Myskimalva on yleisesti ottaen terve ja vastustuskykyinen kasvi, joka ei ole erityisen altis taudeille tai tuholaisille. Sen sitkeys ja sopeutuvaisuus tekevät siitä monen puutarhurin suosikin. Kuitenkin, kuten kaikki kasvit, myös myskimalva voi tietyissä olosuhteissa ja epäsuotuisissa kasvuoloissa joutua tautien tai tuholaisten uhriksi. Tunnistamalla yleisimmät uhat ajoissa ja ymmärtämällä ennaltaehkäisevien toimenpiteiden merkityksen, voidaan monet ongelmat välttää kokonaan. Tässä artikkelissa käsittelemme myskimalvan tyypillisimpiä tauteja ja tuholaisia sekä annamme neuvoja niiden torjuntaan ja ennaltaehkäisyyn luonnonmukaisin keinoin.
Ennaltaehkäisy on tehokkain tapa suojella myskimalvaa taudeilta ja tuholaisilta. Terve ja hyvinvoiva kasvi pystyy luonnostaan torjumaan monia uhkia paremmin kuin stressaantunut tai heikentynyt yksilö. Kaikki alkaa oikean kasvupaikan valinnasta: aurinkoinen, ilmava paikka, jossa on hyvin ojitettu maaperä, on paras puolustus. Liian varjoisa ja kostea paikka luo otolliset olosuhteet sienitaudeille, kun taas liian tiheä istutus heikentää ilmankiertoa ja helpottaa sekä tautien että tuholaisten leviämistä kasvista toiseen. Varmista siis riittävä istutusväli ja hyvä ilmankierto kasvuston ympärillä.
Säännöllinen puutarhanhoito ja -hygienia ovat myös avainasemassa. Kuihtuneiden lehtien ja kukkien poistaminen sekä syksyinen varsien alasleikkaus vähentävät paikkoja, joissa taudinaiheuttajat ja tuholaisten munat voivat talvehtia. Maahan pudonneet sairaat lehdet tulee kerätä pois ja hävittää, eikä niitä tule laittaa kompostiin, jotta taudit eivät leviä sen kautta uudelleen. Myös työvälineiden, kuten saksien, puhtaanapito on tärkeää, erityisesti jos leikataan sairaita kasvinosia.
Luonnon monimuotoisuuden tukeminen puutarhassa on yksi parhaista tavoista pitää tuholaiskannat kurissa. Houkuttelemalla puutarhaan hyötyhyönteisiä, kuten leppäkerttuja, kukkakärpäsiä ja petoluteita, luodaan luonnollinen tasapaino. Nämä petohyönteiset saalistavat kirvoja ja muita haitallisia pieniä hyönteisiä. Monipuolinen kasvivalikoima, jossa on esimerkiksi sarjakukkaiskasveja (kuten tilliä ja palsternakkaa) ja mykerökukkaiskasveja, tarjoaa hyötyhyönteisille ravintoa ja suojaa, ja ne auttavat vastineeksi pitämään myskimalvasi puhtaina tuholaisista.
Jos ongelmia kuitenkin ilmenee, on tärkeää toimia nopeasti mutta harkitusti. Ensimmäinen askel on tunnistaa ongelman aiheuttaja oikein. Onko kyseessä sieni, hyönteinen vai kenties jokin fysiologinen häiriö, kuten ravinne-epätasapaino? Vasta oikean diagnoosin jälkeen voidaan valita sopiva ja mahdollisimman ympäristöystävällinen torjuntakeino. Usein mekaaniset poistomenetelmät tai luonnonmukaiset torjunta-aineet riittävät, ja voimakkaisiin kemiallisiin aineisiin on syytä turvautua vain äärimmäisessä hädässä.
Lisää artikkeleita tästä aiheesta
Yleisimmät sienitaudit
Malvanruoste on ehkäpä yleisin myskimalvaa vaivaava tauti. Sen aiheuttaa Puccinia malvacearum -sieni, ja se ilmenee tyypillisesti pieninä, oranssinruskeina tai keltaisina täplinä lehtien alapinnoilla. Vähitellen täplät kasvavat ja muuttuvat tummanruskeiksi tai mustiksi pุ่มiksi, jotka ovat sienen itiöpesäkkeitä. Lehtien yläpinnoille ilmestyy vastaaviin kohtiin keltaisia tai vaaleita laikkuja. Voimakas tartunta voi aiheuttaa lehtien ennenaikaisen kellastumisen ja varisemisen, mikä heikentää kasvia. Tauti leviää helposti kostealla säällä tuulen ja vesipisaroiden mukana.
Malvanruosteen torjunnassa ennaltaehkäisy on tärkeintä. Varmista hyvä ilmankierto kasvustossa välttämällä liian tiheää istutusta. Kastele kasvit aina tyveltä ja vältä lehtien kostumista, erityisesti iltaisin. Heti ensimmäisten oireiden ilmaantuessa sairaat lehdet tulee poistaa ja hävittää huolellisesti. Älä laita niitä kompostiin. Voimakkaasti saastuneet kasvit voidaan leikata kokonaan alas, jolloin ne yleensä kasvattavat uuden, terveen lehdistön. Kemiallista torjuntaa tarvitaan harvoin, mutta tarvittaessa voidaan käyttää kasvitautien torjuntaan tarkoitettuja valmisteita.
Härmä on toinen yleinen sienitauti, joka voi vaivata monia kasveja, myös myskimalvaa. Se näkyy valkoisena, jauhemaisena peitteenä lehtien, varsien ja nuppujen pinnalla. Härmä viihtyy erityisesti kuivina ja lämpiminä kausina, mutta leviää ilmankosteuden ollessa korkea, esimerkiksi aamukasteen myötä. Voimakas härmä voi haitata yhteyttämistä, aiheuttaa lehtien käpristymistä ja heikentää kasvin yleiskuntoa ja kukintaa. Jotkin myskimalvan lajikkeet ovat vastustuskykyisempiä härmälle kuin toiset.
Härmän torjuntaan pätevät samat ennaltaehkäisevät toimet kuin ruosteenkin kohdalla: ilmava kasvupaikka ja lehtien kastelun välttäminen. Jos härmää ilmestyy, sen leviämistä voi yrittää hidastaa ruiskuttamalla kasvia mäntysuopaliuoksella (1 osa mäntysuopaa, 10 osaa vettä) tai ruokasoodaliuoksella (2 teelusikallista ruokasoodaa ja 2 teelusikallista rypsiöljyä sekoitettuna 4 litraan vettä). Nämä kotitekoiset aineet muuttavat lehden pinnan pH-arvoa epäsuotuisaksi sienelle. Sairastuneet kasvinosat on hyvä poistaa ja hävittää.
Tuholaiset ja niiden torjunta
Kirvat ovat yleisiä tuholaisia, jotka voivat ajoittain kerääntyä myskimalvan nuoriin versoihin ja nuppuihin. Ne imevät kasvin nesteitä, mikä voi aiheuttaa lehtien käpristymistä ja kasvun hidastumista. Kirvat myös erittävät tahmeaa mesikastetta, joka voi houkutella nokisieniä ja muurahaisia. Onneksi kirvat ovat usein helposti hallittavissa. Pienet esiintymät voi huuhtoa pois voimakkaalla vesisuihkulla tai pyyhkiä pois sormin. Luonnon omat viholliset, kuten leppäkertut ja niiden toukat, ovat erittäin tehokkaita kirvojen saalistajia, joten niiden hyvinvointia kannattaa tukea.
Jos kirvoja on runsaasti, voidaan turvautua mäntysuopa- tai nokkosvesiruiskutteisiin. Mäntysuopaliuos (n. 2-3 dl nestemäistä mäntysuopaa 10 litraan vettä) on tehokas ja ympäristöystävällinen keino, joka tukahduttaa kirvat. Ruiskutus tulee tehdä pilvisellä säällä tai illalla, jotta aurinko ei polta lehtiä. Käsittely on usein uusittava muutaman päivän välein, kunnes kirvat ovat hävinneet. On tärkeää ruiskuttaa huolellisesti myös lehtien alapinnat, missä kirvat usein piileskelevät.
Malvakuoriainen (Podagrica fuscicornis) on pieni, musta ja kiiltävä kovakuoriainen, joka voi tehdä reikiä myskimalvan lehtiin. Aikuiset kuoriaiset syövät lehtiin pieniä, pyöreitä tai soikeita reikiä, mikä voi voimakkaana esiintyessään heikentää kasvin ulkonäköä. Toukat puolestaan elävät maan alla ja syövät kasvin juuria. Yleensä malvakuoriaisen aiheuttamat vahingot ovat kuitenkin lähinnä kosmeettisia, eikä torjunta ole välttämätöntä. Kuoriaisia voi yrittää kerätä käsin pois kasveista aikaisin aamulla, jolloin ne ovat kohmeisia ja hitaampia.
Jos kuoriaisia on poikkeuksellisen paljon, voidaan käyttää pyretriinipohjaisia torjunta-aineita, jotka ovat luonnonmukaisessa viljelyssä sallittuja. Hyvä maanmuokkaus ja -hoito voivat myös auttaa vähentämään toukkien määrää maaperässä. Terve ja vahva kasvi kestää yleensä pientä lehtien rei’itystä hyvin, eikä sen kasvu tai kukinta kärsi merkittävästi. Usein paras torjuntakeino onkin yksinkertaisesti hyväksyä pieni epätäydellisyys osana luonnonmukaista puutarhanhoitoa.
Ennaltaehkäisevät toimenpiteet
Paras tapa taistella tauteja ja tuholaisia vastaan on luoda myskimalvalle mahdollisimman hyvät ja stressittömät kasvuolosuhteet. Kaikki lähtee liikkeelle terveestä maaperästä. Elävä, humuspitoinen ja hyvin ojitettu maa tukee vahvan juuriston kehitystä, mikä on terveen kasvin perusta. Maanparannus kompostilla ja muilla orgaanisilla aineksilla paitsi ravitsee kasvia, myös parantaa maan rakennetta ja edistää hyödyllisten pieneliöiden toimintaa, jotka voivat auttaa torjumaan haitallisia taudinaiheuttajia.
Oikea istutussyvyys ja -väli ovat myös tärkeitä ennaltaehkäiseviä tekijöitä. Liian syvälle istutettu kasvi voi kärsiä tyvimädästä, kun taas liian tiheä istutus heikentää ilmankiertoa ja luo kostean mikroilmaston, joka on otollinen sienitaudeille. Noudata lajikekohtaisia istutusvälejä, jotta ilma pääsee kiertämään vapaasti lehtien välissä. Tämä auttaa lehtiä kuivumaan nopeasti sateen tai kastelun jälkeen ja vähentää merkittävästi esimerkiksi malvanruosteen riskiä.
Kasvupaikan valinnalla on suuri merkitys. Aurinkoinen ja avoin paikka on myskimalvalle ihanteellinen. Aurinko kuivattaa lehdet nopeasti ja vähentää sienitautien tartuntapainetta. Vältä istuttamasta myskimalvaa paikkoihin, joissa ilma seisoo, kuten rakennusten nurkkiin tai tiheiden pensaiden katveeseen. Jos puutarhassasi on toistuvasti ollut ongelmia malvanruosteen kanssa, harkitse kasvien siirtämistä ilmavampaan paikkaan.
Viljelykierto, vaikka se yhdistetäänkin usein hyötykasveihin, on tärkeä periaate myös koristekasvien kanssa. Älä istuta uusia malvakasveja samaan paikkaan, jossa edellisinä vuosina on esiintynyt voimakkaasti malvanruostetta. Maahan voi jäädä taudinaiheuttajan talvehtivia itiöitä, jotka tartuttavat uudet taimet helposti. Pieni tauko tai muiden, vastustuskykyisten kasvien kasvattaminen samalla paikalla muutaman vuoden ajan auttaa katkaisemaan taudin elinkierron.
Luonnonmukaiset torjuntakeinot
Mäntysuopaliuos on klassinen ja tehokas luonnonmukainen torjunta-aine, joka tehoaa moniin pehmeäihoisiin tuholaisiin, kuten kirvoihin ja ripsiäisiin. Liuos valmistetaan sekoittamalla noin 1 desilitra nestemäistä mäntysuopaa ja pieni tilkka ruokaöljyä (tehostaa kiinnittymistä) viiteen litraan vettä. Liuoksella ruiskutetaan saastuneet kasvinosat huolellisesti, myös lehtien alapinnat. Käsittely on turvallinen kasville ja hyötyhyönteisille, mutta se on hyvä uusia tarvittaessa muutaman päivän välein.
Nokkoskäyte, eli nokkosvesi, on toinen perinteinen keino, jolla on sekä lannoittavia että tuholaisia torjuvia ominaisuuksia. Se valmistetaan liottamalla noin kilo tuoreita nokkosia kymmenessä litrassa vettä muutamasta päivästä pariin viikkoon. Siivilöityä ja vedellä laimennettua (suhteessa 1:10) käytettä voidaan käyttää ruiskutteena kirvoja vastaan tai kastelulannoitteena vahvistamaan kasvin yleiskuntoa. Vahva kasvi on vastustuskykyisempi kaikkia stressitekijöitä vastaan.
Peltokortekeite on erinomainen keino vahvistaa kasvin solukkoa ja ennaltaehkäistä sienitauteja. Peltokortteen sisältämä pii vahvistaa kasvin lehtien pintaa, tehden siitä vaikeammin läpäistävän sienirihmastolle. Keite valmistetaan liottamalla kuivattua tai tuoretta peltokortetta vedessä yön yli ja keittämällä sitä sitten hiljalleen noin tunnin ajan. Jäähtynyt ja siivilöity keite laimennetaan vedellä (1:5) ja ruiskutetaan kasveille säännöllisesti, erityisesti kosteina sääjaksoina, ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä.
Hyötyhyönteisten, kuten leppäkerttujen, houkutteleminen puutarhaan on pitkällä tähtäimellä kestävin tapa hallita tuholaiskantoja. Tämä onnistuu istuttamalla monipuolisesti kukkivia kasveja, jotka tarjoavat niille mettä ja siitepölyä. Jätä puutarhaan myös luonnontilaisia alueita, kuten lehti- ja risukasoja, jotka tarjoavat niille talvehtimispaikkoja. Välttämällä myrkyllisten torjunta-aineiden käyttöä varmistat, että nämä pienet apulaiset viihtyvät ja tekevät työnsä tehokkaasti.
