Japaninbanaanin talvehtiminen

Japaninbanaani, Musa basjoo, on maineeltaan yksi maailman kylmänkestävimmistä banaanilajeista. Sen salaisuus ei piile lehtien tai valenvarren pakkaskestävyydessä, vaan sen maanalaisessa juurakossa, joka oikein suojattuna pystyy selviytymään yllättävän ankaristakin talvista. Onnistunut talvehtiminen onkin ehdottoman tärkeää, jotta tästä monivuotisesta kasvista saisi iloa vuodesta toiseen. Prosessi vaatii hieman työtä syksyllä, mutta se on vaivan arvoista, kun keväällä maasta nousee taas uutta, elinvoimaista kasvua. Huolellinen valmistautuminen ja oikeanlainen suojaus ovat avaimet onnistumiseen, ja ne takaavat, että trooppinen tunnelma palaa puutarhaan heti lumien sulettua.

Talvehtimiseen valmistautuminen alkaa jo hyvissä ajoin syksyllä. Elo-syyskuun vaihteessa kasvin lannoitus lopetetaan kokonaan. Tämä on tärkeää, sillä lannoitus, erityisesti typpipitoinen, kannustaisi kasvia tuottamaan uutta, pehmeää kasvua, joka olisi erittäin herkkää pakkasvaurioille. Myös kastelua aletaan vähentää asteittain ilmojen viiletessä. Tavoitteena on hidastaa kasvin elintoimintoja ja ohjata se siirtymään lepotilaan. Kasvi alkaa itsekin reagoida lyheneviin päiviin ja laskeviin lämpötiloihin hidastamalla kasvuaan.

Ensimmäiset yöpakkaset ovat merkki siitä, että on aika ryhtyä konkreettisiin toimiin. Pakkanen mustuttaa ja lakastuttaa banaanin suuret lehdet, mikä on täysin normaali ja odotettu tapahtuma. Lehtien paleltumisen jälkeen on aika leikata kasvin valevarsi alas. Tämä tehdään yleensä terävällä veitsellä tai sahalla noin 20–50 senttimetrin korkeudelta maanpinnasta. Jotkut leikkaavat sen matalammaksikin, jopa lähes maan tasalle. Leikkauspinnan voi jättää hieman viistoksi, jotta vesi ei jää seisomaan sen päälle ja aiheuta mätänemistä. Leikatut lehdet ja varsi voidaan kompostoida.

Leikkaamisen jälkeen on tärkeintä suojata jäljelle jäänyt tyvi ja sen alla oleva maanalainen juurakko. Juurakko on kasvin elintärkeä osa, joka varastoi energiaa talven yli ja josta uusi kasvu alkaa keväällä. Suojauksen päätarkoitus on estää juurakkoa jäätymästä, mutta myös suojata sitä liialliselta talviselta kosteudelta, joka voisi mädättää sen. Suojauskerroksia rakennetaan kuin talolle talvitakkia, kerros kerrokselta.

Viimeinen vaihe ennen talven tuloa on varmistaa, että suojaus on täydellinen. Varmista, että kate on riittävän paksu ja että se peittää laajan alueen leikatun varren ympäriltä. Mitä laajemmalle alueelle eriste levitetään, sitä paremmin se suojaa juuristoa roudalta. Varmista myös, että kosteussuoja on hyvin paikallaan eikä pääse repeytymään tai lentämään pois tuulessa. Kivet tai tiilet reunoilla auttavat pitämään sen paikoillaan. Kun suojaus on valmis, japaninbanaani on valmis kohtaamaan talven haasteet.

Suojausmenetelmät ja materiaalit

Varsinainen talvisuojaus on kriittisin vaihe. Leikatun tyngän ja juuristoalueen päälle kasataan paksu, ilmava ja kuiva kerros eristävää materiaalia. Tähän tarkoitukseen on monia hyviä vaihtoehtoja. Yksi parhaista on kuiva syksyn lehtikasa. Haravoi puutarhasta kuivia lehtiä ja kasaa ne banaanin päälle vähintään 30–50 senttimetrin, mielellään jopa paksummaksi kerrokseksi. Lehtikasa on ilmava ja eristää tehokkaasti, mutta sen on pysyttävä kuivana. Myös kuiva olki tai turve ovat erinomaisia eristemateriaaleja.

Eristekerroksen ympärille voi rakentaa kehikon, joka auttaa pitämään materiaalin paikallaan ja luo ilmatilaa. Kehikon voi tehdä esimerkiksi kanaverkosta, laudasta tai vaikka vanhoista kuormalavoista. Rakenna sylinteri tai laatikko leikatun varren ympärille ja täytä se valitsemallasi kuivalla eristemateriaalilla. Tämä menetelmä on erityisen tehokas, sillä se estää eristeen painumisen kasaan ja säilyttää sen ilmavuuden ja eristyskyvyn paremmin.

Kun eristekerros on paikallaan, se on suojattava talven sateilta ja sulamisvesiltä. Märkä eriste menettää tehonsa ja voi jäätyä, mikä palelluttaa juurakon sen sijaan, että suojaisi sitä. Koko kasan päälle levitetään vedenpitävä materiaali, kuten pala pressua, paksua muovia tai juurimattoa. On tärkeää, että suoja peittää koko eristekasan ja ulottuu reilusti sen reunojen yli, jotta vesi valuu pois juuristoalueelta.

Vaikka suoja on vedenpitävä, sen on annettava rakenteen hengittää hieman, jotta kosteus ei tiivisty sen alle ja aiheuta hometta tai mätänemistä. Jätä suojan reunoille pieniä ilmarakoja tai käytä hengittävää materiaalia, kuten pakkaspeitettä, alimmaisena kerroksena ennen varsinaista vesieristettä. Hyvä ilmanvaihto on tärkeää erityisesti leutoina ja kosteina talvina. Huolellisesti rakennettu suoja on paras vakuutus kasvin selviytymiselle.

Ruukussa kasvatetun banaanin talvehtiminen

Ruukussa kasvavan japaninbanaanin talvehdittaminen on usein helpompaa ja varmempaa kuin avomaalla kasvavan. Koko kasvi ruukkuineen siirretään talveksi viileään, pimeään ja pakkasettomaan tilaan. Ihanteellisia paikkoja ovat esimerkiksi kellari, viileä autotalli, varasto tai jopa viherhuone, jossa lämpötila pysyy nollan yläpuolella, mutta alle kymmenessä asteessa. Ennen siirtoa kasvi valmistellaan samalla tavalla kuin avomaalla: lehdet leikataan pois ja valevarsi lyhennetään.

Ennen sisälle siirtämistä on hyvä tarkastaa kasvi tuholaisten varalta ja puhdistaa ruukun ulkopinta. Talvehtimispaikassa kastelu on hyvin niukkaa. Kasvi on lepotilassa eikä juurikaan kuluta vettä. Multa pidetään vain aavistuksen kosteana, jotta juuripaakku ei kuivu kokonaan. Liikakastelu viileässä on varmin tapa mädättää kasvi. Yleensä kastelu kerran kuukaudessa tai jopa harvemmin riittää mainiosti.

Jos sopivaa viileää ja pimeää tilaa ei ole, japaninbanaanin voi yrittää talvehdittaa myös huoneenlämmössä valoisalla paikalla viherkasvin tapaan. Tällöin kasvin lehtiä ei leikata pois, vaan ainoastaan huonokuntoiset lehdet poistetaan. Kasvi jatkaa hidasta kasvuaan läpi talven, joten se vaatii säännöllistä, vaikkakin vähennettyä kastelua ja paljon valoa. Kasvilamppu on usein tarpeen Suomen pimeän talven aikana. Tämä menetelmä on haastavampi, sillä kuiva huoneilma altistaa kasvin helposti esimerkiksi kehrääjäpunkeille.

Keväällä, kun hallanvaara on ohi, ruukussa talvehtinut banaani voidaan siirtää takaisin ulos. Sitä on kuitenkin totutettava ulkoilmaan vähitellen. Älä siirrä kasvia suoraan pimeästä kellarista kirkkaaseen auringonpaisteeseen, sillä se polttaa lehdet. Pidä kasvia ensimmäiset päivät varjoisassa paikassa ja siirrä se vähitellen aurinkoisemmalle paikalle muutaman päivän tai viikon aikana. Myös kastelua ja lannoitusta aletaan lisätä asteittain kasvun kiihtyessä.

Keväinen herätys ja suojusten purkaminen

Oikea ajoitus on valttia myös keväällä talvisuojia purettaessa. Liian aikainen purkaminen voi paljastaa heräävän juurakon myöhäisille keväthalloille, kun taas liian myöhään purkaminen voi aiheuttaa ylikuumenemista ja homeongelmia suojan alla. Hyvä nyrkkisääntö on odottaa, kunnes maa on sulanut ja pahin yöpakkasten vaara on ohi. Tarkkaile sääennusteita ja toimi niiden mukaan. Suojia voi aluksi raottaa päivisin ja sulkea taas yöksi, jos luvassa on pakkasta.

Kun suojat on purettu, tarkastellaan talven jälkiä. Kuiva eristemateriaali poistetaan ja kompostoidaan. Leikattu valenvarren tynkä voi olla pehmeä ja mädäntynyt tai kuiva ja kova. Mädäntyneet osat leikataan pois terävällä veitsellä, kunnes vastaan tulee tervettä, kiinteää kudosta. Usein koko maanpäällinen tynkä on kuollut, mutta se ei haittaa, kunhan maanalainen juurakko on elossa. Uusi kasvu alkaa joko vanhan tyngän keskeltä tai useimmiten sen vierestä suoraan juurakosta.

Tarkasta juurakon kunto kaivamalla varovasti hieman multaa sen ympäriltä. Terve juurakko on kiinteä ja vaalea. Jos se on pehmeä ja tumma, se on todennäköisesti paleltunut tai mädäntynyt, eikä kasvi enää lähde kasvuun. Jos juurakko on kunnossa, sen ympärille on hyvä lisätä kerros tuoretta kompostia tai ravinteikasta multaa antamaan potkua uuteen kasvuun. Tämä tarjoaa heräävälle kasville sen tarvitsemia ravinteita.

Kastelu aloitetaan varovasti, kun ensimmäiset merkit uudesta kasvusta näkyvät, esimerkiksi pienen vihreän piipun ilmestyessä maan pintaan. Aluksi kastellaan niukasti, ja määrää lisätään sitä mukaa, kun kasvu kiihtyy ja lehdet alkavat kehittyä. Liian aikainen ja runsas kastelu viileään maahan voi olla haitallista. Kun kasvi on selvästi vauhdissa, aloitetaan myös säännöllinen lannoitus. Huolellisen talvehtimisen jälkeen on palkitsevaa nähdä, kuinka nopeasti kasvi herää eloon ja aloittaa matkansa kohti kesän komeutta.