Rehevä, syvänvihreä ja tiheä lehdistö on laakerikirsikan tavaramerkki, ja sen saavuttaminen ja ylläpitäminen vaatii riittävää ja tasapainoista ravinteiden saantia. Vaikka laakerikirsikka ei ole kaikkein vaativin kasvi ravinteiden suhteen, se hyötyy selvästi oikein ajoitetusta ja toteutetusta lannoituksesta. Oikeanlaiset ravinteet eivät ainoastaan edistä näyttävää kasvua, vaan myös vahvistavat kasvin vastustuskykyä tauteja, tuholaisia ja talven rasituksia vastaan. Tässä artikkelissa syvennytään laakerikirsikan ravinnetarpeisiin, käydään läpi erilaisia lannoitetyyppejä ja opastetaan, miten tunnistat ja korjaat yleisimmät ravinne-epätasapainotilan oireet.
Laakerikirsikan perusravinnetarpeet
Kuten kaikki kasvit, myös laakerikirsikka tarvitsee menestyäkseen useita eri ravinteita. Tärkeimmät pääravinteet ovat typpi (N), fosfori (P) ja kalium (K). Typpi on erityisen tärkeä lehtien ja versojen kasvulle; se on vastuussa rehevästä vihreydestä ja tuuheudesta. Typen puute näkyykin usein hitaana kasvuna ja vaaleanvihreinä tai kellertävinä lehtinä, erityisesti vanhemmissa lehdissä.
Fosfori puolestaan on keskeinen tekijä juuriston kehityksessä, kukinnassa ja siementen muodostumisessa. Vaikka laakerikirsikkaa kasvatetaan pääasiassa sen lehtien vuoksi, vahva juuristo on elintärkeä kasvin yleiskunnolle, veden ja ravinteiden otolle sekä talvenkestävyydelle. Riittävä fosforin saanti varmistaa, että kasvi pystyy vakiintumaan hyvin uuteen kasvupaikkaan ja selviytymään stressaavista olosuhteista.
Kalium, kolmas pääravinne, on kasvin yleiskuntoa ja vastustuskykyä parantava alkuaine. Se osallistuu moniin kasvin aineenvaihdunnan prosesseihin, säätelee veden käyttöä ja parantaa talven- ja kuivuudenkestävyyttä. Kalium auttaa myös kasvia vastustamaan sieni- ja bakteeritauteja. Riittävä kaliumin saanti tekee kasvista vahvemman ja kestävämmän.
Näiden pääravinteiden lisäksi laakerikirsikka tarvitsee useita hivenravinteita, kuten rautaa (Fe), magnesiumia (Mg) ja mangaania (Mn), vaikkakin pienempiä määriä. Hivenravinteiden puutokset voivat aiheuttaa erilaisia oireita, kuten lehtien kellastumista lehtisuonten välistä (kloroosi). Erityisesti liian emäksisessä, kalkkipitoisessa maassa raudan saanti voi estyä, vaikka sitä maassa olisikin. Siksi on tärkeää, että maaperän pH-arvo on laakerikirsikalle sopiva, eli hieman hapan tai neutraali.
Lannoituksen ajoitus ja lannoitetyypit
Lannoituksen oikea ajoitus on vähintään yhtä tärkeää kuin oikean lannoitteen valinta. Pääsääntöisesti laakerikirsikka lannoitetaan kerran tai kahdesti kasvukauden aikana. Ensimmäinen ja tärkein lannoituskerta on keväällä, kun kasvu on juuri alkamassa, yleensä huhti-toukokuussa. Tämä antaa kasville tarvittavan energian ja ravinteet uusien versojen ja lehtien tuottamiseen, mikä takaa tuuhean ja elinvoimaisen kasvun koko kaudeksi.
Kevätlannoitukseen sopii hyvin yleislannoite, jossa on tasapainoinen NPK-suhde, tai erityisesti happaman maan kasveille, kuten alppiruusuille ja havukasveille, tarkoitettu lannoite. Nämä lannoitteet sisältävät yleensä myös tarvittavat hivenravinteet. Jos kasvu on erityisen hidasta tai lehdet vaaleita, voidaan antaa toinen, kevyempi lannoitusannos kesäkuun lopulla tai heinäkuun alussa. Vältä kuitenkin lannoittamista enää loppukesästä.
Liian myöhään, erityisesti heinäkuun jälkeen, annettu typpipitoinen lannoite voi olla haitallista. Se kiihdyttää uutta kasvua, joka ei ehdi puutua kunnolla ennen talven tuloa. Tällaiset myöhäiset, pehmeät versot ovat erittäin alttiita pakkasvaurioille, mikä voi heikentää koko kasvin talvehtimista. Kasvukauden lopulla kasvin tulisi keskittyä tuleentumiseen ja talveen valmistautumiseen, ei uuden kasvun tuottamiseen.
Syksyllä laakerikirsikalle voidaan sen sijaan antaa erityistä syyslannoitetta. Nämä lannoitteet ovat vähätyppisiä tai täysin typettömiä, mutta sisältävät runsaasti fosforia ja kaliumia (PK-lannoitteet). Fosfori vahvistaa juuristoa ja kalium parantaa solukon pakkaskestävyyttä. Syyslannoitus annetaan elo-syyskuussa, ja se auttaa kasvia varastoimaan energiaa ja valmistautumaan talven koitoksiin, mikä edistää parempaa selviytymistä ja voimakkaampaa kasvuunlähtöä seuraavana keväänä.
Orgaaniset lannoitevaihtoehdot
Orgaaniset lannoitteet ja maanparannusaineet ovat erinomainen ja luonnonmukainen tapa huolehtia laakerikirsikan ravinteiden saannista. Komposti on yksi parhaista vaihtoehdoista. Se vapauttaa ravinteita hitaasti ja tasaisesti kasvin käyttöön, mikä ehkäisee ylilannoituksen riskiä. Lisäksi komposti parantaa maan mururakennetta, lisää sen ilmavuutta ja vedenpidätyskykyä sekä ruokkii maaperän hyödyllisiä mikrobeja. Levitä 3–5 senttimetrin kerros kypsää kompostia pensaan juuristoalueelle joka kevät.
Hyvin palanut karjanlanta on toinen tehokas orgaaninen lannoite. Se on ravinteikasta ja parantaa maan ominaisuuksia kompostin tavoin. On tärkeää käyttää ainoastaan kunnolla palanutta lantaa, sillä tuore lanta on liian voimakasta ja voi polttaa kasvin juuria. Levitä lantaa ohuena kerroksena juuristoalueelle ja sekoita se kevyesti pintamultaan. Myös kanankakkarakeet ovat hyvä typpipitoinen orgaaninen lannoite, mutta niiden kanssa on noudatettava tarkasti annosteluohjeita niiden voimakkuuden vuoksi.
Ruohosilppu, jota syntyy nurmikonleikkuun yhteydessä, on mainio ja ilmainen lannoitteen lähde. Ohut kerros ruohosilppua katteena laakerikirsikan juurella maatessaan vapauttaa maahan typpeä ja muita ravinteita. Samalla se auttaa pitämään maan kosteana ja estää rikkaruohojen kasvua. Varmista, että kerros ei ole liian paksu, jotta se ei ala mädäntyä ja homehtua.
Muita hyviä orgaanisia vaihtoehtoja ovat esimerkiksi luujauho, joka on hitaasti liukeneva fosforin lähde, ja puuntuhka, joka sisältää runsaasti kaliumia. Puuntuhkaa tulee kuitenkin käyttää harkiten ja pieniä määriä kerrallaan, sillä se nostaa maan pH-arvoa, mikä ei ole suurina määrinä hyväksi laakerikirsikalle. Orgaanisten lannoitteiden etu on niiden pitkävaikutteisuus ja maata hoitava ominaisuus, mikä tekee niistä kestävän valinnan puutarhan hoitoon.
Ravinnepuutosten merkit ja niiden korjaaminen
Yleisin laakerikirsikan ravinneongelma on typen puute, joka ilmenee yleisenä kasvun heikkoutena ja lehtien vaalenemisena. Aluksi vanhemmat, alimmat lehdet alkavat kellastua, ja vähitellen koko kasvi muuttuu kalpean vihreäksi. Tämä on helppo korjata antamalla kasville typpipitoista lannoitetta, kuten yleislannoitetta tai kanankakkaa, keväällä tai alkukesästä.
Raudanpuute on toinen yleinen vaiva, erityisesti jos maaperä on liian kalkkipitoinen (emäksinen, korkea pH). Tällöin rauta ei ole kasvin käytettävissä, vaikka sitä maassa olisikin. Oireena on kloroosi, jossa lehdet muuttuvat keltaisiksi, mutta lehtisuonet säilyvät tummanvihreinä. Tämä oire näkyy tyypillisesti nuorimmissa, uusimmissa lehdissä ensimmäisenä. Raudanpuutosta voi hoitaa antamalla kasville rautakelaattia sisältävää lannoitetta joko kastelun yhteydessä tai lehtiruiskutuksena. Pitkällä aikavälillä maan pH-arvoa tulisi pyrkiä laskemaan lisäämällä maahan hapanta ainesta, kuten rodomultaa tai turvetta.
Magnesiumin puute voi aiheuttaa samankaltaisia oireita kuin raudanpuute, mutta se alkaa usein vanhemmista lehdistä ja kellastuminen etenee V-muotoisena kuviona lehden kärjestä kohti kantaa. Magnesiumin puutosta voi korjata esimerkiksi katkerosuolalla (epsom-suola) kastelun yhteydessä. Tarkka oireiden tunnistaminen on tärkeää oikean hoitotoimenpiteen valitsemiseksi.
Ennen kuin ryhdyt suuriin korjaustoimenpiteisiin, on hyvä varmistaa, etteivät oireet johdu muista syistä, kuten väärästä kastelusta, juurivaurioista tai taudeista. Esimerkiksi jatkuvasti märkä maa ja mädäntyneet juuret voivat estää ravinteiden oton, jolloin kasvi näyttää kärsivän ravinteiden puutteesta, vaikka niitä maassa olisikin. Maaperän analysointi voi myös antaa tarkkaa tietoa sen ravinnetilanteesta ja pH-arvosta, mikä auttaa kohdentamaan lannoituksen oikein.
Erityistilanteiden lannoitus
Nuorten, juuri istutettujen laakerikirsikoiden lannoituksessa on oltava varovainen. Istutuksen yhteydessä maahan lisätty komposti riittää yleensä ensimmäisen kasvukauden ravinnetarpeisiin. Liian voimakas lannoitus voi vahingoittaa herkkää, kehittyvää juuristoa. Jos lannoitus on tarpeen, käytä mietoa, nestemäistä lannoitetta tai hyvin pientä määrää hidaskestoista lannoitetta vasta muutaman kuukauden kuluttua istutuksesta. Tärkeintä nuorelle taimelle on kannustaa sitä kehittämään vahva juuristo.
Ruukuissa tai suurissa astioissa kasvatettavat laakerikirsikat vaativat säännöllisempää lannoitusta kuin avomaalla kasvavat serkkunsa. Rajallisessa multatilassa ravinteet huuhtoutuvat nopeammin pois kastelun mukana. Lannoita ruukussa kasvavaa laakerikirsikkaa nestemäisellä lannoitteella kastelun yhteydessä noin 2–4 viikon välein kasvukauden aikana. Vaihtoehtoisesti voit sekoittaa multaan pitkävaikutteisia lannoiterakeita, jotka vapauttavat ravinteita tasaisesti usean kuukauden ajan.
Jos laakerikirsikkaa on leikattu voimakkaasti, esimerkiksi nuorennusleikkauksen yhteydessä, se tarvitsee lisäravinteita tuottaakseen runsaasti uutta kasvua. Anna kasville typellä painotettua lannoitetta leikkauksen jälkeen keväällä, kun uudet silmut alkavat puhjeta. Tämä antaa sille tarvittavan sysäyksen toipumiseen ja uusiutumiseen. Muista myös huolehtia runsaasta kastelusta voimakkaan leikkauksen jälkeen.
On tärkeää muistaa, että lannoitus ei ole ihmelääke, joka korjaa kaikki kasvin ongelmat. Se on vain yksi osa kokonaisvaltaista hoitoa. Jos kasvi kärsii esimerkiksi huonoista kasvuolosuhteista, väärästä pH-arvosta, veden puutteesta tai taudeista, pelkkä lannoitteen lisääminen ei ratkaise perimmäistä ongelmaa ja voi jopa pahentaa tilannetta. Varmista aina ensin, että perusasiat, kuten kasvupaikka, maaperä ja kastelu, ovat kunnossa.
