Valo on kasvien elämän perusedellytys, ja sen määrä ja laatu vaikuttavat ratkaisevasti laakerikirsikan kasvuun, ulkonäköön ja yleiseen terveyteen. Oikean kasvupaikan valinta valaistusolosuhteiden mukaan on yksi tärkeimmistä päätöksistä, jotka vaikuttavat kasvin menestymiseen puutarhassa. Vaikka laakerikirsikka on tunnettu sopeutuvaisuudestaan, sen sijoittaminen joko liian paahteiseen tai liian syvään varjoon voi johtaa monenlaisiin ongelmiin. Tässä artikkelissa tarkastellaan laakerikirsikan valontarvetta yksityiskohtaisesti ja selvitetään, miten erilaiset valo-olosuhteet vaikuttavat tähän suosittuun ainavihantaan pensaaseen.
Optimaaliset valaistusolosuhteet
Laakerikirsikka on luonteeltaan aluskasvillisuuden kasvi, mikä tarkoittaa, että se on sopeutunut kasvamaan suurempien puiden ja pensaiden alla ja suojassa. Tästä syystä se viihtyy parhaiten puolivarjoisassa tai jopa varjoisassa paikassa. Puolivarjo, jossa kasvi saa aamulla tai myöhään iltapäivällä muutaman tunnin suoraa auringonvaloa, mutta on suojassa keskipäivän kuumimmalta paahteelta, on sille ihanteellinen. Tällaisissa olosuhteissa lehdistä tulee syvän tummanvihreitä ja kiiltäviä, ja kasvu on tuuheaa ja tasapainoista.
Myös täysin varjoinen kasvupaikka, kuten rakennuksen pohjoispuoli tai suurten puiden tiheä katve, sopii laakerikirsikalle hyvin. Se on yksi harvoista ainavihannista pensaista, joka todella menestyy syvässäkin varjossa. Vaikka kasvu voi olla hieman hitaampaa ja harvempaa kuin puolivarjossa, kasvi säilyy silti terveenä ja vihreänä. Varjoinen paikka on erityisen hyvä suoja talven ja kevättalven kuivattavaa aurinkoa vastaan, mikä vähentää talvivaurioiden riskiä.
Vaikka laakerikirsikka tunnetaan varjon ja puolivarjon kasvina, se sietää myös täyttä aurinkoa, kunhan muut kasvuolosuhteet ovat kunnossa. Aurinkoisella paikalla on ehdottoman tärkeää huolehtia maaperän tasaisesta kosteudesta, sillä aurinko ja lämpö lisäävät veden haihtumista merkittävästi. Ilman riittävää kastelua aurinkoisella paikalla kasvavan laakerikirsikan lehdet palavat helposti ja kasvi kärsii kuivuusstressistä. Myös talvisuojaus varjostusverkolla on aurinkoisella paikalla välttämätöntä.
Valontarpeessa voi olla pieniä eroja eri lajikkeiden välillä. Jotkin lajikkeet saattavat sietää aurinkoa hieman paremmin kuin toiset. Yleisesti ottaen voidaan kuitenkin sanoa, että paras ja helppohoitoisin paikka laakerikirsikalle on sellainen, joka tarjoaa suojaa päivän kuumimmalta auringolta. Tämä takaa kasville parhaat mahdolliset olosuhteet ja vähentää hoitotoimenpiteiden, kuten kastelun ja talvisuojauksen, tarvetta.
Vaikutukset kasvuun ja lehtien väriin
Valon määrä vaikuttaa suoraan laakerikirsikan kasvutapaan ja ulkonäköön. Puolivarjossa, joka on kasvin optimiolosuhde, se kasvaa tiheäksi, tuuheaksi ja hyvin haaroittuneeksi. Lehdet ovat suuria, terveitä ja syvän tummanvihreitä. Myös kukinta on runsainta ja marjojen muodostus todennäköisintä juuri puolivarjoisilla paikoilla, joissa kasvi saa riittävästi energiaa yhteyttämiseen, mutta ei kärsi stressistä.
Syvässä varjossa kasvu on selvästi hitaampaa ja kasvutavasta voi tulla harvempi ja hontelompoksi, kun kasvi yrittää kurkottaa kohti valoa. Lehdet voivat jäädä hieman pienemmiksi, mutta ne ovat usein vieläkin tummemman vihreitä, koska kasvi lisää lehtivihreän määrää maksimoidakseen valonkeruun. Kukinta on varjossa yleensä niukkaa tai sitä ei tapahdu lainkaan, mikä ei kuitenkaan yleensä ole haitta, koska laakerikirsikkaa kasvatetaan pääasiassa sen lehdistön vuoksi.
Aurinkoisella paikalla kasvu voi olla erittäin nopeaa ja voimakasta, mikäli vettä ja ravinteita on riittävästi saatavilla. Kasvutavasta tulee usein hyvin tiivis. Lehtien väri voi kuitenkin muuttua vaaleamman vihreäksi tai jopa kellertäväksi, koska voimakas auringonvalo hajottaa lehtivihreää nopeammin. Tämä ei välttämättä ole merkki sairaudesta, vaan sopeutumiskeino voimakkaaseen valoon.
Yhteenvetona voidaan todeta, että valo säätelee laakerikirsikan ulkonäköä merkittävästi. Jos haluat mahdollisimman tuuhean ja syvänvihreän pensaan, valitse sille puolivarjoinen paikka. Jos taas tarvitset kestävän vihreän kasvin erittäin varjoisaan paikkaan, laakerikirsikka on erinomainen valinta. Aurinkoiselle paikalle istutettaessa on varauduttava huolellisempaan hoitoon, erityisesti kastelun osalta.
Liiallisen auringonvalon aiheuttamat ongelmat
Yksi yleisimmistä ongelmista liian aurinkoisella paikalla on lehtien palaminen (leaf scorch). Tämä ilmenee ruskeina, kuivina ja laajoina laikkuina lehdissä, erityisesti niiden reunoilla ja kärjissä. Auringonpolttama syntyy, kun lehti kuumenee voimakkaassa auringonpaisteessa liikaa ja menettää vettä nopeammin kuin juuristo pystyy sitä imemään. Ongelma korostuu kuivina ja kuumina jaksoina sekä tuulisilla paikoilla.
Kuten aiemmin on todettu, talvi- ja kevätaurinko on erityisen vaarallista laakerikirsikalle. Kun maa on jäässä, kasvi ei saa vettä, ja aurinkoisina päivinä tapahtuva voimakas haihdutus johtaa nopeasti kuivumiseen. Tämä näkyy lehtien laajamittaisena ruskettumisena ja pahimmillaan kokonaisten oksien kuolemisena. Tämä on tärkein syy, miksi avoimia ja aurinkoisia paikkoja tulisi välttää, tai ainakin suojata kasvit huolellisesti varjostusverkoilla talveksi.
Jatkuva stressi liiallisesta auringosta ja kuivuudesta voi heikentää kasvin yleistä vastustuskykyä. Stressaantunut kasvi on alttiimpi erilaisille sienitaudeille, kuten härmälle, sekä tuholaisten, kuten kirvojen ja punkkien, hyökkäyksille. Hyvinvoiva kasvi pystyy paremmin puolustautumaan näitä uhkia vastaan. Siksi oikean kasvupaikan valinta on myös osa ennaltaehkäisevää kasvinsuojelua.
Jos laakerikirsikka on jo istutettu liian aurinkoiselle paikalle ja se kärsii toistuvasti auringonpolttamasta ja kuivuudesta, on syytä harkita sen siirtämistä parempaan paikkaan. Siirto on parasta tehdä joko aikaisin keväällä tai syksyllä. Jos siirto ei ole mahdollista, pyri parantamaan olosuhteita lisäämällä maanparannusaineita, kuten kompostia, parantamaan vedenpidätyskykyä, asentamalla tippukastelujärjestelmän ja suojaamalla kasvi tunnollisesti talveksi.
Sopeutuminen varjoisampiin olosuhteisiin
Laakerikirsikan kyky menestyä varjossa tekee siitä erittäin arvokkaan kasvin puutarhan haastaviin paikkoihin, joissa monet muut kasvit eivät viihdy. Se sopeutuu vähäiseen valoon useilla tavoilla. Yksi tärkeimmistä on lehtien sopeutuminen: varjossa kasvavien lehtien solukkorakenne on erilainen kuin auringossa kasvavien, ja ne ovat tehokkaampia hyödyntämään hajavaloa. Ne ovat usein myös ohuempia ja suurempia, mikä kasvattaa valoa keräävää pinta-alaa.
Istutettaessa laakerikirsikkaa varjoisaan paikkaan on tärkeää varmistaa, että maaperä on hyvälaatuista ja ravinteikasta. Varjoisat paikat, erityisesti suurten puiden alla, voivat olla hyvin kuivia ja kilpailu vedestä ja ravinteista on kovaa. Paranna istutuskuopan maata runsaalla kompostilla ja huolehdi nuoren taimen kastelusta ensimmäisten vuosien ajan, kunnes se on kunnolla juurtunut ja pystyy kilpailemaan resursseista.
Vaikka laakerikirsikka sietää varjoa, se ei tarkoita, että se ei tarvitsisi valoa lainkaan. Täysin pimeässä paikassa, kuten syvässä rakennusten välisessä käytävässä, sekään ei menesty. Jonkin verran hajavaloa tai epäsuoraa valoa on välttämätöntä yhteyttämisen ylläpitämiseksi. Puiden alla oleva siimeksinen varjo, jossa valo pilkistelee lehtien lomasta, on erinomainen esimerkki hyvästä varjoisasta paikasta.
Varjossa kasvavaa laakerikirsikkaa ei yleensä tarvitse leikata yhtä usein tai voimakkaasti kuin aurinkoisemmalla paikalla kasvavaa. Kasvu on luonnostaan hitaampaa ja hallitumpaa. Riittää, kun poistaa kuolleet tai vioittuneet oksat ja tarvittaessa hieman harventaa kasvustoa, jos se alkaa kasvaa liian tiheäksi. Tämä ylläpitää hyvää ilmankiertoa ja vähentää sienitautien riskiä, jotka voivat olla ongelma kosteissa ja varjoisissa olosuhteissa.
