Kurjenkellon talvehtiminen

Kurjenkello on perusluonteeltaan kestävä perenna, joka on sopeutunut hyvin pohjoisen ilmaston haasteisiin. Sen onnistunut talvehtiminen on kuitenkin monen tekijän summa, ja vaikka kasvi itsessään sietää hyvin pakkasta, tietyt olosuhteet voivat koitua sen kohtaloksi. Suurin uhka ei useinkaan ole kylmyys, vaan talvinen märkyys. Oikeanlainen valmistautuminen syksyllä ja kasvupaikan ominaisuudet ovat avainasemassa, kun halutaan varmistaa, että tämä kaunis kukkija ilahduttaa puutarhassa myös tulevina kesinä. Onnistunut talvehtiminen luo pohjan seuraavan kauden kasvulle ja kukinnalle.

Talvehtimisen kannalta kriittisin tekijä on maaperän hyvä vedenläpäisevyys. Kurjenkellon juuristo ei siedä seisovaa vettä, ja talvella jäätyvä ja sulava märkyys on sille erityisen tuhoisaa. Jää poltteena tunnettu ilmiö, jossa jääkerros maan pinnalla tai sisällä vahingoittaa kasvin juuristoa ja tyveä, on yleinen syy perennojen talvituhoihin. Siksi on tärkeää varmistaa jo istutusvaiheessa, että kasvualusta on kuohkea ja läpäisevä. Raskasta savimaata kannattaa parantaa hiekalla ja kompostilla, ja harkita kasvin istuttamista kohopenkkiin, jos paikka on luonnostaan märkä.

Syksyn hoitotoimenpiteillä on myös suuri merkitys. Kun kasvi alkaa syksyllä lakastua ja valmistautua lepokaudelle, on tärkeää antaa sen tehdä se rauhassa. Vältä voimakasta typpilannoitusta loppukesästä ja syksyllä, sillä se voi innostuttaa kasvin tuottamaan uutta, heikkoa kasvua, joka ei ehdi tuleentua eli puutua ennen pakkasten tuloa. Tällainen uusi kasvu on erittäin herkkä pakkasvaurioille. Anna kasvin kerätä ravinteet lakastuvista lehdistään ja varsistaan juurakkoonsa talven varalle.

Puutarhan syyssiivouksen ajoitus jakaa mielipiteitä. Toiset leikkaavat perennojen varret alas myöhään syksyllä siisteyden vuoksi, kun taas toiset jättävät ne pystyyn talveksi. Kurjenkellon kohdalla varsien jättäminen talveksi on usein hyödyllistä. Pystyyn jääneet varret keräävät ympärilleen lunta, joka on paras mahdollinen ja täysin luonnollinen talvisuoja kasville. Paksu lumipeite eristää tehokkaasti pakkaselta ja suojaa kasvia kuivattavalta kevätauringolta ja tuulelta. Lisäksi varret tarjoavat suojaa ja siemenet ravintoa talvehtiville pikkulinnuille.

Syksyn valmistelut

Syksyn edetessä kurjenkellon kasvu hidastuu ja se alkaa siirtää energiaa maanpäällisistä osista juurakkoonsa. Tässä vaiheessa kastelua voidaan vähentää, ja yleensä syksyn sateet riittävät pitämään maan sopivan kosteana. On tärkeää, että maa ei ole litimärkä talven tullessa, mutta ei myöskään rutikuiva. Sopiva kosteus auttaa kasvia kestämään pakkasta paremmin. Tarkkaile siis säätä ja kastele tarvittaessa, jos syksy on poikkeuksellisen kuiva.

Lakastuneiden varsien leikkaaminen on yksi syksyn keskeisistä tehtävistä, mikäli sen päättää tehdä syksyllä. Oikea aika leikkaukselle on, kun lehdistö on täysin kellastunut ja lakastunut. Tällöin kasvi on ehtinyt siirtää kaikki tärkeät ravinteet talteen juuristoonsa. Leikkaa varret noin 5–10 senttimetrin mittaiseksi tapiksi maanpinnan yläpuolelle. Leikattu kasvinjäte on hyvä poistaa penkistä, erityisesti jos kasvustossa on ollut kesän aikana kasvitauteja, jotta taudinaiheuttajat eivät pääse talvehtimaan jätteissä.

Rikkaruohojen kitkeminen kasvin ympäriltä syksyllä on tärkeä toimenpide. Rikkaruohot kilpailevat vedestä ja ravinteista, ja ne voivat myös tarjota talvehtimispaikan tuholaisille ja taudinaiheuttajille. Puhdas kasvualusta auttaa myös ilmaa kiertämään paremmin kasvin tyvellä, mikä vähentää mätänemisriskiä. Syksyinen kitkentä helpottaa myös merkittävästi seuraavan kevään puutarhatöitä.

Ennen maan jäätymistä on hyvä tarkistaa, että kasvin juuristo on kunnolla maan suojassa. Joskus routa voi nostaa kasveja ylöspäin, paljastaen juuristoa. Painele kasvin tyveltä multaa kevyesti tiiviimmäksi ja lisää tarvittaessa hieman uutta multaa tai kompostia juuriston suojaksi. Tämä pieni toimenpide voi merkittävästi parantaa kasvin selviytymismahdollisuuksia talven yli.

Talvisuojaus

Useimmat kurjenkellolajikkeet ovat Suomessa täysin talvenkestäviä eivätkä vaadi erityistä talvisuojausta, kunhan kasvupaikka on oikea. Luonnon oma lumipeite on paras suoja. Kuitenkin vähälumisina ja ankarina talvina tai aroilla kasvupaikoilla, kuten tuulisilla rinteillä, kevyt suojaus voi olla paikallaan. Myös nuoret, vastikään istutetut taimet sekä aremmat lajikkeet hyötyvät suojauksesta.

Talvisuojauksen voi tehdä, kun maa on jo hieman jäätynyt. Liian aikaisin levitetty suoja voi hidastaa maan jäätymistä ja houkutella paikalle myyriä ja muita jyrsijöitä, jotka voivat aiheuttaa tuhoa kasvin juuristolle. Hyvä suojamateriaali on ilmava ja hengittävä. Esimerkiksi kuivat puiden lehdet, havuoksat tai talvisuojaturve sopivat hyvin. Levitä 5-10 senttimetrin kerros suojamateriaalia kasvin juuristoalueelle.

Havunoksat ovat erinomainen suojamateriaali. Ne eivät painu kasaan sateessa ja keräävät tehokkaasti lunta päälleen, mutta eivät haudo kasvia allaan. Asettele kuusen- tai männynoksia kevyesti kasvin päälle ja ympärille. Vältä käyttämästä tiiviitä materiaaleja, kuten muovia, sillä ne eivät hengitä ja voivat aiheuttaa kosteuden tiivistymistä ja kasvin mätänemistä suojan alla.

On erittäin tärkeää muistaa poistaa talvisuojat keväällä oikeaan aikaan. Kun lumi on sulanut ja maa alkaa sulaa, suojat on poistettava vähitellen. Jos suojat poistetaan liian myöhään, niiden alla voi tulla liian kuuma ja kostea, mikä altistaa kasvin sienitaudeille ja estää uuden kasvun alkamista. Toisaalta liian aikaisin poistettu suoja altistaa kasvin yöpakkasille ja kuivattavalle kevätauringolle. Seuraa siis säätiedotuksia ja toimi niiden mukaan.

Kevään herättely

Keväällä, kun talvi alkaa väistyä, on aika tarkistaa kurjenkellojen kunto. Kun lumi on sulanut ja maa ei ole enää roudassa, on oikea aika siistiä penkki, jos leikkasit varret syksyllä. Jos jätit varret talveksi pystyyn, ne leikataan nyt alas maanrajaan. Ole varovainen, ettet vahingoita uusia, hennon vihreitä alkuja, jotka saattavat jo puskea esiin maan alta. Vanhojen varsien poistaminen antaa tilaa ja valoa uudelle kasvulle.

Kevätaurinko voi olla petollinen. Vaikka ilma on vielä viileä, aurinko lämmittää kasvin maanpäällisiä osia ja saa sen aloittamaan kasvunsa. Jos maa on kuitenkin vielä jäässä, juuristo ei pysty imemään vettä, ja kasvi voi kärsiä kuivuudesta. Tätä kutsutaan kevätahavaksi. Voit suojata ikivihreitä kasveja ja arkoja perennoja tältä ilmiöltä varjostamalla niitä esimerkiksi havuilla tai varjostusverkolla, kunnes maa on kunnolla sulanut. Kurjenkellolle tämä ei yleensä ole suuri ongelma, mutta ankarilla paikoilla siitä voi olla hyötyä.

Kun maa on sulanut ja kuivahtanut hieman, voit kevyesti haravoida ja möyhentää maanpintaa kasvin ympäriltä. Tämä parantaa maan ilmavuutta ja auttaa sitä lämpenemään. Samalla voit poistaa mahdolliset talven aikana ilmestyneet rikkaruohot. Tässä yhteydessä on myös hyvä aika antaa kasville sen vuoden ensimmäinen lannoitus. Levitä kasvin juurelle kerros kompostia tai muuta orgaanista lannoitetta, joka antaa sille hyvän lähdön uuteen kasvukauteen.

Jos jokin kurjenkelloistasi näyttää elottomalta keväällä, älä menetä toivoasi heti. Jotkut kasvit ja lajikkeet lähtevät kasvuun hitaammin kuin toiset. Anna kasville aikaa ja tarkkaile tilannetta. Voit rapsuttaa varovasti kasvin tyveä tai juurta kynnellä; jos alta paljastuu vihreää ja elävää kudosta, kasvi on todennäköisesti elossa ja aloittaa kasvunsa myöhemmin. Jos se on kuitenkin kuiva ja ruskea, se on todennäköisesti menehtynyt talven aikana.

Erityishuomioita ruukkukasvatuksessa

Ruukussa tai muussa astiassa kasvatettavien kurjenkellojen talvehtiminen vaatii enemmän huomiota kuin avomaalla kasvavien. Ruukun multatila on pieni ja altis jäätymään läpikotaisin, mikä on paljon ankarampi olosuhde juuristolle kuin maassa talvehtiminen. Maan eristävä vaikutus puuttuu kokonaan, ja juuristo on alttiina suurille ja nopeille lämpötilanvaihteluille. Siksi ruukkuja ei voi jättää talveksi suojaamatta ulos.

Yksi turvallisimmista tavoista talvettaa ruukussa kasvava kurjenkello on upottaa ruukku maahan. Kaiva syksyllä puutarhaan ruukun kokoinen kuoppa ja upota ruukku sinne reunaansa myöten. Peitä pinta mullalla, lehdillä tai havuilla. Tämä antaa ruukulle samanlaisen eristyksen kuin avomaalla kasvavalle kasville. Keväällä ruukku on helppo nostaa ylös ja siirtää omalle paikalleen.

Toinen vaihtoehto on siirtää ruukut suojaisaan paikkaan, kuten kylmään varastoon, autotalliin tai kellariin, jossa lämpötila pysyy nollan tuntumassa tai hieman sen yläpuolella. Tilan ei tarvitse olla valoisa, sillä kasvi on lepotilassa. Tärkeintä on, että lämpötila ei nouse liian korkeaksi, jotta kasvi ei ala kasvaa ennenaikaisesti, mutta ei myöskään laske jatkuvasti koville pakkasille. Tällaisessa tilassa multaa on syytä pitää hyvin kevyesti kosteana, ettei juuristo kuivu kokonaan.

Jos suojaisaa talvetuspaikkaa ei ole, ruukut voi yrittää suojata ulkona. Kokoa ruukut yhteen suojaisaan paikkaan, esimerkiksi talon seinustalle. Kiedo ruukkujen ympärille pakkaspeitettä, juuttisäkkiä tai kuplamuovia. Aseta ruukut styrox-levyn päälle eristämään niitä kylmästä maasta. Kasaa ruukkujen ympärille ja päälle kuivia lehtiä tai havuja. Tämä auttaa tasaamaan lämpötilanvaihteluita ja suojaamaan juuristoa pahimmalta pakkaselta.