Valo on yksi tärkeimmistä tekijöistä afrikkaliljan menestyksekkäässä kasvatuksessa, ja sillä on suora vaikutus kasvin kasvuun, terveyteen ja erityisesti sen kukintaan. Koska afrikkalilja on kotoisin Etelä-Afrikan aurinkoisilta rinteiltä, se on sopeutunut saamaan runsaasti auringonvaloa. Riittävän valon tarjoaminen onkin ehdoton edellytys sille, että kasvi jaksaa tuottaa upeita ja runsaita kukintojaan. Valon puute on yleisin syy, miksi afrikkalilja kasvattaa kyllä reheviä lehtiä, mutta jättää kukat kokonaan muodostamatta. Tämän vuoksi kasvin sijoittaminen oikeanlaiseen paikkaan on yksi ensimmäisistä ja tärkeimmistä päätöksistä sen hoidossa.
Afrikkalilja tarvitsee vähintään kuusi tuntia suoraa auringonvaloa päivässä voidakseen kukoistaa. Aamupäivän aurinko on erityisen suotuisaa, sillä se on lempeämpää kuin keskipäivän kuuma porotus. Puolivarjoinen paikka, jossa kasvi saa vain muutaman tunnin aurinkoa, voi riittää kasvin hengissä pysymiseen, mutta se ei yleensä riitä kukinnan käynnistämiseen. Kasvi käyttää auringonvaloa energianlähteenään fotosynteesissä, prosessissa, jossa se tuottaa sokereita kasvuun ja muihin elintoimintoihin. Kukinta on kasville erittäin energiaa vaativa tapahtuma, joten ilman riittävää ”polttoainetta” se ei yksinkertaisesti pysty siihen.
Vaikka kasvi rakastaa aurinkoa, on tärkeää huomioida, että äärimmäinen ja paahtava aurinko voi olla sille myös haitaksi, erityisesti kuumimpina kesäpäivinä. Erittäin kuumassa ilmastossa tai esimerkiksi lasitetulla parvekkeella, jossa lämpötila nousee korkeaksi, keskipäivän polttavin aurinko voi aiheuttaa lehtien palamista. Tällaisissa olosuhteissa kevyt varjostus kuumimpien tuntien ajaksi voi olla hyödyllistä. Pääsääntöisesti Suomen kesässä aurinkoa on kuitenkin harvoin liikaa afrikkaliljalle.
Valon tarve on otettava huomioon myös talvetuksen aikana. Ikivihreät lajikkeet tarvitsevat valoa myös lepokaudella, jotta niiden lehdet pysyvät elinvoimaisina. Siksi niille on valittava mahdollisimman valoisa, mutta viileä talvetuspaikka. Valon laadulla on myös merkitystä; täyden spektrin auringonvalo on aina parempi kuin keinovalo, mutta tarvittaessa kasvivalaisimilla voidaan tukea kasvin hyvinvointia pimeimpänä aikana.
Valon merkitys kasvulle ja kukkinnalle
Valo on kasvin elämän perusta. Se on energianlähde fotosynteesille, prosessille, jossa kasvi muuntaa valoenergiaa, vettä ja hiilidioksidia kemialliseksi energiaksi, sokeriksi. Tämä sokeri on kasvin polttoainetta, jota se käyttää kasvuun, uusien lehtien, juurien ja kukkien tuottamiseen sekä kaikkiin muihin elintoimintoihinsa. Ilman riittävää valoa fotosynteesi hidastuu, ja kasvin energiantuotanto laskee. Tämä näkyy suoraan kasvin kasvun hidastumisena ja yleisenä heikkoutena.
Afrikkaliljan kohdalla valon merkitys korostuu erityisesti kukinnassa. Kukintojen muodostaminen ja ylläpito on kasville valtava energiainvestointi. Varjoisassa paikassa kasvi saattaa keskittää kaikki vähäiset resurssinsa eloonjäämiseen ja lehtien ylläpitoon, jolloin energiaa ei yksinkertaisesti riitä kukkavarsien ja nuppujen kehittämiseen. Tämä on syy, miksi muuten terveen ja hyvinvoivan näköinen kasvi ei välttämättä kuki. Se ei ole sairas, vaan se säästää energiaa.
Riittävä valo vaikuttaa myös kasvin ulkonäköön ja rakenteeseen. Auringossa kasvanut afrikkalilja on tyypillisesti tiivis, ja sen lehdet ovat tummanvihreitä ja tanakoita. Valon puutteessa kasvi alkaa ”venyä” valoa kohti. Sen lehdistä tulee pidempiä, hontelompia ja vaaleamman vihreitä. Tämä ilmiö, jota kutsutaan etiolaatioksi, on selvä merkki siitä, että kasvi ei saa tarpeeksi valoa. Tällainen kasvi on myös alttiimpi taudeille ja tuholaisille.
Valon määrä vaikuttaa myös kasvin vedenkulutukseen ja ravinteiden käyttöön. Aurinkoisella paikalla kasvin aineenvaihdunta on vilkkaampaa, se haihduttaa enemmän vettä ja käyttää enemmän ravinteita. Tämän vuoksi aurinkoisella paikalla kasvavaa afrikkaliljaa on kasteltava ja lannoitettava säännöllisemmin kuin varjossa kasvavaa. Oikea valon määrä on siis osa kokonaisvaltaista hoitotasapainoa, joka takaa kasvin terveyden ja kykenevän kukoistamaan.
Ihanteellinen valon määrä ja laatu
Kuten aiemmin mainittu, afrikkalilja vaatii menestyäkseen vähintään kuusi tuntia suoraa, kirkasta auringonvaloa päivässä. Enemmän on usein parempi, kunhan kasvi on suojattu kaikkein polttavimmalta keskipäivän paahteelta erittäin kuumissa olosuhteissa. Ihanteellinen sijainti on sellainen, joka saa runsaasti aamun ja aamupäivän aurinkoa. Aamuaurinko on viileämpää ja lempeämpää, mutta antaa kasville runsaasti energiaa päivän alkuun. Iltapäivän aurinko on myös hyväksi, mutta kuumina päivinä se voi olla hyvin intensiivistä.
Valon laadulla on myös merkitystä. Auringonvalo sisältää koko värispektrin, jota kasvit tarvitsevat. Erityisesti sininen ja punainen valo ovat tärkeitä fotosynteesille. Sininen valo edistää lehtien ja varsien kasvua, kun taas punainen valo on tärkeää kukinnan ja siementen tuotannon kannalta. Luonnonvalo on aina paras vaihtoehto, sillä se tarjoaa täydellisen sekoituksen kaikkia valon aallonpituuksia.
Jos kasvatat afrikkaliljaa sisätiloissa tai talvetat sitä paikassa, jossa luonnonvaloa on niukasti, kasvivalaisimet voivat olla hyödyllinen apu. Nykyaikaiset LED-kasvivalaisimet on suunniteltu tuottamaan juuri niitä aallonpituuksia, joita kasvit eniten tarvitsevat. Täyden spektrin kasvivalaisin on hyvä yleisvalinta. Valaisin tulee sijoittaa riittävän lähelle kasvia, mutta ei niin lähelle, että se polttaa lehtiä. Valaisimen käyttöohjeissa on yleensä suosituksia oikeasta etäisyydestä.
On tärkeää muistaa, että valon intensiteetti vähenee merkittävästi etäisyyden kasvaessa valonlähteestä. Siksi pelkkä ikkunan lähellä oleminen ei välttämättä riitä, jos ikkuna on pohjoiseen päin tai jos sitä varjostavat puut tai rakennukset. Etelään tai länteen suuntautuva ikkuna on yleensä paras paikka sisätiloissa. Kasvin säännöllinen kääntely auttaa myös varmistamaan, että kaikki sen osat saavat tasaisesti valoa.
Sijoittaminen ulkona ja sisällä
Ulkona paras paikka afrikkaliljalle on puutarhan tai terassin aurinkoisin kohta. Etsi paikka, joka on suojassa voimakkaimmilta tuulilta, jotka voisivat katkoa korkeita kukkavarsia. Seinän vierusta, erityisesti etelän- tai lännenpuoleinen, on usein erinomainen, sillä seinä varastoi lämpöä ja suojaa tuulelta. Voit istuttaa afrikkaliljan kukkapenkkiin muiden aurinkoa rakastavien kasvien, kuten päivänliljojen, punahattujen tai koristeheinien, seuraan.
Ruukussa kasvatettaessa sijoittelu on joustavampaa. Voit siirtää ruukkua helposti parhaan auringonpaisteen mukaan päivän ja vuodenajan vaihdellessa. Parvekkeella tai patiolla voit nostaa ruukun korokkeelle, jotta se saa maksimaalisen määrän valoa eikä jää muiden kasvien varjoon. Muista, että tumma ruukku kuumenee auringossa nopeammin kuin vaalea, mikä voi aiheuttaa stressiä juurille. Tämän voi estää sijoittamalla tumman ruukun suuremman, vaalean suojaruukun sisään.
Sisätiloissa afrikkaliljan kasvattaminen kukkivaksi on haastavampaa juuri valonpuutteen vuoksi. Jos haluat yrittää, sijoita kasvi kaikkein valoisimmalle ikkunalle, mieluiten eteläikkunalle. Länsi-ikkuna on toiseksi paras vaihtoehto. Pohjois- ja itäikkunat eivät yleensä tarjoa riittävästi valoa kukinnan aikaansaamiseksi. Varmista, että verhot tai kaihtimet eivät estä valon pääsyä, ja pidä ikkunalasi puhtaana.
Talvetuksen aikana sijoittelu riippuu lajikkeesta. Kuten aiemmin todettiin, ikivihreät lajikkeet vaativat valoisan ja viileän paikan. Lehtensä pudottavat lajikkeet selviävät pimeämmässäkin, mutta valoisa paikka ei ole niillekään haitaksi. Tärkeintä on, että paikka on viileä. Kun kasvi keväällä herätellään ja tuodaan ulos, on ehdottoman tärkeää totuttaa se aurinkoon vähitellen. Älä vie kasvia suoraan sisätiloista tai pimeästä kellarista täyteen aurinkoon, sillä sen lehdet palavat varmasti. Aloita varjoisasta paikasta ja siirrä sitä päivä päivältä aurinkoisempaan.
Liian vähäisen ja liiallisen valon oireet
Kasvi viestii selkeästi, jos sen saama valon määrä ei ole optimaalinen. On tärkeää oppia tunnistamaan nämä merkit, jotta voit korjata sijoituspaikan ajoissa. Yleisin ongelma on liian vähäinen valo, joka on suora syy kukinnan puuttumiseen. Jos afrikkaliljasi on muuten terveen näköinen, mutta ei kuki, syy on lähes varmasti valon puute.
Muita liian vähäisen valon oireita ovat lehtien venyminen ja hontelo kasvu (etiolaatio). Lehdet kasvavat normaalia pidemmiksi ja ovat vaaleamman vihreitä, kun kasvi yrittää kurkottaa kohti valonlähdettä. Koko kasvin olemus on rento ja harva verrattuna auringossa kasvaneeseen tiiviiseen ja tanakkaan yksilöön. Varjossa kasvanut kasvi on myös alttiimpi taudeille ja tuholaisille. Jos huomaat näitä oireita, siirrä kasvi asteittain valoisampaan paikkaan.
Vaikka se on harvinaisempaa, myös liiallinen valo voi aiheuttaa ongelmia. Tämä tapahtuu yleensä, kun kasvi siirretään äkillisesti varjosta suoraan paahteeseen tai erittäin kuumissa olosuhteissa, kuten lasitetulla parvekkeella. Oireena ovat auringonpolttamat, jotka näkyvät lehdissä kellertävinä, valkoisina tai ruskeina, kuivina laikkuina. Lehdet voivat myös käpristyä ja näyttää palaneilta reunoistaan. Kukat voivat haalistua ja kuihtua nopeammin äärimmäisessä kuumuudessa ja paahteessa.
Jos epäilet auringonpolttamaa, siirrä kasvi paikkaan, jossa se saa suojaa kuumimmalta keskipäivän auringolta. Anna sille hieman varjoa esimerkiksi päivänvarjolla tai siirtämällä se suurempien kasvien katveeseen kuumimmiksi tunneiksi. Vaurioituneet lehden osat eivät parane, mutta kasvi kasvattaa uusia, terveitä lehtiä, kun olosuhteet ovat jälleen sopivat. Tärkeintä on ennaltaehkäisy: totuta kasvi aina aurinkoon vähitellen.
