Englantilaisen pelargonin säännöllinen ja oikeaoppinen leikkaaminen on yksi tärkeimmistä hoitotoimenpiteistä, joka takaa kasvin tuuhean kasvutavan, runsaan kukinnan ja pitkän iän. Moni saattaa arastella saksien käyttöä, peläten vahingoittavansa kasvia, mutta todellisuudessa leikkaaminen on kasville elintärkeä virike. Se on kuin kampaajalla käynti, joka paitsi parantaa ulkonäköä, myös edistää terveyttä ja hyvinvointia. Leikkaamisen avulla voimme ohjata kasvin kasvua, poistaa vanhaa ja elinvoimatonta ainesta ja kannustaa sitä keskittämään voimavaransa uusien, kukkivien versojen tuottamiseen. Taivuttamalla voimme puolestaan muotoilla kasvista entistä näyttävämmän ja monihaaraisemman. Tässä artikkelissa käymme läpi leikkaamisen ja taivuttamisen periaatteet ja tekniikat, joiden avulla teet pelargonistasi todellisen komistuksen.
Leikkaamisella on useita perustavanlaatuisia tavoitteita. Ensinnäkin se edistää kasvin haaroittumista. Kun verson kärki poistetaan, katkaistaan apikaalinen dominanssi, eli kärkikasvupisteen hallitseva asema. Tämä lähettää kasville signaalin herättää alempana varressa olevat uinuvat sivuversot, mikä johtaa pensasmaiseen ja tuuheaan kasvutapaan. Ilman leikkaamista englantilainen pelargoni kasvattaisi helposti vain muutaman pitkän ja hontelon varren, joiden päähän muodostuisi kukkia. Tuuhea kasvi on paitsi kauniimpi, myös terveempi ja tuottaa enemmän kukkia.
Toiseksi leikkaaminen on tehokas tapa uudistaa kasvia. Vuosien saatossa kasvin alaosa voi muuttua puisevaksi ja lehdettömäksi. Voimakas takaisinleikkaus, erityisesti keväällä, kannustaa kasvia tuottamaan uutta, raikasta kasvua suoraan puutuneesta rungosta. Tämä nuorennusleikkaus pitää kasvin elinvoimaisena ja kauniina vuodesta toiseen. Samalla poistetaan vanhat, ränsistyneet ja mahdollisesti tautisia osia, mikä parantaa kasvin yleistä terveyttä.
Kolmanneksi, ja monille tärkeimpänä, leikkaaminen lisää kukintaa. Poistamalla säännöllisesti kuihtuneet kukinnot estetään kasvia käyttämästä energiaansa siementen tuottamiseen. Tällöin kasvi ohjaa voimavaransa uusien nuppujen ja kukkien kehittämiseen. Myös versojen latvominen kasvukauden aikana edistää kukintaa, sillä jokainen uusi sivuhaara on potentiaalinen paikka uudelle kukinnolle. Mitä enemmän kukkivia versoja, sitä näyttävämpi on lopputulos.
Hygienia on leikkaamisessa äärimmäisen tärkeää. Käytä aina teräviä ja puhtaita välineitä, kuten oksasaksia, puutarhasaksia tai terävää veistä. Tylsät sakset repivät ja murskaavat kasvin solukkoa, mikä hidastaa haavan paranemista ja altistaa kasvin taudeille. Puhdista leikkuuvälineet huolellisesti, esimerkiksi spriillä, erityisesti jos siirryt kasvista toiseen. Tämä estää mahdollisten kasvitautien, kuten bakteeripolton, leviämisen.
Kevätleikkaus: Uusi alku kaudelle
Kevät on tärkein aika englantilaisen pelargonin leikkaamiselle. Kun kasvi otetaan talvisäilöstä helmi-maaliskuussa, se näyttää usein hieman surkealta ja ränsistyneeltä. Tämä on täysin normaalia. Kevätleikkaus on kasvin herätys uuteen kauteen ja perustan luominen tulevan kesän loistolle. Tämä leikkaus tehdään yleensä mullanvaihdon yhteydessä, kun kasvi on juuri aloittelemassa uutta kasvuaan. Älä pelkää leikata reilusti, sillä kasvi vastaa siihen voimakkaalla kasvulla.
Aloita poistamalla kaikki kuolleet, kuivuneet ja heikot versot kokonaan. Leikkaa ne tyvestä asti pois. Tämän jälkeen tarkastele jäljelle jääneitä, eläviä versoja. Lyhennä niitä voimakkaasti, jättäen jokaiseen versoon vain 2–4 tervettä silmua tai lehtihankaa. Silmut näkyvät pieninä kyhmyinä varressa. Leikkaa aina noin puoli senttimetriä ulospäin suuntautuvan silmun yläpuolelta. Tämä ohjaa uuden verson kasvamaan ulospäin, tehden kasvista ilmavammaan ja kauniimman muotoisen.
Tämä radikaali leikkaus saattaa tuntua julmalta, mutta se on kasvin parhaaksi. Se pakottaa kasvin aktivoimaan kaikki uinuvat kasvupisteensä ja tuottamaan runsaasti uusia, vahvoja versoja alhaalta asti. Lopputuloksena on matala, tuuhea ja pensasmainen kasvi, joka jaksaa kantaa runsaan kukintansa ja on vastustuskykyisempi tuulelle. Ilman tätä leikkausta kasvi jatkaisi kasvuaan vanhojen, puutuneiden versojen päistä ja jäisi harvaksi ja korkeaksi.
Kevätleikkauksesta syntyneet terveet ja napakat versojen kärjet ovat erinomaista materiaalia pistokkaille. Älä siis heitä leikkuujätettä pois, vaan hyödynnä se uusien taimien kasvattamiseen. Jokaisesta noin 8-10 senttimetrin mittaisesta latvapistokkaasta voit juurruttaa uuden, emokasvinsa kaltaisen taimen. Näin saat helposti ja ilmaiseksi monistettua suosikkilajikkeitasi ja jaettua niitä vaikka ystäville.
Kasvukauden aikainen hoitoleikkaus
Myös kesän aikana, aktiivisen kasvukauden aikana, on tärkeää tehdä pienempiä hoitoleikkauksia. Näiden leikkausten tavoitteena on ylläpitää kasvin siisteyttä, muotoa ja jatkuvaa kukintaa. Tärkein ja säännöllisin toimenpide on kuihtuneiden kukkien poistaminen, jota kutsutaan myös nyppimiseksi. Kun kukinto alkaa lakastua, katkaise koko kukkavana sen tyvestä, josta se liittyy päävarteen. Tämä estää siemenkodan muodostumisen ja kannustaa kasvia luomaan uusia nuppuja.
Toinen tärkeä kesäinen toimenpide on latvominen. Jos jokin verso tuntuu karkaavan pituuskasvuun ja tekevän kasvista epäsymmetrisen, voit typistää sen kärkeä. Tämä edistää kyseisen verson haaroittumista ja tekee kasvista tuuheamman. Latvomista voi tehdä tarpeen mukaan läpi kesän. Se on erityisen hyödyllistä nuorille taimille, jotta niistä saadaan kasvatettua mahdollisimman tuuheita ja monihaaraisia alusta alkaen.
Tarkkaile kasvia myös kellastuvien tai huonokuntoisten lehtien varalta. Poista kaikki vioittuneet lehdet säännöllisesti. Tämä ei ainoastaan paranna kasvin ulkonäköä, vaan myös parantaa ilmankiertoa kasvin sisällä. Hyvä ilmankierto on tärkeää, sillä se auttaa ehkäisemään sienitautien, kuten harmaahomeen, kehittymistä. Siisti ja hyvin hoidettu kasvi on myös terveempi kasvi.
Joskus englantilainen pelargoni saattaa innostua kasvattamaan lehtiä kukinnan kustannuksella, erityisesti jos se saa liian typpipitoista lannoitetta. Tällöin voit harkita joidenkin suurimpien lehtien poistamista. Tämä voi päästää enemmän valoa ja ilmaa kasvin sisäosiin ja joskus jopa ”säikäyttää” kasvin keskittymään enemmän suvunjatkamiseen eli kukkimiseen. Tämä on kuitenkin toimenpide, jota tulee käyttää harkiten.
Syysleikkaus ja talveen valmistautuminen
Syksyllä, ennen kasvin siirtämistä talvisäilöön, on suositeltavaa tehdä jälleen leikkaus. Syysleikkauksen tarkoitus on pienentää kasvin kokoa, jotta se mahtuu paremmin talvehtimistilaan ja sen hoito talvella on helpompaa. Se myös vähentää tautiriskiä talvisäilytyksen aikana, kun kasvimassaa on vähemmän. Tämä leikkaus ei yleensä ole aivan yhtä voimakas kuin kevätleikkaus, mutta silti merkittävä.
Leikkaa kaikki versot noin 10-15 senttimetrin mittaisiksi tapeiksi. Voit myös poistaa suurimman osan jäljelle jäävistä lehdistä. Vaikka kasvi näyttää tämän jälkeen melko paljaalta, se on hyväksi sen talvilevon kannalta. Pienempi lehtimassa vähentää veden haihtumista ja energiankulutusta, jolloin kasvi selviää paremmin viileässä ja vähässä valossa. Paljas kasvi on myös helpompi tarkastaa mahdollisten tuholaisten varalta.
Syysleikkauksen ajankohta on tärkeä. Se tulee tehdä juuri ennen sisälle siirtämistä, kun ensimmäiset yöpakkaset uhkaavat. Älä leikkaa kasvia liian aikaisin syksyllä, kun se on vielä täydessä kasvussa ulkona. Liian aikainen leikkaus voi innostaa sen tuottamaan uutta, heikkoa kasvustoa, joka ei selviä talvesta. Oikein ajoitettu leikkaus auttaa kasvia siirtymään luonnollisesti lepotilaan.
Kuten keväälläkin, syysleikkauksen yhteydessä syntyneet versot ovat käyttökelpoisia pistokkaita. Loppukesän ja alkusyksyn pistokkaat juurtuvat usein erittäin hyvin. Juurruttamalla pistokkaita syksyllä voit varmistaa lajikkeen säilymisen, vaikka emokasvi ei jostain syystä selviäisikään talvesta. Talven yli kasvatetut pistokastaimet ovat keväällä valmiita istutettavaksi ja antavat usein etumatkaa kasvuun verrattuna talvehtineeseen emokasviin.
Muotoilu taivuttamalla
Leikkaamisen lisäksi englantilaisen pelargonin muotoon voi vaikuttaa taivuttamalla sen nuoria, vielä taipuisia versoja. Tämä on tekniikka, jota käytetään erityisesti, jos halutaan kasvattaa esimerkiksi rungollinen pelargoni tai muuten erikoismuotoinen kasvi. Taivuttamisen avulla versoja voidaan ohjata kasvamaan haluttuun suuntaan, esimerkiksi vaakasuoraan, jolloin ne tuottavat enemmän sivuversoja ja kukkia.
Taivuttaminen onnistuu parhaiten, kun versot ovat vielä nuoria ja vihreitä, eivätkä ole ehtineet puutua. Voit käyttää apuna pehmeää sidontalankaa tai narua ja pieniä painoja. Taivuta versoa varovasti haluttuun asentoon ja kiinnitä se kevyesti esimerkiksi ruukun reunaan tai tukikeppiin. Ole hellävarainen, jotta verso ei katkea. Ajan myötä verso ”oppii” uuden asentonsa ja sen voi vapauttaa tuesta.
Vaakasuoraan taivutettu verso käyttäytyy samalla tavalla kuin latvottu verso. Apikaalinen dominanssi murtuu, ja verson yläpinnalla olevat silmut aktivoituvat kasvattamaan pystysuoria sivuversoja. Tämä on tehokas keino saada kasvista leveä ja tuuhea. Tekniikka on lainattu hedelmäpuiden kasvatuksesta, ja se toimii yllättävän hyvin myös pelargoneilla.
Rungollisen pelargonin kasvattaminen vaatii kärsivällisyyttä ja useamman vuoden työn. Tällöin valitaan yksi vahva pääverso, jonka annetaan kasvaa haluttuun korkeuteen. Kaikki sivuversot poistetaan rungon alaosasta sitä mukaa kun niitä ilmestyy. Kun runko on saavuttanut tavoitekorkeutensa, sen latva leikataan pois. Tämä kannustaa kasvia muodostamaan tuuhean, pallomaisen latvuksen rungon päähän. Latvusta leikataan ja muotoillaan säännöllisesti, jotta se pysyy kauniin muotoisena.
