Kiinankataja on yleisesti ottaen kestävä havukasvi, joka selviytyy hyvin pohjoisen vaihtelevista talviolosuhteista, kunhan lajike on valittu oikein kasvuvyöhykkeen mukaan. Onnistunut talvehtiminen ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys, vaan se on tulosta huolellisista valmisteluista syksyllä ja ymmärryksestä niitä haasteita kohtaan, joita talvi kasville asettaa. Suurimmat uhat eivät useinkaan ole pelkästään kova pakkanen, vaan kuivuminen, lumikuorma ja jyrsijöiden aiheuttamat tuhot. Oikeilla toimenpiteillä voidaan merkittävästi parantaa kasvin selviytymismahdollisuuksia ja varmistaa, että se aloittaa uuden kasvukauden keväällä terveenä ja elinvoimaisena.
Syksyn valmistelut onnistuneeseen talvehtimiseen
Onnistunut talvehtiminen alkaa jo kauan ennen ensimmäisiä pakkasia. Yksi tärkeimmistä syksyn hoitotoimenpiteistä on riittävä kastelu. Ennen maan routaantumista on ensiarvoisen tärkeää varmistaa, että kasvin juuristoalue on kunnolla kostea. Tämä niin sanottu syväkastelu auttaa kasvia varastoimaan kosteutta neulasiinsa ja oksiinsa, mikä on elintärkeää, kun jäätynyt maa estää juuria imemästä uutta vettä. Erityisesti nuoret, vastaistutetut kasvit ja kuivilla paikoilla, kuten rinteissä tai hiekkamaalla kasvavat yksilöt, hyötyvät runsaasta syyskastelusta.
Lannoituksen lopettaminen ajoissa on toinen kriittinen valmistelutoimi. Typpipitoista lannoitusta tulee välttää loppukesästä lähtien, yleensä elokuun jälkeen. Myöhäinen typpilannoitus kiihdyttää uutta kasvua, joka ei ehdi puutua ja valmistautua talveen kunnolla. Tämä uusi, pehmeä kasvu on erittäin altis pakkasvaurioille. Sen sijaan syksyllä voidaan antaa vähätyppistä tai typetöntä syyslannoitetta, joka sisältää runsaasti kaliumia ja fosforia. Nämä ravinteet vahvistavat kasvin solukkoa ja parantavat sen pakkasenkestävyyttä.
Puutarhan yleinen siistiminen kasvin ympäriltä auttaa myös vähentämään talvehtimisriskejä. Maahan pudonneet lehdet ja muut kasvijätteet voivat tarjota talvehtimispaikan monille tuholaisille ja sienitaudeille. Pitkä, niittämätön ruoho kasvin juurella puolestaan houkuttelee myyriä ja muita jyrsijöitä, jotka voivat aiheuttaa merkittävää tuhoa kaluamalla rungon kuorta lumen alla. Juuristoalueen pitäminen puhtaana ja maanpinnan kattaminen orgaanisella katteella luo epäsuotuisat olosuhteet monille talven uhkille.
Maanpinnan kattaminen on erinomainen tapa suojata juuristoa. Noin 5–10 senttimetrin kerros kuoriketta, haketta tai syksyn lehtiä kasvin juuristoalueelle levitettynä toimii eristävänä kerroksena. Kate auttaa hidastamaan maan jäätymistä ja pitämään maan lämpötilan tasaisempana, mikä suojaa pintajuuria ankarilta pakkasilta. Se myös auttaa säilyttämään syksyn kastelun tuomaa kosteutta maassa pidempään. On kuitenkin tärkeää jättää pieni rako katteen ja kasvin rungon väliin, jotta runko ei jää hautumaan kosteaan katteeseen, mikä voisi altistaa sen taudeille.
Lisää artikkeleita tästä aiheesta
Suojaus kevätaurinkoa ja tuulta vastaan
Yksi suurimmista talven vaaroista kiinankatajalle on kuivuminen, joka tunnetaan myös nimellä keväahava. Tämä ilmiö tapahtuu tyypillisesti helmi-maaliskuussa, kun aurinko alkaa paistaa voimakkaammin, mutta maa on vielä syvällä jäässä. Lämmin aurinko ja kuivattava tuuli saavat kasvin neulaset haihduttamaan vettä, mutta koska juuristo ei pysty imemään jäätyneestä maasta uutta vettä tilalle, kasvi alkaa kuivua. Oireet, kuten neulasten ruskettuminen ja kariseminen, näkyvät usein vasta myöhemmin keväällä maan sulattua.
Tehokkain tapa suojata kasvi keväahavalta on varjostus. Erityisesti nuoret, alle viisivuotiaat kasvit ja arat lajikkeet, jotka on istutettu avoimelle ja tuuliselle paikalle, hyötyvät suojauksesta. Suojaukseen voidaan käyttää varjostusverkkoa, säkkikangasta tai havuja. Materiaali asetetaan kasvin ympärille, erityisesti etelän ja lännen puolelle, josta aurinko paistaa voimakkaimmin. On tärkeää, että suoja ei kosketa suoraan kasvia, vaan sen ja kasvin väliin jää ilmatila. Tämä voidaan toteuttaa rakentamalla yksinkertainen kehikko seipäistä suojan ympärille.
Suojaus asetetaan paikalleen myöhään syksyllä tai alkutalvesta, kun maa on jo hieman jäätynyt. Liian aikaisin asennettu tiivis suoja voi hautoa kasvia ja luoda suotuisat olosuhteet sienitaudeille. Suoja poistetaan keväällä, kun maa on varmasti sulanut syvemmältäkin. Sopiva ajankohta on yleensä silloin, kun yöpakkaset ovat ohi ja sää on pilvinen. Suojan poistaminen aurinkoisena päivänä voi aiheuttaa kasville shokin, kun se yhtäkkiä altistuu voimakkaalle valolle.
Vaikka varjostus on tehokkainta, myös kasvupaikan valinnalla on suuri merkitys. Suojaisa paikka, joka on suojassa voimakkailta talvituulilta, vähentää kuivumisriskiä merkittävästi. Jos mahdollista, vältä istuttamasta arkoja lajikkeita rakennusten eteläseinustoille, missä lämpötilan vaihtelut ovat talvella suurimmillaan ja aurinko porottaa voimakkaasti. Luonnollinen lumipeite on myös erinomainen suoja, joten sitä ei kannata poistaa kasvin juurelta, ellei se ole välttämätöntä.
Lisää artikkeleita tästä aiheesta
Lumikuorman ja jyrsijöiden hallinta
Runsas ja painava lumi voi olla sekä siunaus että kirous. Toisaalta paksu lumikerros on erinomainen eriste, joka suojaa kasvin alaosaa ja juuristoa pakkaselta. Toisaalta taas raskas, märkä suojalumi voi aiheuttaa merkittävää vahinkoa taivuttamalla ja katkomalla oksia. Erityisesti pystykasvuiset, monihaaraiset lajikkeet, kuten pylväskiinankatajat, ovat alttiita lumivaurioille. Niiden oksat voivat taipua lumen painosta niin, että kasvin muoto vaurioituu pysyvästi.
Lumivaurioita voidaan ennaltaehkäistä sitomalla pystykasvuisten katajien oksat syksyllä löyhästi yhteen. Tähän voidaan käyttää esimerkiksi leveää kangasnauhaa, säkkikankaan suikaletta tai joustavaa sidontanarua. Oksat sidotaan spiraalimaisesti rungon ympärille niin, että kasvista tulee tiiviimpi paketti, joka kestää paremmin lumen painon. Sidontaa ei saa kiristää liian tiukalle, jotta se ei vahingoita kuorta. Talven aikana, erityisesti runsaiden lumisateiden ja suojasään jälkeen, kannattaa käydä varovasti pudistelemassa raskaimmat lumitaakat oksilta esimerkiksi harjanvarrella.
Jyrsijät, kuten myyrät, hiiret ja jänikset, voivat aiheuttaa talvella suurta tuhoa. Lumen alla suojassa ne voivat kaluta nuorten kasvien kuorta rungon tyveltä, mikä voi pahimmillaan katkaista kasvin nestevirtaukset ja tappaa sen. Jyrsijätuhojen ennaltaehkäisy alkaa syksyn siivoustoimilla. Kuten aiemmin mainittiin, pitkä heinikko ja kasvijäte kasvin ympäriltä tulee poistaa. Tämä vähentää jyrsijöille mieluisia suojapaikkoja.
Tehokkain tapa suojata runko on käyttää rungonsuojia. Nuorten puiden ja pensaiden rungon ympärille voidaan asettaa spiraalimainen muovisuoja tai tiheäsilmäisestä metalliverkosta tehty lieriö. Suojan tulee olla riittävän korkea, jotta se ulottuu oletetun lumirajan yläpuolelle, ja se tulee upottaa muutaman sentin syvyyteen maahan, jotta myyrät eivät pääse kaivautumaan sen alle. Rungonsuojat asennetaan syksyllä ja poistetaan keväällä, jotta ne eivät haudo runkoa ja estä sen paksuuskasvua.
Astiakasvien erityinen talvisuojaus
Ruukuissa ja astioissa kasvatettavat kiinankatajat ovat huomattavasti alttiimpia talvivaurioille kuin maahan istutetut lajitoverinsa. Maan eristävä vaikutus puuttuu kokonaan, jolloin juuripaakku altistuu suoraan ilman lämpötilan vaihteluille ja voi jäätyä läpikotaisin. Jäätynyt juuristo ei ainoastaan altistu paleltumiselle, vaan se myös kuivuu helposti, koska kasvi ei saa vettä. Siksi astiakasvien talvisuojaus vaatii erityistä huolellisuutta.
Yksi tehokkaimmista tavoista suojata astiakasvi on upottaa ruukku maahan. Valitse puutarhasta suojaisa paikka, kaiva ruukun kokoinen kuoppa ja upota astia reunojaan myöten maahan. Maan eristävä lämpö suojaa juuristoa pahimmilta pakkasilta. Pinnan voi vielä peittää lehdillä tai havuilla. Toinen vaihtoehto on siirtää kasvi ruukkuineen kylmään, mutta pakkaselta suojattuun tilaan, kuten kellariin, autotalliin tai viileään varastoon. Tilan ei tarvitse olla valoisa, sillä kasvi on lepotilassa, mutta sen ei saisi olla myöskään lämmin, jotta kasvi ei ala kasvaa ennenaikaisesti.
Jos kasvia ei voi siirtää tai upottaa, itse astia on eristettävä. Ruukun ympärille voidaan kietoa useita kerroksia kuplamuovia, pakkaspeitettä tai juuttisäkkiä. Astia kannattaa myös nostaa irti kylmästä maasta esimerkiksi puupalojen tai styroks-levyn päälle. Useita ruukkuja voidaan koota yhteen ryhmäksi suojaisaan paikkaan, kuten seinän viereen, ja koko ryhmä voidaan eristää yhtenä pakettina. Eristekerrosten väliin ja ympärille voi laittaa kuivia lehtiä tai olkia lisäeristeeksi.
Astiakasvien talvikastelu on myös tärkeää. Multa ei saa päästä kuivumaan kokonaan ennen pakkasia. Talven aikana, leutoina jaksoina, on hyvä tarkistaa mullan kosteus. Jos multa on kuivaa, sitä voi kastella pienellä määrällä haaleaa vettä. Tavoitteena on pitää multa aavistuksen kosteana, ei märkänä. Liian märkä ja jäätynyt multapaakku on tuhoisa juurille. Huolellisesti suojattu astiakasvi selviää talvesta hyvin ja on valmis ilahduttamaan taas kevään tullen.
