Cambridgekurjenpolven talvehtiminen

Cambridgekurjenpolvi on erittäin kestävä perenna, joka on sopeutunut erinomaisesti pohjoisen ilmaston haasteisiin. Sen talvenkestävyys on yksi sen arvostetuimmista ominaisuuksista, ja se selviää Suomen talvista yleensä ilman erityisiä suojatoimenpiteitä, kunhan perusasiat kasvupaikalla ovat kunnossa. Kasvi on osittain ikivihreä, mikä tarkoittaa, että osa sen lehdistöstä säilyy vihreänä lumen alla läpi talven, mikä antaa sille etumatkaa keväällä uuden kasvun alkaessa. Onnistunut talvehtiminen perustuu kuitenkin muutamaan avaintekijään, joista tärkein on kasvualustan hyvä vedenläpäisevyys.

Suurin uhka cambridgekurjenpolven talvehtimiselle ei ole pakkanen, vaan talvimärkyys. Jos vesi jää seisomaan juuristoalueelle syksyn sateiden tai talven sulamisvesien seurauksena, juuristo voi kärsiä hapenpuutteesta ja mädäntyä. Mädäntyneet juuret eivät pysty selviytymään talvesta, ja kasvi kuolee. Siksi on ehdottoman tärkeää varmistaa jo istutusvaiheessa, että maa on hyvin ojitettu ja että ylimääräinen vesi pääsee valumaan pois. Rinteeseen tai kohopenkkiin istuttaminen on varma keino välttää talvimärkyyden aiheuttamat ongelmat.

Syksyn valmistelut ovat yksinkertaisia, mutta tärkeitä. Kasvin kuihtuneita lehtiä tai kukkavarsia ei tarvitse leikata alas syksyllä. Paikoilleen jätetty lehdistö, vaikka se osittain ruskettuukin, muodostaa luonnollisen, suojaavan kerroksen kasvin juurakon ja kasvusilmujen päälle. Tämä kerros eristää jonkin verran pakkaselta ja auttaa keräämään ja pidättämään lunta, joka on paras mahdollinen talvisuoja. Siistiminen on parempi jättää kevääseen, kun uusi kasvu alkaa.

Lannoitus tulee lopettaa hyvissä ajoin loppukesällä. Erityisesti typpipitoista lannoitusta tulee välttää elokuun jälkeen, sillä se edistää uutta, hentoa kasvua, joka ei ehdi tuleentua eli vahvistua ennen pakkasten tuloa. Tällainen myöhäinen kasvu paleltuu helposti ja voi heikentää koko kasvin talvenkestävyyttä. Sen sijaan syksyllä annettava vähätyppinen ja kaliumpitoinen syyslannoite voi parantaa kasvin talvehtimista vahvistamalla sen solukkorakennetta ja parantamalla pakkaskestävyyttä, vaikkakaan se ei ole tälle kestävälle kasville yleensä välttämätöntä.

Lumipeitteen merkitys

Lumipeite on kasvien paras ja luonnollisin talvisuoja. Paksu, höttöinen lumikerros toimii erinomaisena eristeenä, joka suojaa maanpintaa ja kasvin juuristoa ankarilta pakkasilta. Lumen alla lämpötila pysyy usein lähellä nollaa, vaikka ilman lämpötila laskisi kymmeniin pakkasasteisiin. Tämä suojaa kasvin juuria jäätymiseltä ja estää myös maan routaantumista liian syvältä. Cambridgekurjenpolvi hyötyy suuresti tasaisesta lumipeitteestä.

Vähälumisina talvina tai tuulisilla paikoilla, joilta lumi helposti puhaltuu pois, kasvit ovat alttiimpia pakkasvaurioille. Erityisen haitallista on ankara pakkanen ilman suojaavaa lumikerrosta. Tällaisilla paikoilla voidaan harkita kevyttä talvisuojausta. Havunoksat ovat tähän tarkoitukseen erinomaisia. Ne keräävät tehokkaasti lunta ja varjostavat kasvia kevätauringolta, mutta eivät tiivisty märäksi, painavaksi kerrokseksi kasvin päälle, toisin kuin esimerkiksi paksut lehtikerrokset.

Myös pakkaspeitettä tai talvisuojaturvetta voidaan käyttää, mutta niiden kanssa on oltava varovainen. Liian tiivis peite voi hautua ja aiheuttaa kosteusvaurioita ja homekasvustoa, erityisesti leutoina jaksoina. Havut ovat ilmavampia ja siten turvallisempi vaihtoehto. Suojaus tulee asentaa vasta maan pinnan jäädyttyä, jotta se ei houkuttele jyrsijöitä pesimään alleen.

Keväällä, kun aurinko alkaa lämmittää voimakkaasti mutta maa on vielä jäässä, suojaava lumipeite tai talvisuojaus on erityisen tärkeä. Se estää kasvia kuivumasta, sillä lämmin aurinko ja tuuli lisäävät haihtumista, mutta jäätynyt maa estää juuria saamasta uutta vettä. Tätä ilmiötä kutsutaan kevätahavaksi, ja se voi olla monille ikivihreille ja osittain ikivihreille kasveille kohtalokas.

Keväinen herääminen ja hoito

Keväällä cambridgekurjenpolvi herää eloon yleensä varhain. Kun lumet sulavat, paljastuu usein osittain vihreänä säilynyt lehdistö. Tämä antaa sille nopean alun uuteen kasvukauteen. Ensimmäinen hoitotoimenpide keväällä on mahdollisten talvisuojien poistaminen. Tämä kannattaa tehdä asteittain pilvisenä päivänä, jotta kasvi tottuu auringonvaloon eikä saa shokkia.

Kun maa on sulanut ja kuivahtanut hieman, on aika siistiä kasvusto. Talven aikana ruskettuneet ja kuolleet lehdet voidaan leikata pois tai haravoida varovasti. Tämä parantaa kasvuston ulkonäköä ja antaa tilaa uusille, raikkaille lehdille, jotka alkavat pian nousta maasta. Siistiminen myös parantaa ilmankiertoa kasvuston tyvellä, mikä auttaa ehkäisemään kasvitauteja.

Tämä on myös hyvä hetki tarkistaa kasvuston kunto. Jos talven aikana on syntynyt aukkoja tai jokin osa kasvustosta näyttää elottomalta, se voidaan poistaa. Samalla on hyvä hetki jakaa liian tiheiksi tai suuriksi kasvaneet mättäät. Kevät, juuri ennen voimakkaimman kasvun alkua, on ihanteellista aikaa jakamiselle, sillä jaetut taimet juurtuvat nopeasti viileässä ja kosteassa maassa.

Keväinen lannoitus tukee uutta kasvua. Ohut kerros kompostia tai vähätyppistä yleislannoitetta antaa kasville tarvittavat ravinteet tulevaa kesää ja runsasta kukintaa varten. Lannoitus kannattaa tehdä samalla kun siistit kasvustoa, jotta ravinteet pääsevät helposti kosketuksiin maanpinnan kanssa. Huolellinen kevätkunnostus varmistaa, että cambridgekurjenpolvesi on valmis uuteen, upeaan kasvukauteen.

Erityishuomioita ruukkukasvatuksessa

Ruukuissa ja muissa astioissa talvehtivien cambridgekurjenpolvien tilanne on haastavampi kuin avomaalla kasvavien. Ruukun multatila on pieni ja jäätyy läpikotaisin paljon nopeammin ja syvemmältä kuin maassa oleva juuristo. Juuristo on ruukussa alttiina suurille ja nopeille lämpötilanvaihteluille, mikä on sille stressaavaa. Ilman suojausta ruukussa talvehtiminen on epävarmaa, erityisesti maan eteläosia ankarammilla vyöhykkeillä.

Varmin tapa talvettaa ruukussa kasvatettu cambridgekurjenpolvi on upottaa ruukku maahan syksyllä. Ruukun voi kaivaa esimerkiksi kasvimaahan tai tyhjään kohtaan perennapenkissä. Maan eristävä vaikutus suojaa juuristoa pahimmilta pakkasilta ja lämpötilanvaihteluilta. Ruukku kaivetaan ylös taas keväällä maan sulamisen jälkeen. Tämä on tehokas, vaikkakin hieman työläs menetelmä.

Toinen vaihtoehto on suojata ruukut hyvin paikan päällä. Useita ruukkuja voidaan koota yhteen suojaisaan paikkaan, esimerkiksi rakennuksen seinustalle. Ruukkuryhmän ympärille voidaan kietoa pakkaspeitettä, juuttisäkkiä tai kuplamuovia. Tärkeää on eristää ruukut myös altapäin kylmästä maasta asettamalla ne esimerkiksi styroksilevyn päälle. Päälle voi vielä kasata lunta lisäeristeeksi.

Pieniä ruukkuja voi myös yrittää talvettaa viileässä, mutta pakkasettomassa tilassa, kuten kellarissa, autotallissa tai viileällä kuistilla. Tilan ei tarvitse olla valoisa, sillä kasvi on lepotilassa. Tärkeintä on, että multaa ei päästetä kuivumaan kokonaan talven aikana, vaan sitä kostutetaan kevyesti muutaman kerran. Liika kastelu on kuitenkin vältettävä, jotta juuristo ei mätäne.