Valo on elämän eliksiiri lähes kaikille kasveille, ja trooppisesta alkuperästään huolimatta japaninbanaani (Musa basjoo) ei ole poikkeus. Päinvastoin, se on todellinen auringonpalvoja, jonka koko olemus – nopea kasvu ja valtavat lehdet – on viritetty hyödyntämään maksimaalista valon määrää. Riittävä valonsaanti on ehdoton edellytys sille, että kasvi voi yhteyttää tehokkaasti, kasvaa voimakkaasti ja kehittää syvänvihreän, terveen lehdistön. Valon puute näkyy nopeasti kasvun hidastumisena, lehtien kalpeutena ja yleisenä heikkoutena. Siksi oikean kasvupaikan valinta valaistusolosuhteiden kannalta on yksi tärkeimmistä päätöksistä, jonka banaaninviljelijä tekee.
Ihanteellinen kasvupaikka japaninbanaanille tarjoaa runsaasti suoraa auringonvaloa. Tavoitteena tulisi olla vähintään kuusi, mieluiten kahdeksan tuntia suoraa aurinkoa päivässä kasvukauden aikana. Mitä enemmän valoa ja lämpöä kasvi saa, sitä nopeammin ja suuremmaksi se kasvaa. Suomen kesän pitkät päivät ovatkin banaanille eduksi, vaikka auringon kulma onkin matalampi kuin sen luontaisilla kasvualueilla. Etelään tai länteen suuntautuva seinusta on usein erinomainen paikka, sillä se tarjoaa paitsi runsaasti valoa, myös suojaa tuulelta ja seinän varaamaa lisälämpöä.
Vaikka japaninbanaani rakastaa aurinkoa, on hyvä muistaa, että äkilliset muutokset valaistuksessa voivat olla sille stressaavia. Esimerkiksi sisällä tai kasvihuoneessa kasvatettu taimi, joka siirretään suoraan ulos keskipäivän paahteeseen, voi saada polttovioituksia lehtiinsä. Lehdet voivat muuttua vaaleiksi, läikikkäiksi tai jopa ruskettua. Tämän välttämiseksi kasvi on totutettava ulko-olosuhteisiin vähitellen. Siirrä kasvi ulos aluksi varjoisaan tai puolivarjoisaan paikkaan ja lisää auringossa oloaikaa asteittain usean päivän tai viikon aikana, kunnes se on sopeutunut täyteen aurinkoon.
On myös tärkeää huomioida, että runsas auringonvalo lisää kasvin veden- ja ravinteidenkulutusta. Aurinkoisella paikalla kasvava banaani haihduttaa suurten lehtiensä kautta valtavasti vettä, joten kastelun on oltava runsasta ja säännöllistä. Samoin tehokas yhteyttäminen ja nopea kasvu vaativat jatkuvaa ravinnevirtaa. Valo, vesi ja ravinteet ovatkin kolminaisuus, jonka tasapaino on avain rehevään ja terveeseen kasvuun. Jos yksi näistä tekijöistä on puutteellinen, se rajoittaa muidenkin hyödyntämistä.
Puolivarjo ja sen vaikutukset
Vaikka täysi aurinko on japaninbanaanin ihanne, se pärjää ja kasvaa kohtuullisen hyvin myös puolivarjoisella paikalla. Puolivarjolla tarkoitetaan paikkaa, joka saa suoraa aurinkoa vain osan päivästä, esimerkiksi muutaman tunnin aamulla tai illalla, tai jossa valo siivilöityy puiden lehvästön läpi. Tällaisissa olosuhteissa kasvu on yleensä hitaampaa ja kasvi jää kokonaiskooltaan pienemmäksi kuin täydessä auringossa kasvava lajitoverinsa.
Lisää artikkeleita tästä aiheesta
Puolivarjossa lehdistä voi tulla suurempia ja niiden väri voi olla tummemman vihreä, kun kasvi yrittää maksimoida valonkeruupinta-alansa ja lehtivihreän määrän. Valevarsi saattaa kuitenkin jäädä ohuemmaksi ja kasvista voi tulla hontelorempi, kun se ”kurkottaa” kohti valoa. Vaikka kasvi selviää puolivarjossa, se ei välttämättä saavuta sitä vaikuttavaa, tanakkaa ja majesteettista olemusta, joka sille on tyypillistä optimaalisissa olosuhteissa.
Puolivarjo voi olla hyvä kompromissi, jos täysin aurinkoista ja samalla tuulensuojaista paikkaa ei ole saatavilla. Kevyt varjo kuumimpaan keskipäivän aikaan voi jopa suojata lehtiä palamiselta ja vähentää kastelutarvetta jonkin verran. On kuitenkin vältettävä syvää varjoa. Paikassa, joka ei saa juuri lainkaan suoraa aurinkoa, japaninbanaani ei menesty. Se kituu, sen kasvu pysähtyy ja se on altis taudeille ja tuholaisille.
Kun valitset paikkaa, tarkkaile auringon liikettä puutarhassasi päivän mittaan eri vuodenaikoina. Paikka, joka on aurinkoinen alkukesästä, voi jäädä varjoon myöhemmin kesällä puiden ja pensaiden kasvattaessa lehtensä. Ota huomioon myös tulevaisuus: pienet puut ja pensaat kasvavat ja voivat vuosien saatossa alkaa varjostaa aiemmin aurinkoista paikkaa. Huolellinen suunnittelu takaa banaanillesi parhaat mahdolliset valo-olosuhteet pitkällä aikavälillä.
Valon merkitys talvehtimisen aikana
Valon tarve muuttuu dramaattisesti, kun kasvi siirtyy lepotilaan talveksi. Kun avomaalla kasvava banaani leikataan alas ja peitellään talvisuojiin, se ei luonnollisestikaan tarvitse valoa lainkaan. Sen kaikki elintoiminnot ovat pysähdyksissä, ja se on syvässä lepotilassa. Juurakko selviää täydellisessä pimeydessä suojakasan alla ja odottaa kevään lämpöä ja valoa herätäkseen uudelleen.
Lisää artikkeleita tästä aiheesta
Ruukussa kasvatetun ja viileään, pimeään kellariin siirretyn banaanin kohdalla tilanne on sama. Pimeys ja viileys (lämpötila +2–10 °C) ovat avaintekijöitä onnistuneessa lepotilassa talvehtimisessa. Valo ja lämpö voisivat houkutella kasvin aloittamaan kasvunsa ennenaikaisesti, mikä kuluttaisi turhaan juurakon energiavarastoja ja voisi johtaa heikkoon ja honteloon kasvuun. Siksi täydellinen pimeys on suotavaa.
Jos ainoa talvehtimisvaihtoehto on lämmin ja valoisa huone, kasvia pyritään pitämään aktiivisena viherkasvin tapaan. Tällöin valosta tulee jälleen kriittinen tekijä. Suomen talvi on tunnetusti pimeä, ja luonnonvalo ei riitä ylläpitämään banaanin hyvinvointia. Ilman lisävaloa kasvi alkaa venyä, sen lehdet kalpeentuvat ja se on altis tuholaisille. Tehokas kasvivalo onkin lähes välttämätön, jos banaania halutaan talvehdittaa huoneenlämmössä.
Kasvivalon tulisi tarjota kasville riittävästi valoa yhteyttämiseen, vähintään 12–14 tuntia päivässä. Valonlähteen sijoittaminen riittävän lähelle kasvia on tärkeää. Valon tulisi olla täyden spektrin valoa, joka jäljittelee luonnonvalon aallonpituuksia. Vaikka tämä talvehtimismenetelmä on mahdollinen, se on vaativa ja kuluttaa energiaa. Viileässä ja pimeässä lepuuttaminen on yleensä helpompi ja luotettavampi tapa saada kasvi selviämään talven yli.
Kevään ensimmäiset säteet
Keväällä valon merkitys korostuu jälleen, kun kasvi herää talvilevosta. Kun talvisuojat puretaan avomaalta, heräävä juurakko aistii maan lämpenemisen ja lisääntyvän valon. Nämä signaalit käynnistävät uuden kasvun. Ensimmäiset maan pinnalle ilmestyvät vihreät alut hakeutuvat innokkaasti kohti valoa, ja kasvin elämänkierto alkaa alusta. Aurinkoinen ja lämmin kevätsää nopeuttaa kasvuunlähtöä merkittävästi.
Kellarista tai muusta pimeästä tilasta tuotava ruukkubanaani on totutettava valoon varovasti. Älä tee sitä virhettä, että siirrät sen suoraan kevätauringon paahteeseen. Kasvi, joka on ollut kuukausia pimeässä, ei ole sopeutunut voimakkaaseen UV-säteilyyn, ja sen ensimmäiset hentoiset lehdet palavat herkästi. Aloita totuttelu sijoittamalla ruukku aluksi varjoisaan paikkaan ulos tai pitämällä sitä sisällä valoisalla ikkunalla, joka ei ole suorassa auringonpaisteessa.
Siirrä kasvia vähitellen yhä valoisampaan paikkaan muutaman viikon kuluessa. Tämä prosessi, jota kutsutaan karaisuksi, antaa kasville aikaa sopeutua ja kehittää suojaavia mekanismeja voimakasta valoa vastaan. Karaisun aikana kasvi vahvistuu ja on paremmin valmistautunut kohtaamaan kesän olosuhteet. Huolellinen totuttelu valoon on pieni vaiva, mutta se varmistaa, että kasvi saa parhaan mahdollisen alun uudelle kasvukaudelle ilman takaiskuja.
Kun kasvi on täysin sopeutunut, se voidaan siirtää lopulliselle, aurinkoiselle kasvupaikalleen. Kevään ja alkukesän lisääntyvä valon määrä ja voimakkuus kiihdyttävät kasvua eksponentiaalisesti. On kiehtovaa seurata, kuinka pienestä alusta kasvaa muutamassa kuukaudessa valtava, lehtevä komistus. Kaikki tämä on mahdollista vain valon voimalla, joka on tämän kasvin, kuten kaiken muunkin elämän, perimmäinen energianlähde.
