Japaninbanaani on yksi puutarhan ahneimmista kasveista, mitä ravinteiden kulutukseen tulee. Sen räjähdysmäinen kasvu, jonka aikana se voi tuottaa uuden, valtavan lehden jopa viikossa, vaatii jatkuvaa ja runsasta polttoainetta. Ilman riittävää ravinteiden saantia kasvu hidastuu, lehdet jäävät pieniksi ja niiden väri haalistuu kellertäväksi. Oikeanlainen ja säännöllinen lannoitus onkin kastelun ohella tärkein yksittäinen hoitotoimenpide, jolla varmistetaan, että Musa basjoo saavuttaa täyden, majesteettisen potentiaalinsa. Tässä artikkelissa syvennymme siihen, mitä, milloin ja miten tätä trooppista jättiläistä tulisi ruokkia, jotta se kukoistaisi ja toisi puutarhaan sen kaipaaman rehevän viidakon tunnelman.
Japaninbanaanin ravinnetarpeen ymmärtämiseksi on hyvä tarkastella sen pääravinnetarpeita: typpeä (N), fosforia (P) ja kaliumia (K). Typpi on erityisen tärkeää, sillä se on lehtivihreän ja proteiinien rakennusaine ja edistää voimakkaasti rehevän lehtimassan kasvua. Fosfori on tärkeä juuriston kehitykselle, energiansiirrolle ja kukkien sekä hedelmien muodostumiselle, vaikka Musa basjoo harvoin kukkii Suomen olosuhteissa. Kalium puolestaan säätelee kasvin nestetasapainoa, parantaa sen yleistä vastustuskykyä tauteja vastaan ja on tärkeä valenvarren lujuudelle. Japaninbanaani hyötyy lannoitteesta, jossa on korkea typpi- ja kaliumpitoisuus.
Kasvukauden aikana, joka alkaa keväällä uuden kasvun myötä ja päättyy syksyn ensimmäisiin pakkasiin, lannoituksen tulee olla säännöllistä ja runsasta. Yleinen suositus on lannoittaa kasvia 1-2 viikon välein nestemäisellä lannoitteella kastelun yhteydessä. Tämä takaa tasaisen ravinnevirran kasvin käyttöön. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää pitkävaikutteisia, rakeisia lannoitteita, joita sekoitetaan mullan pintakerrokseen kerran tai kahdesti kesässä. Nämä rakeet vapauttavat ravinteita hitaasti jokaisen kastelun tai sateen myötä.
On tärkeää valita lannoite, joka on tasapainotettu, mutta painottuu typpeen. Monet yleislannoitteet, jotka on tarkoitettu viherkasveille tai nurmikolle (korkea typpipitoisuus), sopivat hyvin. Markkinoilla on myös sitrus- ja välimerenkasveille tarkoitettuja lannoitteita, jotka usein vastaavat hyvin banaanin tarpeita. Lue aina lannoitepakkauksen ohjeet huolellisesti ja noudata annostelusuosituksia. Liikalannoitus voi olla yhtä haitallista kuin lannoittamatta jättäminen, sillä se voi polttaa kasvin herkät juuret.
Syksyn lähestyessä ja päivien lyhentyessä lannoitusta on syytä vähentää. Tämä on tärkeää, jotta kasvi ei tuota enää uutta, pehmeää kasvua, joka olisi herkkää tuleville pakkasille. Lannoitus kannattaa lopettaa kokonaan elo-syyskuun vaihteessa, jolloin kasvi saa aikaa valmistautua talvilepoon. Talven aikana, oli kasvi sitten suojattuna maassa tai ruukussa kellarissa, sitä ei lannoiteta lainkaan. Lannoitus aloitetaan uudelleen vasta keväällä, kun uusi kasvu on selvästi alkanut.
Lisää artikkeleita tästä aiheesta
Orgaaniset lannoitteet ja maanparannus
Orgaaniset lannoitteet ovat erinomainen valinta japaninbanaanille. Ne eivät ainoastaan vapauta ravinteita hitaasti ja tasaisesti, vaan myös parantavat maaperän rakennetta, lisäävät sen pieneliötoimintaa ja parantavat vedenpidätyskykyä. Hyvin palanut lanta, kuten hevon- tai kanankakka, on erinomaista voimanlähdettä. Sitä voidaan sekoittaa maahan istutuksen yhteydessä ja lisätä katteena kasvin juurelle keväällä. Varmista, että lanta on kunnolla palanutta, sillä tuore lanta voi polttaa juuria.
Komposti on toinen puutarhurin kultakimpale ja ihanteellinen lannoite banaanille. Se sisältää laajan kirjon kasvin tarvitsemia pää- ja hivenravinteita. Kompostin lisääminen maaperään parantaa sen mururakennetta ja luo suotuisat olosuhteet maan hyödyllisille mikrobeille, jotka auttavat vapauttamaan ravinteita kasvin käyttöön. Levitä paksu kerros kompostia kasvin juuristoalueelle keväisin ja sekoita sitä kevyesti pintamultaan. Tämä antaa kasville loistavan alun kasvukauteen.
Muita hyviä orgaanisia vaihtoehtoja ovat erilaiset luonnonmukaiset lannoitevalmisteet, kuten nestemäiset merileväuutteet, jotka sisältävät runsaasti hivenravinteita, sekä luujauho (fosfori) ja puuntuhka (kalium). Puuntuhkaa käytettäessä on kuitenkin oltava varovainen, sillä se nostaa maan pH-arvoa, eikä sitä tule käyttää liikaa, etenkään jos maaperä on jo ennestään emäksinen. Ruohosilppu, jota syntyy nurmikonleikkuusta, on myös erinomainen, typpipitoinen ja ilmainen lannoite, kun sitä levittää katteeksi banaanin juurelle.
Maanparannus itsessään on pitkävaikutteista lannoitusta. Kun istutuskuoppa valmistellaan huolellisesti ja maaperään sekoitetaan runsaasti orgaanista ainesta, luodaan ravinteikas ja elävä kasvuympäristö, joka tukee kasvin hyvinvointia vuosien ajan. Jatkuva orgaanisen katteen, kuten kompostin tai lehtien, lisääminen maan pinnalle ruokkii maan pieneliöstöä ja matoja, jotka puolestaan muokkaavat ja lannoittavat maata luonnollisesti. Tämä vähentää tarvetta turvautua voimakkaisiin väkilannoitteisiin.
Lisää artikkeleita tästä aiheesta
Hivenravinteiden merkitys
Pääravinteiden (typpi, fosfori, kalium) lisäksi japaninbanaani tarvitsee myös useita hivenravinteita, vaikkakin pienempiä määriä. Näitä ovat muun muassa magnesium, rikki, rauta, mangaani ja sinkki. Puutokset hivenravinteissa voivat aiheuttaa erilaisia oireita, kuten lehtien kellastumista tai kasvuhäiriöitä. Esimerkiksi magnesiumin puute on banaanikasveilla melko yleinen ja se ilmenee vanhempien lehtien reunojen kellastumisena V-kirjaimen muotoisena kuviona, lehtisuonten pysyessä vihreinä.
Magnesiumin puutosta voi ennaltaehkäistä ja hoitaa käyttämällä lannoitteita, jotka sisältävät magnesiumia, tai antamalla kasville erikseen katkerosuolaa (epsom-suola, magnesiumsulfaatti). Liuota ruokalusikallinen katkerosuolaa noin neljään litraan vettä ja kastele kasvi liuoksella muutaman kerran kesässä. Tämä on nopea ja tehokas tapa korjata magnesiumin puute. Myös hyvälaatuinen komposti ja orgaaniset lannoitteet sisältävät yleensä laajan kirjon hivenravinteita.
Raudanpuute voi ilmetä nuorimpien lehtien kellastumisena (kloroosi), jossa lehtisuonet pysyvät vihreinä. Tämä on yleisempää emäksisessä maassa, jossa rauta ei ole kasville käyttökelpoisessa muodossa. Maan pH-arvon pitäminen lievästi happamana (pH 6,0-7,0) auttaa varmistamaan raudan ja muiden hivenravinteiden saatavuuden. Tarvittaessa voidaan käyttää rautakelaattilannoitetta, joka antaa raudan kasville helposti hyödynnettävässä muodossa.
Paras tapa varmistaa riittävä hivenravinteiden saanti on monipuolinen lannoitus. Älä luota vain yhteen lannoitetyyppiin. Käytä sekä orgaanisia lannoitteita, kuten kompostia ja lantaa, että tasapainotettua mineraalilannoitetta. Tämä yhdistelmä takaa, että kasvi saa kaikki tarvitsemansa ravinteet oikeassa suhteessa. Terve ja hyvin ravittu kasvi on myös vastustuskykyisempi tauteja ja tuholaisia vastaan.
Lannoitus ruukkuviljelyssä
Ruukussa kasvatettavan japaninbanaanin lannoitus vaatii erityistä huomiota. Rajallisessa multatilassa ravinteet ehtyvät nopeasti, ja säännöllinen kastelu huuhtoo niitä jatkuvasti pois ruukusta. Siksi ruukkubanaania on lannoitettava useammin ja säännöllisemmin kuin avomaalla kasvavaa serkkuaan. Nestemäisen lannoitteen antaminen jokaisella tai joka toisella kastelukerralla laimennettuna annoksena on tehokas tapa varmistaa jatkuva ravinteiden saanti.
Valitse laadukas, vesiliukoinen lannoite, joka on suunniteltu viher- tai kukkiville kasveille. Tarkista, että se sisältää pääravinteiden lisäksi myös hivenravinteita. Kesän kuumimpina kuukausina, kun kasvu on kiivaimmillaan ja kastelua tarvitaan päivittäin, lannoitetta voi antaa hyvin laimeana liuoksena joka kastelun yhteydessä. Tämä jäljittelee luonnollista ravinteiden saantia ja on hellävaraisempaa juurille kuin harvoin annettavat voimakkaat annokset.
Hitaasti liukenevat lannoiterakeet ovat myös erinomainen vaihtoehto ruukkuviljelyyn. Niitä sekoitetaan mullan pintakerrokseen keväällä, ja ne vapauttavat ravinteita tasaisesti 3–6 kuukauden ajan. Tämä on helppo ja huoleton tapa hoitaa peruslannoitus. Rakeiden lisäksi voi silti antaa nestemäistä lannoitetta esimerkiksi parin viikon välein antamaan lisäpotkua kasvuun.
Muista, että myös ruukkukasvin lannoitus lopetetaan syksyllä, kun kasvi valmistellaan talvehtimiseen. Kun ruukku siirretään viileään talvehtimispaikkaan, kasvi ei tarvitse lainkaan ravinteita. Mullan vaihtaminen uuteen, ravinteikkaaseen multaan joka kevät tai joka toinen kevät on myös tärkeä osa ruukkubanaanin ravinnehuoltoa. Tämä antaa kasville tuoreet ravinteet ja parantaa samalla mullan rakennetta ja ilmavuutta.
Ravinnepuutosten tunnistaminen
Kasvin lehtien tarkkailu on paras tapa seurata sen ravinnetasapainoa. Terveen japaninbanaanin lehdet ovat suuria, syvänvihreitä ja vahvoja. Jos lehdet alkavat muuttaa väriään tai näyttävät epänormaaleilta, se on usein ensimmäinen merkki ravinneongelmasta. On tärkeää osata erottaa eri puutosoireet toisistaan, jotta osataan antaa oikeaa hoitoa.
Yleinen typen puute näkyy koko kasvin vaaleanvihreänä tai kellertävänä värinä, ja se alkaa yleensä vanhimmista, alimmista lehdistä. Kasvu on hidasta ja lehdet jäävät pieniksi. Fosforin puute on harvinaisempi, mutta se voi ilmetä lehtien sinertävänä tai purppuraisena sävynä. Kaliumin puute taas aiheuttaa usein vanhimpien lehtien kärkien ja reunojen kellastumista ja kuivumista, kun taas lehden keskiosa pysyy vihreänä.
Kuten aiemmin mainittiin, hivenravinteiden puutokset näkyvät usein tietyntyyppisinä kellastumisina (kloroosi). Magnesiumin puute näkyy vanhoissa lehdissä V-muotoisena kuviona, kun taas raudan, sinkin ja mangaanin puutokset ilmenevät tyypillisesti nuorimmissa, uusimmissa lehdissä. Tämä johtuu siitä, että magnesium on liikkuva ravinne, jonka kasvi voi siirtää vanhoista lehdistä uusiin, kun taas rauta, sinkki ja mangaani ovat liikkumattomia, ja niiden puute näkyy siksi siellä, minne kasvi kasvaa.
On kuitenkin muistettava, että kaikki lehtien kellastuminen ei johdu ravinteiden puutteesta. Alimpien lehtien luonnollinen vanheneminen ja kellastuminen on normaalia. Myös liika- tai alikastelu, kylmyys tai tuholaiset voivat aiheuttaa samankaltaisia oireita. Siksi on tärkeää tarkastella koko kasvin tilaa ja kasvuolosuhteita ennen kuin tekee hätiköityjä johtopäätöksiä ja aloittaa voimakkaan lannoituksen. Useimmiten säännöllinen, tasapainoinen lannoitusohjelma ennaltaehkäisee suurimman osan ravinnepuutoksista.
