Kärsimyskukan, tämän trooppisen kaunottaren, tuominen omaan puutarhaan tai kotiin alkaa onnistuneesta istutuksesta. Oikein valittu ajankohta, huolella valmisteltu kasvualusta ja oikea istutustekniikka luovat perustan kasvin tulevalle hyvinvoinnille ja runsaalle kukinnalle. Istutus ei ole pelkästään kasvin siirtämistä uuteen paikkaan, vaan se on ensimmäinen ja tärkein askel pitkäaikaisen ja kukoistavan kumppanuuden luomisessa tämän näyttävän köynnöksen kanssa. Samoin kasvin lisääminen, joko siemenistä tai pistokkaista, avaa puutarhurille mahdollisuuden monistaa tätä kauneutta ja jakaa sitä myös ystävien kanssa, mikä tekee harrastuksesta entistä palkitsevampaa.
Onnistunut istutusprosessi alkaa oikean kasvin valinnasta. Terveen taimen tunnistaa kirkkaanvihreistä, elinvoimaisista lehdistä ja vahvasta, hyvin haarautuneesta versostosta. On tärkeää tarkastaa kasvi huolellisesti mahdollisten tuholaisten tai tautien merkkien varalta jo ostovaiheessa. Kun taimi on tuotu kotiin, sille kannattaa antaa hetki aikaa sopeutua uuteen ympäristöön ennen lopullista istutusta tai mullanvaihtoa. Tämä vähentää kasvin stressiä ja auttaa sitä asettumaan paremmin uuteen kotiinsa.
Paras aika kärsimyskukan istuttamiselle ulos tai suurempaan ruukkuun on kevät, kun yöpakkasten vaara on ohi ja maa on alkanut lämmetä. Kevätistutus antaa kasville koko kesän aikaa juurtua kunnolla ja vakiinnuttaa asemansa ennen syksyn ja talven tuloa. Sisätiloissa kasvatettavan kärsimyskukan mullanvaihdon ja uudelleenistutuksen voi tehdä myös keväällä, jolloin kasvi on juuri aloittamassa voimakkainta kasvukauttaan. Tämä varmistaa, että kasvilla on heti käytössään tuoreita ravinteita ja tilaa kasvattaa juuristoaan.
Ennen istutusta on tärkeää valmistella sekä kasvupaikka että kasvi itse. Jos istutat ulos avomaalle, valitse suojaisa ja aurinkoinen paikka, ja paranna maaperää kompostilla ja hiekalla, jotta siitä tulee ravinteikas ja hyvin vettä läpäisevä. Ruukkuun istutettaessa valitse laadukas multa ja varmista, että ruukun pohjassa on salaojitusreiät. Taimi on hyvä kastella perusteellisesti muutama tunti ennen istutusta, jotta juuripaakku on kostea ja irtoaa helpommin vanhasta ruukustaan. Tämä helpottaa käsittelyä ja vähentää juurien vaurioitumisen riskiä istutuksen aikana.
Istutusprosessi vaihe vaiheelta
Itse istutus on suoraviivainen toimenpide, joka vaatii kuitenkin huolellisuutta. Aloita kaivamalla istutuskuoppa, jonka tulisi olla hieman suurempi ja syvempi kuin kasvin juuripaakku. Jos istutat ruukkuun, täytä uuden ruukun pohja salaojituskerroksella, kuten kevytsoralla, ja lisää sen päälle kerros tuoretta multaa. Irrota taimi varovasti vanhasta ruukustaan kallistamalla ruukkua ja napauttamalla sen pohjaa. Vältä vetämästä kasvia varresta, jotta se ei vaurioidu.
Kun taimi on irrotettu, tarkastele sen juuristoa. Jos juuret kiertävät tiukasti paakun reunoilla, niitä kannattaa varovasti avata sormin. Tämä auttaa juuria kasvamaan ulospäin uuteen multaan sen sijaan, että ne jatkaisivat kiertämistä paakun ympärillä. Aseta taimi kuopan tai ruukun keskelle niin, että juuripaakun yläpinta jää samaan tasoon tai aavistuksen ylemmäs kuin ympäröivä maanpinta. Tämä estää veden kerääntymisen kasvin tyvelle, mikä voisi aiheuttaa tyvimätää.
Täytä kuoppa tai ruukku mullalla juuripaakun ympäriltä ja tiivistä multaa kevyesti käsilläsi, jotta juuriston ja mullan väliin ei jää ilmataskuja. Ilmataskut voivat estää juuria saamasta kosketusta multaan ja kuivattaa niitä. Kun kasvi on tukevasti paikallaan, kastele se perusteellisesti. Runsas kastelu istutuksen jälkeen auttaa multaa asettumaan juurien ympärille ja varmistaa, että kasvi saa heti tarvitsemansa kosteuden. Istutuksen jälkeen on hyvä asentaa myös kasvin tarvitsema tuki, kuten säleikkö tai köynnöskehikko.
Istutuksen jälkeinen hoito on ratkaisevan tärkeää kasvin juurtumisen kannalta. Pidä multa tasaisen kosteana, mutta vältä liikakastelua, ensimmäisten viikkojen ajan. Suojaa vastikään istutettua kasvia voimakkaalta auringonpaisteelta ja tuulelta, kunnes se on selvästi alkanut kasvaa ja sopeutua uuteen paikkaansa. Uutta kasvua pitäisi alkaa ilmestyä parin viikon kuluessa onnistuneen istutuksen jälkeen, mikä on merkki siitä, että kasvi on juurtunut ja kotiutunut hyvin.
Lisääminen pistokkaista
Kärsimyskukan lisääminen pistokkaista on suosittu, nopea ja tehokas tapa saada uusia kasveja, jotka ovat emokasvin tarkkoja kopioita. Paras aika ottaa pistokkaita on kesällä, jolloin kasvu on voimakkainta. Valitse emokasvista terve, puolikypsä verso, joka ei ole liian puumainen mutta ei myöskään aivan pehmeä. Leikkaa noin 10–15 senttimetrin pituinen pätkä verson kärjestä juuri lehtihangan alapuolelta terävillä saksilla tai veitsellä.
Valmistele pistokas poistamalla alimmat lehdet, jättäen vain kaksi tai kolme lehteä latvaan. Jos jäljelle jäävät lehdet ovat suuria, ne voidaan leikata puoliksi haihduttamisen vähentämiseksi. Pistokkaan tyven voi halutessaan kastaa juurrutushormoniin, mikä edistää ja nopeuttaa juurien muodostumista, mutta se ei ole välttämätöntä. Pistokas on nyt valmis juurrutettavaksi.
Pistokkaat voidaan juurruttaa joko vedessä tai suoraan mullassa. Vesi-juurrutuksessa pistokas asetetaan vesiastiaan niin, että lehtihangat, joista lehdet poistettiin, ovat veden alla. Vesi on vaihdettava säännöllisesti, ja astia kannattaa sijoittaa valoisaan, mutta ei paahteiseen paikkaan. Juuret ilmestyvät yleensä muutamassa viikossa. Multajuurrutuksessa pistokas työnnetään kosteaan, hiekansekaiseen kylvö- tai taimimultaan. Ruukun päälle voi laittaa muovipussin tai -kuvun ilmankosteuden lisäämiseksi, mutta sitä on tuuletettava päivittäin homeen estämiseksi.
Kun pistokkaaseen on kasvanut riittävän vahva, noin muutaman senttimetrin mittainen juuristo, se on valmis istutettavaksi omaan ruukkuunsa. Siirrä uusi taimi varovasti, jotta herkät juuret eivät vaurioidu. Käytä laadukasta kukkamultaa ja kastele hyvin istutuksen jälkeen. Nuorta tainta on hyvä pitää aluksi suojassa suoralta auringonpaahteelta ja vedolta, kunnes se on kunnolla juurtunut ja alkanut kasvaa. Pistokaslisäys on palkitseva tapa seurata uuden kasvin kehitystä alusta alkaen.
Lisääminen siemenistä
Kärsimyskukan kasvattaminen siemenistä on pidempi ja haastavampi prosessi kuin pistokaslisäys, mutta se voi olla hyvin palkitsevaa. Se antaa myös mahdollisuuden kasvattaa harvinaisempia lajikkeita, joita ei ole saatavilla taimina. Siemenet vaativat usein esikäsittelyn itävyyden parantamiseksi. Monien kärsimyskukkalajien siemenillä on kova kuori, jota voidaan pehmittää liottamalla siemeniä lämpimässä vedessä 24–48 tuntia ennen kylvöä. Jotkut harrastajat myös hiovat siemenen kuorta varovasti hiekkapaperilla.
Kylvö on paras tehdä varhain keväällä. Käytä ilmavaa ja hyvin vettä läpäisevää kylvömultaa, ja kylvä siemenet noin puolen senttimetrin syvyyteen. Pidä kylvös tasaisen kosteana, mutta ei märkänä, ja sijoita se lämpimään paikkaan. Itämislämpötila on lajista riippuen yleensä 20–25 asteen välillä. Itämisen nopeuttamiseksi kylvöksen voi peittää muovilla tai sijoittaa sen minikasvihuoneeseen, mikä ylläpitää korkeaa ilmankosteutta ja tasaista lämpöä.
Itäminen voi olla hidasta ja epätasaista, ja se voi kestää muutamasta viikosta jopa useisiin kuukausiin, joten kärsivällisyys on valttia. Kun siemenet ovat itäneet ja taimiin on kasvanut ensimmäiset aidot lehdet sirkkalehtien jälkeen, ne voidaan koulia eli siirtää varovasti omiin pieniin ruukkuihinsa. Käsittele pieniä taimia hellävaraisesti, mieluiten lehdistä kiinni pitäen, jotta herkkä varsi ja juuristo eivät vaurioidu.
Kouliitut taimet tarvitsevat paljon valoa, mutta ne on suojattava paahtavalta auringolta. Jatka tasaista kastelua ja aloita mieto lannoitus, kun taimet ovat selvästi lähteneet kasvuun. Siemenestä kasvatetun kärsimyskukan kukkiminen voi kestää kauemmin kuin pistokkaasta lisätyn, usein vasta toisena tai kolmantena vuonna. Tämä kasvatusmenetelmä tarjoaa kuitenkin ainutlaatuisen kokemuksen seurata kasvin koko elinkaarta siemenestä kukkivaksi köynnökseksi.
Erilaiset lisäämistavat
Edellä mainittujen pistokas- ja siemenlisäyksen lisäksi kärsimyskukkaa voidaan lisätä myös taivukkaista tai juuriversoista. Taivukaslisäys on yksinkertainen ja varma tapa, joka sopii erityisesti ulkona maassa kasvaville köynnöksille. Menetelmässä valitaan pitkä, taipuisa verso, jota taivutetaan maata vasten. Kohtaan, jossa verso koskettaa maata, tehdään pieni haava kuoreen ja tämä osa peitetään mullalla, jättäen verson kärki näkyviin. Paikalleen painoksi voidaan asettaa kivi. Kun taivutettuun osaan on kasvanut omat juuret, sen voi leikata irti emokasvista ja istuttaa uuteen paikkaan.
Juurivesoista lisääminen on mahdollista joidenkin kärsimyskukkalajien kohdalla, jotka leviävät maanalaisilla rönsyillä. Nämä rönsyt tuottavat uusia versoja jonkin matkan päässä emokasvista. Kun tällainen uusi verso on kasvanut riittävän kokoiseksi ja sillä on oma juuristo, sen voi kaivaa varovasti ylös ja irrottaa emokasvista. Tämän jälkeen se istutetaan uuteen kasvupaikkaan kuten mikä tahansa muu taimi. Tämä on hyvin luonnollinen tapa kasvin leviämiselle ja helppo tapa puutarhurille saada uusia taimia.
Kumpikin näistä tavoista, taivukas- ja juurivesolisäys, tuottaa emokasvin kanssa identtisiä jälkeläisiä. Ne ovat yleensä varmempia ja nopeampia tapoja saada kukkivia kasveja kuin siemenlisäys. Valinta eri lisäämistapojen välillä riippuu usein lajikkeesta, kasvattajan kokemuksesta ja siitä, mitä ominaisuuksia uudelta kasvilta toivotaan. Esimerkiksi siemenlisäys on ainoa tapa luoda uusia risteymiä ja lajikkeita.
Kaikissa lisäämistavoissa on tärkeää muistaa hygienia. Puhtaat työvälineet ja kasvualustat auttavat ehkäisemään tautien leviämistä ja parantavat uusien taimien selviytymismahdollisuuksia. Onnistunut lisääminen ei ainoastaan monista suosikkikasvia, vaan se myös syventää ymmärrystä kasvien elinkierrosta ja kasvun ihmeestä. Jokainen onnistuneesti juurrutettu pistokas tai itänyt siemen on pieni voitto ja tuo suurta iloa puutarhurille.
