Vaikka kielo on yleisesti ottaen terve ja vastustuskykyinen kasvi, joka pärjää puutarhassa usein vähällä huomiolla, se ei ole täysin immuuni taudeille ja tuholaisille. Erityisesti epäsuotuisissa kasvuolosuhteissa, kuten liian tiheässä kasvustossa, jatkuvassa kosteudessa tai yksipuolisessa ravinnetilassa, sen puolustuskyky voi heikentyä ja altistaa sen erilaisille ongelmille. Tautien ja tuholaisten varhainen tunnistaminen ja oikea-aikaiset, ensisijaisesti ennaltaehkäisevät ja biologiset torjuntatoimet ovat avainasemassa terveen ja elinvoimaisen kielokasvuston ylläpitämisessä. Kemiallisten torjunta-aineiden käyttöön tulisi turvautua vain äärimmäisessä hädässä, sillä ne voivat vahingoittaa puutarhan hyödyllisiä eliöitä ja horjuttaa sen luonnollista tasapainoa.
Yksi yleisimmistä kieloa vaivaavista sienitaudeista on harmaahome (Botrytis cinerea). Se viihtyy erityisesti kosteissa ja viileissä olosuhteissa, ja se on helppo tunnistaa harmaasta, pölyävästä homekasvustosta, joka ilmestyy lehtiin, kukkavarsiin ja kukkiin. Tauti iskee herkimmin vioittuneisiin kasvinosiin ja voi levitä nopeasti tiheässä, huonosti tuulettuvassa kasvustossa. Harmaahomeen tartuttamat kasvinosat muuttuvat ruskeiksi ja mädäntyvät. Tehokkain tapa torjua harmaahometta on ennaltaehkäisy: varmista, että kasvusto on riittävän harva ja ilma pääsee kiertämään sen läpi. Vältä lehtien kastelemista ja kastele kasvit mieluiten aamulla, jotta ne ehtivät kuivua päivän aikana. Poista ja hävitä välittömästi kaikki saastuneet kasvinosat, jotta tauti ei leviä.
Toinen mahdollinen sienitauti on kielonruoste. Ruostesienet ilmenevät tyypillisesti pieninä, oransseina tai ruskeina itiöpesäkkeinä lehtien alapinnoilla. Vähitellen lehden yläpintaan voi kehittyä kellertäviä laikkuja. Voimakas ruostetartunta voi heikentää kasvia ja aiheuttaa lehtien ennenaikaisen kellastumisen ja varisemisen. Kuten harmaahomeenkin kohdalla, hyvä ilmankierto ja kasvuston harvuus ovat parhaita ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä. Kerää ja hävitä syksyllä kaikki lakastuneet lehdet huolellisesti, sillä sieni talvehtii niissä. Vältä voimakasta typpilannoitusta, sillä se tekee lehdistä rehevän ja alttiin tartunnoille.
Lehtilaikkutaudit ovat myös mahdollisia, vaikkakin harvinaisempia vaivoja. Ne ilmenevät lehdissä erikokoisina ja -muotoisina laikkuina, jotka voivat olla ruskeita, mustia tai harmaita, usein tummemmalla reunuksella. Laikut voivat laajentua ja yhtyä, mikä johtaa lehden kuolemiseen. Nämä taudit ovat usein seurausta kosteista olosuhteista ja heikentyneestä kasvista. Hoito- ja ennaltaehkäisytoimet ovat samat kuin muissakin sienitaudeissa: hyvä hygienia, ilmava kasvusto ja saastuneiden osien poistaminen. Terve ja hyvinvoiva kasvi hyvässä maassa vastustaa lehtilaikkutauteja tehokkaasti.
Yleisimmät tuholaiset
Kielon ehkä tunnetuin ja erikoistunein tuholainen on kielikuoriainen (Lilioceris merdigera). Sekä aikuinen, kirkkaanpunainen kuoriainen että sen toukka syövät kielon lehtiin reikiä ja koloja. Erityisesti toukat, jotka naamioivat itsensä limaisen ulostekerroksen alle, voivat aiheuttaa merkittävää tuhoa syömällä lehtiä pitsimäisiksi. Voimakas esiintymä voi tuhota lehdistön lähes kokonaan, mikä heikentää kasvin kykyä kerätä energiaa seuraavaa vuotta varten ja siten vähentää kukintaa. Tehokkain ja ympäristöystävällisin torjuntatapa on kuoriaisten ja toukkien kerääminen käsin ja niiden hävittäminen. Tämä on helpointa tehdä aamuisin, kun kuoriaiset ovat kohmeisia ja hitaampia liikkeissään.
Lisää artikkeleita tästä aiheesta
Etanoilla ja kotiloilla on myös tapana herkutella kielon mehevillä lehdillä, erityisesti kosteina kausina. Ne syövät lehtiin epäsäännöllisen muotoisia reikiä ja jättävät jälkeensä kiiltävän limavanan. Etanoiden torjuntaan on monia keinoja. Niiden kerääminen käsin hämärän aikaan on tehokasta, joskin työlästä. Erilaiset ansat, kuten olutansat, houkuttelevat etanoita puoleensa. Myös maan pinnalle levitetyt karheat materiaalit, kuten tuhkan, hiekan tai murskattujen munankuorien muodostamat esteet, voivat auttaa pitämään nilviäiset loitolla. Rauta(III)fosfaattia sisältävät torjunta-aineet ovat tehokkaita ja suhteellisen turvallisia muulle ympäristölle.
Kirvat voivat joskus iskeytyä kielon nuoriin versoihin ja kukkavarsiin, imeäkseen niistä kasvinesteitä. Suuret kirvaesiintymät voivat aiheuttaa lehtien käpertymistä ja heikentää kasvin kasvua. Kirvat erittävät myös makeaa mesikastetta, joka voi houkutella nokisieniä ja muurahaisia. Kirvoista pääsee yleensä eroon suihkuttamalla kasvit voimakkaalla vesisuihkulla, joka huuhtoo ne pois. Tarvittaessa voi käyttää mäntysuopaliuosta (noin 1–2 dl mäntysuopaa 10 litraan vettä) tai nokkosvettä. Myös puutarhan leppäkertut ja niiden toukat ovat tehokkaita kirvojen luonnollisia vihollisia.
Nematodit eli sukkulamadot ovat mikroskooppisen pieniä matoja, jotka voivat aiheuttaa tuhoa kasvien juuristossa tai lehdissä. Esimerkiksi lehtiankeroinen voi aiheuttaa lehtiin kellanruskeita, lehtisuonten rajaamia laikkuja, jotka myöhemmin muuttuvat tummanruskeiksi ja kuivuvat. Ankeroisten saastuttamia kasveja on lähes mahdoton parantaa, ja ne tulee hävittää juurineen, jotta loinen ei leviä. Paras tapa ennaltaehkäistä ankeroisongelmia on ylläpitää tervettä maaperää ja monipuolista viljelykiertoa, vaikka tämä onkin monivuotisilla kasveilla haastavampaa. Vältä uusien kasvien tuomista puutarhaan tarkastamatta niitä huolellisesti.
Ennaltaehkäisy on paras torjuntakeino
Tärkein periaate kielon tautien ja tuholaisten hallinnassa on ennaltaehkäisy. Terve, elinvoimainen ja oikeissa olosuhteissa kasvava kasvi pystyy vastustamaan useimpia ongelmia paljon tehokkaammin kuin stressaantunut ja heikko kasvi. Varmista siis alusta alkaen, että kielo on istutettu sille sopivaan, puolivarjoisaan paikkaan ja hyvin ojitettuun, humuspitoiseen maahan. Oikea kasvupaikka on perusta kaikelle.
Lisää artikkeleita tästä aiheesta
Hyvä puutarhahygienia on toinen kulmakivi. Poista ja hävitä kaikki sairaat tai vioittuneet kasvinosat välittömästi. Älä jätä niitä maahan lojumaan, sillä taudinaiheuttajat ja tuholaisten munat voivat talvehtia niissä. Haravoi syksyllä lakastuneet lehdet pois, erityisesti jos kasvustossa on ollut ruostetta tai muita lehtitauteja. Terveestä kasvustosta lehdet voi kuitenkin jättää maan katteeksi. Älä myöskään laita sairaita kasvinosia kompostiin, ellei kompostisi ole erittäin kuuma ja tehokas.
Kasvuston ilmavuudesta huolehtiminen on kriittistä sienitautien torjunnassa. Kielo muodostaa luonnostaan tiheitä mattoja, mutta jos kasvusto käy liian tiheäksi, ilma ei pääse kiertämään ja kosteus jää muhimaan lehtien väliin, mikä luo ihanteelliset olosuhteet homeille ja ruosteille. Jaa ja harvenna kasvustoa muutaman vuoden välein. Tämä paitsi parantaa ilmankiertoa, myös nuorentaa kasvustoa ja edistää kukintaa.
Vältä liiallista typpilannoitusta. Kuten aiemmin todettu, runsas typpi tuottaa rehevän, mutta heikkosolukkoisen kasvuston, joka on erityisen herkkä sekä sienitaudeille että kirvoille. Suosi hidasta ja luonnonmukaista lannoitusta kompostilla ja orgaanisilla lannoitteilla, jotka vahvistavat kasvin rakennetta ja parantavat sen luontaista vastustuskykyä. Terve maaperä, jossa on runsaasti pieneliöitä, edistää myös kasvin terveyttä.
Luonnonmukaiset torjuntamenetelmät
Kun tuholaisia tai tauteja kaikesta huolimatta ilmenee, kannattaa aina ensimmäisenä turvautua luonnonmukaisiin torjuntakeinoihin. Mekaaninen torjunta, kuten kielikuoriaisten ja etanoiden kerääminen käsin, on usein tehokkain ja ympäristöystävällisin tapa päästä eroon näkyvistä tuholaisista pienessä mittakaavassa. Myös kasvien suihkuttaminen vedellä voi häätää esimerkiksi kirvoja.
Biologinen torjunta tarkoittaa luontaisten vihollisten hyödyntämistä. Houkuttele puutarhaasi hyötyhyönteisiä, kuten leppäkerttuja, kukkakärpäsiä ja petoluteita, istuttamalla monipuolisesti kukkivia kasveja. Ne pitävät kirva- ja muut pienet tuholaiskannat luonnostaan kurissa. Myös linnut ovat tehokkaita hyönteisten saalistajia, joten niiden pesimistä ja viihtymistä puutarhassa kannattaa edistää pöntöillä ja suojaisilla pensailla. Siilit puolestaan ovat erinomaisia etanoiden torjujia.
Erilaisten kasviperäisten uutteiden ja liuosten käyttö on perinteinen tapa torjua tauteja ja tuholaisia. Nokkosvesi (nokkosia liotetaan vedessä noin vuorokauden) on vanha ja tunnettu keino, jota käytetään sekä lannoitteena että kirvojen karkotteena. Mäntysuopaliuos on tehokas monia pehmeäihoisia hyönteisiä, kuten kirvoja, vastaan, mutta sitä tulee käyttää harkiten, sillä se voi vahingoittaa myös hyötyhyönteisiä. Suihkuta liuos suoraan tuholaisten päälle, mieluiten illalla, jotta se ei polta lehtiä auringossa.
Viimeisenä keinona on turvautua kaupallisiin biologisiin torjunta-aineisiin. Esimerkiksi neem-öljyyn perustuvat valmisteet ovat tehokkaita monia hyönteisiä vastaan ja niillä on myös sieniä torjuva vaikutus. Ne toimivat estämällä tuholaisten syömistä ja lisääntymistä. Rauta(III)fosfaatti on tehokas ja ympäristölle suhteellisen vaaraton tapa torjua etanoita. Lue aina käyttöohjeet huolellisesti ja käytä valmisteita vastuullisesti.
Terveen kasvuston ylläpito
Loppujen lopuksi avain onnistuneeseen tautien ja tuholaisten hallintaan on kokonaisvaltainen lähestymistapa, joka keskittyy terveen ekosysteemin luomiseen. Monipuolinen puutarha, jossa on erilaisia kasveja, houkuttelee laajan kirjon eliöitä, mukaan lukien tuholaisten luontaisia vihollisia. Vältä suuria, yhden lajin monokulttuureja, jotka ovat alttiimpia epidemianomaisesti leviäville ongelmille. Istuta kielojen lomaan ja ympärille muita varjossa viihtyviä perennoja.
Säännöllinen tarkkailu on tärkeää. Käy puutarhasi läpi säännöllisesti ja tarkastele kasvien kuntoa. Mitä aikaisemmin havaitset alkavan ongelman, olipa kyseessä sitten ensimmäinen harmaahomeen täplä tai muutama kielikuoriainen, sitä helpompi siihen on puuttua. Pienimuotoinen ongelma on helppo hoitaa mekaanisesti tai pienillä toimenpiteillä, mutta laajalle levinneen epidemian hallinta on huomattavasti vaikeampaa ja vaatii usein järeämpiä keinoja.
Kastele oikein. Vältä päältä kastelua, joka kostuttaa lehdistön pitkäksi aikaa. Suuntaa vesi suoraan juuristoalueelle. Kastele aamuisin, jotta lehdet ehtivät kuivua ennen yötä. Tasainen, mutta ei liiallinen maan kosteus pitää kasvin hyvässä kunnossa, kun taas jatkuva märkyys altistaa juuristosairauksille ja liika kuivuus stressaa kasvia ja tekee siitä alttiimman tuholaisille.
Muista, että täysin tuholais- ja tauditon puutarha on epärealistinen tavoite ja jopa luonnoton. Pieni määrä vioitusta lehdissä kuuluu asiaan, eikä siitä kannata huolestua. Tavoitteena ei ole steriili ympäristö, vaan tasapainoinen ekosysteemi, jossa mikään yksittäinen ongelma ei pääse valloilleen. Kun hoidat maata ja kasvejasi hyvin, luonto hoitaa suurimman osan työstä puolestasi.
