Kivikkosinilatva on peräisin Etelä-Euroopan leudoilta vuoristoalueilta, minkä vuoksi sen menestyksekäs talvehtiminen Suomen ankarissa ja vaihtelevissa oloissa vaatii erityistä huomiota. Vaikka kasvi on suhteellisen kestävä, sen suurimmat uhat talvella eivät ole niinkään pakkanen, vaan liiallinen märkyys ja kevätaurinko. Onnistunut talvehtiminen varmistetaan jo syksyn valmisteluilla ja ennen kaikkea oikeanlaisella kasvupaikan valinnalla. Kun olosuhteet ovat oikeat, tämä upea kasvi ilahduttaa kukinnallaan vuodesta toiseen. Tässä artikkelissa käsitellään niitä keinoja ja toimenpiteitä, joilla voit auttaa kivikkosinilatvaasi selviytymään talven yli.
Tärkein yksittäinen tekijä onnistuneen talvehtimisen kannalta on kasvualustan erinomainen vedenläpäisevyys. Kivikkosinilatva ei siedä seisovaa vettä juurillaan, ja tämä korostuu talvella, kun maa on jäässä ja sulamisvedet eivät pääse imeytymään. Jatkuva märkyys yhdistettynä jäätymiseen ja sulamiseen on kasvin juuristolle kohtalokasta. Siksi jo istutusvaiheessa on panostettava salaojitukseen rakentamalla kohopenkki tai valitsemalla luonnostaan kalteva paikka, josta vesi pääsee valumaan pois.
Lumi on kasville paras ja luonnollisin talvisuoja. Paksu, kuohkea lumikerros eristää tehokkaasti pakkaselta ja suojaa kasvia kuivattavalta tuulelta ja kevätauringolta. Siksi kasvupaikka, johon lumi kerääntyy luonnostaan, on hyvä. Vältä kuitenkin paikkoja, joihin lumi kasautuu tai tiivistyy suuriksi kinoksiksi, kuten katolta putoavan lumen alle. Paksu ja jäinen lumikerros voi painaa kasvin kasaan ja estää hapen saannin, mikä johtaa kasvin tukehtumiseen.
Syksyn hoitotoimenpiteillä on suuri merkitys. Lannoitus typpipitoisilla aineilla tulee lopettaa hyvissä ajoin, viimeistään heinäkuun lopulla. Liian myöhään annettu typpi kiihdyttää uutta kasvua, joka ei ehdi puutua kunnolla ennen pakkasten tuloa, tehden siitä erittäin pakkasenaran. Sen sijaan syksyllä voidaan antaa vähätyppistä syyslannoitetta, joka sisältää runsaasti kaliumia ja fosforia. Nämä ravinteet vahvistavat kasvin solukkoa ja parantavat sen kylmänkestävyyttä.
Ennen maan jäätymistä on hyvä varmistaa, että maaperä ei ole rutikuiva. Jos syksy on ollut hyvin kuiva, kasvustoa kannattaa kastella kerran perusteellisesti. Tämä auttaa kasvia säilyttämään kosteustasapainonsa talven aikana. Ainavihantana kasvina kivikkosinilatva haihduttaa vettä lehtiensä kautta myös talvella, joten riittävä kosteusvarasto maassa on tärkeä. Puhdista myös kasvin ympäristö pudonneista lehdistä, jotka voivat kerätä kosteutta ja edistää tautien leviämistä.
Suojaus talvimärkyydeltä
Talvinen märkyys on kivikkosinilatvalle suurempi uhka kuin ankara pakkanen. Erityisesti Etelä- ja Länsi-Suomen vähälumiset ja sateiset talvet, jolloin lämpötila sahailee nollan molemmin puolin, ovat kasville haastavia. Jatkuvasti märkä ja jäätyvä maa tuhoaa juuriston tehokkaasti. Tämän vuoksi kaikki toimenpiteet, jotka vähentävät kosteuden kertymistä juuristoalueelle, ovat elintärkeitä.
Paras suoja talvimärkyyttä vastaan on oikein rakennettu kasvupaikka. Kohopenkki tai istutus rinteeseen ovat tehokkaimpia keinoja varmistaa, että vesi ei jää seisomaan. Maaperän tulee olla huokoista ja karkeaa, jotta sade- ja sulamisvedet pääsevät nopeasti valumaan syvemmälle maahan ja pois kasvin juurilta. Hiekka- ja sorapitoinen kasvualusta on tässä avainasemassa.
Jos kasvupaikka on altis syyssateille, voidaan harkita tilapäisen sadesuojan rakentamista. Esimerkiksi pieni lasi- tai pleksikate kasvin yläpuolella estää voimakkaimpia sateita kastelemasta maata liikaa ennen maan jäätymistä. Kate on kuitenkin asetettava niin, että ilma pääsee kiertämään sen alla, eikä se saa koskettaa kasvia. Kun maa on jäätynyt ja pysyvämpi lumipeite on satanut, sadesuoja voidaan poistaa.
Älä peitä kasvia syksyllä tiiviillä materiaaleilla, kuten muovilla tai paksulla lehtikerroksella. Nämä materiaalit estävät ilman kiertämisen, keräävät kosteutta ja luovat otolliset olosuhteet sienitaudeille ja mätänemiselle. Jos lisäsuojaa halutaan käyttää, sen tulee olla ilmavaa. Esimerkiksi kevyet havunoksat ovat hyvä vaihtoehto, sillä ne suojaavat jonkin verran, mutta eivät haudo kasvia alleen.
Suojaus pakkaselta ja tuulelta
Vaikka märkyys on suurin uhka, myös kova pakkanen ilman suojaavaa lumipeitettä voi olla kivikkosinilatvalle haitallista. Niin sanottu musta talvi, jolloin on kovia pakkasia mutta ei lunta, on erityisen ankara ainavihannille kasveille. Pakkanen ja kuivattava viima voivat vahingoittaa lehtiä ja versoja, mikä näkyy keväällä ruskettumisena ja kuivumisena.
Kuten mainittu, lumi on paras eriste. Se suojaa kasvia tehokkaasti sekä pakkaselta että tuulelta. Jos lunta ei ole luonnostaan riittävästi, sitä voi varovasti koota kasvin päälle ja ympärille. Vältä kuitenkin käyttämästä lunta, johon on sekoittunut tiesuolaa, sillä se on kasveille myrkyllistä. Pieni lumikinos kasvin päällä takaa tasaisemman lämpötilan ja suojaa sitä pahimmilta pakkaspiikeiltä.
Ilmava suojaus auttaa myös pakkasta vastaan. Havunoksat ovat erinomainen ja perinteinen tapa suojata arkoja kasveja. Ne asetellaan kevyesti kasvin päälle, kun maa on jo hieman jäätynyt. Havut keräävät tehokkaasti lunta ja varjostavat kasvia kevätauringolta, mutta eivät haudo sitä. Myös pakkaspeitettä tai hallaharsoa voi käyttää, mutta se on viritettävä niin, ettei se paina kasvia kasaan.
Kasvupaikan valinnalla voi vaikuttaa myös tuulensuojaukseen. Suojaisa paikka esimerkiksi ison kiven, muurin tai pensaiden vieressä vähentää kuivattavan talvituulen vaikutusta. Vältä avoimia ja tuulisia paikkoja. Hyvin talveentunut ja vahva kasvi kestää pakkasta paremmin, joten syksyn hoitotoimenpiteet, kuten oikea lannoitus, ovat osa onnistunutta pakkassuojausta.
Kevätahavan torjunta
Yksi kriittisimmistä vaiheista kivikkosinilatvan talvehtimisessa on varhainen kevät. Kun aurinko alkaa paistaa voimakkaammin helmi-maaliskuussa, mutta maa on vielä syvällä jäässä, syntyy ilmiö nimeltä kevätahava. Lämmin kevätaurinko herättelee kasvin elintoimintoja ja kiihdyttää veden haihtumista ainavihannista lehdistä. Koska juuret ovat jäätyneessä maassa, ne eivät pysty imemään uutta vettä, ja kasvi alkaa kärsiä kuivuudesta.
Tämä fysiologinen kuivuus näkyy lehtien ja versojen ruskettumisena ja kuivumisena. Vauriot voivat olla niin pahoja, että ne tappavat koko kasvin. Tehokkain tapa torjua kevätahavaa on varjostus. Kasvi tulee suojata suoralta auringonpaisteelta, kunnes maa on sulanut kunnolla. Tähän tarkoitukseen sopivat erinomaisesti jo syksyllä paikalleen asetetut havunoksat. Myös varjostusverkko tai hallaharso, joka on viritetty tukien varaan kasvin yläpuolelle, toimii hyvin.
Varjostus on erityisen tärkeää aurinkoisilla etelän ja lännen puoleisilla rinteillä, joissa auringon vaikutus on voimakkain. Suojaus kannattaa pitää paikallaan niin kauan, kunnes maa on varmasti sula ainakin juuriston syvyydeltä. Usein tämä tarkoittaa toukokuun alkupuolta, sijainnista riippuen. Suojat poistetaan pilvisenä päivänä, jotta kasvi saa aikaa sopeutua voimakkaaseen auringonvaloon.
Maan sulamista voi myös hieman nopeuttaa. Kun lumet ovat lähteneet kasvin ympäriltä, maan pinnalle voi levittää ohuelti tummaa kompostia tai multaa, joka imee auringon lämpöä. Myös kasvin juuristoalueen varovainen kastelu haalealla vedellä voi auttaa jouduttamaan sulamista. Nämä ovat kuitenkin toissijaisia keinoja, ja tärkeintä on huolehtia tehokkaasta varjostuksesta.
Talvisuojaus ruukuissa
Ruukuissa ja astioissa talvehtivan kivikkosinilatvan suojaaminen vaatii erityistoimia. Maanpinnan yläpuolella oleva ruukku jäätyy läpi paljon nopeammin ja voimakkaammin kuin maassa oleva juuristo. Tämä altistaa juuret suuremmalle pakkasstressille ja kuivumiselle. Pieniä ruukkuja ei kannata jättää talveksi ulos sellaisenaan, sillä ne eivät tarjoa juurille riittävää suojaa.
Paras tapa talvettaa ruukussa oleva kivikkosinilatva on upottaa ruukku maahan. Kaiva puutarhaan tai kasvimaalle ruukun kokoinen kuoppa ja upota ruukku reunojaan myöten sinne. Peitä pinta mullalla tai lehdillä. Maan eristävä vaikutus suojaa juuristoa pahimmilta pakkasilta. Toinen vaihtoehto on siirtää ruukku kellariin, autotalliin tai muuhun viileään, mutta pakkaselta suojattuun tilaan. Tilan tulisi olla myös valoisa, jotta ainavihanta kasvi selviää.
Jos ruukkua ei voi upottaa maahan tai siirtää suojaan, se on eristettävä huolellisesti. Kiedo ruukun ympärille useita kerroksia pakkaspeitettä, juuttisäkkiä tai kuplamuovia. Tärkeää on eristää ruukku myös altapäin asettamalla se esimerkiksi paksun styrox-levyn päälle. Älä kuitenkaan kiedo itse kasvia tiiviiseen pakettiin, jotta ilma pääsee kiertämään. Myös ruukkuistutukset on syytä suojata kevätauringolta ja talvimärkyydeltä.
Ruukussa olevan kasvin kastelua on vältettävä talvella, kun multa on jäässä. Varmista, että ruukku ei seiso vedessä, jotta se ei halkea jäätyessään. Jos kasvi talvetetaan viileässä sisätilassa, sitä kastellaan hyvin niukasti, vain sen verran, että multa ei pääse täysin kuivumaan. Liika kastelu viileässä tilassa johtaa helposti juurien mätänemiseen. Keväällä, kun kasvi tuodaan ulos, se totutetaan ulkoilmaan ja aurinkoon vähitellen.
