Valo on kasvien elämän perusedellytys, ja algerialainen muratti ei ole poikkeus. Vaikka se tunnetaan sopeutuvaisuutenaan erilaisiin kasvuolosuhteisiin, oikeanlainen valaistus on ratkaisevan tärkeää sen hyvinvoinnille, kasvunopeudelle ja erityisesti lehtien väritykselle. Oikean tasapainon löytäminen liian paahtavan auringon ja liian syvän varjon välillä on avain rehevän, terveen ja näyttävän kasvin kasvattamiseen. Liian vähäinen valo johtaa honteloon kasvuun, kun taas liian voimakas aurinko voi polttaa sen kauniit lehdet. Tässä artikkelissa syvennytään algerialaisen muratin valontarpeeseen ja annetaan vinkkejä parhaan mahdollisen kasvupaikan löytämiseksi.
Algerialainen muratti viihtyy parhaiten kirkkaassa, mutta epäsuorassa valossa. Sen luontaisilla kasvupaikoilla se kasvaa usein puiden alla tai rinteillä, missä se saa runsaasti hajavaloa, mutta on suojassa kuumalta keskipäivän auringolta. Tämä on tärkeä vihje myös kasvin sijoittelulle kotioloissa. Suora auringonpaahde, erityisesti eteläikkunalla kesäpäivinä, on sille liikaa. Liian voimakas valo voi aiheuttaa lehtien haalistumista, kellastumista ja jopa ruskeiden, palaneiden laikkujen ilmestymistä. Kasvi yrittää suojautua liialta valolta, ja sen lehdet voivat käpertyä tai nuokkua.
Ihanteellinen sijoituspaikka sisätiloissa on usein itään tai länteen suuntautuva ikkuna. Itäikkunalla kasvi saa nauttia lempeästä aamu-auringosta, joka ei ole liian polttava. Länsi-ikkunalla se puolestaan saa iltapäivän valoa, joka on voimakkaampaa, mutta yleensä siedettävää. Pohjoisikkunakin voi soveltua, erityisesti vihreälehtisille lajikkeille, mutta valon määrä voi olla talvikuukausina riittämätön. Jos ainoa vaihtoehto on eteläikkuna, kasvi kannattaa sijoittaa hieman kauemmas ikkunasta tai suojata sitä esimerkiksi ohuella verholla päivän kuumimpina tunteina.
Kasvin kiertäminen säännöllisesti on hyvä tapa varmistaa, että kaikki sen osat saavat tasaisesti valoa. Koska kasvit pyrkivät kasvamaan kohti valonlähdettä, kiertämättä jättäminen voi johtaa toispuoleiseen ja epätasapainoiseen kasvuun. Kääntämällä ruukkua esimerkiksi neljänneskierroksen joka viikko tai joka kastelun yhteydessä autat murattia kasvamaan tuuheaksi ja symmetriseksi. Tämä on erityisen tärkeää, jos kasvi on sijoitettu ikkunan lähelle, missä valo tulee pääasiassa yhdestä suunnasta.
Ulkona kasvatettaessa algerialainen muratti menestyy erinomaisesti puolivarjoisilla paikoilla. Se sopii mainiosti maanpeitekasviksi suurten puiden tai pensaiden alle, missä se saa siivilöityvää valoa. Se viihtyy myös rakennusten pohjois- tai itäseinustoilla, jotka ovat suojassa päivän kuumimmalta auringolta. Vaikka se sietää jonkin verran varjoa, se ei kukoista syvässä pimeydessä. Riittävä valon määrä on välttämätöntä tiheän ja peittävän kasvuston muodostumiselle.
Valon vaikutus kirjavalehtisiin lajikkeisiin
Kirjavalehtisillä lajikkeilla, kuten suositulla ’Gloire de Marengo’ -lajikkeella, jonka lehdissä on valkoisia tai kermanvärisiä reunoja, valon merkitys korostuu entisestään. Lehtien vaaleissa osissa ei ole lehtivihreää, pigmenttiä, joka vastaa yhteyttämisestä. Tämän vuoksi kasvin on tehtävä kaikki yhteyttämistyönsä vihreillä lehtialueilla. Jotta kasvi saa tarpeeksi energiaa kasvuunsa, se tarvitsee enemmän valoa kuin täysin vihreät lajikkeet. Riittävä valo on myös ehdoton edellytys sille, että lehtien kaunis kontrasti ja kirkkaat värit säilyvät.
Jos kirjavalehtinen muratti sijoitetaan liian vähäiseen valoon, se alkaa sopeutua tilanteeseen lisäämällä lehtivihreän tuotantoa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että lehtien vihreät osat alkavat laajentua ja vaaleat, koristeelliset osat pienenevät tai katoavat kokonaan. Kasvi ”viherrettyy” yrittäessään maksimoida yhteyttämispinta-alansa niukoissa valo-olosuhteissa. Vaikka tämä on kasvin kannalta selviytymisstrategia, se johtaa sen koristeellisen arvon menettämiseen. Jos huomaat kirjavalehtisen murattisi menettävän värejään, ensimmäinen toimenpide on siirtää se valoisampaan paikkaan.
Toisaalta myös kirjavalehtiset lajikkeet ovat herkkiä suoralle auringonpaahteelle. Lehtien valkoiset ja kermanväriset osat ovat erityisen alttiita palamiselle, koska niistä puuttuu suojaava lehtivihreä. Ne voivat muuttua nopeasti ruskeiksi ja paperimaisiksi kuumassa auringossa. Siksi myös niille pätee sääntö: runsaasti kirkasta, mutta epäsuoraa valoa. Paras tapa korostaa niiden kauneutta on tarjota niille juuri oikea määrä valoa, joka pitää värit kirkkaina polttamatta lehtiä.
Valon määrä vaikuttaa myös kirjavalehtisten kasvien kasvunopeuteen. Koska niiden yhteyttämiskyky on rajallisempi, ne kasvavat yleensä hieman hitaammin kuin täysin vihreät muodot. Riittävä valo on välttämätöntä, jotta ne voivat tuottaa tarpeeksi energiaa ylläpitääkseen kasvuaan ja elinvoimaansa. Oikea valaistus ei siis ole vain esteettinen kysymys, vaan se on suoraan yhteydessä kasvin terveyteen ja elinvoimaisuuteen.
Liian vähäisen valon merkit
Kasvi kertoo selvästi, jos se ei saa tarpeeksi valoa. Yksi ensimmäisistä ja ilmeisimmistä merkeistä on etiolaatio eli hontelo kasvu. Kasvi alkaa venyttää versojaan epätoivoisesti kohti lähintä valonlähdettä. Nivelvälit, eli varsien osat lehtien välillä, pitenevät, ja kasvi saa harvan ja riutuneen ulkonäön. Sen sijaan, että se kasvaisi tuuheana ja tiiviinä, se näyttää venyneeltä ja heikolta. Tämä on kasvin tapa yrittää löytää paremmat valo-olosuhteet.
Toinen yleinen oire on lehtien koon pieneneminen. Vähässä valossa kasvilla ei ole riittävästi energiaa kasvattaa suuria, reheviä lehtiä, joten uudet lehdet jäävät pienemmiksi kuin aiemmat, paremmissa olosuhteissa kasvaneet lehdet. Myös lehtien väri voi muuttua. Vihreät lajikkeet voivat muuttua tummemman vihreiksi, kun kasvi tuottaa enemmän klorofylliä yrittäessään siepata kaiken saatavilla olevan valon. Kuten aiemmin mainittiin, kirjavalehtiset lajikkeet puolestaan menettävät värinsä ja muuttuvat vihreämmiksi.
Kasvun hidastuminen tai pysähtyminen kokonaan on myös selvä merkki valon puutteesta. Ilman riittävää valoenergiaa yhteyttämiseen kasvi ei voi tuottaa uusia soluja ja kasvaa. Jos murattisi ei ole tuottanut uusia lehtiä tai versoja pitkään aikaan kasvukauden aikana, on syytä tarkastella sen valaistusolosuhteita. Lisäksi heikossa valossa kasvanut kasvi on yleisesti alttiimpi erilaisille taudeille ja tuholaisille, koska sen yleiskunto on heikentynyt.
Jos havaitset näitä oireita, on aika toimia. Siirrä kasvi asteittain valoisampaan paikkaan. Älä siirrä sitä suoraan pimeästä nurkasta paahteiselle eteläikkunalle, sillä äkillinen muutos voi olla shokki. Totuta se uuteen paikkaan vähitellen. Voit myös harkita kasvivalon käyttöä lisävalonlähteenä, erityisesti pimeinä talvikuukausina. Tämä voi merkittävästi parantaa kasvin hyvinvointia ja ulkonäköä.
Keinovalon käyttö lisävalona
Pimeinä talvikuukausina luonnonvalon määrä Suomessa on hyvin rajallinen, ja se voi olla riittämätön algerialaiselle muratille, erityisesti jos se talvehtii lämpimässä huoneilmassa. Tällöin kasvivalo voi olla erinomainen apu kasvin hyvinvoinnin ylläpitämisessä. Nykyaikaiset LED-kasvivalot ovat energiatehokkaita ja tuottavat kasveille optimaalista valon aallonpituutta. Ne eivät myöskään kuumene liikaa, joten ne voidaan sijoittaa turvallisesti lähelle kasvia.
Kasvivalo tulisi sijoittaa suoraan kasvin yläpuolelle, noin 30–60 senttimetrin etäisyydelle, jotta valo jakautuu tasaisesti koko kasville. Valon on hyvä olla päällä noin 12–14 tuntia vuorokaudessa, jäljitellen luonnollista päivän pituutta. On tärkeää muistaa, että kasvit tarvitsevat myös pimeän jakson levätäkseen, joten valoa ei tule pitää päällä ympäri vuorokauden. Ajastimen käyttö on kätevä tapa automatisoida valaistusjakso.
Keinovalon avulla voidaan paitsi auttaa kasvia selviämään talven yli, myös mahdollistaa sen kasvattaminen paikoissa, joissa luonnonvaloa on muutenkin vähän, kuten ikkunattomissa huoneissa tai hämärissä nurkkauksissa. Se antaa enemmän vapautta kasvien sijoittelussa ja voi auttaa pitämään muratin aktiivisessa kasvussa myös talvella. Kun käytät kasvivaloa, muista, että kasvin veden- ja ravinteidentarve voi myös kasvaa, koska se jatkaa yhteyttämistä ja kasvua aktiivisemmin.
Valon värilämpötilalla on myös merkitystä. Täyden spektrin valaisimet, jotka tuottavat sekä sinisiä että punaisia aallonpituuksia, ovat yleensä parhaita kasvien yleiseen kasvuun. Sininen valo edistää lehtien kasvua, kun taas punainen valo on tärkeää kukinnan ja hedelmien muodostumisen kannalta. Koska algerialaista murattia kasvatetaan sen lehtien vuoksi, valo, jossa on riittävästi sinistä spektriä, on sille erityisen hyödyllistä.
