Vaikka keisaripuu on kotoisin lämpimämmiltä alueilta, se on yllättävän sopeutuvainen ja voi menestyä myös viileämmissä ilmastoissa, kunhan sen talvehtimiseen kiinnitetään erityistä huomiota. Erityisesti nuoret, vastaistutetut puut ovat herkkiä pakkaselle ja kylmille tuulille. Onnistunut talvehtiminen onkin ratkaisevan tärkeää puun selviytymiselle ja sille, että se pääsee keväällä aloittamaan uuden kasvukauden voimakkaana ja terveenä. Oikeilla valmistelutoimenpiteillä ja suojauksella voidaan merkittävästi parantaa keisaripuun mahdollisuuksia selvitä talven haasteista.
Talveen valmistautuminen alkaa jo loppukesällä. Yksi tärkeimmistä asioista on lopettaa typpipitoinen lannoitus ajoissa, yleensä heinäkuun loppuun mennessä. Liian myöhään annettu typpi kiihdyttää uutta kasvua, joka ei ehdi puutua ja valmistautua talveen, tehden siitä erittäin alttiin paleltumiselle. Sen sijaan syksyllä annettava vähätyppinen ”syyslannoite”, joka sisältää runsaasti kaliumia ja fosforia, auttaa puuta vahvistamaan juuristoaan ja parantamaan sen talvenkestävyyttä.
Nuoren keisaripuun suojaaminen on ensimmäisinä talvina elintärkeää. Kun maanpinta on jäätynyt kevyesti, puun juuristoalueelle kannattaa levittää paksu kerros katetta, kuten kuivia lehtiä, olkia tai kuoriketta. Tämä katekerros eristää maata ja suojaa pintajuuria ankarilta pakkasilta ja suurilta lämpötilan vaihteluilta. Myös puun runko on herkkä, ja se voidaan suojata pakkaspeitteellä, juuttikankaalla tai erityisellä rungonsuojuksella.
Vakiintuneet, vanhemmat keisaripuut ovat huomattavasti talvenkestävempiä kuin nuoret taimet. Niiden puutuneet oksat ja laaja juuristo kestävät pakkasta paremmin. Vaikka vanhemmat puut eivät yleensä tarvitse yhtä kattavaa suojausta, nekin voivat kärsiä vaurioita erityisen ankarina talvina. Nuoret versojen kärjet voivat paleltua, mutta tämä ei yleensä ole vakavaa, sillä puu kasvattaa uudet versot keväällä. Tärkeintä on varmistaa, että puu on mennyt talvilepoon hyvässä kunnossa ja riittävän kosteassa maassa.
Valmistautuminen syksyllä
Keisaripuun valmistautuminen talveen on luonnollinen prosessi, jota puutarhuri voi tukea oikeilla toimenpiteillä. Syksyn edetessä ja päivien lyhentyessä puu alkaa hidastaa kasvuaan ja siirtää energiaa lehdistä juuriin ja runkoon varastoon. Lehtien kellastuminen ja variseminen ovat selvä merkki siitä, että puu on siirtymässä lepotilaan. Tässä vaiheessa on tärkeää antaa puun olla rauhassa ja välttää voimakkaita leikkauksia, jotka voisivat häiritä tätä valmistautumisprosessia.
Kastelun vähentäminen syksyllä on osa valmistautumista. Ilmojen viiletessä ja sateiden lisääntyessä puun vedentarve laskee. Liiallinen kastelu syksyllä voi pitää puun aktiivisena liian pitkään ja hidastaa sen talveentumista. Kuitenkin on erittäin tärkeää varmistaa, että maaperä ei pääse kuivumaan täysin ennen pakkasten tuloa. Juuri ennen maan jäätymistä annettava perusteellinen syväkastelu varmistaa, että puulla on riittävästi kosteutta käytettävissään talven aikana ja auttaa ehkäisemään kuivumista kevättalvella.
Syyslannoitus on yksi tärkeimmistä keinoista parantaa talvenkestävyyttä. Noin elo-syyskuussa annettava kaliumpitoinen lannoite (PK-lannoite) auttaa solukkoja vahvistumaan ja parantaa puun sokeripitoisuutta, mikä toimii luontaisena pakkasnesteenä. Kalium edistää myös juuriston kasvua ja auttaa puuta varastoimaan energiaa talven varalle. Vältä kaikkia typpeä sisältäviä lannoitteita tässä vaiheessa, sillä ne vain heikentävät talvehtimista.
Puun ympäristön siistiminen on myös osa syystoimia. Maahan pudonneet lehdet ja mahdolliset sairaat oksat on hyvä poistaa. Tämä vähentää tautien ja tuholaisten talvehtimismahdollisuuksia puun lähellä. Samalla on hyvä tarkistaa puun yleiskunto ja varmistaa, ettei siinä ole mitään vaurioita tai heikkoja kohtia, jotka voisivat altistaa sen talven rasituksille. Huolellinen syysvalmistelu antaa puulle parhaat lähtökohdat selvitä talvesta.
Nuorten puiden suojausmenetelmät
Nuoret keisaripuut, erityisesti 1-3 ensimmäisenä talvenaan, vaativat huolellista suojausta. Tärkein suojattava osa on juuristo. Kun maa on alkanut jäätyä, mutta ei ole vielä syväroutainen, levitä puun juuristoalueelle paksu, noin 15-20 cm kerros ilmavaa katetta. Tähän tarkoitukseen sopivat erinomaisesti kuivat puiden lehdet, oljet, kuorike tai havuilla peitetty turve. Kate toimii eristeenä, joka hidastaa roudan tunkeutumista syvälle maahan ja suojaa juuria äärimmäisiltä pakkasilta.
Rungon suojaaminen on toinen tärkeä toimenpide. Nuoren puun ohut kuori on herkkä pakkashalkeamille, joita syntyy suurten lämpötilanvaihtelujen seurauksena, kun aurinko lämmittää tummaa runkoa päivällä ja yöpakkanen jäädyttää sen nopeasti. Rungon voi suojata kietomalla sen ympärille juuttikangasta, pakkasharsoa tai erityistä rungonsuojusnauhaa. Suojus asennetaan syksyllä ja poistetaan keväällä, kun pahin hallanvaara on ohi. Valkoinen suoja heijastaa auringonvaloa ja estää rungon liiallisen lämpenemisen.
Erityisen arat nuoret taimet tai erikoislajikkeet voidaan suojata kokonaisvaltaisemmin. Puun ympärille voidaan rakentaa kehikko esimerkiksi puurimoista tai verkosta, joka täytetään kuivilla lehdillä tai oljilla. Tämä luo ilmapatjan, joka suojaa koko kasvia kylmältä tuulelta ja pakkaselta. Tällainen suojaus on kuitenkin poistettava keväällä ajoissa, jotta puu ei ala kasvaa liian aikaisin suojan sisällä ja jotta kosteus ei aiheuta homeongelmia.
Eläintuhoilta suojaaminen on myös osa talvisuojausta. Jänikset ja myyrät voivat aiheuttaa suurta tuhoa jyrsimällä nuoren puun kuorta, erityisesti lumisina talvina, kun muuta ravintoa on vähän. Rungon ympärille asennettava tiheäsilmäinen verkkosuoja tai muovinen rungonsuojus estää tehokkaasti jyrsijöiden pääsyn runkoon käsiksi. Varmista, että suoja on riittävän korkea ja upotettu hieman maan sisään, jotta eläimet eivät pääse sen yli tai ali.
Vanhempien puiden talvenkestävyys
Useiden vuosien ikäiset, vakiintuneet keisaripuut ovat huomattavasti nuoria taimia kestävämpiä. Niiden paksuuntunut kaarna suojaa runkoa paremmin ja laajalle levinnyt, syvä juuristo on paremmin turvassa roudalta. Vakiintunut puu on myös ehtinyt sopeutua paikalliseen ilmastoon. Tämän vuoksi vanhemmat puut eivät yleensä tarvitse erillistä talvisuojausta, paitsi poikkeuksellisen ankarilla ilmastovyöhykkeillä tai talvina.
Vaikka koko puu on kestävämpi, sen nuorimmat, edellisenä kesänä kasvaneet versojen kärjet ovat alttiita paleltumaan. Tämä on keisaripuulle melko tyypillistä eikä yleensä aiheuta suurta huolta. Puu korvaa paleltuneet osat nopeasti uudella kasvulla keväällä. Keväällä, ennen kasvuunlähtöä, onkin hyvä tarkistaa puu ja leikata kaikki kuolleet ja paleltuneet oksankärjet pois terveeseen puuhun asti. Tämä siistii puun ulkonäköä ja ohjaa energian uuteen, terveeseen kasvuun.
Kevättalven sääolosuhteet voivat olla vanhemmallekin puulle haastavia. Voimakas auringonpaiste yhdistettynä yöpakkasiin ja routaiseen maahan voi aiheuttaa rungon pakkashalkeamia ja kuivumista. Vaikka runkoa ei yleensä tarvitse suojata, sen valkaiseminen erityisellä runkovalkaisumaalilla voi auttaa. Valkoinen väri heijastaa auringon säteitä ja estää rungon pinnan liiallisen lämpenemisen päivällä, mikä vähentää lämpötilaeroja ja halkeamien riskiä.
Suurien lumikuormien aiheuttama riski on myös otettava huomioon. Keisaripuun oksat voivat olla hauraita, ja raskas, märkä lumi voi aiheuttaa niiden murtumista. Jos puun oksille kertyy suuria lumimassoja, on suositeltavaa pudistaa ne varovasti pois esimerkiksi harjan avulla. Vältä voimakasta ravistelua, joka voi aiheuttaa enemmän vahinkoa. Oikealla muotoonleikkauksella nuorena voidaan edistää vahvan ja kestävän oksarakenteen muodostumista, mikä vähentää lumivaurioiden riskiä vanhempana.
Keväinen herääminen ja mahdolliset vauriot
Kevään tullen on aika tarkastaa, miten keisaripuu on selvinnyt talvesta. Ensimmäinen toimenpide on talvisuojusten poistaminen. Suojat kannattaa poistaa vähitellen pilvisenä päivänä, kun suurimmat yöpakkaset ovat ohi. Tämä antaa puulle aikaa sopeutua taas suoraan auringonvaloon ja ulkoilmaan. Liian aikainen poistaminen voi altistaa puun myöhäisille keväthalloille, kun taas liian myöhäinen poisto voi hidastaa kasvuunlähtöä ja aiheuttaa kosteusongelmia suojan alla.
Talven jälkeen on tärkeää arvioida mahdolliset vauriot. Tarkasta runko pakkashalkeamien varalta. Pienet, pinnalliset halkeamat paranevat yleensä itsestään, mutta suurempia vaurioita on syytä seurata. Tutki oksat ja versot huolellisesti. Paleltuneet oksankärjet ovat yleensä tummia, kuivia ja hauraita. Nämä kuolleet osat on leikattava pois terävillä oksasaksilla. Leikkaa aina hieman terveen osan puolelta, elävän silmun yläpuolelta, jotta uusi kasvu pääsee alkamaan siitä.
Jos puu näyttää elottomalta ja hitaalta heräämään, älä menetä toivoasi heti. Keisaripuu voi joskus lähteä kasvuun melko myöhään keväällä. Voit tarkistaa oksien elävyyden raaputtamalla niiden kuorta varovasti kynnellä. Jos kuoren alta paljastuu vihreää, elävää kudosta, oksa on elossa ja todennäköisesti lähtee vielä kasvuun. Jos kudos on ruskeaa ja kuivaa, oksa on kuollut.
Joskus ankara talvi voi tappaa koko puun maanpäällisen osan, mutta juuristo voi silti olla elossa. Tämä on yleistä erityisesti nuorilla puilla tai kun puu on kasvatettu sen kestävyysalueen äärirajoilla. Jos epäilet tätä, odota rauhassa kesäkuulle asti. Usein juuristosta alkaa kasvaa uusia, voimakkaita versoja, vaikka vanha runko olisi kuollut. Tällöin kuollut runko voidaan leikata pois ja antaa yhden tai useamman uuden verson kasvaa tilalle. Tämä on itse asiassa luonnollinen ”alasleikkaus”, joka usein johtaa entistä rehevämpään kasvuun.
