Azalean ravinnetarve ja lannoitus

Upean ja runsaan kukinnan saavuttaminen azalealla edellyttää paitsi oikeanlaista valoa ja kosteutta, myös tasapainoista ja harkittua ravinteiden saantia. Azaleat ovat erityistarpeita omaavia kasveja, jotka eivät ainoastaan vaadi hapanta kasvuympäristöä, vaan myös erityisen koostumuksen lannoitteiltaan. Oikeanlainen lannoitus on elintärkeää, sillä se tukee tervettä kasvua, edistää runsasta nuppujen muodostumista ja parantaa kasvin yleistä vastustuskykyä tauteja ja tuholaisia vastaan. Vääränlainen tai liiallinen lannoitus voi kuitenkin olla haitallista, aiheuttaen juurien palamista, lehtien kellastumista ja jopa kasvin kuoleman. Siksi on tärkeää ymmärtää, milloin, miten ja millä aineilla azaleaa tulisi lannoittaa, jotta se voisi kukoistaa täydessä loistossaan.

Azalean lannoituksen perusperiaate on antaa ravinteita pieninä annoksina ja säännöllisesti kasvukauden aikana. Tärkein lannoitusaika sijoittuu kevääseen ja alkukesään, alkaen uuden kasvun käynnistymisestä ja päättyen kukinnan jälkeiseen kasvupyrähdykseen. Tämä on aika, jolloin kasvi käyttää eniten energiaa uusien versojen, lehtien ja seuraavan vuoden kukkanuppujen kehittämiseen. Loppukesällä ja syksyllä lannoitusta tulee vähentää tai se lopetetaan kokonaan, jotta kasvi ehtii valmistautua talvilepoon. Liian myöhään annettu typpipitoinen lannoitus voi viivästyttää versojen tuleentumista ja altistaa ne pakkasvaurioille.

Lannoitteen valinnassa on oltava tarkkana. On ehdottoman tärkeää käyttää happaman maan kasveille, kuten rodoille ja azaleoille, tarkoitettuja erikoislannoitteita. Nämä lannoitteet on suunniteltu toimimaan matalassa pH:ssa, eivätkä ne sisällä ainesosia, jotka nostaisivat maan pH-arvoa. Ne sisältävät yleensä tasapainoisen seoksen pääravinteita (typpi, fosfori, kalium) sekä tärkeitä hivenravinteita, kuten rautaa, magnesiumia ja mangaania, muodossa, joka on azalealle helposti käyttökelpoinen. Tavalliset yleislannoitteet ovat usein liian voimakkaita ja niiden ravinnesuhteet ovat vääriä azalean herkälle juuristolle.

On myös hyvä muistaa, että lannoitus ei korvaa hyvää maaperää. Paras tapa varmistaa ravinteiden saanti on istuttaa azalea alusta alkaen laadukkaaseen, orgaanispitoiseen ja happamaan maahan. Orgaaninen aines, kuten komposti, lehtimulta tai maatunut kaarnahake, vapauttaa ravinteita hitaasti ja tasaisesti maaperään, parantaa sen rakennetta ja edistää hyödyllisten pieneliöiden toimintaa. Lannoitus toimii tämän perustan täydentäjänä, antaen kasville lisäpotkua kriittisinä kasvun vaiheina. Vähemmän on usein enemmän azalean lannoituksessa; on parempi antaa hieman liian vähän kuin liikaa.

Milloin lannoittaa?

Oikea ajoitus on avainasemassa azalean lannoituksessa. Lannoituskausi alkaa tyypillisesti keväällä, kun uusi kasvu alkaa näkyä ja maa on sulanut. Ensimmäinen lannoituskerta voidaan antaa juuri ennen kukinnan alkua tai sen aikana, jotta kasvilla on riittävästi energiaa näyttävään kukintaan. Tämä antaa kasville tarvittavan sysäyksen kasvukauden alkuun. On tärkeää, että maaperä on kostea ennen lannoitteen levittämistä, jotta ravinteet eivät polta herkkiä juuria. Älä koskaan lannoita kuivaa kasvia.

Toinen tärkeä lannoituskerta on heti kukinnan jälkeen. Tällöin kasvi alkaa keskittyä uusien versojen kasvattamiseen ja, mikä tärkeintä, seuraavan vuoden kukkanuppujen muodostamiseen. Riittävä ravinteiden saanti tässä vaiheessa on ratkaisevaa tulevan vuoden kukkaloiston kannalta. Tämän jälkeen lannoitusta voidaan jatkaa pienempinä annoksina noin 4–6 viikon välein heinäkuun loppuun tai elokuun alkuun asti. Tämä tukee jatkuvaa kasvua ja varmistaa, että kasvi on vahva ja terve.

Lannoitus on lopetettava hyvissä ajoin ennen syksyn tuloa, yleensä viimeistään elokuun puolivälissä. Liian myöhään annettu, erityisesti typpipitoinen, lannoitus stimuloi uutta, pehmeää kasvua, joka ei ehdi puutua kunnolla ennen talven pakkasia. Tällainen myöhäinen kasvu on erittäin altis pakkasvaurioille, mikä voi vahingoittaa kasvia pahasti. Syksyllä kasvin tulee antaa rauhoittua ja valmistautua lepokaudelle. Tällöin voidaan kuitenkin käyttää vähätyppistä tai täysin typetöntä syyslannoitetta, joka sisältää runsaasti kaliumia ja fosforia, jotka parantavat talvenkestävyyttä.

Vastikään istutettuja azaleoita ei yleensä tarvitse lannoittaa ensimmäisenä kasvukautena, mikäli ne on istutettu laadukkaaseen, ravinteikkaaseen ja parannettuun maahan. Anna kasvin ensin keskittyä rauhassa juurtumiseen. Jos kasvu näyttää heikolta, voidaan antaa hyvin mietoa lannoitetta myöhemmin kesällä. Myös vanhoja, vakiintuneita pensaita, jotka kasvavat orgaanisessa, rikkaassa maassa ja näyttävät terveiltä ja kukkivat hyvin, ei välttämättä tarvitse lannoittaa vuosittain. Tarkkaile kasvin kuntoa ja lannoita tarpeen mukaan.

Oikean lannoitteen valinta

Azaleoille on elintärkeää valita lannoite, joka on suunniteltu erityisesti happaman maan kasveille. Markkinoilla on lukuisia rodo- ja havulannoitteita, jotka sopivat tähän tarkoitukseen. Nämä lannoitteet on formuloitu niin, että ne eivät nosta maan pH-arvoa, ja niiden ravinteet ovat muodossa, joka on kasvin helposti hyödynnettävissä happamassa ympäristössä. Ne sisältävät yleensä ammoniumpohjaista typpeä nitraattitypen sijaan, sillä ammoniumtyppi auttaa ylläpitämään maan happamuutta.

Tarkastele lannoitteen N-P-K-suhdetta (typpi-fosfori-kalium). Tasapainoinen suhde, kuten 10-8-6, on hyvä yleislannoite kasvukaudelle. Typpi (N) edistää lehtien ja versojen kasvua, fosfori (P) on tärkeä juuriston kehitykselle ja kukkinnalle, ja kalium (K) parantaa kasvin yleistä kestävyyttä ja talvehtimista. Lannoitteen tulisi sisältää myös välttämättömiä hivenravinteita, kuten rautaa, magnesiumia, mangaania ja rikkiä. Erityisesti kelatoitu rauta on tärkeää, sillä se on kasvin käytettävissä laajemmalla pH-alueella ja auttaa ehkäisemään kloroosia.

Lannoitteita on saatavilla useissa eri muodoissa: rakeisina, nestemäisinä ja hitaasti liukenevina. Rakeiset lannoitteet levitetään maan pinnalle kasvin ympärille ja kastellaan huolellisesti maahan. Ne vapauttavat ravinteita vähitellen. Nestemäiset lannoitteet sekoitetaan kasteluveteen ja ne ovat kasvin välittömästi käytettävissä, mutta niiden vaikutus on lyhytaikaisempi. Hitaasti liukenevat lannoitteet, kuten lannoitekävyt tai -puikot, vapauttavat ravinteita useiden kuukausien ajan ja ovat helppokäyttöisiä erityisesti ruukkukasveilla. Valitse itsellesi ja kasvellesi sopivin vaihtoehto.

Myös luonnonmukaiset lannoitteet sopivat hyvin azaleoille. Esimerkiksi komposti, maatunut lanta (vältä tuoretta, polttavaa lantaa), luujauho ja verijauho ovat hyviä orgaanisia ravinteiden lähteitä. Ne vapauttavat ravinteita hitaasti ja parantavat samalla maan rakennetta. Erityisesti kahvinporot ovat tunnettu kotikonsti azaleoiden lannoitukseen, sillä ne ovat happamia ja sisältävät typpeä. Niitä kannattaa kuitenkin käyttää kohtuudella ja sekoittaa multaan tai kompostiin, jotta ne eivät muodosta tiivistä, vettä hylkivää kerrosta maan pinnalle.

Lannoitustekniikat ja -määrät

Lannoitteen levittämisessä on tärkeää noudattaa pakkauksen ohjeita tarkasti. Ylilannoitus on yksi yleisimmistä hoidollisista virheistä ja voi olla kohtalokasta. Rakeiset lannoitteet levitetään tasaisesti juuristoalueelle, joka ulottuu kasvin tyvestä hieman oksiston ulkoreunan ulkopuolelle. Vältä lannoiterakeiden joutumista suoraan kasvin varrelle tai lehdille, sillä ne voivat polttaa niitä. Levityksen jälkeen lannoite on haravoitava kevyesti pintamultaan ja kasteltava perusteellisesti, jotta ravinteet alkavat liueta ja kulkeutua juuriston käyttöön.

Nestemäistä lannoitetta käytettäessä on tärkeää laimentaa se ohjeiden mukaan. Liian väkevä liuos voi polttaa juuret vakavasti. Kastele kasvi ensin puhtaalla vedellä, jotta juuripaakku on kostea. Tämän jälkeen anna laimennettu lannoiteliuos. Tämä ”kastele-lannoita-kastele” -menetelmä on turvallisin tapa käyttää nestemäisiä lannoitteita, sillä se varmistaa, että ravinteet jakautuvat tasaisesti eivätkä vahingoita kuivia juuria. Toista nestemäinen lannoitus muutaman viikon välein kasvukauden aktiivisimpana aikana.

Lannoitteen määrä riippuu kasvin koosta, iästä ja yleiskunnosta sekä maaperän laadusta. Suuret, vanhat pensaat tarvitsevat luonnollisesti enemmän ravinteita kuin pienet, nuoret taimet. Jos maaperä on jo itsessään ravinteikasta ja orgaanispitoista, lannoituksen tarve on vähäisempi. On parempi aloittaa pienemmällä annoksella ja tarkkailla kasvin reaktiota. Jos kasvi näyttää terveeltä ja kukkii hyvin, lannoitus on todennäköisesti riittävää. Älä yritä ”parantaa” tervettä kasvia liialla lannoituksella.

Ruukussa kasvatettavat azaleat vaativat säännöllisempää lannoitusta kuin avomaalla kasvavat, sillä niiden rajallisesta multatilasta ravinteet huuhtoutuvat nopeammin pois kastelun myötä. Käytä nestemäistä, laimennettua rodomukille tarkoitettua lannoitetta noin joka toinen tai kolmas viikko keväästä keskikesään. Hitaasti liukenevat lannoitepuikot ovat myös kätevä vaihtoehto ruukkuviljelyyn. Muista, että myös ruukkukasvien lannoitus lopetetaan loppukesällä, jotta ne voivat valmistautua talvilepoon.

Ravinnepuutosten tunnistaminen

Tarkkailemalla azalean lehtiä voit oppia tunnistamaan yleisimmät ravinnepuutokset. Yleisin ongelma on raudanpuute, joka johtuu usein liian korkeasta maan pH-arvosta. Tämä ilmenee kloroosina, jossa nuoret lehdet muuttuvat kellanvihreiksi tai keltaisiksi, mutta lehtisuonet säilyvät tummanvihreinä. Jos ongelma on vakava, koko lehti voi muuttua vaaleaksi. Tilaa voidaan hoitaa laskemalla maan pH-arvoa ja antamalla kasville rautakelaattia sisältävää lannoitetta, joko maahan tai lehtiruiskutteena.

Typen puute näkyy yleensä vanhemmissa, alemmissa lehdissä ensin. Lehdet muuttuvat tasaisen vaaleanvihreiksi tai kellertäviksi ja kasvin kasvu on hidasta ja kituliasta. Koko kasvi voi näyttää kalpealta. Typen puute on yleistä hiekkaisilla mailla, joista typpi huuhtoutuu helposti pois. Tilanne korjaantuu käyttämällä tasapainoista, typpipitoista happaman maan lannoitetta. Muista kuitenkin kohtuus, sillä liika typpi voi heikentää kukintaa ja talvenkestävyyttä.

Magnesiumin puute voi myös aiheuttaa lehtien kellastumista, mutta oireet ovat hieman erilaiset kuin raudanpuutteessa. Magnesiumin puutteessa vanhempien lehtien reunoille ja suonten väliin ilmestyy kellertäviä tai punertavia laikkuja, usein V-kirjaimen muotoisena kuviona lehden kärjessä. Magnesium on tärkeä osa lehtivihreää, ja sen puute heikentää yhteyttämistä. Epsom-suolan (magnesiumsulfaatti) käyttö kastelulannoitteena voi auttaa korjaamaan puutoksen.

Fosforin puute on harvinaisempi, mutta se voi ilmetä lehtien tummumisena, punertavana tai violettina sävynä sekä heikkona kasvuna ja niukkana kukintana. Kaliumin puute puolestaan näkyy usein vanhimpien lehtien kärkien ja reunojen ruskettumisena ja kuivumisena. Paras tapa ennaltaehkäistä kaikkia näitä puutostiloja on käyttää säännöllisesti laadukasta, tasapainotettua ja hivenravinteita sisältävää lannoitetta, joka on suunniteltu nimenomaan azaleoiden tarpeisiin.

Ylilannoituksen vaarat

Ylilannoitus on yksi yleisimmistä ja vakavimmista virheistä azalean hoidossa. Liian suuri määrä lannoitetta, erityisesti synteettisiä kemiallisia lannoitteita, voi aiheuttaa ”lannoitepoltteen”. Maaperän suolapitoisuus nousee liian korkeaksi, mikä vetää vettä ulos kasvin juurista osmoosin kautta ja aiheuttaa niiden kuivumisen ja kuoleman. Tämä näkyy kasvin päällä äkillisenä nuutumisena, lehtien reunojen ja kärkien ruskettumisena ja mustumisena, aivan kuin kasvi olisi kuivunut, vaikka maa olisikin märkää.

Liiallinen typpilannoitus voi johtaa rehevään, mutta heikkoon ja pehmeään kasvuun. Kasvi tuottaa runsaasti suuria, tummanvihreitä lehtiä, mutta kukinta jää vähäiseksi tai olemattomaksi. Tällainen rehevä kasvu on myös alttiimpaa tuholaisille, kuten kirvoille, ja sienitaudeille. Lisäksi, kuten aiemmin mainittiin, liika typpi myöhään kesällä heikentää merkittävästi kasvin talvenkestävyyttä, mikä voi johtaa vakaviin pakkasvaurioihin. Tasapaino on avainasemassa.

Jos epäilet ylilannoitusta, toimi nopeasti. Jos olet käyttänyt rakeista lannoitetta, yritä poistaa mahdollisimman paljon rakeita maan pinnalta. Tämän jälkeen huuhtele maaperää runsaalla vedellä. Anna veden valua vapaasti alueen läpi usean tunnin ajan. Tämä auttaa huuhtomaan ylimääräisiä suoloja pois juuristoalueelta. Ruukkukasvin kohdalla voit upottaa koko ruukun veteen ja antaa veden valua pohjarei’istä ulos tai jopa vaihtaa mullan kokonaan.

Paras tapa välttää ylilannoitus on noudattaa ohjeita ja käyttää maalaisjärkeä. On aina turvallisempaa antaa hieman vähemmän lannoitetta kuin pakkauksen ohje sanoo, kuin antaa liikaa. Hitaasti vaikuttavat orgaaniset lannoitteet ja maanparannusaineet, kuten komposti, ovat turvallisempi vaihtoehto, sillä ne vapauttavat ravinteita tasaisesti ja niiden yliannostelun riski on pienempi. Muista, että terveessä, elävässä maaperässä kasvava azalea tarvitsee vähemmän lisälannoitusta.