Valo on yksi tärkeimmistä tekijöistä, jotka säätelevät kasvien kasvua, kehitystä ja kukintaa, eikä bakopa ole poikkeus. Riittävä ja oikeanlainen valon saanti on elintärkeää, jotta tämä suosittu kesäkukka pystyy tuottamaan sille ominaisen runsaan ja pitkäkestoisen kukkaloiston. Bakopa on lähtökohtaisesti auringonpalvoja, joka nauttii kirkkaasta valosta. Valon määrä vaikuttaa suoraan yhteyttämisen tehokkuuteen, mikä puolestaan määrittää, kuinka paljon energiaa kasvilla on käytössään kukkien ja uusien versojen tuottamiseen. Oikean kasvupaikan valinta onkin ensimmäinen ja tärkein askel kohti menestyksekästä bakopan kasvatusta.
Vaikka bakopa rakastaa aurinkoa, sen suhde valoon on hieman kaksijakoinen. Se kukoistaa ja kukkii runsaimmin, kun se saa vähintään kuusi tuntia suoraa auringonvaloa päivässä. Aamupäivän aurinko on erityisen suotuisaa. Kuitenkin kaikkein kuumimmassa ja paahteisimmassa keskipäivän auringossa, erityisesti Etelä-Suomen hellekesinä etelänpuoleisella parvekkeella, kasvi voi kärsiä stressistä. Liian voimakas paahde voi polttaa herkkiä lehtiä ja kuivattaa kasvualustan erittäin nopeasti, mikä vaatii jatkuvaa kastelua. Siksi ihanteellinen paikka on usein sellainen, joka tarjoaa runsaasti valoa, mutta antaa kasville kevyen suojan tai siivilöityä varjoa päivän kuumimpien tuntien ajaksi.
Valon puute on yksi yleisimmistä syistä bakopan heikkoon kukintaan. Jos kasvi sijoitetaan liian varjoisaan paikkaan, se kyllä kasvattaa versoja, mutta ne ovat usein honteloita ja pitkävälisiä, ja lehdet voivat jäädä pieniksi. Kukinta jää tällöin hyvin niukaksi tai saattaa loppua kokonaan. Kasvi yrittää venyttää versojaan kohti valoa, mikä johtaa harvaan ja epäsiistiin ulkonäköön. Jos huomaat bakopasi kasvavan tällä tavoin, on se selvä merkki siitä, että kasvi tarvitsee enemmän valoa. Paikan vaihto aurinkoisempaan on tällöin paras ratkaisu.
Kasvin sijoittelussa on hyvä ottaa huomioon myös sen elinkaari. Keväällä, kun aurinko ei ole vielä niin voimakas, bakopa voi hyötyä mahdollisimman aurinkoisesta paikasta. Keskikesän lähestyessä ja auringon porotuksen voimistuessa voi olla tarpeen siirtää kasvia hieman suojaisampaan tai tarjota sille jonkinlaista varjostusta. Kasvukauden edetessä ja auringon kulman muuttuessa on hyvä tarkkailla, miten valo osuu kasviin eri vuorokaudenaikoina, ja tehdä tarvittavia säätöjä sijoitteluun.
Auringonvalo vs. puolivarjo
Termit ”aurinkoinen” ja ”puolivarjoinen” voivat olla joskus tulkinnanvaraisia. Bakopalle aurinkoinen paikka tarkoittaa aluetta, joka saa suoraa auringonvaloa vähintään 6-8 tuntia päivässä. Tämä on optimaalinen määrä kukinnan maksimoimiseksi. Puolivarjoinen paikka puolestaan saa tyypillisesti 4-6 tuntia suoraa aurinkoa, usein aamulla tai myöhään iltapäivällä, ja on varjossa keskipäivän kuumimman ajan. Myös puolivarjo on bakopalle erinomainen vaihtoehto, ja monesti jopa suositeltavampi kuin jatkuva, armoton paahde.
Aamuaurinko on kasveille yleensä lempeämpää ja hyödyllisempää kuin kuuma iltapäivän aurinko. Itään tai länteen suuntautuva parveke tai puutarhan osa on usein ihanteellinen paikka bakopalle. Itään suuntautuvalla paikalla kasvi saa virkistävän aamuauringon ja on suojassa iltapäivän kuumuudelta. Länteen suuntautuvalla paikalla se taas saa runsaasti valoa iltapäivällä, mutta aurinko ei ole enää aivan niin polttava kuin keskipäivällä. Etelään suuntautuva paikka on aurinkoisin, mutta vaatii eniten tarkkailua kastelun ja mahdollisen varjostuksen suhteen.
Puolivarjossa bakopa ei ehkä kuki aivan yhtä ylitsevuotavan runsaasti kuin täydessä auringossa, mutta sen lehdistö pysyy usein syvemmän vihreänä ja raikkaampana. Kukinta on kuitenkin edelleen runsasta ja näyttävää. Lisäksi puolivarjossa kasvin vedentarve on hieman pienempi, mikä helpottaa kastelua. Puolivarjoinen paikka on erinomainen kompromissi, joka takaa sekä kauniin kukinnan että terveen ja hyvinvoivan kasvuston ilman jatkuvaa stressiä kuivuudesta. Kevyt vaeltava varjo, esimerkiksi korkeiden puiden siivilöimä valo, on myös erinomainen kasvuympäristö.
Täysin varjoisaan paikkaan bakopaa ei kannata sijoittaa. Varjossa, jossa kasvi saa alle kolme tuntia suoraa aurinkoa päivässä, se ei tule kukkimaan kunnolla. Vaikka se saattaa selvitä hengissä, sen pääasiallinen koristearvo – kukat – jää saavuttamatta. Se keskittyy ainoastaan kasvattamaan lehtiä ja pitkiä versoja yrittäessään kurkottaa kohti valonlähdettä. Tällainen kasvi on myös alttiimpi erilaisille taudeille ja tuholaisille, koska se on heikompi ja sen lehdistö kuivuu hitaammin.
Valon vaikutus kasvuun ja kukintaan
Valo on yhteyttämisen, eli fotosynteesin, moottori. Yhteyttämisessä kasvi käyttää auringonvalon energiaa muuttaakseen hiilidioksidia ja vettä sokereiksi, jotka toimivat sen energianlähteenä. Mitä enemmän valoa kasvi saa (tiettyyn pisteeseen asti), sitä enemmän se voi tuottaa energiaa. Tämä energia käytetään kaikkiin kasvin elintoimintoihin: juurien, versojen ja lehtien kasvuun sekä kukkien ja siementen tuottamiseen. Runsas kukinta vaatii erityisen paljon energiaa, minkä vuoksi valon riittävyys on niin kriittistä.
Valon intensiteetin lisäksi myös valon laadulla eli aallonpituudella on merkitystä. Auringonvalossa on kaikkia kasvin tarvitsemia aallonpituuksia. Erityisesti sininen ja punainen valo ovat tärkeitä. Sininen valo säätelee lehtien kasvua ja tekee kasvista tanakan ja tuuhean. Punainen valo puolestaan on tärkeää kukinnan ja siementen muodostumisen kannalta. Riittävä määrä täyden spektrin auringonvaloa takaa, että kasvi saa kaikkia tarvitsemiaan aallonpituuksia oikeassa suhteessa.
Liian vähäisessä valossa tapahtuvaa kasvin venymistä kutsutaan etiolaatioksi. Kasvi yrittää epätoivoisesti päästä lähemmäs valoa, minkä seurauksena sen solut venyvät ja varsista tulee pitkiä, ohuita ja heikkoja. Lehtien väli varressa kasvaa, ja lehdet jäävät pieniksi ja vaaleanvihreiksi, koska niissä on vähemmän lehtivihreää eli klorofylliä. Tällainen kasvi on ruma ja altis katkeilemaan. Tämä ilmiö on helppo havaita esimerkiksi sisällä ikkunalaudalla esikasvatetuissa taimissa, jos ne eivät saa riittävästi valoa tai lisävaloa kasvilampusta.
Toisaalta myös liiallinen valo voi olla haitallista. Erittäin voimakas UV-säteily ja kuumuus voivat vaurioittaa kasvisolukkoa ja polttaa lehtiä. Tämä näkyy lehdissä vaaleina tai ruskeina, kuivina laikkuina. Lisäksi voimakas valo ja kuumuus kiihdyttävät veden haihtumista (transpiraatiota) lehdistä, mikä voi johtaa nopeaan nuutumiseen, jos juuristo ei ehdi imeä vettä riittävän nopeasti. Tämä stressitila heikentää kasvia ja voi hidastaa sen kasvua ja kukintaa.
Keinotekoinen valaistus
Vaikka bakopaa kasvatetaan pääasiassa ulkona kesäkukkana, keinotekoinen valaistus tulee ajankohtaiseksi, jos sitä esikasvatetaan siemenistä aikaisin keväällä tai talvetetaan pistokkaina sisätiloissa. Suomen talven ja kevään luonnonvalo ei riitä taimien terveeseen kasvuun, vaan ilman lisävaloa niistä tulee väistämättä honteloita ja heikkoja. Kasvivalaisimet ovatkin lähes välttämätön apuväline onnistuneeseen esikasvatukseen ja talvettamiseen.
Markkinoilla on monenlaisia kasvivalaisimia, kuten loisteputkia, energiansäästölamppuja ja LED-valoja. Nykyaikaiset LED-kasvivalaisimet ovat energiatehokkaita ja tuottavat kasveille optimaalista valon spektriä, joka sisältää runsaasti sinisiä ja punaisia aallonpituuksia. Taimikasvatukseen sopii hyvin valaisin, jossa on enemmän sinistä valoa, sillä se edistää tanakkaa ja tuuheaa kasvua. Kukinnan edistämiseen puolestaan punainen valo on tärkeämpää. Täyden spektrin valaisimet, jotka jäljittelevät auringonvaloa, ovat hyvä yleisvalinta kaikkiin kasvatuksen vaiheisiin.
Sijoita kasvivalo riittävän lähelle kasveja, yleensä noin 15–30 senttimetrin etäisyydelle latvuksesta. Jos valo on liian kaukana, sen teho heikkenee merkittävästi. Valon etäisyyttä tulee säätää kasvien kasvaessa. Pidä valot päällä noin 12–16 tuntia vuorokaudessa. On tärkeää, että kasvit saavat myös pimeän jakson, sillä monet niiden elintoiminnoista, kuten hengitys ja aineiden kuljetus, tapahtuvat pimeän aikana. Ajastin on kätevä apuväline valaistusjakson säännöllisyyden varmistamisessa.
Oikeanlaisen lisävalaistuksen avulla voit kasvattaa siemenistä tai pistokkaista vahvoja, terveitä ja tuuheita taimia, joilla on erinomaiset lähtökohdat kesän kasvuun. Hyvin esikasvatetut taimet kukkivat aikaisemmin ja runsaammin kuin heikossa valossa kasvaneet. Myös pistokkaina talvetetut kasvit hyötyvät lisävalosta, joka auttaa niitä pysymään elinvoimaisina ja tuuheina pimeimmän kauden yli, valmiina uuteen kasvuun kevään koittaessa.
📷: Deavmi, CC BY-SA 3.0, via Wikimedia Commons
