Laakerin-näsiä on yleisesti ottaen terve ja vastustuskykyinen kasvi, joka oikein hoidettuna ja sopivalla paikalla kasvaessaan kärsii harvoin vakavista ongelmista. Kuitenkin, kuten kaikki kasvit, sekin voi joutua alttiiksi tietyille taudeille ja tuholaisille, erityisesti jos sen kasvuolosuhteet ovat epäsuotuisat ja kasvi on stressaantunut. Ennaltaehkäisy onkin paras puolustuskeino: hyvinvoiva kasvi pystyy torjumaan monet uhat itse. Tässä osiossa käsitellään laakerin-näsiän yleisimpiä tauteja ja tuholaisia sekä annetaan ohjeita niiden tunnistamiseen, ennaltaehkäisyyn ja torjuntaan.
Ylivoimaisesti yleisin ja vakavin laakerin-näsiää uhkaava ongelma on juurimätä, jonka aiheuttavat erilaiset maaperässä elävät sienet, kuten Phytophthora-lajit. Tämä tauti iskee lähes poikkeuksetta silloin, kun maaperä on liian tiivis ja jatkuvasti märkänä, estäen hapen pääsyn juuristoon. Oireet näkyvät maanpäällisissä osissa usein vasta, kun juuristo on jo pahoin vaurioitunut: kasvu pysähtyy, lehdet kellastuvat, nuutuvat ja varisevat, ja lopulta koko kasvi kuolee. Valitettavasti pitkälle edennyttä juurimätää on lähes mahdoton hoitaa.
Paras ja ainoa tehokas keino juurimädän torjumiseksi on ennaltaehkäisy. Tämä tarkoittaa oikean kasvupaikan valintaa ja maaperän huolellista valmistelua ennen istutusta. Varmista, että maa on erittäin hyvin vettä läpäisevää. Raskaaseen savimaahan istutettaessa on välttämätöntä parantaa maan rakennetta lisäämällä karkeaa hiekkaa, kompostia ja muuta orgaanista ainesta. Kohopenkkiin istuttaminen on myös erinomainen tapa varmistaa, että ylimääräinen vesi valuu pois juuristoalueelta. Vältä liikakastelua ja anna maan kuivahtaa kastelukertojen välillä.
Lehtilaikkutaudit ovat toinen sienien aiheuttama vaiva, joka voi joskus esiintyä laakerin-näsiällä, erityisesti kosteina ja sateisina kesinä. Lehtiin ilmestyy tummia, usein pyöreitä tai epämääräisen muotoisia laikkuja, jotka voivat laajentua ja aiheuttaa lehtien ennenaikaista varisemista. Vaikka tauti on harvoin kasville kohtalokas, se voi heikentää sen ulkonäköä ja yleiskuntoa. Ennaltaehkäisyyn kuuluu hyvän ilmankierron varmistaminen kasvin ympärillä, lehtien kastelemisen välttäminen ja maahan varisseiden sairaiden lehtien kerääminen ja hävittäminen syksyllä.
Jos lehtilaikkutauti on vakava, voidaan harkita kuparipohjaisten tai muiden sallittujen sienitautien torjunta-aineiden käyttöä. Ruiskutukset on aloitettava heti ensimmäisten oireiden ilmaantuessa ja toistettava valmistajan ohjeiden mukaan, erityisesti sateisina jaksoina. On kuitenkin tärkeää muistaa, että kemiallinen torjunta on aina viimeinen vaihtoehto. Terve ja hyvinvoiva kasvi, jolla on riittävästi tilaa kasvaa, kestää yleensä lievän lehtilaikkutartunnan ilman suurempia ongelmia.
Yleisimmät tuholaiset
Laakerin-näsiän myrkyllisyys suojaa sitä monilta yleisiltä tuholaisilta, mutta muutama laji voi silti aiheuttaa sille ongelmia. Kirvat ovat yksi yleisimmistä vitsauksista, ja ne kerääntyvät tyypillisesti nuoriin versoihin ja lehtien alapinnoille imemään kasvin nesteitä. Suuri kirvapopulaatio voi hidastaa kasvua, aiheuttaa lehtien käpertymistä ja erittää tahmeaa mesikastetta, joka puolestaan voi houkutella nokihomeen kasvua. Kirvat ovat myös tunnettuja virustautien levittäjiä.
Kirvojen torjunta kannattaa aloittaa mahdollisimman varhain. Pienet esiintymät voi usein huuhtoa pois voimakkaalla vesisuihkulla. Luonnonmukaisia torjuntakeinoja ovat esimerkiksi mäntysuopaliuoksella (n. 2-3 % liuos) tai nokkosvedellä ruiskuttaminen. Myös puutarhan hyötyeliöiden, kuten leppäkerttujen ja niiden toukkien, suosiminen auttaa pitämään kirvakannat kurissa. Vältä voimakkaita kemiallisia torjunta-aineita, sillä ne tappavat myös hyödylliset petohyönteiset.
Kilpikirvat ovat toinen imevä tuholainen, joka voi joskus kiusata laakerin-näsiää. Ne näyttävät pieniltä, ruskeilta tai harmailta kohoumilta oksilla ja lehtiruodeilla. Aikuiset kilpikirvat ovat suojassa vahamaisen kilpensä alla, mikä tekee niiden torjunnasta haastavaa. Ne imevät kasvin nesteitä ja voivat suurina määrinä heikentää kasvia merkittävästi. Myös kilpikirvat erittävät mesikastetta.
Kilpikirvojen torjunnassa on tärkeää ajoitus. Paras aika torjuntaan on alkukesällä, kun kilpien alta kuoriutuvat liikkuvat toukat ovat aktiivisia. Tässä vaiheessa ne ovat herkimpiä torjunta-aineille, kuten pyretriinipohjaisille valmisteille tai parafiiniöljysumutteille. Pieniä esiintymiä voi yrittää rapsuttaa pois käsin tai vanhalla hammasharjalla. Öljypohjaiset ruiskutteet toimivat tukahduttamalla tuholaiset, ja niitä voidaan käyttää myös lepotilassa olevan kasvin käsittelyyn talvella.
Virustaudit
Laakerin-näsiä voi olla altis joillekin kasvien virustaudeille, jotka voivat levitä esimerkiksi saastuneiden työkalujen tai kirvojen välityksellä. Virustautien oireet voivat olla moninaisia, mutta tyypillisiä merkkejä ovat lehtien mosaiikkimainen kirjavuus, keltaiset renkaat tai kuviot, lehtien epämuodostuneisuus ja kitukasvuisuus. Virustaudit ovat kasville pysyviä, eikä niihin ole olemassa parantavaa hoitoa.
Koska virustauteja ei voi parantaa, niiden ennaltaehkäisy on äärimmäisen tärkeää. Käytä aina puhtaita ja desinfioituja leikkaustyökaluja, kun käsittelet kasveja. Puhdista sakset esimerkiksi spriillä tai kloriittiliuoksella siirtyessäsi kasvista toiseen, erityisesti jos epäilet tautia. Hanki taimet aina luotettavasta lähteestä varmistaaksesi, että ne ovat terveitä ja virustestattuja.
Tehokas kirvojen torjunta on myös olennainen osa virustautien ennaltaehkäisyä, sillä kirvat ovat yksi yleisimmistä virusten levittäjistä puutarhassa. Pitämällä kirvapopulaatiot kurissa vähennät riskiä, että virus siirtyy sairaasta kasvista terveeseen. Tarkkaile kasvejasi säännöllisesti ja toimi nopeasti, jos havaitset kirvoja.
Jos laakerin-näsiä saa varmuudella virustartunnan, ainoa keino estää taudin leviäminen muihin puutarhan kasveihin on hävittää sairastunut kasvi. Kaiva kasvi juurineen ylös ja hävitä se polttamalla tai laittamalla sekajätteeseen – älä koskaan laita sairastunutta kasvimateriaalia kompostiin. Vaikka tämä voi tuntua ankaralta toimenpiteeltä, se on vastuullista puutarhanhoitoa ja suojaa muita kasvejasi.
Ei-tarttuvat ongelmat (abioottinen stressi)
Monet laakerin-näsiän ongelmista eivät johdu taudeista tai tuholaisista, vaan epäsuotuisista kasvuolosuhteista. Näitä kutsutaan abioottisiksi stressitekijöiksi. Esimerkiksi lehtien kärkien tai reunojen ruskettuminen johtuu usein kuivuudesta, tuulesta tai liian voimakkaasta auringonpaisteesta. Varmista, että kasvi on istutettu suojaisaan, puolivarjoisaan paikkaan ja että sen vedensaanti on tasaista erityisesti kuivina kausina.
Äkillinen lehtien kellastuminen ja variseminen voi olla merkki istutussokista, juurivauriosta tai äkillisestä muutoksesta olosuhteissa. Kuten aiemmin mainittu, se voi myös olla oire liikakastelusta ja juurimädästä. Tarkista aina maaperän kosteus ennen kuin teet johtopäätöksiä. Vanhojen, alempien lehtien asteittainen kellastuminen ja putoaminen on puolestaan normaali osa kasvin elinkaarta, eikä siitä tule huolestua.
Talvivauriot ovat yleinen ongelma erityisesti nuorille kasveille tai aroilla paikoilla. Kevättalven aurinko yhdessä jäätyneen maan kanssa voi aiheuttaa kuivumista, joka näkyy lehtien ruskettumisena ja oksien kuolemana. Tämä johtuu siitä, että lehdet haihduttavat vettä auringon lämmössä, mutta juuret eivät saa imettyä uutta vettä jäätyneestä maasta. Talvisuojaus varjostusverkolla tai havuilla auttaa ehkäisemään tätä ongelmaa.
Ravinnetasapainon häiriöt voivat myös aiheuttaa monenlaisia oireita. Esimerkiksi typen puute aiheuttaa yleistä kalpeutta, kun taas raudanpuute näkyy nuorten lehtien kellastumisena lehtisuonten jäädessä vihreiksi (kloroosi). Ennen kuin turvaudut voimakkaisiin lannoitteisiin, tarkista maaperän pH ja varmista, että se on kasville sopiva. Usein ongelma ei ole ravinteen puute maassa, vaan kasvin kyvyttömyys ottaa sitä epäedullisen pH:n vuoksi.
Ennaltaehkäisyn kultaiset säännöt
Paras tapa pitää laakerin-näsiä terveenä on noudattaa muutamaa perusperiaatetta. Valitse oikea kasvi oikealle paikalle. Tämä tarkoittaa laakerin-näsiän sijoittamista puolivarjoisaan, suojaisaan paikkaan, jossa maaperä on hyvin vettä läpäisevää ja humuspitoista. Suurin osa myöhemmistä ongelmista voidaan välttää jo tässä vaiheessa.
Huolehdi maaperän terveydestä. Elävä, humuspitoinen ja mikrobeiltaan rikas maaperä on kasvin paras puolustusjärjestelmä. Lisää maahan säännöllisesti kompostia ja muuta orgaanista ainesta. Terve maaperä tukee vahvan juuriston kasvua ja auttaa kasvia vastustamaan tauteja ja tuholaisia luonnostaan.
Vältä kasvin stressaamista. Epäsäännöllinen kastelu, liiallinen lannoitus, vääränlainen leikkaus tai juuriston häiritseminen voivat kaikki aiheuttaa kasville stressiä. Stressaantunut kasvi on kuin heikentynyt immuunipuolustusjärjestelmä ihmisellä – se on paljon alttiimpi kaikenlaisille sairauksille ja tuholaisten hyökkäyksille. Hoida kasvia säännöllisesti ja johdonmukaisesti.
Tarkkaile kasvejasi säännöllisesti. Kävele puutarhassasi usein ja katso kasvejasi tarkasti. Mitä aiemmin huomaat alkavan ongelman, olipa kyseessä sitten muutama kirva tai ensimmäinen lehtilaikku, sitä helpompi siihen on puuttua. Nopea reagointi voi estää pienen ongelman paisumisen suureksi katastrofiksi.
📷: Josep Gesti, CC BY-SA 4.0, via Wikimedia Commons
