Englantilainen pelargoni on tunnettu näyttävistä ja suurista kukinnoistaan, joiden tuottaminen vaatii kasvilta valtavasti energiaa. Tämä energia on peräisin ravinteista, joita kasvi imee juurillaan kasvualustasta. Koska pelargoneja kasvatetaan tyypillisesti ruukuissa, joissa multatila on rajallinen, kasvualustan luontaiset ravinteet ehtyvät nopeasti. Siksi säännöllinen ja oikein kohdennettu lannoitus on ehdottoman välttämätöntä, jotta kasvi pysyy elinvoimaisena ja jaksaa kukkia runsaasti koko kesän. Oikeanlaisen lannoitteen valinta ja sen oikea annostelu ovat avainasemassa onnistumisessa. Tässä artikkelissa perehdymme syvällisesti englantilaisen pelargonin ravinnetarpeisiin ja annamme käytännön ohjeita lannoitukseen, jotta voit maksimoida kasviesi kukintapotentiaalin ja nauttia niiden loistosta täysin siemauksin.
Aktiivisen kasvukauden aikana, joka alkaa keväällä uuden kasvun myötä ja jatkuu syksyyn, englantilainen pelargoni tarvitsee säännöllistä lannoitusta. Yleisenä nyrkkisääntönä on lannoittaa kasvia noin kerran viikossa tai joka toisella kastelukerralla. On kuitenkin tärkeää seurata kasvin vointia ja sopeuttaa lannoitusta sen tarpeiden mukaan. Jos kasvi kasvaa voimakkaasti ja kukkii runsaasti, se kuluttaa enemmän ravinteita ja saattaa hyötyä tiheämmästä lannoituksesta. Toisaalta pilvisinä ja viileinä jaksoina, jolloin kasvu on hitaampaa, lannoitusta on syytä vähentää.
Lannoituksessa on ensisijaisen tärkeää noudattaa lannoitepakkauksen annosteluohjeita. Liikalannoitus on yksi yleisimmistä hoitovirheistä ja voi olla kasville erittäin haitallista. Liian väkevä lannoiteliuos voi ”polttaa” kasvin herkät juuret, mikä heikentää niiden kykyä imeä vettä ja ravinteita. Tämä näkyy usein lehtien kärkien ja reunojen ruskettumisena ja kuivumisena. Onkin usein turvallisempaa käyttää hieman laimeampaa liuosta ja antaa sitä useammin kuin antaa liian voimakasta seosta harvoin.
Muista aina kastella kasvi ensin puhtaalla vedellä ennen lannoiteveden antamista. Älä koskaan anna lannoitetta täysin kuivalle mullalle. Kuiva juuripaakku imee lannoiteliuoksen liian nopeasti ja väkevänä, mikä lisää juurivaurioiden riskiä. Kun multa on ennestään hieman kosteaa, lannoite jakautuu tasaisemmin juuristoalueelle ja kasvi pystyy hyödyntämään sen tehokkaammin ja turvallisemmin. Tämä pieni lisävaihe kastelurutiinissa voi merkittävästi parantaa kasvisi hyvinvointia.
Syksyn saapuessa ja päivien lyhentyessä on aika alkaa vähentää lannoitusta asteittain. Tämä on tärkeä signaali kasville valmistautua tulevaan lepokauden. Lannoitus tulisi lopettaa kokonaan syys-lokakuussa, kun kasvi siirretään talvehtimaan. Talvilevon aikana kasvi ei kasva aktiivisesti, joten se ei tarvitse lisäravinteita. Lannoituksen jatkaminen talvella voisi häiritä kasvin luonnollista sykliä ja jopa edistää heikkojen, honteloiden versojen kasvua, jotka ovat alttiita taudeille ja tuholaisille. Lannoitus aloitetaan jälleen varovasti seuraavana keväänä uuden kasvun alkaessa.
Oikean lannoitteen valinta
Markkinoilla on laaja valikoima erilaisia lannoitteita, ja oikean tuotteen valinta on tärkeää englantilaisen pelargonin menestykselle. Koska tavoitteena on runsas kukinta, tulee valita lannoite, joka on suunniteltu erityisesti kukkiville kasveille. Tällaisissa lannoitteissa ravinnesuhteet on optimoitu tukemaan nimenomaan kukkien ja nuppujen muodostumista. Tärkeintä on tarkastella lannoitteen N-P-K-arvoa, joka kertoo pääravinteiden, typen (N), fosforin (P) ja kaliumin (K), suhteelliset osuudet.
Englantilaiselle pelargonille ihanteellisessa lannoitteessa on korkea kalium- (K) ja fosforipitoisuus (P) suhteessa typpeen (N). Kalium on avainasemassa kukkien värin ja koon kehittymisessä sekä kasvin yleisessä vastustuskyvyssä tauteja vastaan. Fosfori puolestaan on elintärkeää juuriston kasvulle ja ennen kaikkea runsaalle nuppujen muodostumiselle. Typpi on tärkeää lehtien ja varsien kasvulle, mutta liiallinen typpi johtaa rehevään lehtimassaan kukinnan kustannuksella. Siksi on syytä välttää yleislannoitteita, joissa on korkea typpipitoisuus.
Nestemäiset lannoitteet, jotka sekoitetaan kasteluveteen, ovat usein kätevin ja tehokkain vaihtoehto ruukuissa kasvatettaville pelargoneille. Ne ovat nopeavaikutteisia, ja kasvi pystyy hyödyntämään niiden ravinteet välittömästi. On myös olemassa pitkävaikutteisia lannoiterakeita tai -puikkoja, jotka sekoitetaan multaan istutuksen yhteydessä. Nämä vapauttavat ravinteita hitaasti useiden kuukausien ajan. Ne voivat olla hyvä perusta ravinteiden saannille, mutta aktiivisimpina kasvukuukausina niiden rinnalla on usein hyvä antaa lisälannoitusta nestemäisessä muodossa varmistamaan riittävä ravinnetaso.
Luonnonmukaisia lannoitteita, kuten erilaisia kasviperäisiä uutteita tai kompostiteetä, voi myös käyttää. Nämä ovat usein hellävaraisempia kasville ja parantavat samalla mullan pieneliöstön toimintaa. Luonnonmukaisten lannoitteiden ravinnesuhteet eivät kuitenkaan aina ole yhtä tarkasti määriteltyjä kuin keinolannoitteiden, joten niiden vaikutusta on seurattava tarkasti. Tärkeintä on valita laadukas tuote ja noudattaa sen käyttöohjeita kasvin hyvinvoinnin varmistamiseksi.
Ravinnepuutosten oireet
Vaikka englantilaista pelargonia lannoittaisi säännöllisesti, sille voi joskus kehittyä tiettyjen ravinteiden puutosoireita. Oireiden tunnistaminen auttaa korjaamaan tilanteen nopeasti ja palauttamaan kasvin tasapainon. Yksi yleisimmistä puutoksista on typen puute. Se ilmenee tyypillisesti vanhempien, alempien lehtien tasaisena kellastumisena. Kasvin kasvu on hidasta ja kituliasta, ja lehdet jäävät pieniksi. Jos huomaat näitä oireita, varmista, että lannoitteesi sisältää riittävästi typpeä, mutta varo yliannostusta.
Fosforin puute on harvinaisempi, mutta se voi ilmetä lehtien tummanvihreänä tai jopa purppuraan vivahtavana sävynä. Kasvu on usein heikkoa ja kukinta niukkaa tai olematonta. Koska fosfori on tärkeää kukinnan kannalta, sen puute näkyy suoraan kukkien määrässä. Varmista, että käyttämäsi kukkivien kasvien lannoite sisältää runsaasti fosforia (P-arvo). Oikeanlainen lannoitevalinta yleensä ehkäisee tämän ongelman tehokkaasti.
Kaliumin puute näkyy usein ensimmäisenä vanhempien lehtien reunoilla, jotka muuttuvat keltaisiksi ja myöhemmin ruskeiksi ja kuiviksi, ikään kuin palaneiksi. Kalium on tärkeää kasvin nestetasapainon ja yleisen elinvoiman kannalta, ja sen puute voi tehdä kasvista alttiimman kuivuudelle ja taudeille. Kukinta on heikkoa ja kukkien värit voivat jäädä haaleiksi. Runsaskaliuminen lannoite on paras lääke tähän vaivaan ja välttämätön upean kukinnan saavuttamiseksi.
Myös hivenravinteiden puutteet voivat aiheuttaa oireita. Esimerkiksi raudanpuute aiheuttaa kloroosia, jossa nuoret, ylimmät lehdet muuttuvat keltaisiksi, mutta niiden suonet pysyvät vihreinä. Tämä johtuu usein liian korkeasta mullan pH-arvosta, joka estää raudan imeytymisen, vaikka sitä mullassa olisikin. Tällöin voi käyttää erityistä hivenravinnelannoitetta tai rautakelaattia sisältävää valmistetta. Säännöllinen mullanvaihto ja laadukkaan kasvualustan käyttö auttavat ehkäisemään pH-ongelmia.
Liikalannoituksen vaarat
Siinä missä ravinteiden puute hidastaa kasvua, liikalannoitus voi olla suorastaan tappavaa englantilaiselle pelargonille. Liian suuri ravinnekonsentraatio mullassa vahingoittaa juuristoa, mikä johtaa niin sanottuun käänteiseen osmoosiin, jossa juuret alkavat menettää vettä ympäröivään multaan sen sijaan, että imisivät sitä. Tämä aiheuttaa kasvin kuivumista, vaikka multa olisikin kosteaa. Oireet muistuttavatkin usein kuivuuden merkkejä.
Ensimmäisiä merkkejä liikalannoituksesta ovat usein lehtien kärkien ja reunojen ruskettuminen ja käpristyminen. Kasvi voi näyttää nuutuneelta ja sen kasvu pysähtyy. Mullan pinnalle voi myös kertyä valkoista tai kellertävää suolakertymää, joka on peräisin haihtuneesta lannoitevedestä. Pahimmillaan juuristo palaa ja kuolee, mikä johtaa koko kasvin menehtymiseen. On tärkeää muistaa, että englantilainen pelargoni ei ole erityisen raskas syöjä verrattuna moniin muihin kesäkukkiin.
Jos epäilet liikalannoitusta, on toimittava nopeasti. Tehokkain ensiapu on huuhdella kasvualusta runsaalla vedellä. Vie kasvi paikkaan, jossa vesi pääsee valumaan vapaasti pois, esimerkiksi ulos tai suihkutilaan. Kastele multaa hitaasti ja perusteellisesti puhtaalla, lämpimällä vedellä useiden minuuttien ajan. Anna veden valua vapaasti ruukun pohjarei’istä, jotta se huuhtoo ylimääräiset ravinnesuolat mennessään. Toista huuhtelu muutaman kerran.
Huuhtelun jälkeen anna mullan kuivahtaa kunnolla ennen seuraavaa kastelua. Älä lannoita kasvia lainkaan useaan viikkoon, jotta juuristo saa aikaa toipua. Kun kasvi alkaa näyttää elpymisen merkkejä ja tuottaa uutta, tervettä kasvua, voit aloittaa lannoituksen uudelleen, mutta käytä aluksi hyvin laimeaa liuosta ja lisää väkevyyttä vähitellen. Tulevaisuudessa noudata annosteluohjeita tarkasti ja muista sääntö: vähemmän on usein enemmän.
Lannoitus ja vuodenajat
Englantilaisen pelargonin lannoitustarve noudattaa selkeää vuosittaista sykliä. Kevät on uuden kasvun ja voimien keräämisen aikaa. Kun kasvi otetaan talvisäilöstä ja se istutetaan uuteen multaan, lannoitusta ei tarvita ensimmäisiin 3–4 viikkoon, sillä tuoreessa mullassa on riittävästi ravinteita. Kun uusi kasvu on lähtenyt selvästi käyntiin, aloitetaan säännöllinen lannoitus. Keväällä voi käyttää hieman typpipitoisempaa lannoitetta edistämään lehtimassan ja versojen kasvua, jotta kasvista tulee tuuhea ja vahva.
Kesä on englantilaisen pelargonin pääkukintakautta, ja silloin sen ravinnetarve on suurimmillaan. Tällöin on siirryttävä käyttämään runsaasti kaliumia ja fosforia sisältävää kukkivien kasvien lannoitetta. Lannoitusta annetaan säännöllisesti, yleensä viikoittain, koko kesän ajan. Tasainen ravinteiden saanti varmistaa jatkuvan ja runsaan kukinnan sekä kirkkaat värit. Muista kuitenkin tarkkailla säätä ja vähentää lannoitusta viileinä ja sateisina jaksoina, jolloin kasvu on hitaampaa.
Syksyn lähestyessä ja valon määrän vähentyessä kasvin kasvu alkaa luonnostaan hidastua. Tämä on merkki siitä, että myös lannoitusta on alettava vähentää. Syyskuun alusta alkaen lannoituskertoja harvennetaan esimerkiksi joka toiseen tai kolmanteen viikkoon, ja lokakuussa lannoitus lopetetaan yleensä kokonaan. Tämä auttaa kasvia valmistautumaan talvilepoon ja ”puutumaan” eli vahvistamaan versojaan, mikä parantaa sen talvenkestävyyttä.
Talvilevon aikana, kun kasvi on viileässä ja valoisassa paikassa, sitä ei lannoiteta lainkaan. Lepokaudella kasvin aineenvaihdunta on hyvin hidasta, eikä se pysty hyödyntämään sille annettuja ravinteita. Lannoittaminen talvella vain häiritsisi kasvin lepoa ja voisi aiheuttaa juurivaurioita, kun ravinnesuolat kertyvät viileään ja vähän kasteltuun multaan. Lannoitus aloitetaan jälleen seuraavana keväänä, kun elämän merkit alkavat näkyä ja uusi kasvukausi koittaa.
