Luumujapaninmarjakuusi (Cephalotaxus harringtonia var. drupacea) on poikkeuksellinen havukasvi, jonka yksi arvostetuimmista ominaisuuksista on sen erinomainen varjonsietokyky. Toisin kuin monet muut havut, jotka vaativat runsaasti aurinkoa menestyäkseen, luumujapaninmarjakuusi kukoistaa puutarhan haastavimmissa, vähävaloisissa osissa. Sen kyky säilyttää syvänvihreä värinsä ja tiheä kasvutapansa varjossa tekee siitä korvaamattoman kasvin esimerkiksi suurten puiden aluskasviksi, rakennusten pohjoispuolelle tai muihin paikkoihin, joihin aurinko paistaa vain vähän. Oikean valaistuksen ymmärtäminen on avainasemassa, jotta kasvi voi saavuttaa täyden potentiaalinsa ja välttää auringon aiheuttamia vaurioita. Tässä artikkelissa perehdytään syvällisesti luumujapaninmarjakuusen valontarpeeseen ja optimaalisiin sijoituspaikkoihin puutarhassa.
Luumujapaninmarjakuusen luontainen kasvuympäristö Japanin ja Korean metsien aluskerroksissa on muokannut sen sopeutumaan vähäiseen valoon. Se on kehittynyt kasvamaan suurempien puiden siimeksessä, jossa se saa vain siivilöitynyttä, epäsuoraa valoa. Tämä tekee siitä ihanteellisen kasvin puolivarjoisiin ja täysvarjoisiin olosuhteisiin. Puolivarjolla tarkoitetaan paikkaa, joka saa noin 2–4 tuntia suoraa aurinkoa päivässä, tyypillisesti aamulla tai myöhään iltapäivällä, tai joka on koko päivän kevyessä, siivilöityneessä valossa. Täysvarjo puolestaan tarkoittaa aluetta, joka ei saa juuri lainkaan suoraa auringonvaloa.
Vaikka kasvi sietää syvääkin varjoa, se kasvaa ja kukoistaa parhaiten paikassa, joka saa jonkin verran kirkasta, epäsuoraa valoa tai muutaman tunnin aamuaurinkoa. Aamuaurinko on lempeämpää kuin kuuma keskipäivän tai iltapäivän aurinko, ja se auttaa kuivattamaan yön kosteuden neulasilta, mikä vähentää sienitautien riskiä. Liian syvässä varjossa, esimerkiksi tiheän kuusikon alla tai rakennuksen pohjoisseinustalla, kasvu voi hidastua entisestään ja pensas voi jäädä hieman harvemmaksi. Se kuitenkin selviytyy ja säilyttää vihreän värinsä jopa näissä olosuhteissa.
Suora, paahtava aurinko on luumujapaninmarjakuusen suurin vihollinen. Erityisesti kuuma keskipäivän ja iltapäivän aurinko voi polttaa sen neulasia, aiheuttaen niiden kellastumista, ruskettumista ja varisemista. Tämä on erityisen suuri riski kuumina ja kuivina kesinä. Pohjoisemmassa ilmastossa, kuten Suomessa, jossa kesäaurinko ei ole yhtä intensiivinen, se voi sietää hieman enemmän aurinkoa, mutta silloinkin puolivarjoinen paikka on turvallisin ja suositeltavin valinta.
Sijoitettaessa kasvia puutarhaan on siis tärkeintä miettiä auringon kiertokulkua ja sitä, miten ympäröivät puut, pensaat ja rakennukset vaikuttavat valon määrään eri vuorokauden- ja vuodenaikoina. Puun alla oleva paikka voi olla kesällä syvässä varjossa, mutta keväällä ja syksyllä, kun puussa ei ole lehtiä, se voi saada huomattavasti enemmän valoa. Tämä on usein ihanteellinen tilanne luumujapaninmarjakuuselle.
Lisää artikkeleita tästä aiheesta
Ihanteellinen sijoituspaikka
Ihanteellisen sijoituspaikan löytäminen luumujapaninmarjakuuselle tarkoittaa tasapainon löytämistä riittävän valon ja liialta auringolta suojaamisen välillä. Rakennuksen itä- tai pohjoispuoli on usein erinomainen valinta. Itäpuolella kasvi saa lempeää aamuaurinkoa, mutta on suojassa päivän kuumimmalta paahteelta. Pohjoispuolella se saa kirkasta, epäsuoraa valoa koko päivän ilman suoraa auringonpaistetta. Länsipuoli, joka altistuu kuumalle iltapäiväauringolle, on yleensä vältettävä, samoin kuin täysin avoin eteläpuoli.
Suurten lehtipuiden, kuten tammien, vaahteroiden tai koivujen, alla oleva alue on myös klassinen ja erinomainen paikka. Puiden latvus siivilöi auringonvalon kauniisti luoden ”vaeltavan varjon” (dappled shade), joka on täydellinen luumujapaninmarjakuuselle. Puiden juuristo voi kuitenkin kilpailla vedestä ja ravinteista, joten on tärkeää varmistaa, että istutusalue on hyvin valmisteltu ja että kasvi saa riittävästi kosteutta, erityisesti ensimmäisinä vuosinaan.
Kasvia voidaan käyttää tehokkaasti myös osana havuryhmää tai pensasaitausta varjoisalla puolella tonttia. Sen tiheä ja tummanvihreä lehdistö luo rauhallisen taustan kukkiville perennoille tai muille varjossa viihtyville kasveille, kuten kuunliljoille, saniaisille tai keijunkukille. Sen muoto ja rakenne tuovat mielenkiintoa puutarhan varjoisiin nurkkiin ympäri vuoden, myös talvella, jolloin monet muut kasvit ovat lepotilassa.
Kun valitset paikkaa, ota huomioon myös suoja tuulelta. Vaikka tämä ei suoraan liity valoon, tuulinen paikka voi lisätä kasvin vedenhaihdutusta ja aiheuttaa kuivumisstressiä, erityisesti talvella. Suojaisa, puolivarjoinen paikka on siis paras yhdistelmä. Tarkkaile potentiaalista istutuspaikkaa eri aikoina päivästä ja eri vuodenaikoina, jotta saat selkeän kuvan sen valo-olosuhteista ennen kuin teet lopullisen päätöksen.
Lisää artikkeleita tästä aiheesta
Liian vähäisen valon merkit
Vaikka luumujapaninmarjakuusi on erinomainen varjon kasvi, myös sillä on rajansa. Äärimmäisen syvässä ja pimeässä varjossa, esimerkiksi tiheän kasvillisuuden alla tai ahtaassa rakennusten välissä, se voi alkaa oireilla valonpuutteesta. Yksi selkeimmistä merkeistä on kasvun hidastuminen lähes olemattomiin. Vaikka kasvi on luonnostaan hidaskasvuinen, sen tulisi tuottaa edes jonkin verran uutta kasvua vuosittain. Jos kasvu on täysin pysähtynyt, valon puute voi olla syynä.
Toinen oire on pensaan harveneminen. Riittämättömässä valossa kasvi voi alkaa ”venyä” kohti valoa, jolloin oksavälit pitenevät ja yleisvaikutelmasta tulee hontelo ja harva. Se saattaa myös pudottaa vanhimpia, sisempiä neulasiaan yrittäessään keskittää energiansa valoa paremmin saaviin osiin. Tämä on kasvin luonnollinen selviytymiskeino, mutta se heikentää sen koristeellista arvoa.
Vaikka luumujapaninmarjakuusi säilyttää vihreän värinsä hyvin varjossa, äärimmäisessä pimeydessä sen väri voi hieman haalistua ja menettää syvän, kiiltävän sävynsä. On kuitenkin tärkeää erottaa tämä tasainen haalistuminen ravinne- tai vesipuutteesta johtuvasta kellastumisesta. Jos kasvi näyttää muuten terveeltä, mutta on hontelo ja vailla elinvoimaa, valon lisääminen voi olla ratkaisu.
Jos epäilet, että kasvi kärsii valonpuutteesta, harkitse sen siirtämistä hieman valoisampaan paikkaan. Vaihtoehtoisesti voit yrittää lisätä valon määrää nykyisellä paikalla karsimalla ympäröiviä, varjostavia puita tai pensaita. Jo pienenkin valomäärän lisääminen, esimerkiksi poistamalla muutama alaoksa suuresta puusta, voi tehdä suuren eron kasvin hyvinvoinnille.
Liian suuren valon aiheuttamat ongelmat
Huomattavasti yleisempi ja vakavampi ongelma luumujapaninmarjakuuselle on liiallinen aurinko. Suora auringonpaiste, erityisesti iltapäivällä, on kasville erittäin stressaavaa. Ensimmäinen ja selkein oire on neulasten palaminen. Neulaset muuttuvat ensin vaaleanvihreiksi, sitten keltaisiksi ja lopulta ruskeiksi ja rapeiksi. Tämä alkaa tyypillisesti neulasten kärjistä ja leviää vähitellen koko neulaseen. Vauriot ovat yleensä pahimmat kasvin etelän- ja lännenpuoleisilla sivuilla.
Auringon aiheuttama stressi tekee kasvista myös alttiimman kuivuudelle. Voimakas auringonpaiste lisää veden haihtumista neulasista ja kuivattaa maaperää nopeammin. Jos kastelu ei ole riittävää, kasvi voi nopeasti kärsiä nestehukasta, mikä pahentaa auringonpolttaman oireita. Pitkään jatkunut aurinkostressi heikentää kasvia yleisesti ja voi tehdä siitä alttiimman myös tuholaisille ja taudeille.
Nuoret, vastaistutetut taimet ovat erityisen herkkiä auringonpoltteelle, koska niiden juuristo ei ole vielä tarpeeksi tehokas korvaamaan nopeaa veden haihtumista. Siksi on ehdottoman tärkeää valita istutuspaikka huolellisesti ja tarvittaessa suojata nuorta tainta tilapäisillä varjostimilla, kuten varjostusverkolla, ensimmäisen tai kahden kasvukauden ajan, kunnes se on kunnolla vakiintunut.
Jos huomaat auringonpolttaman oireita vanhemmassa, vakiintuneessa kasvissa, on todennäköistä, että sen kasvuolosuhteet ovat muuttuneet. Ehkäpä viereinen, varjoa antanut puu on kaadettu tai suuri pensas on leikattu alas. Tällaisessa tilanteessa kasvin siirtäminen sopivampaan paikkaan on usein paras pitkän aikavälin ratkaisu. Vaikka palaneet neulaset eivät viherry uudelleen, kasvi voi toipua ja kasvattaa uutta, tervettä lehdistöä, jos se pääsee olosuhteisiin, jotka vastaavat sen luontaisia tarpeita.
📷: A. Barra, CC BY-SA 4.0, via Wikimedia Commons
