Laakerin-näsiä on luonnostaan sitkeä ja kylmää kestävä ikivihreä pensas, joka selviytyy Suomen talvesta yleensä hyvin suotuisilla kasvuvyöhykkeillä ja oikein valitulla kasvupaikalla. Sen onnistunut talvehtiminen ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys, ja muutamat huolelliset valmistelut syksyllä voivat merkittävästi parantaa sen selviytymismahdollisuuksia ja varmistaa, että se herää keväällä elinvoimaisena. Erityisesti nuoret, vastikään istutetut pensaat ja epäsuotuisilla paikoilla kasvavat yksilöt hyötyvät talvisuojauksesta. Tässä luvussa käymme läpi keskeiset toimenpiteet, joilla voit auttaa laakerin-näsiääsi selviytymään talven haasteista.
Talveen valmistautuminen alkaa jo loppukesällä. On erittäin tärkeää lopettaa kaikki lannoitustoimenpiteet, erityisesti typpipitoisilla lannoitteilla, viimeistään heinäkuun lopussa. Liian myöhään annettu lannoitus voi kiihdyttää uuden kasvun muodostumista, joka ei ehdi puutua ja valmistautua talveen kunnolla. Tämä uusi, pehmeä kasvu on erittäin herkkä pakkasvaurioille ja voi heikentää koko kasvin talvenkestävyyttä. Anna kasvin siis rauhoittua ja siirtyä luonnollisesti lepotilaan syksyn edetessä.
Syksyn kosteudella on suuri merkitys laakerin-näsiän talvehtimiselle. Ikivihreänä kasvin lehdiltä haihtuu vettä vähäisessä määrin myös talvella. Jos kasvi lähtee talveen kuivassa maassa, se voi kärsiä vakavasta kuivuudesta kevättalvella, kun aurinko alkaa lämmittää mutta maa on vielä jäässä. Varmista siis, että kasvi saa riittävästi vettä syksyllä. Jos syksy on vähäsateinen, kastele pensasta perusteellisesti muutaman kerran ennen maan jäätymistä. Tämä ”tankkauskastelu” auttaa kasvia varastoimaan kosteutta talven varalle.
Kasvin ympäristön siistiminen syksyllä on tärkeä osa tautien ennaltaehkäisyä. Kerää pois kaikki pudonneet lehdet ja muu kasvijäte pensaan ympäriltä. Nämä kasvinjätteet voivat tarjota talvehtimispaikan monille sienitaudeille ja tuholaisille, jotka ovat sitten valmiina iskemään heti keväällä kasvin herätessä. Puhdas ympäristö vähentää tautipainetta ja edistää kasvin terveyttä seuraavana kasvukautena. Tämä pieni siivoustyö syksyllä voi säästää monelta murheelta keväällä.
Ennen pysyvien pakkasten tuloa on hyvä tarkistaa kasvin yleiskunto. Poista mahdolliset katkenneet tai selvästi sairaat oksat. Tämä parantaa ilmankiertoa kasvin sisällä ja vähentää lumen kertymisen aiheuttamien vaurioiden riskiä. Terve ja hyvärakenteinen pensas kestää paremmin talven rasituksia, kuten raskasta lumikuormaa. Älä kuitenkaan tee suurta leikkausta syksyllä, vaan säästä varsinaiset hoitoleikkaukset seuraavaan kesään kukinnan jälkeen.
Lisää artikkeleita tästä aiheesta
Juuriston suojaaminen
Laakerin-näsiän juuristo on sen herkin osa talvella. Vaikka maanpäälliset osat kestävät hyvin pakkasta, suojaamaton juuristo voi vaurioitua, jos maa jäätyy syvältä. Tehokkain tapa suojata juuristoa on levittää sen päälle paksu, ilmava kerros orgaanista katetta. Tämä talvisuojaus tulisi tehdä vasta, kun maa on alkanut hieman jäätyä, jotta se ei houkuttele jyrsijöitä, kuten myyriä, pesimään sen alle. Liian aikaisin levitetty kate voi myös hidastaa maan routaantumista, mikä ei ole kasvin talvilevon kannalta toivottavaa.
Parhaita materiaaleja juuriston talvisuojaukseen ovat kuivat puiden lehdet, havunoksat, turve tai erityinen talvisuojaturve. Levitä noin 10–20 senttimetrin paksuinen kerros katetta laajalle alueelle pensaan ympärille, ulottuen oksien kärkiä laajemmalle. Tämä eristävä kerros hidastaa pakkasen tunkeutumista syvemmälle maahan, suojaa pintajuuria ja auttaa ylläpitämään tasaisempaa maan lämpötilaa. Se myös suojaa juuristoa kuivumiselta.
Erityisesti nuoret, 1–3 vuotta sitten istutetut pensaat hyötyvät juuriston suojaamisesta. Niiden juuristo ei ole vielä ehtinyt kasvaa syvälle maahan, mikä tekee niistä alttiimpia pakkasen ja kuivuuden aiheuttamille vaurioille. Kun kasvi on vakiintunut ja kasvanut useamman vuoden, sen juuristo on laajempi ja syvemmällä, ja se kestää talven yleensä ilman erillistä suojausta, kunhan kasvupaikka on muuten suotuisa.
Keväällä, kun routa on sulanut ja kovimmat yöpakkaset ovat ohi, talvisuojakate tulee poistaa tai harventaa. Liian pitkään paikallaan oleva paksu kate voi hidastaa maan lämpenemistä ja kuivumista, mikä voi viivästyttää kasvin kasvuunlähtöä ja altistaa sen tyvimädälle. Lehdet ja muu orgaaninen aines voidaan sekoittaa kevyesti pintamultaan tai jättää ohueksi kerrokseksi maanparannusaineeksi.
Lisää artikkeleita tästä aiheesta
Versoston suojaaminen
Vaikka laakerin-näsiän versot ovat kylmänkestäviä, ne voivat kärsiä muista talven haasteista. Yksi suurimmista uhista on kevätaurinko. Kun aurinko alkaa paistaa voimakkaasti helmi-maaliskuussa, se lämmittää kasvin tummia, ikivihreitä lehtiä ja ne alkavat haihduttaa vettä. Koska maa on kuitenkin vielä jäässä, juuristo ei pysty imemään uutta vettä tilalle. Tämä johtaa kuivumiseen, joka näkyy lehtien ja versojen ruskettumisena ja pahimmillaan koko kasvin kuolemana. Tätä ilmiötä kutsutaan fysiologiseksi kuivuudeksi tai kevätahavaksi.
Tehokkain tapa suojata laakerin-näsiä kevätauringolta on varjostus. Varjostus on erityisen tärkeää avoimilla ja tuulisilla paikoilla sekä nuorille kasveille. Varjostusmateriaalit tulisi asentaa paikalleen viimeistään helmikuun alussa, kun aurinko alkaa olla voimakkaampi. Hyviä varjostusmateriaaleja ovat esimerkiksi havuista tehty suoja, säkkikangas tai erityinen varjostusverkko, joka viritetään kepin varaan kasvin etelä- ja länsipuolelle. Älä kiedo kangasta tiukasti kasvin ympärille, jotta ilma pääsee kiertämään.
Raskas, märkä lumi voi myös aiheuttaa vaurioita taivuttamalla ja katkomalla laakerin-näsiän oksia. Vaikka kasvi on yleensä rakenteeltaan joustava, poikkeuksellisen runsaat lumisateet voivat olla sille liikaa. Jos mahdollista, voit kevyesti ravistella ylimääräiset lumet pois oksilta pehmeällä harjalla. Vältä kuitenkin jäätyneiden oksien käsittelyä, sillä ne katkeavat erittäin helposti. Oksien sitominen löyhästi yhteen ennen talven tuloa voi myös auttaa pensasta kestämään lumikuormaa paremmin.
Tuuli on toinen talven stressitekijä. Se lisää veden haihtumista lehdistä ja voi aiheuttaa pakkasvaurioita. Suojaisan kasvupaikan valinta on paras tapa minimoida tuulivahingot. Jos kasvi on avoimella paikalla, tilapäisen tuulensuojan rakentaminen esimerkiksi havuista tai säkkikankaasta voi olla hyödyllistä. Tämä suojaa kasvia sekä kuivattavalta tuulelta että auringolta.
Astiassa kasvatetun kasvin talvehtiminen
Ruukussa tai muussa astiassa kasvavan laakerin-näsiän talvehtiminen on huomattavasti haastavampaa kuin avomaalla kasvavan. Astiassa juuripaakku on täysin alttiina ilman lämpötilan vaihteluille ja voi jäätyä läpikotaisin, mikä on usein kohtalokasta. Siksi ruukussa kasvatettua laakerin-näsiää ei voi jättää ulos talveksi ilman erittäin tehokasta suojausta.
Varmin tapa talvettaa astiassa kasvatettu laakerin-näsiä on siirtää se viileään, valoisaan ja pakkasettomaan tilaan. Ihanteellinen paikka on esimerkiksi viherhuone, viileä kuisti tai valoisa kellari, jossa lämpötila pysyy +2 ja +10 asteen välillä. Tällaisissa olosuhteissa kasvi on lepotilassa, mutta ei kärsi pakkasesta. Muista kastella kasvia niukasti myös talven aikana, noin kerran kuukaudessa, jotta multa ei pääse kuivumaan täysin.
Jos pakkasetonta talvetuspaikkaa ei ole, ruukku on yritettävä eristää mahdollisimman hyvin. Yksi tehokas tapa on upottaa ruukku maahan syksyllä. Maan eristävä vaikutus suojaa juuristoa pahimmilta pakkasilta. Toinen vaihtoehto on koota useita ruukkuja yhteen ja eristää ne paksulla kerroksella lehtiä, olkia, turvetta tai styroksia. Rakenna eristeestä laatikko ruukkujen ympärille ja täytä se eristemateriaalilla. Myös maanpäälliset osat on syytä suojata havuilla tai pakkaspeitteellä.
Talvisuojauksen tavoitteena on hidastaa lämpötilan muutoksia ja estää juuripaakun nopea ja täydellinen jäätyminen ja sulaminen. Muista, että myös eristetyssä ruukussa oleva kasvi voi kärsiä kuivuudesta, joten tarkista mullan kosteus sulina päivinä. Astiakasvin talvehtiminen vaatii vaivaa, mutta onnistuessaan se mahdollistaa tämän upean kasvin kasvattamisen myös parvekkeella tai terassilla.
📷: Josep Gesti, CC BY-SA 4.0, via Wikimedia Commons
