Daalia on alun perin kotoisin Meksikon ja Keski-Amerikan lämpimiltä vuoristoalueilta, minkä vuoksi sen juurakot eivät kestä pakkasta. Suomen ankarassa talvessa daalioita ei voi jättää maahan, vaan ne on nostettava syksyllä ylös ja varastoitava talven yli asianmukaisesti. Onnistunut talvisäilytys on yksi daalian kasvatuksen kriittisimmistä vaiheista, ja se takaa, että samat, rakkaat lajikkeet ilahduttavat puutarhassa vuodesta toiseen, kasvaen vuosi vuodelta suuremmiksi ja komeammiksi. Prosessi vaatii huolellisuutta ja oikeita olosuhteita, mutta se ei ole vaikeaa, kun perusperiaatteet ovat hallussa. Tämä artikkeli opastaa sinut vaihe vaiheelta läpi daalian juurakoiden noston, valmistelun ja varastoinnin, jotta voit varmistaa aarteidesi selviytymisen talven yli.
Talvisäilytyksen onnistumisen kannalta olennaista on löytää oikea tasapaino lämpötilan ja kosteuden välillä. Ihanteellinen säilytyspaikka on viileä, pimeä ja ilmava, mutta ehdottomasti pakkasvapaa. Lämpötilan tulisi olla tasaisesti 4–8 plusasteen välillä. Liian lämpimässä juurakot alkavat kasvaa ennenaikaisesti ja voivat kuivua, kun taas liian kylmässä ne paleltuvat. Sopivia paikkoja voivat olla esimerkiksi kellari, viileä autotalli, eristetty varasto tai jopa jääkaapin vihanneslokero pienille juurakoille.
Ilmankosteus on toinen tärkeä tekijä. Liian kuivassa ilmassa juurakot nahistuvat ja kuivuvat kokoon, menettäen elinvoimansa. Liian korkea ilmankosteus puolestaan altistaa ne homeelle ja mätänemiselle. Optimaalinen ilmankosteus on noin 85–95 prosenttia, mikä voi olla vaikea saavuttaa kotiolosuhteissa. Tämän vuoksi juurakot säilytetään yleensä jossakin materiaalissa, joka auttaa ylläpitämään tasaista kosteutta. Yleisesti käytettyjä materiaaleja ovat esimerkiksi kuiva turve, sahanpuru, hiekka tai vermikuliitti.
Ennen varastointia juurakot on valmisteltava huolellisesti. Noston ja kuivattelun jälkeen ne tarkastetaan perusteellisesti. Kaikki ohuet hiusjuuret ja rikkoutuneet mukulan osat leikataan pois terävällä veitsellä. Myös vanha, ontto varsi kannattaa lyhentää ja varmistaa, ettei sen sisään jää vettä. Jotkut puutarhurit käsittelevät juurakot rikki- tai sienitautien torjunta-aineella ennen varastointia homehtumisen estämiseksi. Leikkauspintoihin voi myös sivellä esimerkiksi puuhiilijauhetta.
Varastoinnin aikana juurakoita on hyvä tarkistaa säännöllisesti, esimerkiksi kerran kuukaudessa. Tällöin poistetaan mahdolliset homehtuneet tai mädäntyneet osat, jotta ne eivät tartuta muita juurakoita. Jos juurakot näyttävät nahistuvan, säilytysmateriaalia voi kevyesti sumuttaa vedellä. Jos taas kosteutta ja hometta alkaa ilmetä, laatikon tuuletusta on parannettava tai materiaalia vaihdettava kuivempaan. Huolellinen seuranta varmistaa, että mahdolliset ongelmat havaitaan ja korjataan ajoissa.
Noston oikea ajoitus
Oikea hetki daalian juurakoiden nostamiselle on syksyllä ensimmäisten kunnon yöpakkasten jälkeen. Ensimmäinen kevyt halla ei yleensä vielä haittaa, mutta kun pakkanen on niin kova, että se palelluttaa ja mustuttaa kasvin maanpäälliset osat, on aika toimia. Tämä on selvä merkki siitä, että kasvukausi on ohi. Kasvin ei kuitenkaan tarvitse antaa jäätyä kokonaan, vaan nimenomaan ensimmäinen selkeä merkki pakkasen puremasta riittää.
Pakkasen jälkeen ei ole syytä kiirehtiä noston kanssa välittömästi. On jopa suositeltavaa antaa juurakoiden olla maassa vielä viikon tai kaksi, jos maa ei ole vaarassa jäätyä. Tänä aikana kasvi siirtää viimeisetkin ravinteet ja energian lakastuvista varsista ja lehdistä juurakkoon, mikä parantaa sen talvehtimiskestävyyttä. Juurakon kuori myös vahvistuu tänä aikana, mikä suojaa sitä paremmin kolhuilta ja kuivumiselta varastoinnin aikana.
Ennen nostoa mustuneet varret leikataan poikki, jättäen jäljelle noin 10–15 senttimetrin mittaiset tapit. Nämä tapit toimivat kätevinä kahvoina juurakoita käsiteltäessä. Ne auttavat myös tunnistamaan, mikä puoli juurakosta on ylöspäin, ja niiden tyvessä sijaitsevat seuraavan vuoden kasvua varten tärkeät silmut. On tärkeää, että silmualue säilyy vahingoittumattomana.
Jos syksy on poikkeuksellisen lämmin ja pakkasia ei tule, voidaan nosto ajoittaa esimerkiksi loka-marraskuun vaihteeseen. Tällöin on kuitenkin varmistettava, että kasvu on jo selvästi hidastunut ja kasvi on alkanut valmistautua lepoon. Liian aikaisin lämpimästä maasta nostettu juurakko ei ole vielä kunnolla tuleentunut, mikä voi heikentää sen säilyvyyttä. Sääennusteiden seuraaminen onkin syksyllä tärkeää oikean nostohetken määrittämiseksi.
Juurakoiden valmistelu varastointiin
Kun on aika nostaa juurakot maasta, työ on tehtävä varovasti, jotta hauraat mukulat eivät vahingoitu. Paras työkalu tähän on talikko. Lapio voi helposti leikata juurakon osia poikki. Talikko työnnetään maahan riittävän etäälle kasvin tyvestä, noin 20–30 senttimetrin päähän, ja maata kuohkeutetaan varovasti juurakon ympäriltä. Tämän jälkeen juurakko nostetaan hellästi vipuamalla ylös maasta.
Noston jälkeen suurin osa mullasta ravistellaan varovasti pois. Juurakoita ei suositella pestäväksi vedellä, elleivät ne ole peräisin erittäin raskaasta ja märästä savimaasta. Ohut multakerros suojaa juurakkoa kuivumiselta ja kolhuilta. Jos pesu on välttämätön, on juurakoiden annettava kuivua sen jälkeen erittäin huolellisesti usean päivän ajan ilmavassa paikassa ennen varastoon siirtämistä.
Seuraava vaihe on juurakoiden kuivattelu. Nostetut juurakot asetellaan ilmavasti esimerkiksi sanomalehtien päälle viileään, mutta pakkasvapaaseen ja sateelta suojattuun paikkaan, kuten autotalliin tai kuistille. Niiden annetaan kuivahtaa muutamasta päivästä viikkoon, kunnes niiden pinta tuntuu kuivalta. Tämän esikuivatuksen tarkoituksena on estää mätänemisen alkaminen varastoinnin aikana. Juurakoita ei saa kuitenkaan kuivattaa liikaa, jotta ne eivät nahistu.
Kuivattelun jälkeen juurakot tarkastetaan vielä kerran. Kaikki vahingoittuneet, pehmeät tai sairaan näköiset osat leikataan pois terävällä, puhtaalla veitsellä. On myös hyvä aika kiinnittää nimilaput eri lajikkeisiin, jotta ne ovat tunnistettavissa seuraavana keväänä. Nimilapun voi sitoa narulla vanhaan varrentynkään. Huolellisesti valmistellut juurakot ovat valmiita siirrettäväksi lopulliseen talvivarastoonsa.
Erilaiset säilytystavat
Yleisin ja perinteisin tapa on säilyttää daalian juurakot laatikoissa, jotka on täytetty sopivalla materiaalilla. Puu- tai muovilaatikoiden pohjalle levitetään kerros kuivaa hiekkaturvetta, sahanpurua tai vermikuliittia. Juurakot asetellaan laatikkoon niin, etteivät ne kosketa toisiaan, ja peitellään sitten kokonaan samalla materiaalilla. Materiaalin tehtävänä on imeä ylimääräistä kosteutta ja samalla estää juurakoiden liiallinen kuivuminen. Laatikot sijoitetaan viileään ja pimeään varastoon.
Toinen menetelmä on kääriä jokainen juurakko erikseen sanomalehtipaperiin. Muutamaan kerrokseen sanomalehteä kääritty juurakko sijoitetaan pahvilaatikkoon. Paperi auttaa tasaamaan kosteusvaihteluita ja estää mahdollisten tautien leviämisen juurakosta toiseen. Tämä menetelmä sopii hyvin, jos säilytystila on suhteellisen kuiva. Laatikot tulee säilyttää viileässä paikassa.
Jotkut vannovat parafiinivahakäsittelyn nimeen, erityisesti arvokkaiden lajikkeiden kohdalla. Tässä menetelmässä puhdistettu ja kuivattu juurakko upotetaan hetkeksi sulaan, noin 60–70-asteiseen parafiinivahaan. Vaha muodostaa juurakon pinnalle ohuen, suojaavan kerroksen, joka estää tehokkaasti kuivumisen ja homehtumisen. Käsittelyn jälkeen juurakot voidaan säilyttää avonaisissa laatikoissa viileässä paikassa. Menetelmä on työläs, mutta erittäin tehokas.
Jos sopivaa viileää varastotilaa ei ole, voi pienen määrän juurakoita yrittää säilyttää jääkaapin vihanneslokerossa. Juurakot puhdistetaan, kuivataan ja laitetaan paperi- tai rei’itettyyn muovipussiin, jossa on hieman kuivaa turvetta tai vermikuliittia. On tärkeää tarkistaa juurakoiden kunto säännöllisesti ja varmistaa, että ne eivät ole kosketuksissa etyleeniä tuottavien hedelmien, kuten omenoiden, kanssa, sillä etyleeni voi vahingoittaa juurakoita.
