Sitruunapuun onnistunut talvehtiminen on yksi pohjoisen ilmaston suurimmista haasteista sitrusharrastajalle. Koska sitruunapuu ei kestä pakkasta, se on tuotava sisätiloihin talven ajaksi. Tämä siirtymä ulkoa sisälle ja talvikauden olosuhteet voivat olla kasville suuri stressitekijä. Oikeanlainen valmistautuminen ja talvehtimispaikan valinta ovat ratkaisevan tärkeitä, jotta puu selviää talvesta terveenä ja on valmis uuteen kasvukauteen keväällä. Onnistunut talvehtiminen varmistaa paitsi kasvin selviytymisen, myös edistää seuraavan vuoden kukintaa ja hedelmäntuotantoa.
Ihanteellinen talvehtimispaikka sitruunapuulle on viileä, valoisa ja vedoton. Lämpötilan tulisi olla noin 5–12 astetta. Tällaisessa lämpötilassa kasvin aineenvaihdunta hidastuu merkittävästi ja se menee lepotilaan. Tämä lepokausi on luonnollinen ja tärkeä osa kasvin vuosirytmiä, ja se auttaa sitä keräämään voimia tulevaa kasvukautta varten. Hyviä paikkoja voivat olla esimerkiksi viileä ja valoisa autotalli, lasitettu parveke, kellari tai viherhuone, jossa lämpötilaa voidaan säädellä.
Valon merkitystä ei voi korostaa liikaa, edes lepokauden aikana. Vaikka kasvin kasvu on hidastunut, se tarvitsee edelleen valoa ylläpitääkseen lehtiään ja selviytyäkseen. Etelään suuntautuva ikkuna viileässä huoneessa on erinomainen paikka. Jos luonnonvaloa ei ole riittävästi, kasvivalaisimen käyttö on välttämätöntä. Ilman riittävää valoa puu alkaa nopeasti varistaa lehtiään ja heikentyy. Valaisin tulisi asettaa niin, että se valaisee kasvia noin 10–12 tuntia päivässä.
Jos viileää talvehtimispaikkaa ei ole mahdollista järjestää, sitruunapuun voi talvettaa myös normaalissa huoneenlämmössä. Tämä on kuitenkin haastavampaa, koska lämpimässä kasvi ei pääse kunnolla lepotilaan ja sen aineenvaihdunta jatkuu aktiivisempana. Tällöin valon tarve on entistäkin suurempi, ja tehokas kasvivalaisin on lähes ehdoton edellytys onnistumiselle. Lisäksi lämmin ja kuiva huoneilma altistaa kasvin herkemmin tuholaisille, kuten kehrääjäpunkeille.
Valmistautuminen talveen
Valmistautuminen talvehtimiseen alkaa jo loppukesällä ja syksyllä. Lannoitusta aletaan vähentää elo-syyskuussa ja se lopetetaan kokonaan lokakuun aikana. Tämä auttaa kasvia hidastamaan kasvuaan ja valmistautumaan lepoon. Liian myöhään annettu typpipitoinen lannoite voi innostaa kasvin tuottamaan uutta, heikkoa kasvustoa, joka ei selviä talven rasituksista. Viimeiset lannoitukset voivat olla kaliumpitoisia, mikä parantaa kasvin talvenkestävyyttä.
Ennen sisälle tuomista on tärkeää tarkastaa kasvi huolellisesti mahdollisten tuholaisten varalta. Tutki lehdet, niiden alapinnat ja oksat tarkasti kirvojen, kilpikirvojen ja muiden ei-toivottujen vieraiden varalta. Mahdolliset tuholaiset on tärkeä torjua ennen kuin kasvi tuodaan sisälle, jotta ne eivät leviä muihin huonekasveihin. Ennaltaehkäisevä ruiskutus neem-öljy- tai mäntysuopaliuoksella on hyvä toimenpide.
Sopiva aika tuoda puu sisälle on juuri ennen ensimmäisiä yöpakkasia. Sitruunapuu kestää hetkellisesti lämpötilan laskun lähelle nollaa, mutta pakkasta se ei siedä lainkaan. Äkillinen siirto lämpimästä ulkoilmasta kuivaan ja lämpimään sisäilmaan on kasville shokki. Tätä siirtymää voi pehmentää totuttamalla kasvia vähitellen sisäolosuhteisiin. Tuo kasvi esimerkiksi ensin öiksi sisälle ja pidä sitä päivisin vielä ulkona viikon ajan ennen lopullista sisälle siirtoa.
Lehtien variseminen on hyvin yleinen reaktio sisälle tuomisen jälkeen. Muuttuneet valo-, lämpötila- ja kosteusolosuhteet stressaavat kasvia, ja se reagoi usein pudottamalla osan lehdistään sopeutuakseen uuteen ympäristöön. Tämä on normaalia, eikä siitä kannata huolestua liikaa, kunhan perusolosuhteet talvehtimispaikassa ovat kunnossa. Kasvi kasvattaa uudet lehdet keväällä, kun olosuhteet jälleen paranevat.
Hoito talven aikana
Talvehtimisen aikana sitruunapuun hoito on minimalistista. Tärkein ja samalla vaikein osa-alue on kastelu. Koska kasvi on lepotilassa ja sen aineenvaihdunta on hidasta, sen vedentarve on erittäin pieni. Liikakastelu talvella on yleisin syy sitruunapuiden kuolemiseen. Multaa tulee pitää vain niukasti kosteana, ja sen on annettava kuivua kunnolla pintaa syvemmältä kastelujen välillä. Viileässä paikassa kasteluväli voi olla jopa 3–4 viikkoa.
Jos talvetat puun huoneenlämmössä, sen vedentarve on hieman suurempi kuin viileässä, mutta silti huomattavasti vähäisempi kuin kesällä. Tarkkaile mullan kosteutta säännöllisesti ja kastele vain tarvittaessa. Käytä aina huoneenlämpöistä vettä. Lannoitusta ei anneta lainkaan koko talven aikana, marraskuusta helmikuun loppuun. Lannoitus aloitetaan uudelleen vasta, kun kasvi osoittaa selviä uuden kasvun merkkejä keväällä.
Ilmankosteus on toinen haaste, erityisesti huoneenlämmössä talvetettaessa. Keskitetty lämmitys kuivattaa ilmaa voimakkaasti, mikä on haitallista sitruunapuulle ja edistää tuholaisten, kuten kehrääjäpunkkien, lisääntymistä. Ilmankosteutta voi nostaa asettamalla kasvin lähelle ilmankostutinta tai sijoittamalla ruukun laakean, vedellä ja kivillä täytetyn astian päälle. Säännöllinen lehtien sumuttelu voi myös auttaa, mutta se on tehtävä aamulla, jotta lehdet ehtivät kuivua ennen yötä sienitautien riskin pienentämiseksi.
Tarkkaile kasvia säännöllisesti talven aikana mahdollisten ongelmien varalta. Vaikka kasvi on lepotilassa, tuholaiset voivat silti iskeä. Mitä aiemmin havaitset esimerkiksi kilpikirvat tai punkit, sitä helpompi niistä on päästä eroon. Poista myös kaikki kellastuneet ja varisseet lehdet kasvin juurelta, jotta ne eivät tarjoa piilopaikkoja tuholaisille tai edistä tautien kehittymistä.
Kevääseen valmistautuminen
Kun päivät alkavat pidentyä ja valon määrä lisääntyy helmi-maaliskuussa, sitruunapuu alkaa heräillä talvilevosta. Tässä vaiheessa saatat huomata uusia, pieniä lehtiä ja silmuja ilmestyvän oksiin. Tämä on merkki siitä, että on aika alkaa vähitellen lisätä kastelua ja valmistella kasvia uuteen kasvukauteen. Myös lannoitus voidaan aloittaa uudelleen, aluksi hyvin miedolla liuoksella ja tiheyttä vähitellen lisäten.
Varhainen kevät on myös paras aika sitruunapuun leikkaamiselle ja uudelleenistutukselle. Jos puu on kasvanut talven aikana honteloksi valon puutteessa, sitä voidaan leikata voimakkaasti muotoon. Poista kaikki kuolleet ja heikot oksat ja muotoile latvusta ilmavammaksi. Jos ruukku on käynyt pieneksi, kasvi voidaan istuttaa hieman suurempaan ruukkuun tuoreeseen, ravinteikkaaseen sitrusmultaan. Nämä toimenpiteet antavat puulle hyvän alun tulevalle kasvukaudelle.
Ulos siirtäminen keväällä vaatii samanlaista varovaisuutta kuin sisälle tuominen syksyllä. Älä vie kasvia suoraan sisätilojen hämärästä ulos kirkkaaseen kevätaurinkoon, sillä se polttaa lehdet. Totuta kasvi ulkoilmaan vähitellen. Aloita viemällä se ulos pilvisenä päivänä tai varjoisaan paikkaan vain muutamaksi tunniksi. Lisää ulkonaoloaikaa ja auringossa vietettyä aikaa päivittäin noin viikon tai kahden ajan.
Yöpakkasten vaara on ohi Suomessa yleensä vasta touko-kesäkuun vaihteessa. Vasta tämän jälkeen sitruunapuun voi jättää turvallisesti ulos myös yöksi. Huolellisesti hoidettu talvehtiminen palkitaan keväällä, kun puu puhkeaa uuteen, elinvoimaiseen kasvuun ja alkaa valmistautua kukkimaan ja tuottamaan satoa. Kärsivällisyys ja oikeat toimenpiteet talven aikana ovat investointi kasvisi tulevaan hyvinvointiin.
📷 Pixabay
