Isomaksiruohon istuttaminen ja lisääminen ovat palkitsevia ja yllättävän helppoja toimenpiteitä, jotka mahdollistavat tämän monipuolisen perennan levittämisen ympäri puutarhaa. Sen kyky sopeutua erilaisiin olosuhteisiin ja helppo juurtuminen tekevät siitä ihanteellisen kasvin niin aloittelijoille kuin kokeneemmillekin puutarhureille. Oikeilla tekniikoilla voit luoda upeita, laajoja kasvustoja ja nauttia sen kauniista lehdistöstä ja syksyisestä kukinnasta yhä useammassa paikassa. Tämä opas perehdyttää sinut vaihe vaiheelta onnistuneeseen istutukseen ja esittelee tehokkaimmat tavat tämän sitkeän kasvin lisäämiseen.
Ennen istutusta on ensiarvoisen tärkeää valmistella kasvupaikka huolellisesti. Kuten aiemmin todettu, isomaksiruoho rakastaa aurinkoa ja viihtyy parhaiten paikassa, jossa se saa vähintään kuusi tuntia suoraa auringonvaloa päivässä. Maaperän tulee olla hyvin vettä läpäisevää. Jos puutarhasi maa on raskasta savimaata, sitä on parannettava lisäämällä joukkoon karkeaa hiekkaa, soraa tai kompostia parantamaan ilmavuutta ja salaojitusta. Istutuskuopan tulisi olla noin kaksi kertaa juuripaakun levyinen ja yhtä syvä, jotta juurilla on tilaa levittäytyä vapaasti.
Taimien istutus ajoitetaan parhaiten kevääseen tai syksyyn. Kevätistutus antaa kasville koko kasvukauden aikaa juurtua ja vakiinnuttaa asemansa ennen talven tuloa. Syysistutus on myös hyvä vaihtoehto, kunhan se tehdään riittävän ajoissa, jotta kasvi ehtii juurtua ennen maan jäätymistä. Ennen istutusta taimipaakkua kannattaa liottaa vesiastiassa noin 10–15 minuuttia, kunnes se on täysin kostea. Aseta taimi kuoppaan niin, että paakun yläreuna tulee samalle tasolle maanpinnan kanssa, täytä kuoppa mullalla ja tiivistä kevyesti.
Istutuksen jälkeen taimi on kasteltava perusteellisesti. Tämä auttaa multaa asettumaan juurien ympärille ja poistaa mahdolliset ilmataskut. Ensimmäisten viikkojen aikana on tärkeää huolehtia säännöllisestä kastelusta, jotta kasvi pääsee hyvään kasvuun. Sopiva istutusväli riippuu lajikkeesta, mutta yleisesti hyvä nyrkkisääntö on noin 40–60 senttimetriä. Tämä antaa kasveille riittävästi tilaa kasvaa täyteen kokoonsa ilman, että ne joutuvat kilpailemaan liikaa vedestä ja ravinteista.
Istutuksen yhteydessä lannoittaminen on harvoin tarpeen, etenkään jos maaperä on parannettu kompostilla. Isomaksiruoho pärjää parhaiten niukkaravinteisessa maassa. Liian voimakas alkulannoitus voi itse asiassa haitata juurtumista ja edistää liian rehevää, heikkovartista kasvua. Anna kasvin ensin rauhassa sopeutua uuteen kasvupaikkaansa ja keskittyä juuriston kehittämiseen. Riittävä huolenpito alkuvaiheessa takaa terveen ja elinvoimaisen kasvin vuosiksi eteenpäin.
Lisääminen jakamalla
Jakaminen on helpoin ja varmin tapa lisätä isomaksiruohoa. Se ei ainoastaan tuota uusia taimia, vaan myös virkistää emokasvia, estäen sen keskustan puutumisen ja harvenemisen. Paras aika jakamiselle on keväällä, juuri kun uudet versot ovat nousseet muutaman sentin korkuisiksi. Tällöin kasvi on voimakkaimmillaan ja ehtii toipua jaosta hyvin kasvukauden aikana. Myös syksyllä jakaminen onnistuu, mutta se kannattaa tehdä heti kukinnan jälkeen.
Itse jakaminen on yksinkertainen toimenpide. Kaiva koko kasvi varovasti ylös lapiolla tai talikolla, yrittäen saada mukaan mahdollisimman suuren juuripaakun. Aseta paakku maahan ja jaa se terävällä lapiolla, istutuskuokalla tai isolla veitsellä pienempiin osiin. Varmista, että jokaisessa jaetussa palassa on sekä terveitä juuria että vähintään muutama uusi verso tai kasvupiste. Vanha ja puutunut keskiosa voidaan heittää kompostiin.
Jaetut palat istutetaan välittömästi uusiin kasvupaikkoihin tai takaisin vanhalle paikalleen, kunhan maaperä on ensin parannettu. Istuta ne samaan syvyyteen kuin aiemmin ja kastele huolellisesti. Aluksi jaetut taimet saattavat näyttää hieman nuutuneilta, mutta ne toipuvat yleensä nopeasti ja lähtevät uuteen, voimakkaaseen kasvuun. Jakamalla voit helposti moninkertaistaa isomaksiruohokantasi ja luoda yhtenäisiä, näyttäviä istutuksia.
Jakaminen on suositeltavaa tehdä noin 3–5 vuoden välein, riippuen kasvin kasvunopeudesta ja elinvoimaisuudesta. Säännöllinen jakaminen takaa, että kasvusto pysyy tuuheana ja runsaasti kukkivana vuodesta toiseen. Se on tehokas keino uudistaa vanhoja istutuksia ja ylläpitää niiden kauneutta. Lisäksi se tarjoaa loistavan tilaisuuden jakaa puutarhan aarteita ystävien ja naapureiden kanssa.
Lisääminen varsipistokkaista
Isomaksiruohon lisääminen varsipistokkaista on toinen erittäin helppo ja tehokas menetelmä. Tämä tapa sopii erinomaisesti silloin, kun halutaan tuottaa suuri määrä uusia taimia ilman emokasvin ylöskaivamista. Pistokkaita voi ottaa lähes koko kasvukauden ajan, keväästä loppukesään. Parhaita ovat nuoret, mutta jo hieman jämäköityneet versot, jotka eivät ole vielä kukkineet. Ne juurtuvat nopeasti ja luotettavasti.
Leikkaa emokasvista terveitä, noin 10–15 senttimetrin mittaisia latva- tai varsipistokkaita terävillä saksilla. Poista alimmat lehdet pistokkaan varresta, jättäen vain muutaman lehden latvaan. Tämä vähentää veden haihtumista ja auttaa pistokasta keskittämään energiansa juurien muodostamiseen. Pistokkaan alapään voi halutessaan kastaa juurrutushormoniin, mutta se ei yleensä ole välttämätöntä, sillä isomaksiruoho juurtuu helposti ilmankin.
Pistokkaat voi juurruttaa kahdella tavalla: vedessä tai suoraan mullassa. Vesilasissa juurruttaminen on mielenkiintoista seurattavaa, kun pienet valkoiset juuret ilmestyvät muutamassa viikossa. Kun juuria on muodostunut riittävästi, taimet istutetaan ruukkuihin. Suoraan multaan pistäminen on kuitenkin usein vaivattomampaa. Täytä ruukut tai laatikot ilmavalla ja hiekkapitoisella mullalla, ja työnnä pistokkaat multaan niin, että lehtien alapuolella oleva varsi on mullan sisässä.
Pidä multa tasaisen kosteana, mutta ei märkänä, ja sijoita ruukut valoisaan, mutta suoralta auringonpaahteelta suojattuun paikkaan. Muovihuppu tai -pussi ruukun päällä auttaa ylläpitämään korkeaa ilmankosteutta ja nopeuttaa juurtumista. Uutta kasvua pitäisi ilmestyä muutamassa viikossa, mikä on merkki onnistuneesta juurtumisesta. Kun taimet ovat vahvistuneet, ne voidaan istuttaa lopulliselle kasvupaikalleen puutarhaan.
Lisääminen lehtipistokkaista
Hieman harvinaisempi, mutta silti toimiva tapa lisätä isomaksiruohoa on lehtipistokkaiden avulla. Kuten monet muutkin mehikasvit, myös isomaksiruoho pystyy muodostamaan uuden kasvin pelkästä lehdestä. Tämä menetelmä on hitaampi kuin varsipistokkaista lisääminen, mutta se on mielenkiintoinen kokeilu ja osoitus kasvin uskomattomasta elinvoimasta. Se on myös hyvä tapa hyödyntää esimerkiksi varsien siistimisen yhteydessä irronneet yksittäiset lehdet.
Irrota varovasti terve, täysikasvuinen lehti kasvin varresta. Varmista, että saat koko lehden kannan mukaan, sillä kasvupisteet sijaitsevat juuri siellä. Anna lehden kuivahtaa huoneenlämmössä päivän tai pari. Tämä auttaa leikkauspinnan umpeutumista ja estää mätänemistä, kun lehti asetetaan multaan. Tämä vaihe on tärkeä mehevälehtisten kasvien lisäämisessä.
Aseta kuivahtaneet lehdet mullan pinnalle laakeaan astiaan tai tarjottimelle, joka on täytetty kostealla, hiekkapitoisella mullalla. Voit joko asettaa lehdet lappeelleen mullan päälle tai työntää niiden kannan kevyesti mullan sisään. Pidä multa kevyen kosteana suihkuttelemalla sitä säännöllisesti. Sijoita astia valoisaan ja lämpimään paikkaan, mutta vältä suoraa auringonvaloa, joka voi polttaa lehdet.
Muutaman viikon tai kuukauden kuluessa lehden tyveen alkaa muodostua pieniä juuria ja pikkuruinen uusi kasvin alku. Tämä vaatii kärsivällisyyttä, sillä prosessi on hidas. Kun uusi taimi on kasvanut muutaman sentin kokoiseksi ja sillä on omat juuret, sen voi varovasti irrottaa ja istuttaa omaan pieneen ruukkuunsa. Alkuperäinen emolehti kuihtuu yleensä pois, kun uusi taimi on käyttänyt siitä vararavinnon.
Siemenlisäys
Isomaksiruohon lisääminen siemenistä on mahdollista, mutta se on harvinaisempaa ja työläämpää kuin kasvulliset lisäystavat. Siemenlisäyksen suurin haaste on, että lajikkeet eivät välttämättä lisäänny aitona siemenestä, vaan jälkeläiset voivat poiketa emokasvista. Tämä voi kuitenkin olla myös mielenkiintoinen tapa saada aikaan uusia ja yllättäviä muunnoksia puutarhaan. Siemenlisäys sopii parhaiten peruslajin lisäämiseen tai kokeilunhaluiselle puutarhurille.
Kerää siemenet syksyllä, kun kukinnot ovat täysin kuivuneet. Pienet siemenet löytyvät kuivuneiden kukkien sisältä. Kylvä siemenet aikaisin keväällä sisätiloihin hajakylvönä laakeaan astiaan, joka on täytetty kylvömullalla. Älä peitä siemeniä mullalla, sillä ne tarvitsevat valoa itääkseen. Riittää, kun painelet ne kevyesti mullan pintaan kiinni. Sumuta kylvös kosteaksi ja peitä astia rei’itetyllä muovilla tai lasilla.
Pidä kylvös tasaisen kosteana ja sijoita se valoisaan ja lämpimään paikkaan. Itäminen voi kestää muutamasta viikosta jopa kuukausiin. Kun taimet ovat tarpeeksi suuria käsiteltäviksi, kouli ne omiin pieniin ruukkuihinsa varovasti. Anna taimien kasvaa ja vahvistua sisällä tai kasvihuoneessa, kunnes ne ovat tarpeeksi kestäviä ulos istutettaviksi. Karaise taimia vähitellen ulkoilmaan ennen lopullista istutusta.
On tärkeää muistaa, että siemenestä kasvatetut isomaksiruohot eivät välttämättä kuki vielä ensimmäisenä tai edes toisena vuotena. Ne tarvitsevat aikaa kasvattaakseen riittävän suuren juuriston ja lehtimassan kukinnan aloittamiseen. Siemenlisäys vaatii siis kärsivällisyyttä, mutta se voi olla palkitseva kokemus, kun näkee pienen siemenen kasvavan täysikokoiseksi, kukkivaksi perennaksi.
