Balkanin kellokukan istutus ja lisääminen

Balkanin kellokukan istuttaminen ja lisääminen ovat palkitsevia puutarhatöitä, jotka mahdollistavat tämän viehättävän maanpeitekasvin levittämisen puutarhan eri osiin. Oikein ajoitettu ja huolellisesti tehty istutus takaa kasville parhaan mahdollisen alun uudessa kodissaan. Lisääminen puolestaan on helppo tapa saada lisää taimia joko omaan käyttöön tai jaettavaksi ystäville. Balkanin kellokukka on kiitollinen kasvi, joka juurtuu ja leviää suotuisissa olosuhteissa nopeasti, muodostaen laajoja, kukkivia mattoja. Sekä siemenistä lisääminen että kasvullinen lisääminen jakamalla tai pistokkaista onnistuvat yleensä hyvin, kunhan perusasiat ovat kunnossa.

Onnistuneen istutuksen perusta luodaan jo ennen kuin taimi laitetaan maahan. Kasvupaikan huolellinen valinta ja valmistelu ovat ensiarvoisen tärkeitä. Kuten hoidon yhteydessä todettiin, balkanin kellokukka vaatii aurinkoisen tai puolivarjoisen paikan sekä erittäin hyvin vettä läpäisevän maaperän. Ennen istutusta kannattaa alue puhdistaa huolellisesti rikkakasveista, erityisesti monivuotisista juuririkkakasveista, jotka kilpailevat tehokkaasti veden ja ravinteiden saannista. Maaperää on hyvä parantaa sekoittamalla siihen hiekkaa, soraa ja kompostia, jotta siitä tulee ilmava ja ravinteikas.

Istutussyvyys on tärkeä seikka, johon tulee kiinnittää huomiota. Taimi tulee istuttaa samaan syvyyteen, jossa se on kasvanut taimiruukussa. Liian syvälle istuttaminen voi johtaa kasvin tyven mätänemiseen, kun taas liian pintaan jättäminen altistaa juuripaakun kuivumiselle. Istutuskuopan tulisi olla hieman juuripaakkua suurempi, jotta juuret mahtuvat levittäytymään vapaasti uuteen multaan. Aseta taimi kuoppaan, täytä kuoppa mullalla ja tiivistä maa kevyesti käsillä painellen, jotta juuripaakun ja mullan väliin ei jää ilmataskuja.

Istutuksen jälkeinen hoito on ratkaisevaa kasvin juurtumiselle. Heti istutuksen jälkeen taimi on kasteltava perusteellisesti, jotta multa asettuu tiiviisti juurien ympärille. Ensimmäisten viikkojen aikana on tärkeää huolehtia säännöllisestä kastelusta, jotta juuristo ei pääse kuivumaan. Maanpinnan kattaminen ohuella kerroksella kompostia tai ruohosilppua auttaa säilyttämään kosteutta ja ehkäisemään rikkakasvien kasvua. Kun kasvi on juurtunut ja alkanut tuottaa uutta kasvua, se on merkki onnistuneesta istutuksesta, ja hoitotoimenpiteitä voidaan keventää.

Istutuksen ajoitus

Paras aika istuttaa balkanin kellokukan taimia on joko keväällä tai syksyllä. Kevätistutus, touko-kesäkuussa maan lämmettyä, on usein suositeltavin vaihtoehto. Tällöin kasvilla on koko kasvukausi aikaa juurtua ja vakiinnuttaa asemansa ennen talven tuloa. Keväällä istutetut taimet ehtivät yleensä kukkia jo samana kesänä, mikä tuo välitöntä iloa puutarhurille. On kuitenkin tärkeää muistaa kastella kevätistutuksia säännöllisesti, erityisesti jos kesä alkaa kuivana ja lämpimänä.

Syysistutus on myös erinomainen vaihtoehto, ja se ajoitetaan yleensä elo-syyskuulle. Syksyn kosteammat ja viileämmät säät helpottavat kasvin juurtumista, sillä haihtuminen on vähäisempää kuin kesällä. Maassa on vielä riittävästi lämpöä, jotta juuristo ehtii kasvaa ja ankkuroitua maahan ennen talven tuloa. Syksyllä istutettu kasvi lähtee seuraavana keväänä voimakkaaseen kasvuun heti olosuhteiden salliessa. Varmista, että istutus tehdään riittävän ajoissa, jotta kasvi ehtii juurtua kunnolla ennen maan jäätymistä.

Kesälläkin voi istuttaa, mutta se vaatii enemmän huolellisuutta. Astiataimia voi periaatteessa istuttaa koko kasvukauden ajan, mutta kuumimpaan ja kuivimpaan aikaan heinäkuussa istuttamista kannattaa välttää. Jos istuttaminen on välttämätöntä kesällä, valitse pilvinen tai sateinen päivä. Istutuksen jälkeen on oltava erityisen tarkka kastelun kanssa ja kasvia voi olla tarpeen varjostaa paahteisimmalta auringolta muutaman päivän ajan juurtumisstressin vähentämiseksi.

Olipa istutusaika mikä tahansa, on tärkeää käsitellä tainta varovasti, jotta juuristo ei vaurioidu. Ennen istutusta on hyvä kastella taimipaakku läpikotaisin. Jos juuret ovat kiertyneet tiukasti ruukun reunoille, niitä voi varovasti avata sormin. Tämä auttaa juuria hakeutumaan uuteen kasvualustaan nopeammin. Huolellinen valmistautuminen ja oikea ajoitus palkitaan elinvoimaisella ja runsaasti kukkivalla kasvustolla.

Lisääminen jakamalla

Balkanin kellokukan lisääminen jakamalla on helpoin, nopein ja varmin tapa saada uusia, emokasvin kaltaisia taimia. Jakaminen on myös hyväksi vanhemmille, laajoiksi kasvaneille kasvustoille, sillä se nuorentaa kasvia ja pitää sen elinvoimaisena. Paras aika jakamiselle on joko aikaisin keväällä, kun uusi kasvu vasta alkaa, tai syksyllä kukinnan jälkeen. Näin kasvilla on parhaat mahdollisuudet toipua ja juurtua ennen seuraavaa stressaavaa kautta, eli kesän helteitä tai talven pakkasia.

Itse jakaminen on yksinkertainen toimenpide. Kaiva koko kasvi tai osa siitä ylös lapiolla tai talikolla, yrittäen saada mukaan mahdollisimman suuri ja ehjä juuripaakku. Aseta paakku maahan ja jaa se terävällä lapiolla, istutuskuokalla tai isolla veitsellä pienempiin osiin. Jokaisessa jaetussa palassa tulee olla sekä terveitä juuria että muutamia versoja tai kasvupisteitä. Poista samalla kuolleet tai vioittuneet osat kasvista.

Jaetut palat istutetaan välittömästi uusiin, valmisteltuihin kasvupaikkoihin. Istuta ne samaan syvyyteen kuin aiemmin ja kastele perusteellisesti. Jakamisen jälkeen kasvit saattavat näyttää hetken nuutuneilta, mutta ne virkoavat yleensä nopeasti, kun juurtuminen pääsee vauhtiin. Leikkaamalla versoja hieman takaisin istutuksen yhteydessä voit vähentää haihtumista ja auttaa kasvia keskittämään voimansa juurtumiseen.

Jakaminen kannattaa tehdä noin 3–5 vuoden välein. Tämä pitää kasvuston kurissa, estää sen keskiosan muuttumista paljaaksi ja varmistaa jatkuvan runsaan kukinnan. Säännöllinen jakaminen on tehokas tapa hallita balkanin kellokukan voimakasta leviämistä ja samalla tuottaa helposti uutta istutusmateriaalia puutarhan muihin osiin tai lahjaksi puutarhaystäville.

Lisääminen pistokkaista

Pistokaslisäys on toinen tehokas tapa monistaa balkanin kellokukkaa, ja se on erityisen hyödyllinen, jos halutaan useita taimia yhdestä emokasvista ilman sen ylöskaivamista. Pistokkaita voidaan ottaa koko kasvukauden ajan, mutta parhaiten ne juurtuvat alkukesästä otetuista, puolikypsistä versoista. Valitse emokasvista terveitä, ei-kukkivia versoja. Kukkivat versot käyttävät energiansa kukan ylläpitoon juurtumisen sijaan, joten ne eivät ole parhaita pistokasmateriaaleja.

Leikkaa noin 5–10 senttimetrin mittaisia latva- tai varsipistokkaita terävällä veitsellä tai saksilla. Leikkauskohta kannattaa tehdä aivan lehtihangan alapuolelta. Poista alimmat lehdet pistokkaan varresta, jotta ne eivät mätäne mullassa. Voit halutessasi kastaa pistokkaan tyven juurrutushormoniin, mutta balkanin kellokukka juurtuu yleensä hyvin ilmankin. Pistokkaat ovat nyt valmiita istutettaviksi.

Pistokkaiden juurruttamiseen sopii parhaiten ilmava ja kostea kasvualusta. Hyvä seos on esimerkiksi hiekan ja turpeen sekoitus. Täytä pienet ruukut tai laatikko tällä seoksella ja kastele se hyvin. Tee multaan pieni reikä esimerkiksi kynällä ja aseta pistokas siihen niin, että lehdet jäävät mullan pinnan yläpuolelle. Tiivistä multa kevyesti pistokkaan ympäriltä. Peitä ruukut kirkkaalla muovipussilla tai muovikannella ilmankosteuden säilyttämiseksi, mutta muista tuulettaa säännöllisesti homeen estämiseksi.

Sijoita pistokasastiat valoisaan, mutta ei suoraan paahteiseen paikkaan. Pidä multa tasaisen kosteana, mutta älä liian märkänä. Juurtuminen kestää yleensä muutamasta viikosta kuukauteen. Uusien lehtien ja kasvun ilmestyminen on merkki onnistuneesta juurtumisesta. Kun pistokkaat ovat juurtuneet kunnolla ja kasvattaneet hieman kokoa, ne voidaan istuttaa omiin ruukkuihinsa ja lopulta avomaalle, kun ne ovat tarpeeksi vahvoja.

Lisääminen siemenistä

Balkanin kellokukan lisääminen siemenistä on mahdollista, mutta se on hitaampi ja työläämpi tapa kuin kasvullinen lisääminen. Siemenlisäyksessä on myös se piirre, että jälkeläiset eivät välttämättä ole täysin emokasvin kaltaisia, mikä voi toisaalta tuoda mielenkiintoista vaihtelua puutarhaan. Siemenet voi kerätä omasta puutarhasta kypsistä siemenkodista syksyllä tai ostaa valmiina siemenliikkeestä. Kerätyt siemenet tulee kuivata ja säilyttää viileässä ja kuivassa paikassa talven yli.

Siemenet vaativat usein kylmäkäsittelyn itääkseen. Tämä jäljittelee luonnon talvea ja murtaa siemenen lepotilan. Kylmäkäsittelyn voi tehdä kylvämällä siemenet syksyllä ulos ruukkuihin tai avomaalle, jolloin talvi hoitaa käsittelyn luonnollisesti. Vaihtoehtoisesti siemenet voi kylvää kosteaan hiekkaan tai vermikuliittiin ja pitää niitä jääkaapissa 4–6 viikkoa ennen kevätkylvöä sisätiloissa. Tämä menetelmä antaa paremman kontrollin itämisprosessiin.

Kylvä siemenet aikaisin keväällä sisälle hajakylvönä laakeaan astiaan tai kylvömultaan. Balkanin kellokukan siemenet ovat hyvin pieniä ja tarvitsevat valoa itääkseen, joten niitä ei peitetä mullalla lainkaan tai vain hyvin ohuella hiekka- tai vermikuliittikerroksella. Sumuta kylvöksen pinta varovasti vedellä ja peitä astia rei’itetyllä muovilla tai lasilla kosteuden ylläpitämiseksi. Sijoita kylvös valoisaan ja lämpimään paikkaan, noin 18–22 asteen lämpötilaan.

Itäminen tapahtuu yleensä 2–4 viikossa. Kun taimet ovat tarpeeksi suuria käsiteltäviksi, ne koulitaan eli siirretään omiin pieniin ruukkuihinsa kasvamaan. Koulinnassa on oltava varovainen, jotta pieniä juuria ei vahingoiteta. Taimia kasvatetaan sisällä tai kasvihuoneessa, kunnes ne ovat vahvistuneet riittävästi, ja ne karaistaan eli totutetaan vähitellen ulkoilmaan ennen lopullista istutusta avomaalle yöhallojen mentyä ohi. Siemenestä kasvatetut kasvit kukkivat yleensä vasta toisena kasvukautenaan.