Plumerian talvehtiminen

Plumerian, eli temppelipuun, onnistunut talvehtiminen on yksi tärkeimmistä edellytyksistä sen monivuotiselle menestykselle pohjoisissa olosuhteissa. Koska plumeria on trooppinen kasvi, se ei kestä pakkasta lainkaan ja vaatii erityisjärjestelyjä selvitäkseen Suomen pitkästä ja pimeästä talvesta. Oikein toteutettu talvehtiminen ei ainoastaan pidä kasvia hengissä, vaan myös takaa sille välttämättömän lepojakson. Tämä lepokausi on kriittinen kasvin voimien keräämiselle ja on usein edellytys runsaalle kukkimiselle seuraavana kesänä. Talvehtiminen vaatii hoitotoimenpiteiden, kuten kastelun ja lannoituksen, radikaalia muuttamista ja sopivan säilytyspaikan löytämistä.

Prosessi alkaa jo syksyllä, kun kasvia valmistellaan vähitellen tulevaan lepoon. Valon määrän vähentyessä ja ilmojen viiletessä plumeria alkaa luonnostaan hidastaa kasvuaan. Tässä vaiheessa on tärkeää vähentää kastelua ja lopettaa lannoitus kokonaan. Kasvi on siirrettävä sisätiloihin hyvissä ajoin ennen ensimmäisten yöpakkasten uhkaa. Jo muutaman asteen lämpötila nollan yläpuolella voi aiheuttaa paleltumisvaurioita.

Ihanteellinen talvehtimispaikka on viileä, ilmava ja pimeähkö, mutta ehdottoman pakkasvapaa. Lämpötilan tulisi olla noin 10–15 celsiusastetta. Tällaisissa olosuhteissa plumeria siirtyy syvään lepotilaan ja pudottaa yleensä kaikki lehtensä, mikä on täysin normaalia. Lepotilan aikana kasvin aineenvaihdunta on minimaalista, ja se selviää erittäin vähällä hoidolla. Tärkeintä on välttää liikakastelua, joka on suurin riski talvehtimisen aikana.

Keväällä, kun valo lisääntyy ja lämpötila nousee, kasvi alkaa heräillä. Uusien lehtisilmujen ilmestyminen on merkki siitä, että on aika siirtää kasvi valoisampaan ja lämpimämpään paikkaan ja aloittaa kastelu uudelleen vähitellen. Onnistunut talvehtiminen vaatii kärsivällisyyttä ja kasvin luontaisen rytmin ymmärtämistä, mutta se palkitsee hoitajansa vuosi toisensa jälkeen terveellä ja kukkivalla kasvilla.

Valmistautuminen talvilepoon

Plumerian valmistelu talvea varten alkaa jo loppukesällä ja alkusyksystä. Kun päivät lyhenevät ja yölämpötilat alkavat laskea, on aika muuttaa hoitorutiineja. Lannoitus on lopetettava kokonaan viimeistään syyskuun alussa. Tämä antaa kasville signaalin hidastaa kasvuaan ja valmistautua lepoon. Lannoituksen jatkaminen liian myöhään voi tuottaa uutta, heikkoa kasvua, joka on altis kylmälle ja taudeille.

Kastelua aletaan myös vähentää asteittain syksyn edetessä. Mullan annetaan kuivua entistä enemmän kastelukertojen välillä. Tämä jäljittelee luonnollista kuivan kauden alkamista plumerian kotiseuduilla ja kannustaa kasvia siirtymään lepotilaan. Vähentynyt kastelu auttaa myös estämään juurimädän riskiä viilenevässä ja kosteammassa syysilmassa, kun haihduttaminen on vähäisempää.

Ennen kasvin sisälle siirtämistä on hyvä tarkastaa se huolellisesti mahdollisten tuholaisten varalta. Kesän ulkona viettänyt kasvi on saattanut kerätä mukaansa esimerkiksi punkkeja, kirvoja tai ripsiäisiä. Huolellinen tarkastus ja tarvittaessa torjunta-aineruiskutus ennen sisälle tuontia estävät tuholaisten leviämisen muihin huonekasveihin. Lehtien ja varsien suihkuttaminen vedellä voi myös auttaa puhdistamaan kasvin pölystä ja pienimmistä ötököistä.

Viimeinen ja tärkein vaihe on siirtää kasvi sisälle oikeaan aikaan. Plumeria on tuotava suojaan, kun yölämpötila alkaa laskea pysyvästi alle 10 asteen. Älä odota ensimmäisiä pakkasvaroituksia, sillä jo sitä viileämmät yöt voivat stressata kasvia. Äkillinen siirto lämpimästä ulkoilmasta kuivaan ja lämpimään huoneilmaan voi aiheuttaa shokin ja lehtien varisemisen, mutta tämä on usein väistämätöntä ja osa talveen valmistautumista.

Optimaaliset talvehtimisolosuhteet

Ihanteellinen talvehtimispaikka plumerialle on avainasemassa onnistumisen kannalta. Tärkeimmät tekijät ovat lämpötila, valo ja ilmankierto. Lämpötilan tulisi olla viileä, mutta ei missään nimessä pakkasen puolella. Optimaalinen lämpötila-alue on +10–15 celsiusastetta. Tällainen viileys auttaa kasvia pysymään syvässä lepotilassa ja säästämään energiavarastojaan. Sopivia paikkoja voivat olla esimerkiksi viileä autotalli, kellari, lasitettu parveke tai vähän lämmitetty varasto.

Valon tarve talvella riippuu lämpötilasta. Jos kasvi talvehtii edellä mainitussa viileässä lämpötilassa, se ei tarvitse juurikaan valoa. Pimeä tai hämärä paikka on täysin sopiva, sillä lehdetön kasvi ei yhteyytä. Tämä on kätevä ratkaisu, jos valoisia ikkunapaikkoja on vähän. Mitä viileämpi ja pimeämpi paikka, sitä syvemmässä unessa kasvi pysyy ja sitä vähemmän se tarvitsee vettä.

Jos ainoa mahdollinen talvehtimispaikka on normaali huoneenlämpö, tilanne on haastavampi. Lämpimässä ja valoisassa paikassa plumeria ei välttämättä siirry kunnolla lepotilaan, vaan saattaa yrittää jatkaa kasvuaan heikossa talvivalossa. Tämä kuluttaa kasvin energiavarastoja ja voi johtaa heikkoon ja honteloon kasvuun. Jos kasvi säilyttää lehtensä talvella, se tulee sijoittaa mahdollisimman valoisaan paikkaan, esimerkiksi eteläikkunalle, ja harkita kasvivalon käyttöä. Kastelun tulee silti olla hyvin niukkaa.

Hyvä ilmankierto on tärkeää kaikissa talvehtimisolosuhteissa. Seisova ja kostea ilma voi edistää homeen ja muiden sienitautien kasvua lepäävän kasvin varsissa tai mullan pinnalla. Varmista, että ilma pääsee kiertämään kasvin ympärillä, äläkä sijoita sitä aivan ahtaaseen nurkkaan. Älä myöskään säilytä kasvia muovipussissa tai muussa umpeen suljetussa tilassa, joka kerää kosteutta.

Talvehtimisen aikainen hoito

Kun plumeria on asetettu talvehtimispaikkaansa ja se on siirtynyt lepotilaan (yleensä pudottanut lehtensä), sen hoitotarve on äärimmäisen vähäinen. Tärkein sääntö on: älä kastele liikaa. Liikakastelu on ylivoimaisesti suurin vaara talvehtimisen aikana. Koska kasvi ei haihduta vettä lehtien kautta, sen vedentarve on minimaalinen. Juuristo on passiivinen ja mätänee erittäin herkästi, jos multa pidetään kosteana.

Kastelun tarve riippuu säilytyslämpötilasta. Viileässä, noin 10 asteen lämpötilassa, talvehtivaa plumeriaa ei tarvitse kastella juuri lainkaan. Kevyt kostutus kerran kuukaudessa tai jopa kahden kuukauden välein riittää estämään varren täydellisen kuivumisen. Tavoitteena on pitää multa lähes kuivana koko talven. Lämpimämmässä huoneilmassa talvehtiva kasvi saattaa tarvita hieman enemmän vettä, mutta silloinkin mullan on annettava kuivua täysin kastelukertojen välillä.

Talven aikana plumeriaa ei lannoiteta lainkaan. Lepotilassa oleva kasvi ei pysty hyödyntämään ravinteita, joten lannoitus on paitsi turhaa, myös haitallista. Lannoitejäämät voivat kertyä multaan ja vahingoittaa passiivista juuristoa. Lannoitus aloitetaan uudelleen vasta keväällä, kun uusi kasvu on selvästi alkanut.

Tarkista kasvin kunto säännöllisesti, noin kerran kuukaudessa, talven aikana. Kokeile varren kiinteyttä. Jos varsi tuntuu pehmeältä tai sienimäiseltä tyvestä, se on merkki mätänemisestä, joka on todennäköisesti seurausta liikakastelusta. Jos taas varsi alkaa näyttää voimakkaasti ryppyiseltä ja nahistuneelta, se saattaa tarvita tilkan vettä. Yleensä lepäävä plumeria on kuitenkin huoleton talvehtija, joka pärjää parhaiten, kun sen antaa olla mahdollisimman paljon rauhassa.

Kasvin herättely keväällä

Keväällä, kun luonnonvalo lisääntyy ja päivät pitenevät, on aika herätellä plumeria talvilevosta. Tämä tapahtuu yleensä maalis-huhtikuussa. Herättelyn merkkinä on usein pienten, vihreiden tai punertavien lehtisilmujen ilmestyminen varsien kärkiin. Tämä on signaali siitä, että kasvin aineenvaihdunta on käynnistymässä ja on aika muuttaa hoitotoimenpiteitä.

Siirrä kasvi talvehtimipaikastaan valoisampaan ja lämpimämpään paikkaan, esimerkiksi etelään tai länteen suunnatulle ikkunalle. Lämpötilan nosto ja lisääntynyt valo kannustavat kasvia aloittamaan uuden kasvun. Älä kuitenkaan siirrä kasvia suoraan ulos paahtavaan aurinkoon, vaan totuta se ulkoilmaan vähitellen myöhemmin keväällä, kun ilmat ovat lämmenneet riittävästi.

Kastelua aletaan lisätä asteittain. Aloita antamalla kasville pieni määrä vettä. Kun uudet lehdet alkavat kasvaa ja avautua, vedentarve kasvaa, ja voit siirtyä vähitellen kohti normaalia kesäkastelua. On tärkeää olla kärsivällinen ja lisätä veden määrää uuden kasvun tahdissa. Liian nopea ja runsas kastelun aloittaminen voi järkyttää heräävää juuristoa ja aiheuttaa mätänemistä.

Lannoitus voidaan aloittaa, kun kasviin on kasvanut muutama uusi, kunnollisen kokoinen lehti. Aloita lannoitus laimealla liuoksella, esimerkiksi puolella normaalista vahvuudesta, ja lisää pitoisuutta vähitellen kasvin kasvaessa. Kevät on myös hyvä aika tarkistaa, tarvitseeko kasvi suuremman ruukun. Uudelleenistutus voidaan tehdä juuri ennen voimakkaimman kasvun alkua. Huolellinen herättely antaa plumerialle parhaan mahdollisen alun uuteen kasvukauteen.