Plumerian valontarve

Plumeria, joka tunnetaan myös nimellä temppelipuu, on peräisin trooppisilta ja subtrooppisilta alueilta, missä aurinko paistaa voimakkaasti ja pitkään. Tämän vuoksi riittävä valonsaanti on ehdottomasti tärkein yksittäinen tekijä, joka vaikuttaa kasvin kasvuun, terveyteen ja ennen kaikkea sen kykyyn kukkia. Ilman runsasta valoa plumeria saattaa selviytyä ja kasvattaa lehtiä, mutta sen upea ja tuoksuva kukinta jää todennäköisesti vain haaveeksi. Valo on energianlähde, joka ruokkii fotosynteesiä, prosessia, jossa kasvi tuottaa sokerit, joita se tarvitsee kasvuun ja kukkien muodostamiseen. Siksi valo-olosuhteiden optimointi on plumerian hoidon kulmakivi.

Pohjoisilla leveysasteilla, kuten Suomessa, luonnonvalon määrän ja voimakkuuden tarjoaminen voi olla haastavaa, erityisesti pitkän ja pimeän talven aikana. Kesällä tilanne on parempi, ja kasvi tuleekin sijoittaa mahdollisimman aurinkoiselle paikalle. Vähintään 6–8 tuntia suoraa auringonvaloa päivässä on tavoite, johon tulisi pyrkiä kasvukauden aikana. Riittämätön valo on yleisin syy siihen, miksi plumeria ei kuki ruukkuviljelyssä.

Sopivan sijoituspaikan löytäminen on ratkaisevan tärkeää. Sisätiloissa paras paikka on esteetön etelä- tai länsi-ikkuna, jossa kasvi saa maksimaalisen määrän suoraa valoa. Kesäksi plumeria kannattaa siirtää ulos aurinkoiselle parvekkeelle, terassille tai puutarhaan. Ulko-olosuhteet, joissa valo tulee monesta suunnasta, ovat aina paremmat kuin sisätilojen yksisuuntainen ikkunavalo. On kuitenkin muistettava totuttaa kasvi ulkoilmaan vähitellen, jotta sen lehdet eivät pala.

Kasvin tarkkailu auttaa arvioimaan, saako se tarpeeksi valoa. Riittävässä valossa kasvavan plumerian lehdet ovat tummanvihreitä, vahvoja ja varsiväli on lyhyt. Valonpuutteessa kasvi alkaa venyä pituutta, sen varsivälit pitenevät, lehdet jäävät pieniksi ja niiden väri on haalean vihreä. Vaikka plumeria vaatii paljon valoa, on myös hyvä muistaa, että äärimmäinen, polttava keskipäivän aurinko voi kuumimpina kesäpäivinä olla liikaa, erityisesti tummissa ruukuissa, jotka kuumenevat herkästi.

Auringonvalon merkitys kukinnan kannalta

Auringonvalo on suoraan kytköksissä plumerian kukintaan. Se on energia, joka käynnistää ja ylläpitää monimutkaisia biokemiallisia prosesseja, jotka johtavat kukkanuppujen muodostumiseen. Fotosynteesin kautta kasvi tuottaa hiilihydraatteja, jotka toimivat polttoaineena kaikelle kasvulle. Runsaaseen kukintaan tarvittava energiamäärä on valtava, ja ilman riittävää määrää auringonvaloa kasvi yksinkertaisesti keskittää vähäiset resurssinsa elintärkeämpiin toimintoihin, kuten lehtien ylläpitoon ja selviytymiseen.

Kukinnan induktio, eli prosessi, joka saa kasvin vaihtamaan vegetatiivisesta kasvusta (lehtien tuotanto) generatiiviseen kasvuun (kukkien tuotanto), on monilla kasveilla, myös plumerialla, riippuvainen valon määrästä ja laadusta. Vaikka myös muut tekijät, kuten lämpötila, ravinteet ja kasvin ikä, vaikuttavat kukintaan, valo on usein se laukaiseva tekijä. Plumeria ei yksinkertaisesti muodosta kukkavanoja, jos se ei saa tarpeeksi suoraa aurinkoa päivittäin.

Suositeltu vähimmäismäärä on kuusi tuntia suoraa aurinkoa päivässä, mutta enemmän on parempi. Kahdeksan tai jopa kymmenen tuntia aurinkoa takaa parhaat edellytykset runsaalle kukkimiselle. Tämä on syy, miksi plumeriat kukkivat niin vaivattomasti trooppisilla alueilla, mutta vaativat erityistä huomiota pohjoisemmassa. Harrastajan on pyrittävä aktiivisesti maksimoimaan kasvin saama valomäärä kasvukauden aikana.

On myös havaittu, että valon laadulla, eli sen aallonpituudella, on merkitystä. Auringonvalo sisältää koko spektrin valoa, mukaan lukien sinisen ja punaisen valon aallonpituudet, jotka ovat erityisen tärkeitä kasvien kasvulle ja kukkimiselle. Keinovalon, kuten kasvivalojen, käyttö voi auttaa talvella, mutta ne harvoin pystyvät täysin korvaamaan auringonvalon voimakkuutta ja laatua, jotka ovat välttämättömiä kukinnan käynnistämiseksi. Siksi luonnonvalon hyödyntäminen on aina ensisijaista.

Ihanteellinen sijoituspaikka

Ihanteellisen sijoituspaikan valinta on käytännön toimenpide, jolla varmistetaan plumerian riittävä valonsaanti. Sisätiloissa paras mahdollinen paikka on suuri, etelään suunnattu ikkuna, joka ei ole puiden tai rakennusten varjostama. Eteläikkunalla kasvi saa aurinkoa suurimman osan päivästä. Toiseksi paras vaihtoehto on länteen suunnattu ikkuna, joka tarjoaa voimakasta iltapäiväaurinkoa. Itäikkuna tarjoaa vain aamuaurinkoa, mikä on usein riittämätöntä kukinnan kannalta, ja pohjoisikkuna on täysin sopimaton.

Kesäkuukausiksi, toukokuun lopusta syyskuun alkuun, plumeria kannattaa ehdottomasti siirtää ulos. Ulkona valon intensiteetti on moninkertainen verrattuna sisätiloihin, jopa kirkkaimmalla ikkunalla. Lisäksi ulkona valo tulee kasville joka suunnasta, mikä edistää tasaista ja tuuheaa kasvua. Valitse ulkona mahdollisimman aurinkoinen, lämmin ja tuulelta suojainen paikka. Tällaisia voivat olla esimerkiksi etelänpuoleinen parveke, terassi tai seinänvierusta.

Kun kasvi siirretään keväällä ulos, on elintärkeää totuttaa se asteittain voimakkaampaan auringonvaloon. Älä koskaan siirrä kasvia suoraan sisätiloista täyteen aurinkoon. Tämä aiheuttaa lehtien palamisen, mikä näkyy valkoisina tai ruskeina laikkuina lehdissä. Aloita pitämällä kasvia ulkona aluksi vain muutaman tunnin ajan varjoisammassa paikassa ja pidennä auringossa vietettyä aikaa päivittäin noin kahden viikon ajan. Tämä antaa lehdille aikaa sopeutua ja kehittää suojaa UV-säteilyä vastaan.

Talvella, kun kasvi on lepotilassa ja usein lehdetön, sen valontarve on minimaalinen. Jos talvetat kasvin viileässä (10-15°C) paikassa, se voi olla jopa pimeässä. Jos kuitenkin joudut talvettamaan sen normaalissa huoneenlämmössä ja se pyrkii pitämään lehtensä, sijoita se mahdollisimman valoisaan paikkaan. Kasvivalon käyttö voi auttaa kasvia selviämään pimeimmästä kaudesta ja vähentää sen venymistä kohti vähäistä valoa.

Riittämättömän valon merkit

Plumeria viestii selkeästi, jos se ei saa tarpeeksi valoa. Yksi ensimmäisistä ja ilmeisimmistä merkeistä on etiolaatio, eli kasvin venyminen. Kasvi alkaa kasvattaa pitkää ja honteloa vartta yrittäessään kurottaa kohti lähintä valonlähdettä. Nivelvälit, eli varsien osat lehtien välillä, pitenevät epänormaalin paljon, mikä tekee kasvista heikon ja harvan näköisen. Terve, riittävästi valoa saava plumeria on tiiviskasvuinen ja tanakka.

Myös lehdissä näkyy valonpuutteen merkkejä. Lehdet voivat jäädä normaalia pienemmiksi ja niiden väri on usein haalean vihreä tai kellertävä, koska kasvi ei pysty tuottamaan tarpeeksi lehtivihreää. Joissain tapauksissa kasvi saattaa jopa alkaa pudottaa lehtiään, erityisesti alimpia, säästääkseen energiaa. Kasvi näyttää yleisesti nuutuneelta ja elinvoimattomalta, vaikka sitä kasteltaisiin ja lannoitettaisiin oikein.

Kukinnan täydellinen puuttuminen on varmin merkki riittämättömästä valosta. Jos aikuinen, muutoin terve plumeria ei ole kukkinut useaan vuoteen, syy on lähes poikkeuksetta liian vähäinen auringonvalo. Kasvi saattaa kasvaa rehevästikin lehtiä, mutta sillä ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi energiaa kukkavarsien ja nuppujen muodostamiseen. Tämä on yleinen turhautumisen aihe harrastajille, jotka pitävät kasviaan liian varjoisalla ikkunalla.

Jos havaitset näitä oireita, on aika ryhtyä toimiin. Ensisijainen ratkaisu on siirtää kasvi välittömästi valoisampaan paikkaan. Jos parempaa luonnonvalon paikkaa ei ole saatavilla, laadukkaan kasvivalon hankkiminen voi olla ainoa vaihtoehto tilanteen korjaamiseksi. Valon lisääminen auttaa kasvia vähitellen toipumaan, tuottamaan vahvempaa uutta kasvua ja mahdollisesti palkitsemaan hoitajansa kukinnalla seuraavalla kasvukaudella.

Liiallisen auringonpaisteen vaarat

Vaikka plumeria on auringonpalvoja, jopa sille voi tulla liikaa aurinkoa, erityisesti tietyissä olosuhteissa. Äärimmäinen ja polttava keskipäivän aurinko, yhdistettynä korkeisiin lämpötiloihin, voi aiheuttaa kasville stressiä. Yleisin oire on lehtien palaminen. Tämä ilmenee lehdissä kuivina, ruskeina tai valkaistuneina laikkuina, erityisesti lehtien keskiosissa ja reunoilla. Palaneet osat eivät toivu, vaan jäävät pysyviksi vaurioiksi.

Toinen merkki liiallisesta kuumuudesta ja auringosta on lehtien nuupahtaminen, vaikka multa olisikin kosteaa. Tämä on kasvin suojamekanismi: se yrittää vähentää veden haihtumista lehtien kautta kääntämällä lehtiä auringosta poispäin. Yleensä kasvi toipuu ja lehdet nousevat pystyyn illan viiletessä, mutta jatkuva nuupahtaminen on merkki stressistä. Tämä on erityisen yleistä tummissa muoviruukuissa, jotka kuumenevat auringossa voimakkaasti ja voivat kirjaimellisesti keittää juuria.

Erityisen herkkiä palamiselle ovat kasvit, joita ei ole totutettu kunnolla ulkoilmaan. Keväällä sisätiloista suoraan täyteen aurinkoon siirretyn kasvin lehdet palavat lähes varmasti. Siksi hidas, viikkojen mittainen totuttelu on niin tärkeää. Myös nuoret taimet ja vasta juurtuneet pistokkaat, joiden juuristo on vielä pieni, ovat herkempiä kuivumaan ja kärsimään auringon paahteesta.

Miten suojautua liialta auringolta? Jos asut erittäin kuumalla alueella tai kesä on poikkeuksellisen paahteinen, harkitse kasvin sijoittamista paikkaan, jossa se saa hieman siivilöityä valoa tai suojaa kuumimman keskipäivän auringolta (noin klo 12–15). Esimerkiksi kevyt varjostusverkon käyttö tai sijoittaminen suuremman kasvin tai rakenteen tarjoamaan kevyeen varjoon voi auttaa. Vaalean ruukun käyttö tumman sijaan auttaa myös pitämään juuriston viileämpänä. Oikea tasapaino runsaan valon ja polttavan paahteen välillä takaa terveen ja onnellisen plumerian.