä, se ei saa nostettua maasta uutta vettä tilalle. Tämä johtaa kasvin kuivumiseen, jota kutsutaan kevätahavaksi. Varjostusverkko tai havut ovat paras suoja tätä ilmiötä vastaan.
Talvisuojien poistaminen ja kevätkunnostus
Talvisuojien poistamisen oikea ajoitus on yhtä tärkeää kuin niiden asentaminen. Hätäily voi kostautua. Vaikka kevätaurinko lämmittäisikin jo päivisin, yöt voivat olla vielä hyvinkin kylmiä. Suojat kannattaa poistaa vähitellen, kun maa on kunnolla sulanut ja pahin yöpakkasten vaara on ohi. Havuja ja varjostusverkkoa voi pitää paikallaan pisimpään, sillä ne suojaavat nimenomaan petolliselta kevätauringolta, mutta sallivat samalla ilman kiertää.
Kun suojat on poistettu, älä säikähdä laventelisi ulkonäköä. Se näyttää usein talven jälkeen melko risuiselta ja elottomalta. Tämä on täysin normaalia. Tässä vaiheessa on tärkeää olla kärsivällinen eikä ryhtyä leikkaamaan kasvia liian aikaisin. Odota rauhassa, että kasviin alkaa ilmestyä uuden kasvun merkkejä. Nämä pienet, vihreät tai hopeanhohtoiset silmut ilmestyvät yleensä vanhojen varsien alaosiin. Vasta kun näet selvästi, mistä uusi kasvu alkaa, on aika ottaa sakset esiin.
Kevätleikkaus on elintärkeä toimenpide talven jälkeen. Leikkaa pois kaikki kuolleet, paleltuneet ja vaurioituneet oksat. Leikkaus tehdään terävillä saksilla uuden, elävän kasvun yläpuolelta. Ole tarkkana, ettet leikkaa liian syvältä vanhaan, puutuneeseen osaan, josta kasvi ei enää verso. Oikein tehty kevätleikkaus siistii pensaan, edistää sen haaroittumista ja kannustaa sitä tuottamaan runsaasti uusia, kukkivia versoja.
Leikkauksen jälkeen on hyvä antaa kasville pieni alkusysäys uuteen kauteen. Voit haravoida maanpintaa kevyesti kasvin ympäriltä ja lisätä tyvelle ohuen kerroksen kompostia ja hieman puutarhakalkkia tai tuhkaa. Tämä parantaa maan rakennetta ja tarjoaa kasville hitaasti liukenevia ravinteita kasvun tueksi. Huolellisen talvisuojauksen ja oikea-aikaisen kevätkunnostuksen jälkeen laventelisi on valmis aloittamaan uuden kasvukauden ja ilahduttamaan sinua jälleen tuoksullaan ja kukkaloistollaan.
Ruukussa kasvatettavan laventelin talvehtiminen
Tähkälaventelin talvettaminen ruukussa on haastavampaa kuin avomaalla, sillä ruukun multa jäätyy läpikotaisin paljon herkemmin kuin maassa oleva juuristoalue. Pakkanen pääsee tunkeutumaan multaan joka suunnasta, mikä altistaa juuret paleltumiselle. Pelkkä ruukun jättäminen ulos talveksi ilman suojausta johtaa lähes varmasti kasvin kuolemaan. Onnistunut talvetus vaatii siis aktiivisia toimenpiteitä ja sopivan talvetuspaikan löytämistä.
Yksi parhaista tavoista on upottaa ruukku maahan syksyllä. Kaiva puutarhaan ruukun kokoinen kuoppa ja aseta ruukku sinne. Peitä ruukun reunat mullalla niin, että vain kasvi jää näkyviin. Maan eristävä vaikutus suojaa juuristoa tehokkaasti pahimmilta pakkasilta. Maahan upotetun kasvin päälle voi vielä kasata talvisuojaksi havuja tai kuivia lehtiä samalla tavalla kuin avomaan kasveillekin. Tämä on helppo ja tehokas tapa, jos puutarhassa on tilaa.
Toinen vaihtoehto on siirtää ruukku talveksi suojaisaan, viileään ja valoisaan paikkaan. Ihanteellinen paikka on esimerkiksi viileä lasiveranta, valoisa kellari tai lämmittämätön autotalli, jossa lämpötila pysyy muutaman asteen plussan puolella, mutta ei laske kovin paljoa pakkaselle. Tällaisessa paikassa kasvi on lepotilassa, mutta sen juuristo ei pääse jäätymään. Talvetuspaikan on oltava riittävän valoisa, jotta kasvi ei kuole valonpuutteeseen.
Viileässä paikassa talvehtivaa ruukkulaventelia on kasteltava erittäin niukasti. Multa ei saa päästä kuivumaan aivan korpuksi, mutta se pidetään pääasiassa kuivana. Liika kastelu lepotilassa olevalle kasville on varma tapa mädättää sen juuret. Muutama pieni kastelukerta koko talven aikana riittää yleensä mainiosti. Keväällä, kun pakkaset ovat ohi, ruukku aletaan totuttaa vähitellen takaisin ulkoilmaan, ja kastelua lisätään uuden kasvun myötä.
