Isomaksiruoho on poikkeuksellisen kestävä perenna, joka on sopeutunut selviytymään ankaristakin talvista. Sen luontainen sitkeys ja oikeanlaiset, vähäiset hoitotoimenpiteet syksyllä takaavat, että se nousee maasta uuteen loistoon taas seuraavana keväänä. Vaikka kasvi onkin lähtökohtaisesti hyvin talvenkestävä, muutamalla yksinkertaisella asialla voidaan varmistaa sen onnistunut talvehtiminen ja minimoida mahdolliset talvivauriot. Tässä luvussa perehdymme niihin keinoihin, joilla autat isomaksiruohoasi selviytymään kylmän kauden yli vahvana ja elinvoimaisena.
Tärkein yksittäinen tekijä isomaksiruohon onnistuneessa talvehtimisessa on maaperän hyvä salaojitus. Kasvin pahin vihollinen talvella ei ole pakkanen, vaan märkyys. Jos vesi jää seisomaan juuristoalueelle, juuret voivat mädäntyä ja jäätyessään rikkoa kasvin solukkorakenteen. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että kasvupaikka on valittu huolella ja maa on ilmavaa ja hyvin vettä läpäisevää. Rinteet, kohopenkit ja hiekkapitoiset maat ovat ihanteellisia talvehtimisen kannalta. Raskasta savimaata on syytä parantaa hiekalla ja kompostilla jo istutusvaiheessa.
Syksyn lannoitusta on vältettävä. Lannoitus, erityisesti typpipitoinen, myöhään syksyllä kiihdyttää uutta kasvua. Tämä uusi kasvu on pehmeää ja vetistä, eikä se ehdi tuleentua eli puutua riittävästi ennen pakkasten tuloa. Tällaiset versot paleltuvat herkästi ja voivat altistaa koko kasvin talvivaurioille. Lannoitus tulee lopettaa viimeistään heinä-elokuun vaihteessa, jotta kasvi ehtii valmistautua rauhassa tulevaan lepokauden.
Yksi parhaista asioista, jonka voit tehdä isomaksiruohosi hyväksi syksyllä, on jättää kuivuneet kukkavarret paikoilleen talveksi. Vaikka saattaisikin houkutella siistiä penkit leikkaamalla kaikki vanhat varret alas, se ei ole suositeltavaa. Nämä pystyssä nököttävät varret keräävät tehokkaasti lunta kasvin tyvelle. Paksu lumipeite on paras mahdollinen talvisuoja, joka eristää maanpinnan ja juuriston ankarimmiltakin pakkasilta ja suojaa kasvia kuivattavalta kevätauringolta. Lisäksi kuivuneet kukinnot ovat erittäin kauniita ja koristeellisia talvisessa, kuuraisessa puutarhassa.
Syksyllä maahan pudonneet lehdet ja muu kasvijäte kannattaa kuitenkin siivota pois isomaksiruohon tyveltä. Paksu, märkä lehtikerros kasvin juurella voi pidättää liikaa kosteutta ja luoda otolliset olosuhteet talvenaikaisille sienitaudeille ja mätänemiselle. Kevyt haravointi kasvin ympäriltä riittää. Anna kasvin tyven hengittää ja kuivahtaa kunnolla ennen maan jäätymistä ja pysyvän lumipeitteen satamista.
Erityistoimenpiteet ja talvisuojaus
Useimmissa tapauksissa isomaksiruoho ei tarvitse mitään erityistä talvisuojausta, etenkään kun lumi hoitaa tehtävän. On kuitenkin tilanteita, joissa pieni lisäsuoja voi olla paikallaan. Esimerkiksi vähälumisilla alueilla tai tuulisilla paikoilla, joista lumi helposti pyyhkiytyy pois, kasvin juuristo voi olla alttiina koville pakkasille ja kuivumiselle. Tällaisissa paikoissa voit levittää kasvin tyvelle kevyen kerroksen havuja tai pakkaspeitettä sen jälkeen, kun maa on jo hieman jäätynyt.
Arimpien lajikkeiden kohdalla talvisuojaus voi myös olla harkinnan arvoista. Vaikka useimmat isomaksiruohot ovat erittäin kestäviä, jotkin uudemmat ja erikoisemmat lajikkeet voivat olla hieman herkempiä, erityisesti talvimärkyydelle. Näiden kasvien kohdalla on erityisen tärkeää varmistaa, että syksyinen ja talvinen kosteus ei pääse kertymään niiden tyvelle. Kevyt havukate auttaa ohjaamaan vettä pois ja suojaa samalla pakkaselta.
Älä koskaan käytä muovia tai muuta tiivistä materiaalia talvisuojaukseen. Tiivis peite estää ilman kiertämisen ja kerää alleen kosteutta, mikä luo täydelliset olosuhteet homeelle ja mätänemiselle. Kasvi hautuu ja tukehtuu peitteen alle. Jos käytät talvisuojaa, sen on aina oltava hengittävä, kuten havut, pakkasharso tai kuivat lehdet (joita ei kuitenkaan kasata suoraan kasvin päälle paksuksi, tiiviiksi kerrokseksi).
Talvisuojaus on poistettava keväällä riittävän ajoissa, kun pahin pakkasjakso on ohi ja maa alkaa sulaa. Liian pitkään paikallaan oleva suoja voi hidastaa maan kuivumista ja lämpenemistä ja altistaa kasvin mätänemiselle. Se voi myös estää uusien versojen kasvua. Poista suojat pilvisenä päivänä, jotta kasvi ei saa äkillistä shokkia voimakkaasta kevätauringosta.
Ruukussa kasvatettavien talvehtiminen
Ruukuissa ja astioissa kasvavien isomaksiruohon talvehtiminen vaatii enemmän huomiota kuin avomaalla kasvavien. Ruukun multatila on pieni ja altis jäätymään kokonaan läpi, mikä voi vahingoittaa juuristoa. Myös liiallinen kosteus on suuri riski ruukussa. On olemassa useita tapoja auttaa ruukussa olevaa isomaksiruohoa selviämään talvesta.
Yksi helpoimmista tavoista on upottaa ruukku maahan syksyllä. Kaiva maahan ruukun kokoinen kuoppa esimerkiksi kasvimaalle tai perennapenkin tyhjään kohtaan ja aseta ruukku sinne. Peitä ruukun reunat mullalla. Maan lämpö eristää juuripaakkua tehokkaasti pakkaselta. Varmista, että paikka on hyvin ojitettu, jotta ruukku ei seiso vedessä. Keväällä ruukku on helppo nostaa takaisin omalle paikalleen.
Toinen vaihtoehto on siirtää ruukku suojaisaan paikkaan, kuten kylmään varastoon, autotalliin, kellariin tai lasitetulle parvekkeelle. Paikan tulisi olla viileä (lähellä nollaa astetta, mutta ei paljoa pakkasen puolella) ja pimeä tai hämärä. Lämpimässä tilassa kasvi ei pääse lepotilaan, vaan jatkaa kasvuaan ja muuttuu honteloksi. Kastelun tulee olla erittäin niukkaa talven aikana, vain sen verran, että multapaakku ei kuivu täysin koppuraiseksi.
Jos ruukku on jätettävä ulos, se on suojattava huolellisesti. Nosta ruukku irti kylmästä maasta esimerkiksi puupalikan tai styroksilevyn päälle. Kiedo ruukun ympärille useita kerroksia pakkaspeitettä, juuttisäkkiä tai kuplamuovia. Tärkeintä on eristää juuripaakku, ei niinkään maanpäällisiä osia. Varmista, että ruukun pohjareikä pysyy avoimena, jotta ylimääräinen vesi pääsee valumaan pois. Sijoita ruukku mahdollisimman suojaisaan paikkaan, esimerkiksi rakennuksen seinustalle, jossa se on suojassa pahimmilta tuulilta.
Kevätherääminen talven jälkeen
Keväällä, kun lumet sulavat ja maa alkaa lämmetä, on aika valmistella isomaksiruohot uuteen kasvukauteen. Ensimmäinen toimenpide on vanhojen, talven aikana paikoillaan olleiden varsien leikkaaminen. Leikkaa kuivat varret terävillä saksilla aivan maanrajaan asti. Ole varovainen, ettet vahingoita uusia, usein punertavia ja pulleita versoja, jotka ovat juuri nousemassa maan pinnalle. Tämä kevätsiivous antaa tilaa ja valoa uudelle kasvulle.
Tarkasta kasvin kunto talven jäljiltä. Jos huomaat mädäntyneitä tai kuolleita osia kasvin tyvellä, poista ne varovasti. Jos koko kasvi näyttää elottomalta, älä luovuta heti. Isomaksiruohot ovat usein melko hitaita heräämään keväällä, ja uutta kasvua voi ilmestyä myöhemminkin. Anna kasville aikaa. Jos kuitenkin huomaat, että juuristo on pehmeä ja mätä, kasvi ei todennäköisesti ole selvinnyt talvesta.
Kevät on myös hyvä aika jakaa vanhat ja liian suuriksi kasvaneet isomaksiruohot. Jakaminen virkistää kasvia ja varmistaa sen elinvoimaisuuden tulevina vuosina. Kaiva koko kasvi ylös, jaa juuripaakku terävällä lapiolla osiin ja istuta terveet osat uudelleen. Tämä on myös oiva tapa lisätä kasvia ja saada uusia taimia.
Kun uusi kasvu on lähtenyt kunnolla vauhtiin, voit antaa kasville sen ainoan tarvittavan lannoiteannoksen. Levitä kasvin juurelle ohut kerros kompostia tai muuta orgaanista maanparannusainetta. Tämä antaa kasville hyvän alun uuteen kasvukauteen ja riittävästi ravinteita koko kesäksi. Muista, että kevyt lannoitus on parempi kuin liian voimakas.
