Valo on yksi tärkeimmistä elämän edellytyksistä useimmille kasveille, ja sitruunantuoksuinen pelargoni ei ole poikkeus. Päinvastoin, tämä Etelä-Afrikan aurinkoisilta rinteiltä kotoisin oleva kasvi on todellinen auringonpalvoja, jonka hyvinvointi, kasvu ja erityisesti tuoksun voimakkuus ovat suoraan verrannollisia sen saaman valon määrään. Riittävän valon varmistaminen onkin yksi keskeisimmistä tehtävistä tämän kasvin hoidossa. Ilman riittävää valoa kasvi ei pysty yhteyttämään tehokkaasti, mikä johtaa heikkoon kasvuun ja moniin muihin ongelmiin. Tässä osiossa tarkastelemme syvällisesti sitruunantuoksuisen pelargonin valontarvetta eri vuodenaikoina ja annamme vinkkejä optimaalisten valo-olosuhteiden luomiseen.
Sitruunantuoksuinen pelargoni tarvitsee menestyäkseen runsaasti kirkasta valoa ja sietää erinomaisesti suoraa auringonpaistetta. Ihanteellinen määrä on vähintään 6–8 tuntia suoraa aurinkoa päivässä. Auringonvalo ei ainoastaan ruoki kasvia energialla, vaan se myös edistää eteeristen öljyjen tuotantoa lehdissä. Mitä enemmän aurinkoa kasvi saa, sitä voimakkaammin ja miellyttävämmin sen lehdet tuoksuvat sitruunalle. Valo myös pitää kasvin kasvun tiiviinä ja pensasmaisena, estäen sitä venymästä pituutta.
Sisätiloissa paras sijoituspaikka onkin kodin aurinkoisin ikkuna. Etelään tai länteen suunnattu ikkunalauta on yleensä paras vaihtoehto, sillä se tarjoaa eniten suoraa auringonvaloa päivän aikana. Itäikkuna voi myös toimia, mutta siellä valon määrä voi jäädä hieman vähäiseksi, erityisesti talvikuukausina. Pohjoisikkuna on lähes poikkeuksetta liian pimeä tälle kasville, ja siellä se alkaa nopeasti kärsiä valon puutteesta.
Jos kasvatat pelargoniasi ulkona kesän ajan, valitse sille aurinkoinen ja suojaisa paikka puutarhassa tai parvekkeella. Vaikka kasvi rakastaa aurinkoa, on hyvä muistaa, että sisällä kasvanut kasvi on totutettava vähitellen ulkoilman voimakkaampaan UV-säteilyyn. Äkillinen siirto täyteen paahteeseen voi polttaa lehdet. Totuta kasvi ulko-olosuhteisiin muutaman päivän ajan pitämällä sitä aluksi vain osan päivästä ulkona ja lisäämällä auringossa oloaikaa asteittain.
Valon puutteen oireet
Valon puute on yksi yleisimmistä syistä sitruunantuoksuisen pelargonin huonoon vointiin, ja sen oireet ovat yleensä helppo tunnistaa. Yksi selvimmistä merkeistä on etiolaatio eli venyminen. Kasvi alkaa kirjaimellisesti kurottaa kohti lähintä valonlähdettä, mikä johtaa pitkiin, heikkoihin ja honteloihin versoihin. Lehtien väliin jää pitkät nivelvälit, ja kasvin yleisilmeestä tulee harva ja epäsiisti. Tämä on kasvin selviytymisstrategia, jolla se yrittää löytää paremmat valo-olosuhteet.
Lisää artikkeleita tästä aiheesta
Toinen selvä oire on lehtien värin muuttuminen. Valon puutteessa klorofyllin tuotanto vähenee, ja lehdet alkavat haalistua ja muuttua vaaleanvihreiksi tai jopa kellertäviksi. Uudet lehdet voivat jäädä normaalia pienemmiksi. Myös lehtien tuoksu heikkenee huomattavasti, sillä eteeristen öljyjen tuotanto vaatii runsaasti energiaa, jota kasvi saa auringonvalosta. Jos pelargonisi ei tuoksu juuri miltään, se kärsii todennäköisesti valon puutteesta.
Riittämätön valo voi myös johtaa alalehtien kellastumiseen ja putoamiseen. Kun kasvi ei saa tarpeeksi valoa ylläpitääkseen kaikkia lehtiään, se alkaa säästää energiaa pudottamalla vanhimpia, alimpia lehtiään. Vaikka lehtien putoaminen voi johtua monista muistakin syistä, kuten liikakastelusta, se on usein yhdistettävissä riittämättömään valoon, erityisesti jos kasvi samalla venyy pituutta. Myös kukinta jää todennäköisesti kokonaan pois liian vähässä valossa.
Jos huomaat kasvissasi näitä oireita, on aika toimia. Ensisijainen toimenpide on siirtää kasvi välittömästi valoisampaan paikkaan. Jos kodissasi ei ole luonnostaan valoisampaa paikkaa, harkitse kasvivalon hankkimista. Keväällä voit leikata venyneet versot reilusti takaisin. Tämä kannustaa kasvia haarautumaan ja tuottamaan uutta, tiivistä kasvua paremmissa valo-olosuhteissa.
Liiallisen valon riskit
Vaikka sitruunantuoksuinen pelargoni on auringon ystävä, jopa sillä on rajansa. Äärimmäisissä olosuhteissa liian voimakas ja paahtava aurinko voi olla haitallista. Tämä riski on suurin kuumina kesäpäivinä, erityisesti jos kasvi on sijoitettu lasitetulle parvekkeelle tai eteläikkunalle, jossa lasi voi voimistaa auringon säteilyä ja nostaa lämpötilan erittäin korkeaksi. Liiallinen paahde voi aiheuttaa lehtiin auringonpolttamia.
Lisää artikkeleita tästä aiheesta
Auringonpolttama näkyy lehdissä vaaleina, kellertävinä tai jopa valkoisina laikkuina, jotka voivat myöhemmin muuttua ruskeiksi ja paperimaisiksi. Pahimmassa tapauksessa koko lehti voi kuivua. Tämä on yleisintä kasveilla, joita ei ole totutettu kunnolla suoraan aurinkoon. Vaurioituneet lehdet eivät parane, mutta kasvi yleensä toipuu tuottamalla uusia, terveitä lehtiä, kunhan olosuhteet korjataan.
Jos huomaat auringonpolttaman oireita, siirrä kasvi paikkaan, jossa se saa kirkasta valoa, mutta on suojassa päivän kuumimmalta ja paahtavimmalta auringolta. Esimerkiksi ohut verho ikkunan edessä voi auttaa suodattamaan voimakkainta säteilyä. Ulkona kasvia voi siirtää paikkaan, jossa se saa aamuaurinkoa, mutta on iltapäivän paahteelta hieman varjossa.
On myös tärkeää muistaa, että kuumassa ja aurinkoisessa paikassa kasvin vedentarve kasvaa huomattavasti. Multa kuivuu nopeasti, ja kasvi haihduttaa paljon vettä lehtiensä kautta. Varmista, että kastelet riittävästi ja säännöllisesti kuumina kausina, jotta kasvi ei kärsi kuivuudesta. Riittävä vedensaanti auttaa kasvia myös sietämään paremmin kuumuutta ja voimakasta aurinkoa.
Keinovalon käyttö
Pohjoisilla leveysasteilla, kuten Suomessa, talvikuukaudet ovat haastavia valoa rakastaville kasveille. Luonnonvaloa on vähän, ja päivät ovat lyhyitä. Tänä aikana sitruunantuoksuisen pelargonin hyvinvoinnin turvaamiseksi keinovalon eli kasvivalon käyttö on erittäin suositeltavaa, erityisesti jos kasvia ei talvehditeta viileässä lepotilassa. Kasvivalo auttaa kasvia jatkamaan yhteyttämistä ja estää sitä venymästä ja heikkenemästä talven aikana.
Markkinoilla on monenlaisia kasvivaloja, kuten LED-valoja, loisteputkia ja monimetallilamppuja. Nykyaikaiset, täyden spektrin LED-kasvivalot ovat usein paras vaihtoehto kotikäyttöön. Ne ovat energiatehokkaita, pitkäikäisiä eivätkä tuota liikaa lämpöä. Valitse valaisin, joka tuottaa sekä sinistä että punaista valoa, sillä kasvit tarvitsevat näitä aallonpituuksia eniten yhteyttämiseen ja kasvuun.
Sijoita kasvivalo riittävän lähelle kasvia, yleensä noin 20–40 senttimetrin etäisyydelle latvustosta. Jos valo on liian kaukana, sen teho heikkenee merkittävästi. Seuraa valmistajan ohjeita oikeasta etäisyydestä. Ajastimen käyttö on erittäin kätevää, sillä sen avulla voit varmistaa, että kasvi saa valoa säännöllisesti ja riittävän pitkään joka päivä. Pyri antamaan kasville lisävaloa noin 12–14 tuntia vuorokaudessa.
Muista antaa kasville myös pimeä jakso. Aivan kuten ihmiset, myös kasvit tarvitsevat lepoaikaa. Yhteyttämiseen liittyvät prosessit vaativat pimeän kauden toimiakseen kunnolla. Älä siis pidä valoja päällä vuorokauden ympäri. Oikein käytettynä kasvivalo on erinomainen apuväline, joka auttaa sitruunantuoksuista pelargoniasi selviytymään pimeän talven yli terveenä ja vahvana.
