Luumujapaninmarjakuusi (Cephalotaxus harringtonia var. drupacea) on suhteellisen kylmänkestävä ikivihreä havukasvi, mutta sen onnistunut talvehtiminen, erityisesti Suomen kaltaisissa vaihtelevissa ja ankarissa ilmasto-olosuhteissa, vaatii huolellista valmistautumista. Oikeanlaiset syystoimet eivät ainoastaan auta kasvia selviytymään talven haasteista, kuten pakkasesta, kuivattavasta tuulesta ja raskaasta lumikuormasta, vaan ne myös varmistavat, että kasvi on elinvoimainen ja valmis aloittamaan uuden kasvukauden heti kevään saapuessa. Talvisuojaus on erityisen tärkeää nuorille, vastaistutetuille yksilöille, joiden juuristo ei ole vielä täysin vakiintunut. Tässä artikkelissa käsitellään keskeisiä toimenpiteitä, joilla varmistetaan luumujapaninmarjakuusen turvallinen ja onnistunut talvehtiminen.
Valmistautuminen talveen alkaa jo syksyllä, hyvissä ajoin ennen maan jäätymistä. Yksi tärkeimmistä toimenpiteistä on varmistaa, että kasvi on hyvin nesteytetty. Ikivihreät kasvit haihduttavat vettä neulastensa kautta ympäri vuoden, myös talvella. Koska jäätyneestä maasta ei voi imeä uutta vettä, kasvin on turvauduttava oksiin ja neulasiin varastoituneeseen kosteuteen. Perusteellinen, syvä kastelu myöhään syksyllä, kun maa on vielä sula, auttaa kasvia ”tankkaamaan” vesivarastonsa täyteen. Tämä vähentää merkittävästi riskiä kärsiä kevätahavasta, eli fysiologisesta kuivuudesta.
Juuristoalueen suojaaminen on toinen kriittinen vaihe. Maanpinnan jäätyessä ja sulaessa toistuvasti voi tapahtua roudan aiheuttamaa maan liikkumista, joka voi vahingoittaa pinnanläheisiä juuria. Paksu, noin 10–15 senttimetrin kerros orgaanista katetta, kuten kuivia lehtiä, kuoriketta tai havuja, kasvin tyven ympärillä auttaa eristämään maaperää. Tämä hidastaa maan jäätymistä, suojaa juuria äärimmäisiltä pakkasilta ja ylläpitää tasaisempaa lämpötilaa juuristoalueella. Kate tulee levittää maan jo viilennyttyä, mutta ennen pysyvien pakkasten saapumista.
Lannoitus tulee lopettaa hyvissä ajoin loppukesällä. Erityisesti typpipitoisten lannoitteiden antaminen myöhään kaudella voi stimuloida uutta, myöhäistä kasvua. Tämä uusi kasvu ei ehdi puutua eli kovettua kunnolla ennen talven tuloa, ja se on erittäin herkkä pakkasvaurioille. Vahingoittunut kasvu voi heikentää koko kasvin yleiskuntoa ja luoda infektioportteja taudinaiheuttajille. Syksyllä voi sen sijaan käyttää vähätyppistä tai typetöntä ”syyslannoitetta”, joka sisältää kaliumia ja fosforia. Nämä ravinteet auttavat kasvia valmistautumaan talveen ja parantavat sen pakkaskestävyyttä.
Nuorten kasvien ja aralla paikalla kasvavien yksilöiden fyysinen suojaaminen voi olla tarpeen. Tuulinen ja aurinkoinen talvisää, erityisesti kevättalvella, on ikivihreille kasveille ankara yhdistelmä. Kevyt varjostusverkko tai säkkikangas, joka kiedotaan kasvin ympärille tai pystytetään sen etelän ja lännen puolelle, suojaa sitä sekä kuivattavalta tuulelta että polttavalta auringolta. Suoja ei saa koskettaa kasvia suoraan, jotta ilma pääsee kiertämään. Hyvä tapa on rakentaa kehikko seipäistä kasvin ympärille ja kiinnittää kangas siihen.
Lisää artikkeleita tästä aiheesta
Juuriston suojaaminen roudalta
Juuriston suojaaminen on talvehtimisen perusta, sillä terve juuristo on elinehto kasvin selviytymiselle. Kuten mainittu, paksu katekerros on tehokkain tapa suojata juuria. Katteen tulisi ulottua hieman oksien ulkoreunaa laajemmalle alueelle, sillä juuristo on usein yhtä leveä kuin kasvin maanpäällinen osa. Hyviä materiaaleja ovat ilmavat ja hitaasti maatumattomat aineet, kuten karkea kuorikate, oljet tai kuivat, terveen puun lehdet. Vältä tiivistyviä materiaaleja, jotka voivat estää ilman kiertoa ja edistää mätänemistä.
Katekerros ei ainoastaan suojaa pakkaselta, vaan se auttaa myös ylläpitämään maaperän kosteutta ja estää maan kuivumista tuulessa. Lisäksi se hidastaa maan sulamista keväällä, mikä on hyvä asia. Tämä estää kasvia aloittamasta kasvuaan liian aikaisin, kun yöpakkasten vaara on vielä suuri. Se myös varmistaa, että juuristo pysyy lepotilassa niin kauan kuin maa on vielä osittain jäässä, mikä auttaa synkronoimaan vedenoton ja haihdutuksen.
Ruukuissa kasvatettavat luumujapaninmarjakuuset vaativat erityistä huomiota, sillä niiden juuristo on täysin altis ympäröivälle ilman lämpötilalle. Ruukku voi jäätyä läpikotaisin paljon nopeammin ja voimakkaammin kuin maassa oleva juuristo. Paras tapa suojata ruukussa olevaa kasvia on siirtää se talveksi viileään, mutta pakkasettomaan tilaan, kuten kellariin, autotalliin tai viherhuoneeseen. Jos tämä ei ole mahdollista, ruukku tulee suojata erittäin hyvin.
Ruukun voi upottaa maahan, kompostiin tai lehtikasaan. Toinen vaihtoehto on kääriä ruukku useisiin kerroksiin pakkaspeitettä, kuplamuovia tai säkkikangasta. On tärkeää eristää myös ruukun pohja asettamalla se esimerkiksi styroksilevyn päälle. Muista, että vaikka kasvi on lepotilassa, sen juuripaakku ei saa kuivua kokonaan talven aikana. Tarkista kosteus muutaman viikon välein ja kastele tarvittaessa hieman leutoina päivinä.
Lisää artikkeleita tästä aiheesta
Lumikuorman hallinta
Lumi on kaksiteräinen miekka talvisuojauksessa. Kevyt, pakkaslumi on erinomainen luonnollinen eriste, joka suojaa kasvin alaosaa ja juuristoa tehokkaasti pakkaselta ja tuulelta. On siis hyvä antaa kevyen lumen kertyä kasvin tyvelle ja päälle. Se luo suojaavan kerroksen, joka pitää lämpötilan tasaisempana ja suojaa arimpia osia. Monissa tapauksissa luonnon oma lumipeite on paras mahdollinen talvisuoja.
Ongelmia syntyy kuitenkin raskaasta ja märästä nuoskalumesta. Sen paino voi taivuttaa, vääntää ja jopa katkoa luumujapaninmarjakuusen oksia. Pystykasvuiset muodot ovat erityisen alttiita tälle. Raskaan lumisateen jälkeen onkin suositeltavaa käydä varovasti pudistelemassa tai harjaamassa enimmät lumet pois oksilta. Tee tämä hellävaraisesti, jotta et vahingoita jäätyneitä ja hauraita oksia. Älä koskaan hakkaa tai ravistele kasvia voimakkaasti.
Jos alueella on tyypillisesti paljon raskasta lunta, ennaltaehkäisevät toimenpiteet voivat olla tarpeen. Pystykasvuisten lajikkeiden oksat voidaan sitoa syksyllä varovasti yhteen leveällä nauhalla tai narulla. Sido oksat spiraalimaisesti alhaalta ylöspäin niin, että kasvista tulee tiiviimpi paketti. Tämä auttaa kasvia kantamaan lumikuorman paremmin ja estää oksien taipumisen ja katkeamisen. Muista poistaa sidontanauha keväällä, jotta se ei ala kuristaa kasvavia oksia.
Myös katolta putoava lumi voi olla suuri uhka pensaille. Älä istuta luumujapaninmarjakuusta paikkaan, johon lumi ja jää tyypillisesti putoavat räystäältä. Jos kasvi on jo tällaisessa paikassa, sen päälle voi rakentaa talveksi A-mallisen puisen suojan, joka ohjaa putoavan lumen ja jään sivuille. Tämä yksinkertainen rakenne voi pelastaa kasvin vakavilta mekaanisilta vaurioilta.
Kevätahavan torjunta
Kevätahava, eli ikivihreiden kasvien fysiologinen kuivuminen kevättalvella, on yksi suurimmista talvehtimiseen liittyvistä riskeistä. Ilmiö tapahtuu tyypillisesti helmi-huhtikuussa, kun aurinko alkaa paistaa voimakkaasti ja lämmittää neulasia, mutta maa on vielä jäässä. Lämpenevät neulaset alkavat haihduttaa vettä, mutta juuristo ei pysty korvaamaan menetettyä vettä jäätyneestä maasta. Seurauksena on neulasten kuivuminen ja ruskettuminen.
Tehokkain tapa torjua kevätahavaa on varjostus. Varjostuskangas, säkkikangas tai havunoksat, jotka asetetaan kasvin etelän- ja lännenpuoleisille sivuille, estävät auringonsäteitä pääsemästä suoraan neulasiin. On tärkeää, että suoja on ilmava eikä kosketa kasvia, jotta ilma pääsee kiertämään ja kosteus ei tiivisty suojan ja kasvin väliin. Suojat tulisi asentaa paikoilleen viimeistään helmikuussa ja poistaa vasta, kun maa on kunnolla sulanut.
Myös syksyn syväkastelulla ja juuristoalueen kattamisella on suuri merkitys kevätahavan torjunnassa. Hyvin nesteytetty kasvi kestää kuivattavia olosuhteita paremmin. Paksu katekerros puolestaan hidastaa maan routaantumista syvältä ja nopeuttaa sen sulamista keväällä, mikä auttaa juuristoa pääsemään käsiksi veteen mahdollisimman aikaisin.
Kun maa alkaa sulaa, voit nopeuttaa prosessia kasvin ympärillä poistamalla paksun lumikerroksen sen tyveltä, jotta auringon lämpö pääsee sulattamaan maata. Voit myös kastella juuristoaluetta haalealla vedellä, mikä auttaa sulattamaan routaa ja aktivoimaan juuriston toimintaa. Nämä toimenpiteet auttavat kasvia saamaan vettä juuri silloin, kun se sitä eniten tarvitsee, ja vähentävät merkittävästi kevätahavan aiheuttamien vaurioiden riskiä.
📷: A. Barra, CC BY-SA 4.0, via Wikimedia Commons
