Angervon talvehtiminen

Angervot ovat pääsääntöisesti erittäin kestäviä ja hyvin Suomen talveen sopeutuneita pensaita, jotka eivät yleensä vaadi monimutkaisia talvisuojauksia. Niiden luontainen sitkeys on yksi syy niiden suureen suosioon puutarhoissamme. Oikeilla, syksyllä tehtävillä hoitotoimilla voimme kuitenkin auttaa kasveja valmistautumaan tulevaan kylmään kauteen ja varmistaa, että ne selviävät talvesta mahdollisimman vähin vaurioin. Erityisesti nuoret, vastikään istutetut taimet sekä arimpien lajikkeiden edustajat hyötyvät pienestä lisähuomiosta ennen pakkasten tuloa. Tässä artikkelissa käsittelemme parhaita käytäntöjä angervojen talveen valmistelussa ja talvehtimisessa, jotta voit nauttia niiden elinvoimaisesta kasvusta ja upeasta kukinnasta heti seuraavan kevään koittaessa.

Talveen valmistautuminen alkaa jo loppukesällä ja syksyllä tehdyillä hoitopäätöksillä. Yksi tärkeimmistä asioista on lannoituksen lopettaminen oikeaan aikaan. Typpipitoista lannoitusta ei tule antaa enää heinäkuun jälkeen, sillä se kiihdyttää uutta, heikkoa kasvua, joka ei ehdi puutua kunnolla ennen talven tuloa. Tällainen myöhäinen kasvu on erittäin herkkää pakkasvaurioille. Sen sijaan elo-syyskuussa annettava, vähätyppinen ja kaliumpitoinen syyslannoite auttaa kasvia vahvistamaan solukkoaan ja parantaa sen talvenkestävyyttä.

Myös leikkaamisen ajoituksella on merkitystä. Vältä voimakasta leikkaamista myöhään syksyllä, sillä se voi niin ikään virittää kasvin uuteen kasvuun. Ainoastaan kuolleiden tai sairaiden oksien poistaminen on suositeltavaa. Parempi aika useimpien angervojen leikkaamiselle on joko keväällä ennen kasvuunlähtöä (kesällä kukkivat lajikkeet) tai heti kukinnan jälkeen (keväällä kukkivat lajikkeet). Syksyn rauhoittuminen on kasville tärkeää, jotta se voi siirtää energiavarastonsa versoista juuristoon talven varalle.

Puutarhan yleinen syyssiivous on osa talveen valmistautumista. Kerää pudonneet lehdet pensaiden juurelta, erityisesti jos kasveissa on ollut kesän aikana sienitauteja. Tämä vähentää taudinaiheuttajien mahdollisuutta talvehtia maassa ja levitä uudelleen seuraavana keväänä. Terveet lehdet voi kompostoida, mutta sairaat on parempi hävittää polttamalla tai sekajätteen mukana. Puhdas ympäristö pensaan ympärillä parantaa myös ilman kiertoa ja vähentää talvisten kosteusvaurioiden riskiä.

Nuorten kasvien suojaaminen

Ensimmäisinä talvinaan vastikään istutetut angervot ovat arempia kuin vanhat, vakiintuneet pensaat. Niiden juuristo ei ole vielä ehtinyt kasvaa syvälle maahan, ja ne ovat alttiimpia sekä roudan nostavalle vaikutukselle että kuivattavalle kevätauringolle. Nuorten taimien juuristoalueen suojaaminen onkin tärkein yksittäinen toimenpide niiden onnistuneen talvehtimisen varmistamiseksi. Kun maa on hieman jäätynyt, levitä pensaan juurelle noin 10–15 senttimetrin kerros talvisuojaturvetta, kuivia lehtiä tai kuoriketta.

Tämä katekerros toimii eristeenä, joka suojaa juuristoa suurilta ja nopeilta lämpötilanvaihteluilta. Se hidastaa maan jäätymistä syvältä ja estää keväällä maan liian nopean sulamisen, mikä voisi herättää kasvin liian aikaisin. Kate auttaa myös pitämään maan kosteuden tasaisempana. Muista poistaa paksu katekerros keväällä roudan sulettua, jotta maa pääsee lämpenemään ja kasvu alkamaan. Ohuen kerroksen kuoriketta voi jättää paikalleen kesän ajaksi.

Jänikset ja myyrät voivat aiheuttaa tuhoja nuorille pensaille talven aikana, kun muu ravinto on vähissä. Erityisesti jänikset pitävät nuorista, mehevistä oksista. Tehokkain suoja on verkottaa pensas tai koko istutusalue metallisella jänisverkolla. Verkko tulee asentaa huolellisesti niin, että se ulottuu riittävän korkealle, myös mahdollisen lumipeitteen yläpuolelle, ja on tuettu tukevasti maahan, jotta eläimet eivät pääse sen ali. Myyräverkon asentaminen istutuskuoppaan jo istutusvaiheessa on tehokas keino suojata juuristoa.

Lumi on kasvien paras ja luonnollisin talvisuoja. Jos mahdollista, kasaa lunta nuorten angervojen päälle ja ympärille talven aikana. Paksu lumipeite eristää tehokkaasti pakkaselta ja suojaa versoja kuivattavalta tuulelta ja auringolta. Vältä kuitenkin kasaamasta lunta suoraan aurausvalleilta, sillä se voi sisältää tiesuolaa, joka on haitallista kasveille. Älä myöskään kasaa lunta niin tiiviiksi ja painavaksi, että se murtaa kasvin oksia.

Erityishuomioita eri lajikkeille ja olosuhteille

Vaikka suurin osa angervoista on erittäin kestäviä, lajikkeiden välillä on pieniä eroja talvenkestävyydessä. Yleisesti ottaen Suomessa myytävät angervot on valittu kestämään paikallisia olosuhteita, mutta aivan kasvuvyöhykkeiden rajoilla tai erityisen ankarilla paikoilla arimpien lajikkeiden kanssa kannattaa olla huolellisempi. Esimerkiksi jotkin uusimmista japaninangervolajikkeista saattavat palelluttaa versojen kärkiä ankarina talvina. Tämä ei kuitenkaan yleensä haittaa, sillä ne leikataan joka tapauksessa alas keväällä ja kukkivat saman vuoden versoilla.

Kevätaurinko voi olla talvehtiville kasveille jopa kovempi koettelemus kuin pakkanen. Kun aurinko alkaa maalis-huhtikuussa lämmittää voimakkaasti, se voi herättää kasvin versot ja silmut, vaikka maa olisi vielä syvältä jäässä. Tällöin juuristo ei pysty toimittamaan vettä haihduttaville versoille, ja kasvi kärsii kuivuudesta. Tätä ilmiötä kutsutaan kevätahavaksi. Angervot eivät ole kaikkein herkimpiä sille, mutta nuoret taimet ja tuulisella paikalla kasvavat yksilöt voivat hyötyä varjostamisesta.

Kevätahavalta suojaamiseen sopivat parhaiten erilaiset varjostusverkot tai säkkikankaat, jotka viritetään kasvin ympärille tai sen eteläpuolelle. Suoja asennetaan paikalleen helmikuun lopulla tai maaliskuun alussa, kun aurinko alkaa olla voimakas. On tärkeää, että suoja on ilmava eikä kosketa suoraan kasvia, jotta ilma pääsee kiertämään ja kosteus ei tiivisty sen alle. Suoja poistetaan, kun maa on varmasti sulanut syvemmältäkin.

Ruukuissa tai muissa astioissa kasvatetut angervot vaativat erityistä huomiota talvehtiessaan, sillä niiden juuristo on altis pakkaselle joka suunnasta. Pelkkä ruukun jättäminen ulos ei riitä. Helpoin tapa on upottaa ruukku maahan esimerkiksi kasvimaalle tai kompostiin, jolloin maa eristää sen tehokkaasti. Toinen vaihtoehto on siirtää ruukku viileään, mutta pakkasettomaan tilaan, kuten kellariin tai autotalliin. Muista kastella ruukkukasvia niukasti myös talven aikana, jotta juuripaakku ei kuivu täysin.

Talvivaurioiden korjaaminen keväällä

Keväällä, kun lumet ovat sulaneet ja silmut alkavat turvota, on aika tarkastaa angervojen kunto. On täysin normaalia, että joidenkin versojen kärjet ovat paleltuneet tai kuivuneet talven aikana. Nämä vauriot eivät yleensä ole vakavia ja ne on helppo korjata leikkaamalla. Odota, kunnes näet selvästi, mitkä osat ovat elossa ja mitkä kuolleita. Elävät silmut ovat turvonneita ja vihertäviä, kun taas kuolleet osat ovat kuivia, ruskeita ja hauraita.

Leikkaa kaikki kuolleet ja vaurioituneet oksat pois terävillä saksilla. Leikkaa aina hieman terveen osan yläpuolelta, noin puoli senttiä elävän silmun yläpuolelta. Tämä siistimisleikkaus paitsi parantaa pensaan ulkonäköä, myös kannustaa sitä haarautumaan ja kasvamaan tuuheammaksi. Kesällä kukkivat lajikkeet, kuten japaninangervot, voidaan leikata samalla voimakkaasti alas, mikä poistaa kaikki mahdolliset talvivauriot ja varmistaa runsaan kukinnan.

Jos lumi on painanut ja murtanut oksia, ne tulee leikata pois siististi. Suuremmat repeämät kannattaa tasoittaa terävällä veitsellä, jotta leikkauspinta on sileä ja paranee nopeammin. Jos routa on nostanut nuorta tainta ylöspäin, paina juuripaakku varovasti takaisin maahan, kun maa on sula, ja lisää tarvittaessa multaa sen ympärille. Varmista, että kasvi saa riittävästi vettä toipuakseen.

Yleisesti ottaen angervot toipuvat talvivaurioista erittäin hyvin. Ne ovat sitkeitä ja elinvoimaisia kasveja, jotka kasvattavat nopeasti uutta versostoa menetetyn tilalle. Älä siis hätäänny, vaikka pensas näyttäisi keväällä hieman kärsineeltä. Oikeilla hoitotoimilla se on pian taas täydessä loistossaan. Säännöllinen ja asianmukainen hoito läpi vuoden on paras tae onnistuneelle talvehtimiselle.