Valo on yksi tärkeimmistä tekijöistä bouvardian menestyksekkäässä kasvatuksessa, sillä se on elintärkeää kasvin yhteyttämiselle, kasvulle ja ennen kaikkea runsaalle kukkimiselle. Oikean valaistuksen tarjoaminen on tasapainoilua riittävän kirkkauden ja polttavalta auringonpaahteelta suojaamisen välillä. Bouvardia on valoa rakastava kasvi, mutta sen herkät lehdet eivät kestä armotonta keskipäivän aurinkoa. Ymmärtämällä kasvin valontarpeen eri vuodenaikoina ja sen, miten valo vaikuttaa sen elintoimintoihin, voit luoda sille optimaaliset olosuhteet ja nauttia sen upeasta kukkaloistosta koko kasvukauden ajan.
Ihanteellinen valaistus bouvardialle on useita tunteja kirkasta, mutta epäsuoraa valoa päivässä. Tämä tarkoittaa paikkaa, jossa kasvi saa runsaasti auringonvaloa, mutta on suojassa sen kaikkein voimakkaimmilta säteiltä. Sisätiloissa tällainen paikka löytyy usein itään tai länteen suunnatulta ikkunalta. Itäikkunalla kasvi saa lempeää aamuaurinkoa, ja länsi-ikkunalla se nauttii iltapäivän valosta. Eteläikkuna voi myös sopia, erityisesti talvella, mutta kesällä sen eteen on hyvä laittaa ohut verho siivilöimään keskipäivän kuuminta paahdetta.
Kasvin tarkkailu on paras tapa arvioida, saako se sopivan määrän valoa. Jos valoa on liian vähän, bouvardia alkaa etsiä sitä. Sen varret venyvät pitkiksi ja honteloiksi, lehtien väli kasvaa ja kasvi näyttää harvalta. Lehtien väri voi muuttua tummanvihreäksi, kun kasvi yrittää maksimoida klorofyllin tuotantoa. Tärkein merkki valon puutteesta on kuitenkin heikko tai kokonaan puuttuva kukinta. Vaikka kasvi selviäisi hengissä vähässä valossa, se ei tuota kukkia ilman riittävää energiaa.
Toisaalta liika suora auringonvalo on myös haitallista. Se voi polttaa lehdet, mikä näkyy ruskeina tai vaaleina, paperimaisina laikkuina. Lehdet voivat myös käpristyä tai kellastua ja kasvi saattaa näyttää nuutuneelta, vaikka multa olisi kosteaa. Voimakas aurinko haihduttaa vettä nopeasti, mikä lisää kastelun tarvetta ja voi stressata kasvia. Oikean paikan löytäminen voi vaatia hieman kokeilua, mutta kun se löytyy, kasvi palkitsee sinut terveellä kasvulla ja runsaalla kukinnalla.
Valon merkitys fotosynteesille ja kukkinnalle
Valo on kasvin elämän perusta. Fotosynteesiksi kutsutussa prosessissa kasvi käyttää auringonvalon energiaa muuttaakseen hiilidioksidia ja vettä sokeriksi, joka on sen ravintoa ja energianlähde. Ilman riittävää valoa fotosynteesi hidastuu, jolloin kasvi ei pysty tuottamaan tarpeeksi energiaa kasvuun, elintoimintojen ylläpitoon ja lisääntymiseen eli kukkimiseen. Bouvardian kohdalla tämä näkyy erityisen selvästi, sillä sen näyttävä kukinta on erittäin energiaintensiivinen prosessi.
Kukinnan käynnistyminen ja ylläpito vaativat runsaasti energiaa. Jos kasvi joutuu käyttämään kaiken tuottamansa energian vain lehtien ja varsien ylläpitoon, kukintaan ei riitä voimavaroja. Riittävä valo varmistaa, että kasville kertyy energiaylijäämää, jonka se voi investoida nuppujen muodostamiseen ja kukkien aukeamiseen. Valon määrä vaikuttaa paitsi kukkien määrään, myös niiden laatuun. Hyvin valaistussa paikassa kukkien värit ovat kirkkaammat ja kukinta kestää pidempään.
Valon laadulla, eli sen aallonpituudella, on myös merkitystä. Kasvit hyödyntävät fotosynteesissä pääasiassa sinistä ja punaista valoa. Sininen valo on tärkeää erityisesti lehtien ja versojen kasvulle, kun taas punainen valo säätelee muun muassa kukintaa ja siementen itämistä. Luonnonvalo sisältää koko spektrin, mutta jos käytät keinovaloa, on tärkeää valita kasvivalaisin, joka tuottaa sekä sinisen että punaisen aallonpituuden valoa. Nykyaikaiset täyden spektrin LED-kasvivalot ovat tähän erinomainen vaihtoehto.
Päivän pituus, eli valoisan ajan kesto, vaikuttaa myös monien kasvien kukintaan. Bouvardia ei ole erityisen herkkä päivän pituudelle, mutta se hyötyy pitkistä, valoisista päivistä kasvukaudella. Talvella päivän lyheneminen on yksi tekijä, joka laukaisee kasvin siirtymisen lepotilaan. Tarjoamalla sille riittävän pitkän valoisan jakson (12–16 tuntia) kasvukaudella, autat sitä maksimoimaan energiantuotantonsa ja kukkimaan runsaasti.
Valontarve eri vuodenajoissa
Keväällä, kun luonnonvalo lisääntyy ja päivät pitenevät, bouvardia herää talvilevolta ja aloittaa uuden kasvukautensa. Tämä on aikaa, jolloin riittävä valonsaanti on erityisen tärkeää, jotta uusi kasvu olisi vahvaa ja tervettä. Siirrä talvehtinut kasvi vähitellen yhä valoisampaan paikkaan. Älä kuitenkaan siirrä sitä suoraan pimeästä viileästä tilasta eteläikkunan paahteeseen, vaan totuta se kirkkaampaan valoon asteittain muutaman viikon aikana. Tämä estää lehtien palamisen ja antaa kasville aikaa sopeutua muuttuneisiin olosuhteisiin.
Kesällä valoa on runsaasti tarjolla, mutta samalla on varottava liian voimakasta aurinkoa. Kuten aiemmin mainittiin, itä- tai länsi-ikkuna on usein paras paikka. Jos kasvatat bouvardiaa ulkona kesällä, valitse sille paikka, joka saa aamuaurinkoa, mutta on suojassa keskipäivän kuumimmilta tunneilta. Esimerkiksi suuren puun tai pensaan alla, jossa valo siivilöityy lehtien läpi, on usein ihanteellinen. Jatkuva, polttava aurinko voi nopeasti kuivattaa ja vahingoittaa kasvia.
Syksyllä päivän pituus lyhenee ja valon voimakkuus heikkenee, mikä luonnollisesti hidastaa kasvin kasvua. Tänä aikana voit siirtää kasvin valoisampaan paikkaan, esimerkiksi eteläikkunalle, jossa se saa kaiken mahdollisen saatavilla olevan valon. Lannoituksen ja kastelun vähentäminen yhdessä vähenevän valon kanssa viestittää kasville, että on aika valmistautua talvilepoon. Jos siirrät kasvin ulkoa sisälle, tee se ennen ensimmäisiä yöpakkasia.
Talvella valon puute on suurin haaste. Suomen pimeinä talvikuukausina luonnonvaloa on tarjolla vain muutaman tunnin päivässä, ja sekin on usein himmeää. Sijoita bouvardia kotisi valoisimpaan paikkaan, yleensä eteläikkunalle. Pidä ikkunat puhtaina, jotta valo pääsee mahdollisimman esteettä sisään. Vaikka kasvi on lepotilassa, se tarvitsee valoa selviytyäkseen. Jos valoa on erittäin vähän, kasvi voi pudottaa lehtensä, mutta se voi selvitä, jos varret pysyvät elossa.
Keinovalon käyttö
Keinovalaistus on erinomainen apuväline bouvardian kasvattamisessa, erityisesti pimeinä talvikuukausina. Kasvivalaisimien avulla voit tarjota kasville sen tarvitseman valon määrän ja laadun silloinkin, kun luonnonvaloa ei ole riittävästi. Tämä voi auttaa kasvia talvehtimaan paremmin, ehkäistä sen versojen venymistä ja jopa pidentää kukintakautta. Nykyään markkinoilla on monenlaisia kasvivaloja, joista LED-valaisimet ovat suosituimpia niiden energiatehokkuuden, pitkän käyttöiän ja vähäisen lämmöntuoton vuoksi.
Kun valitset kasvivalaisinta, kiinnitä huomiota sen tuottaman valon spektriin. Kuten aiemmin todettiin, kasvit tarvitsevat sekä sinistä että punaista valoa. Täyden spektrin (”full spectrum”) valaisimet on suunniteltu jäljittelemään luonnonvaloa ja ne sisältävät kaikki kasvin tarvitsemat aallonpituudet. Ne tuottavat yleensä valkoista tai hieman punertavaa valoa, joka on myös ihmisen silmälle miellyttävämpää kuin pelkästään sinistä ja punaista valoa tuottavat valaisimet.
Valaisimen sijoittelu ja etäisyys kasvista ovat tärkeitä. Valon voimakkuus heikkenee nopeasti etäisyyden kasvaessa. Sijoita valaisin riittävän lähelle kasvia, mutta ei niin lähelle, että se polttaa lehdet. LED-valot tuottavat vähän lämpöä, joten ne voi yleensä sijoittaa lähemmäs kuin esimerkiksi vanhanaikaiset hehkulamput. Sopiva etäisyys on usein 20–40 senttimetriä kasvin yläpuolelta. Tarkkaile kasvin reaktioita ja säädä etäisyyttä tarvittaessa.
Valaistuksen kesto on myös säädettävissä. Talvella voit täydentää luonnonvaloa muutamalla tunnilla aamuin ja illoin, tai voit tarjota kasville valoa 10–14 tuntia vuorokaudessa, jos luonnonvaloa ei ole juuri lainkaan. Ajastimen käyttö on erittäin kätevää, sillä se varmistaa tasaisen ja säännöllisen valaistusrytmin. Muista kuitenkin, että kasvit tarvitsevat myös pimeän jakson levätäkseen ja suorittaakseen tiettyjä aineenvaihdunnan prosesseja, joten älä pidä valoja päällä ympäri vuorokauden.
Ongelmat ja niiden ratkaisut
Yleisin valoon liittyvä ongelma on valon puute. Jos huomaat bouvardiasi venyvän kohti ikkunaa, sen lehtivälien pidentyvän ja kukinnan tyrehtyvän, se kärsii todennäköisesti valon puutteesta. Ratkaisu on yksinkertainen: siirrä kasvi valoisampaan paikkaan. Tee siirto asteittain, jotta kasvi ehtii sopeutua. Jos valoisampaa paikkaa ei ole saatavilla, harkitse kasvivalaisimen hankkimista. Pieni leikkaus voi myös auttaa tuuheuttamaan venynyttä kasvustoa, kunhan valaistusolosuhteet on ensin korjattu.
Toinen ongelma on liian voimakas, suora auringonvalo. Tämän tunnistat lehtiin ilmestyvistä palovammoista, jotka ovat vaaleita, ruskeita tai läpikuultavia laikkuja. Lehdet voivat myös kellastua ja käpristyä. Jos näet näitä oireita, siirrä kasvi kauemmas ikkunasta tai suojaa se keskipäivän auringolta esimerkiksi sälekaihtimilla tai ohuella verholla. Palaneet lehden osat eivät parane, mutta kasvi tuottaa uusia, terveitä lehtiä, kun olosuhteet ovat jälleen sopivat.
Äkilliset muutokset valaistuksessa voivat stressata kasvia ja aiheuttaa lehtien putoamista. Tämä on yleistä, kun kasvi siirretään kesäksi ulos tai syksyllä takaisin sisälle. Yritä tehdä siirtymistä mahdollisimman pehmeitä. Kun viet kasvin ulos keväällä, aloita viemällä se ulos vain muutamaksi tunniksi varjoisaan paikkaan ja pidennä ulkoiluaikaa ja valon määrää vähitellen usean päivän tai viikon aikana. Sama pätee, kun tuot kasvin sisälle syksyllä.
Pöly ja lika ikkunoissa sekä kasvin lehdillä voivat merkittävästi vähentää kasvin saaman valon määrää. Puhdista siis ikkunat säännöllisesti, erityisesti syksyllä ja talvella. Pyyhi myös bouvardian lehdet puhtaaksi pölystä pehmeällä, kostealla liinalla tai käytä kasvi suihkussa. Puhtaat lehdet pystyvät yhteyttämään tehokkaammin ja hyödyntämään kaiken saatavilla olevan valon. Tämä pieni hoitotoimenpide voi parantaa kasvin hyvinvointia huomattavasti.
