Aasialainen kakiomenapuu on alun perin kotoisin subtrooppisilta ja lauhkeilta alueilta, minkä vuoksi sen talvenkestävyys on yksi suurimmista haasteista viljeltäessä sitä viileämmissä ilmastoissa. Vaikka monet nykyiset lajikkeet ja perusrungot ovat huomattavasti kestävämpiä kuin lajin varhaiset muodot, onnistunut talvehtiminen vaatii silti huolellista suunnittelua ja aktiivisia suojatoimenpiteitä. Erityisesti nuoret puut ovat herkkiä pakkasen, kylmän tuulen ja talviauringon aiheuttamille vaurioille. Tässä asiantuntija-artikkelissa käymme läpi keskeiset tekijät, jotka vaikuttavat kakiomenapuun talvehtimiseen, ja annamme käytännön neuvoja puun suojaamiseksi talven rasituksilta, jotta se voi jatkaa kasvuaan terveenä vuodesta toiseen.
Lajikkeen ja kasvupaikan merkitys talvenkestävyydelle
Kaikki alkaa oikeasta valinnasta jo ennen istutusta. Kakiomenalajikkeiden välillä on merkittäviä eroja talvenkestävyydessä. Kun viljellään ilmaston äärirajoilla, on ehdottoman tärkeää valita lajike, joka on jalostettu kestämään alhaisia lämpötiloja. Esimerkiksi monet venäläiset ja ukrainalaiset hybridilajikkeet (Diospyros kaki x D. virginiana) sekä jotkin puhtaat D. kaki -lajikkeet, kuten ’Nikita’s Gift’ tai ’Rosseyanka’, ovat tunnettuja paremmasta pakkaskestävyydestään. Paikalliselta taimitarhalta tai asiantuntijalta kannattaa kysyä suosituksia omalle kasvuvyöhykkeelle parhaiten soveltuvista lajikkeista.
Kasvupaikan valinnalla on lähes yhtä suuri merkitys kuin lajikevalinnalla. Suojaisa ja lämmin mikroilmasto voi parantaa puun selviytymismahdollisuuksia huomattavasti. Ihanteellinen paikka on esimerkiksi rakennuksen etelä- tai länsiseinusta, joka suojaa puuta kylmiltä pohjois- ja itätuulilta ja hohkaa päivällä keräämäänsä lämpöä yöllä. Vältä avoimia, tuulisia paikkoja sekä alavia notkelmia, joihin kylmä ilma ja halla pakkautuvat.
Maaperällä on myös roolinsa. Hyvin ojitettu maaperä, joka ei ole talvella jatkuvasti märkänä, on parempi, sillä märkä ja jäätynyt maa voi vahingoittaa juuristoa. Syksyllä on tärkeää varmistaa, että puu saa riittävästi vettä ennen maan jäätymistä. Kuivaan maahan istutettu puu kärsii helpommin kuivumisesta talvella, kun jäätynyt maa estää vedensaannin. Syvä ja perusteellinen syyskastelu auttaa puuta varastoimaan kosteutta ja parantaa sen talvehtimista.
Lisäksi on tärkeää huolehtia puun yleiskunnosta koko kasvukauden ajan. Terve, hyvinvoiva puu, joka on saanut tasapainoisesti ravinteita ja vettä, on paremmin valmistautunut kohtaamaan talven stressitekijät. Vältä erityisesti myöhäiskesän typpilannoitusta, joka voi innostaa puun tuottamaan uutta, herkkää kasvua, joka ei ehdi talveentua eli puutua kunnolla ennen pakkasten tuloa.
Lisää artikkeleita tästä aiheesta
Nuoren puun suojaaminen talveksi
Ensimmäiset 3–5 vuotta ovat kriittisimpiä kakiomenapuun talvehtimiselle. Nuoren puun kuori on vielä ohut ja herkkä, ja sen juuristo on suppea, mikä tekee siitä erityisen alttiin talvivaurioille. Tärkein suojatoimenpide on rungon suojaaminen. Kirkas talviaurinko voi lämmittää puun tummaa runkoa päivällä, jolloin sen nesteet lähtevät liikkeelle. Yön ankarassa pakkasessa nesteet jäätyvät nopeasti, mikä voi aiheuttaa solukon repeytymistä ja pystysuorien halkeamien, eli pakkashalkeamien, syntymistä runkoon.
Pakkashalkeamien estämiseksi nuoren puun runko ja paksuimmat alaoksat tulee suojata. Tähän tarkoitukseen sopivat hyvin valkoiset muoviset runkosuojat tai spiraalit, jotka heijastavat auringonvaloa pois ja estävät rungon liiallisen lämpenemisen. Vaihtoehtoisesti rungon voi kääriä useaan kerrokseen juuttikangasta tai valkoista pakkaspeitettä. Suoja on hyvä asentaa paikalleen myöhään syksyllä ensimmäisten pakkasten jälkeen ja poistaa aikaisin keväällä, kun ankarimpien yöpakkasten vaara on ohi.
Juuristoalueen suojaaminen on toinen elintärkeä toimenpide. Ennen maan jäätymistä puun ympärille kannattaa levittää paksu, 15–20 senttimetrin kerros orgaanista katetta, kuten kuivia lehtiä, olkia, kuoriketta tai kompostia. Kate toimii eristeenä, joka hidastaa roudan tunkeutumista syvälle maahan ja suojaa juuria äärimmäisiltä pakkasilta. Katetta levitettäessä on tärkeää jättää pieni alue, noin 5–10 senttiä, aivan rungon ympäriltä paljaaksi, jotta runko ei altistu liialle kosteudelle ja jyrsijät eivät pesiydy aivan sen viereen.
Erityisen kylmillä alueilla tai poikkeuksellisen ankaran talven uhatessa koko nuoren puun voi suojata. Puun ympärille voidaan rakentaa kehikko esimerkiksi puurimoista, jonka ympärille kiedotaan useita kerroksia pakkasharsoa tai juuttikangasta. Kehikon sisälle, mutta ei kosketuksiin oksien kanssa, voidaan laittaa kuivia lehtiä tai olkia lisäeristeeksi. Tämä telttamainen rakenne luo puun ympärille pienilmaston, joka on useita asteita ulkoilmaa lämpimämpi.
Lisää artikkeleita tästä aiheesta
Talvivaurioiden tunnistaminen ja hoito
Keväällä, kun lumet sulavat ja puu alkaa heräillä, on aika tarkastaa mahdolliset talvivauriot. Yleisimpiä vaurioita ovat paleltuneet oksien kärjet, pakkashalkeamat rungossa ja myyrän tai jäniksen aiheuttamat jyrsijävauriot. Paleltuneet oksien kärjet tunnistaa siitä, että ne ovat mustuneita, kuivia eivätkä puhkea lehteen muun puun mukana. Nämä kuolleet osat tulee leikata pois terävillä oksasaksilla terveeseen, elävään puuhun asti. Leikkaus kannattaa tehdä vasta, kun silmut ovat selvästi puhjenneet ja elävät osat erottuvat kuolleista.
Pakkashalkeamat rungossa voivat olla vakava ongelma, sillä ne avaavat portin taudinaiheuttajille. Pienemmät, pinnalliset halkeamat paranevat usein itsestään puun kasvaessa. Suurempia halkeamia voi yrittää puhdistaa varovasti ja levittää niiden päälle haavanhoitoainetta infektioiden estämiseksi. Tärkeintä on kuitenkin ennaltaehkäisy runkosuojilla tulevina talvina. Jos kuori on irronnut laajalta alueelta rungon ympäri, puun pelastaminen voi olla mahdotonta.
Jyrsijät, kuten myyrät ja jänikset, voivat aiheuttaa suurta tuhoa kaluamalla nuorten puiden kuorta talvella. Jos kuori on syöty kokonaan rungon ympäriltä (rengastus), puun nestevirtaukset katkeavat ja se kuolee. Jos vaurio on vain osittainen, puu voi selvitä. Vaurioitunut alue tulee puhdistaa ja antaa sen kuivua. Runkosuojien käyttö on tehokkain tapa estää jyrsijävauriot.
Jos puu näyttää keväällä elottomalta eikä puhkea lehteen, se ei välttämättä ole täysin kuollut. Kakiomenapuu voi joskus lähteä kasvuun myöhään, erityisesti ankaran talven jälkeen. Ennen kuin luovut, raaputa varovasti kynnellä pientä aluetta rungon kuoresta. Jos alta paljastuu vihreää, elävää kudosta, puussa on vielä elämää. Se saattaa versoa uudelleen juuristosta tai alempaa rungosta, vaikka yläosa olisikin paleltunut.
Ruukussa kasvatetun kakiomenan talvetus
Kakiomenapuun kasvattaminen suuressa ruukussa on hyvä vaihtoehto erityisesti kylmillä alueilla, sillä se mahdollistaa puun siirtämisen suojaan talveksi. Ruukussa kasvavan kasvin juuristo on kuitenkin paljon alttiimpi pakkaselle kuin maahan istutetun, sillä ruukun multa jäätyy nopeasti läpikotaisin. Siksi ruukussa kasvatettua kakiomenaa ei voi jättää ulos suojaamatta talveksi useimmilla alueilla.
Ihanteellinen talvetuspaikka on viileä, pimeä tai hämärä ja pakkaseton tila, kuten kellari, autotalli tai viherhuone, jossa lämpötila pysyy +2 ja +8 asteen välillä. Ennen sisälle siirtämistä puun on hyvä antaa olla ulkona syksyllä niin pitkään kuin mahdollista ja saada muutama yöpakkanen, jotta se vaipuu kunnolla lepotilaan ja pudottaa lehtensä. Tämä vähentää stressiä ja tautiriskiä sisätiloissa.
Talvetuksen aikana puun kastelua vähennetään huomattavasti. Koska puu on lepotilassa eikä haihduta vettä lehtien kautta, sen vedentarve on minimaalinen. Multa pidetään vain aavistuksen kosteana, jotta juuristo ei kuivu täysin. Liikakastelu talvilevon aikana on varma tapa aiheuttaa juurimätää. Kastele siis vain harvoin, esimerkiksi kerran kuukaudessa, pienellä vesimäärällä.
Keväällä, kun pahin pakkasvaara on ohi, puu voidaan alkaa totuttaa jälleen ulkoilmaan. Siirrä se aluksi ulos vain päivisin ja suojaiseen, puolivarjoisaan paikkaan, jotta se ei saa shokkia äkillisestä lämpötilan ja valon muutoksesta. Nosta ulkoiluaikaa vähitellen usean päivän tai viikon aikana, ennen kuin siirrät puun lopulliselle, aurinkoiselle kesäpaikalleen. Tämä karaisuprosessi on tärkeä lehtien palamisen ja muiden vaurioiden estämiseksi.
