Riittävä ja tasapainoinen ravinteiden saanti on elintärkeää sitruunantuoksuisen pelargonin hyvinvoinnille, rehevälle kasvulle ja voimakkaalle tuoksulle. Vaikka kasvi ei ole kaikkein vaativin ravinteiden suhteen, säännöllinen lannoitus aktiivisen kasvukauden aikana takaa, että sillä on kaikki tarvittavat rakennuspalikat uusien, tuoksuvien lehtien ja versojen tuottamiseen. Oikeanlainen lannoitusohjelma auttaa kasvia pysymään terveenä, vastustuskykyisenä tauteja ja tuholaisia vastaan sekä ylläpitämään kaunista, tuuheaa muotoaan. Tässä kappaleessa syvennymme sitruunantuoksuisen pelargonin ravinnetarpeisiin ja annamme ohjeita oikean lannoitteen valintaan ja käyttöön.
Sitruunantuoksuisen pelargonin lannoitus tulee keskittää aktiiviseen kasvukauteen, joka alkaa tyypillisesti maalis-huhtikuussa ja jatkuu syyskuun loppuun asti. Tänä aikana kasvi käyttää runsaasti energiaa ja ravinteita kasvuun. Lannoituksen tiheys riippuu käytetystä lannoitteesta. Yleisenä ohjeena nestemäistä lannoitetta annetaan kastelun yhteydessä noin joka toinen viikko. On tärkeää noudattaa lannoitepakkauksen annosteluohjeita, sillä sekä yli- että alilannoitus voivat olla haitallisia kasville.
Lannoitteen valinnassa kannattaa suosia tasapainoista, yleiskäyttöön tarkoitettua lannoitetta, joka sisältää kaikkia kasvin tarvitsemia pää- ja hivenravinteita. Etsi lannoitetta, jossa typen (N), fosforin (P) ja kaliumin (K) suhde on tasapainoinen, esimerkiksi 20-20-20. Typpi edistää lehtien ja versojen kasvua, fosfori on tärkeä juuriston kehitykselle ja kukinnnalle, ja kalium parantaa kasvin yleistä elinvoimaa ja vastustuskykyä. Luonnonmukaiset lannoitteet, kuten merileväuute, ovat myös erinomaisia vaihtoehtoja.
On ehdottoman tärkeää muistaa, ettei kasvia saa koskaan lannoittaa, kun sen multa on täysin kuiva. Tämä voi aiheuttaa niin sanotun lannoitepoltteen, joka vahingoittaa kasvin herkkiä juuria. Kastele siis aina ensin multa kevyesti pelkällä vedellä ja anna lannoiteliuos vasta sen jälkeen. Talvilevon aikana, lokakuusta helmikuuhun, lannoitus lopetetaan kokonaan, sillä kasvi ei kasva eikä pysty hyödyntämään sille annettuja ravinteita. Lannoituksen aloittaminen liian aikaisin keväällä voi häiritä kasvin luonnollista heräämistä.
Pääravinteiden merkitys
Kasvit tarvitsevat kolmea pääravinnetta suurina määrinä: typpeä (N), fosforia (P) ja kaliumia (K). Jokaisella näistä on oma, elintärkeä tehtävänsä sitruunantuoksuisen pelargonin kasvussa ja kehityksessä. Typpi on tärkein lehtien ja varsien kasvua edistävä ravinne. Se on keskeinen osa klorofylliä, joka tekee lehdistä vihreitä ja mahdollistaa yhteyttämisen. Riittävä typen saanti takaa rehevän, tuuhean ja vihreän lehdistön. Typen puute näkyy yleensä ensimmäisenä vanhempien, alempien lehtien kellastumisena.
Lisää artikkeleita tästä aiheesta
Fosfori on puolestaan avainasemassa energiansiirrossa, juuriston kehityksessä ja kukinnassa. Vahva ja terve juuristo on koko kasvin perusta, sillä se vastaa veden ja ravinteiden otosta. Fosfori edistää myös nuppujen muodostumista ja kukkien kehittymistä. Vaikka sitruunantuoksuista pelargonia ei kasvatetakaan ensisijaisesti kukkien vuoksi, riittävä fosforin saanti on tärkeää kasvin yleiselle elinvoimalle. Fosforin puute voi ilmetä hidastuneena kasvuna ja lehtien sinertävänä tai purppuraisena sävynä.
Kalium, kolmas pääravinne, on yleiskuntoa parantava ”terveysravinne”. Se säätelee kasvin vesitaloutta, parantaa sen kuivuuden- ja kylmänkestävyyttä sekä lisää vastustuskykyä tauteja ja tuholaisia vastaan. Kalium on myös tärkeä entsyymitoiminnoissa ja se auttaa kasvia hyödyntämään muita ravinteita tehokkaammin. Kaliumin puute voi näkyä lehtien reunojen kellastumisena tai ruskettumisena, ikään kuin ne olisivat palaneet. Tasapainoinen lannoite, joka sisältää kaikkia näitä kolmea pääravinnetta, on paras valinta.
On tärkeää löytää oikea tasapaino näiden ravinteiden välillä. Liiallinen typpilannoitus voi johtaa rehevään, mutta heikkoon ja honteloon kasvuun, joka on altis tuholaisille. Se voi myös vähentää kukintaa ja heikentää lehtien tuoksua. Siksi on tärkeää käyttää tasapainoista lannoitetta, jossa ravinteiden suhteet ovat kohdallaan. Kasvukauden alussa typen osuus voi olla hieman suurempi, kun taas kesällä kukinnan ja yleisen vahvistumisen aikaan fosforin ja kaliumin merkitys korostuu.
Hivenravinteet ja niiden rooli
Pääravinteiden lisäksi sitruunantuoksuinen pelargoni tarvitsee pieniä määriä useita eri hivenravinteita, kuten rautaa, mangaania, sinkkiä, kuparia ja booria. Vaikka niiden tarve on määrällisesti pieni, ne ovat silti elintärkeitä kasvin aineenvaihdunnalle ja monille toiminnoille. Hivenravinteiden puutokset voivat aiheuttaa erilaisia oireita, kuten lehtien kellastumista, kasvuhäiriöitä ja heikentynyttä vastustuskykyä.
Lisää artikkeleita tästä aiheesta
Raudan puute on yksi yleisimmistä hivenravinnepuutoksista. Se ilmenee tyypillisesti nuorimpien lehtien kellastumisena lehtisuonten välistä, kun taas itse suonet pysyvät vihreinä. Tätä ilmiötä kutsutaan kloroosiksi. Raudan puute johtuu usein liian korkeasta mullan pH-arvosta, joka estää raudan imeytymisen, vaikka sitä olisikin mullassa. Säännöllinen, täysravinnelannoitteen käyttö, joka sisältää myös hivenravinteita (usein ns. ”mikroravinteita”), auttaa ehkäisemään puutostiloja.
Useimmat laadukkaat, kaupalliset nestemäiset lannoitteet ja pitkävaikutteiset ravinteet sisältävät tarvittavan sekoituksen hivenravinteita. Kun valitset lannoitetta, tarkista tuoteselosteesta, että se sisältää monipuolisesti myös näitä mikroravinteita. Tämä on helpoin tapa varmistaa, että kasvisi saa kaiken tarvitsemansa. Luonnonmukaiset lannoitteet, kuten komposti tai merileväuute, ovat myös erinomaisia hivenravinteiden lähteitä.
Jos epäilet tiettyä hivenravinnepuutosta, voit käyttää erityisiä hivenravinnelannoitteita tai lehtilannoitteita, jotka suihkutetaan suoraan lehdille. Lehtilannoitus on nopea tapa korjata akuutteja puutostiloja, sillä ravinteet imeytyvät suoraan lehtien kautta. On kuitenkin tärkeää muistaa, että lehtilannoitus on vain ensiapu, ja pitkän aikavälin ratkaisu on varmistaa, että kasvuolosuhteet ja mullan ravinnetasapaino ovat kunnossa.
Lannoitetyypit ja niiden valinta
Markkinoilla on saatavilla monenlaisia lannoitteita, ja oikean tyypin valinta voi tuntua haastavalta. Yleisimpiä tyyppejä ovat nestemäiset lannoitteet, jauhemaiset, veteen liuotettavat lannoitteet sekä pitkävaikutteiset lannoiterakeet ja -puikot. Sitruunantuoksuiselle pelargonille nestemäiset lannoitteet ovat usein käytännöllisin ja tehokkain vaihtoehto. Ne sekoitetaan kasteluveteen, jolloin ravinteet ovat heti kasvin käytettävissä. Nestemäisten lannoitteiden avulla on myös helppo säädellä annettavien ravinteiden määrää tarkasti.
Pitkävaikutteiset lannoitteet, kuten multaan sekoitettavat rakeet tai multaan työnnettävät puikot, ovat hyvä vaihtoehto, jos haluat lannoituksesta vaivattomampaa. Nämä lannoitteet vapauttavat ravinteita hitaasti useiden kuukausien ajan, yleensä kastelun ja mullan lämpötilan vaikutuksesta. Kun käytät pitkävaikutteisia lannoitteita, on tärkeää noudattaa tarkasti pakkauksen ohjeita, jotta vältät ylilannoituksen. Yleensä yksi lannoituskerta keväällä riittää koko kasvukaudeksi.
Luonnonmukaiset lannoitteet ovat erinomainen valinta ympäristötietoiselle puutarhurille. Esimerkiksi kompostimulta, jota voi sekoittaa pintamultaan, vapauttaa ravinteita hitaasti ja parantaa samalla mullan rakennetta. Myös nestemäiset luomulannoitteet, kuten merileväuutteet tai erilaiset kasviperäiset lannoitteet, ovat tehokkaita ja hellävaraisia. Ne sisältävät usein runsaasti hivenravinteita ja edistävät mullan pieneliötoimintaa, mikä parantaa kasvin yleistä terveyttä.
Riippumatta siitä, minkä lannoitetyypin valitset, muista, että laatu on tärkeää. Valitse tunnetun valmistajan tuote ja lue tuoteseloste huolellisesti. Vältä halpoja, epämääräisiä lannoitteita, joiden ravinnekoostumus voi olla epätasapainoinen. Oikein valittu ja käytetty lannoite on investointi kasvisi terveyteen ja kauneuteen, ja se palkitsee sinut runsaalla kasvulla ja huumaavalla sitruunan tuoksulla.
Yli- ja alilannoituksen merkit
Tasapaino on avainasemassa lannoituksessa, ja sekä liian vähäinen että liiallinen lannoitus voi aiheuttaa ongelmia. Alilannoitus on yleisempää ja sen merkit ovat usein selkeitä. Kasvin kasvu on hidasta ja kituliasta, ja lehdet ovat pieniä ja kalpeita. Vanhemmat, alemmat lehdet alkavat kellastua ja varista ennenaikaisesti, kun kasvi siirtää niiden ravinteita uuteen kasvuun. Kukinta voi jäädä kokonaan pois, ja kasvi on yleisesti heikon ja elottoman näköinen.
Jos huomaat alilannoituksen oireita, aloita säännöllinen lannoitus tasapainoisella lannoitteella. Älä yritä korjata tilannetta antamalla kerralla suurta annosta lannoitetta, sillä se voi shokeerata kasvia. Aloita miedolla liuoksella ja lisää lannoitusta vähitellen pakkauksen ohjeiden mukaiseksi. Muista myös tarkistaa, että muut kasvuolosuhteet, kuten valo ja kastelu, ovat kunnossa, sillä ne vaikuttavat kasvin kykyyn hyödyntää ravinteita.
Ylilannoitus voi olla jopa vaarallisempaa kuin alilannoitus. Liika lannoite kerääntyy multaan suoloina, jotka voivat ”polttaa” ja vahingoittaa kasvin juuria. Ylilannoituksen oireita voivat olla lehtien kärkien ja reunojen ruskettuminen ja kuivuminen, äkillinen lehtien kellastuminen ja putoaminen sekä valkoinen, suolainen kerros mullan pinnalla. Kasvi voi myös näyttää nuutuneelta, vaikka multa olisi kosteaa, koska vahingoittuneet juuret eivät pysty imemään vettä.
Jos epäilet ylilannoitusta, lopeta lannoittaminen välittömästi. Voit yrittää huuhdella ylimääräiset suolat pois mullasta laskemalla runsaasti vettä ruukun läpi. Anna veden valua vapaasti pohjarei’istä noin 15-20 minuutin ajan. Vakavimmissa tapauksissa kasvi on ehkä istutettava kokonaan uuteen, lannoittamattomaan multaan. Tulevaisuudessa on parempi noudattaa sääntöä ”vähemmän on enemmän” ja käyttää mieluummin hieman laimeampaa lannoiteliuosta kuin pakkauksessa suositellaan.
