Oratuomi on luontaisesti erittäin kestävä ja vastustuskykyinen kasvi, joka selviytyy puutarhassa usein vähällä huomiolla. Kuten kaikki kasvit, myös se voi kuitenkin ajoittain kärsiä erilaisista taudeista ja tuholaisten hyökkäyksistä. Ongelmien tunnistaminen varhaisessa vaiheessa ja oikeiden torjuntatoimenpiteiden valitseminen on avainasemassa kasvin terveyden ylläpitämisessä ja sadon turvaamisessa. Paras puolustus on kuitenkin ennaltaehkäisy: hyvinvoiva, oikealla kasvupaikalla kasvava ja tasapainoisesti lannoitettu pensas pystyy torjumaan monet uhat itse. Tämä asiantuntija-artikkeli käsittelee yleisimpiä oratuomea vaivaavia tauteja ja tuholaisia sekä tarjoaa tehokkaita ja ympäristöystävällisiä keinoja niiden hallintaan.
Yksi dramaattisimmista, mutta harvoin vakavaa vahinkoa aiheuttavista tuholaisista on tuomenkehrääjäkoi (Yponomeuta evonymella). Sen toukat kuoriutuvat keväällä ja alkavat kehrätä laajoja, valkoisia seittejä oratuomen oksistoon. Seitin suojassa toukat syövät pensaan lehdet paljaaksi, mikä voi näyttää hälyttävältä. Terve ja elinvoimainen oratuomi kestää kuitenkin yleensä tämän kaljuun syönnin ja kasvattaa uudet lehdet vielä saman kesän aikana. Torjunta on tehokkainta, kun se kohdistetaan pieniin, vasta muodostumassa oleviin seitpesasäkkeisiin, jotka voidaan leikata pois ja hävittää polttamalla tai sulkemalla ne tiiviisti muovipussiin.
Toinen yleinen tuholaisryhmä ovat kirvat, jotka imevät kasvinesteitä nuorista versoista ja lehtien alapinnoilta. Vaikka pienet kirvaesiintymät eivät yleensä ole haitallisia, runsas populaatio voi heikentää kasvua, aiheuttaa lehtien käpristymistä ja erittää tahmeaa mesikastetta. Mesikasteeseen voi puolestaan iskeä nokisieni, joka peittää lehdet mustalla, nokea muistuttavalla kerroksella ja haittaa yhteyttämistä. Kirvojen torjunnassa kannattaa suosia luonnonmukaisia keinoja, kuten petohyönteisten, esimerkiksi leppäkerttujen, houkuttelemista puutarhaan. Tarvittaessa kirvoja voidaan torjua myös mäntysuopaliuoksella tai voimakkaalla vesisuihkulla.
Hedelmien kannalta merkittävä tuholainen on luumunäkämäpunkki (Eriophyes similis), joka aiheuttaa hedelmien epämuodostumista. Punkin imentätyön seurauksena hedelmän sisälle ei kehity kiveä eikä hedelmälihaa, vaan siitä kasvaa ontto, pussimainen ”nälkäluumu”. Saastuneet hedelmät ovat käyttökelvottomia. Koska punkki talvehtii silmusuomujen alla, sen kemiallinen torjunta on vaikeaa. Tehokkain tapa on poistaa ja hävittää kaikki epämuodostuneet hedelmät heti niiden ilmaantuessa, jotta punkin elinkierto saadaan katkaistua. Myös pensaan harventaminen leikkaamalla voi vähentää punkille suotuisia olosuhteita.
Useiden tuholaisten ja tautien ennaltaehkäisyssä avainasemassa on kasvin yleiskunnosta huolehtiminen. Vältä liiallista typpilannoitusta, joka tuottaa pehmeää ja rehevää kasvua, joka on erityisen houkuttelevaa kirvoille ja muille imeville tuholaisille. Huolehdi riittävästä kastelusta kuivina aikoina, sillä stressaantunut kasvi on alttiimpi hyökkäyksille. Lisäksi on tärkeää huolehtia hyvästä ilmankierrosta pensaan sisällä harventamalla sitä säännöllisesti leikkaamalla. Tämä nopeuttaa lehtien kuivumista sateen jälkeen ja vähentää sienitautien riskiä.
Lisää artikkeleita tästä aiheesta
Sienitaudit ja niiden hallinta
Vaikka oratuomi on melko vastustuskykyinen, tietyt sienitaudit voivat joskus iskeä siihen, erityisesti kosteina ja sateisina kesinä. Yksi mahdollinen tauti on haulitauti, jonka aiheuttavat useat eri sienilajit. Tauti ilmenee lehdissä pieninä, pyöreinä laikkuina, jotka muuttuvat ajan myötä ruskeiksi tai punertaviksi. Lopulta laikun keskusta kuivuu ja putoaa pois, jättäen lehteen siistin, pyöreän reiän, joka muistuttaa haulilla ammuttua. Vaikka tauti voi heikentää yhteyttämistä ja olla esteettinen haitta, se on harvoin vakava uhka oratuomen terveydelle.
Haulitaudin ja muiden lehtilaikkutautien hallinnassa ennaltaehkäisy on tehokkainta. Tärkein toimenpide on syksyllä varisseiden lehtien huolellinen kerääminen ja hävittäminen, sillä taudinaiheuttajat talvehtivat näissä lehdissä. Pensaan harventaminen leikkaamalla parantaa ilmankiertoa ja nopeuttaa lehtien kuivumista, mikä tekee olosuhteista epäsuotuisat sienitaudeille. Vältä lehtien kastelua ja ohjaa vesi suoraan juuristoalueelle. Kemiallista torjuntaa tarvitaan harvoin, mutta tarvittaessa kuparipohjaiset valmisteet voivat olla tehokkaita, kun ne ruiskutetaan ennaltaehkäisevästi ennen oireiden ilmestymistä.
Toinen Prunus-suvun kasveja vaivaava tauti on versomonilia, joka aiheuttaa kukkien ja versojen äkillistä kuihtumista ja ruskettumista kukinnan aikaan tai pian sen jälkeen. Tauti leviää itiöinä ilman ja hyönteisten välityksellä ja tarttuu kasviin avoimien kukkien kautta. Saastuneet oksat näyttävät kuin ne olisivat paleltuneet tai kuivuneet. Versomonilian torjumiseksi on ensisijaisen tärkeää leikata kaikki saastuneet ja kuihtuneet versot pois heti oireiden ilmaannuttua. Leikkaa reilusti terveen puun puolelta, noin 10–20 senttimetriä näkyvän vaurion alapuolelta, ja hävitä leikatut osat polttamalla tai laittamalla ne sekajätteeseen.
Harmaahome (Botrytis cinerea) voi iskeä oratuomen kukkiin ja hedelmiin erityisen kosteissa ja viileissä olosuhteissa. Se aiheuttaa ruskeita, vetisiä laikkuja, jotka peittyvät nopeasti tiheällä, harmaalla homekasvustolla. Harmaahomeen torjunnassa tärkeintä on hyvä ilmankierto. Vältä tiheitä, hoitamattomia kasvustoja ja harvenna pensaita säännöllisesti. Poista ja hävitä kaikki saastuneet kasvinosat välittömästi leviämisen estämiseksi. Sadonkorjuun yhteydessä on tärkeää käsitellä hedelmiä varoen, sillä vaurioituneet marjat ovat erityisen alttiita homeelle.
Lisää artikkeleita tästä aiheesta
Muut mahdolliset tuholaiset
Oratuomen puuaines voi joutua harvoin puunkaivajien, kuten erilaisten jäärälajien toukkien, kohteeksi. Nämä toukat kaivavat käytäviä runkoon ja oksiin, mikä voi heikentää kasvin rakennetta ja haitata nesteiden virtausta. Kaivajien läsnäolosta voi kertoa purun kertyminen oksanhankoihin tai rungolle sekä oksien äkillinen kuihtuminen. Yleensä puunkaivajat iskevät heikentyneisiin tai stressaantuneisiin puihin ja pensaisiin. Paras torjuntakeino on siis pitää oratuomi terveenä ja elinvoimaisena. Vaurioituneet ja kuolleet oksat, joissa toukkia voi esiintyä, tulee poistaa ja hävittää.
Punkit, kuten hedelmäpuupunkki, voivat myös esiintyä oratuomella. Ne ovat pieniä hämähäkkieläimiä, jotka imevät kasvinesteitä lehdistä, aiheuttaen lehtien kellastumista, pronssin väristä kirjavuutta ja hienoa seittiä lehtien alapinnoilla. Voimakas punkkiesiintymä voi heikentää yhteyttämistä ja rasittaa kasvia. Punkkien luontaisia vihollisia ovat petopunkit, ja niiden esiintymistä puutarhassa voidaan edistää välttämällä laajakirjoisten torjunta-aineiden käyttöä. Tarvittaessa punkkeja voidaan torjua ruiskuttamalla kasvi vedellä tai käyttämällä kaupallisia punkintorjunta-aineita tai öljypohjaisia valmisteita varhain keväällä ennen silmujen puhkeamista.
Vaikka oratuomen piikit suojaavat sitä tehokkaasti suuremmilta kasvinsyöjiltä, kuten peuroilta ja jäniksiltä, nuoret taimet voivat olla vaarassa. Erityisesti talvella, kun muu ravinto on vähissä, jänikset voivat jyrsiä nuorten pensaiden kuorta, mikä voi pahimmillaan tappaa koko kasvin. Tämän vuoksi vastaistutetut taimet on tärkeää suojata rungonsuojuksilla tai tiheällä verkolla ensimmäisten talvien ajaksi. Suojuksen on oltava riittävän korkea, jotta jänis ei ylety sen yli paksunkaan lumipeitteen päältä.
Myyrät voivat joskus aiheuttaa tuhoa oratuomen juuristolle, erityisesti talvella lumihangen alla. Ne kaivavat käytäviä ja syövät juuria ja juurenkaulaa, mikä voi johtaa kasvin näivettymiseen ja kuolemaan. Myyrätuhojen riskiä voidaan vähentää pitämällä pensaiden alustat siistinä korkeasta heinikosta ja välttämällä paksun, myyrille suojaa tarjoavan katteen levittämistä aivan rungon viereen. Myyräverkkojen käyttö istutuskuopassa on myös tehokas tapa suojata juuristoa.
Bakteeritaudit ja virukset
Bakteeritaudit ovat sienitauteja harvinaisempia oratuomella, mutta niitäkin voi esiintyä. Yksi mahdollinen tauti on bakteeripolte (Erwinia amylovora), joka on erittäin vakava tauti ja kuuluu vaarallisiin kasvintuhoojiin. Se aiheuttaa oksien ja kukkien äkillistä mustumista ja kuihtumista, ja tartunnan saaneet osat näyttävät palaneilta. Jos epäillään bakteeripoltetta, on otettava välittömästi yhteyttä paikalliseen kasvinsuojeluviranomaiseen. Tartunnan saaneet kasvit on hävitettävä asianmukaisesti leviämisen estämiseksi.
Toinen bakteerien aiheuttama ongelma voi olla bakteerikoro, joka aiheuttaa syöpymäisiä haavaumia ja turvotusta runkoon ja oksiin. Näistä haavaumista voi vuotaa kumimaista ainetta, ja ne voivat heikentää kasvin elinvoimaa ajan myötä. Bakteerikoroa on vaikea torjua, ja pääpaino onkin ennaltaehkäisyssä. Vältä rungon ja oksien mekaanisia vaurioita ja tee leikkaukset aina kuivalla säällä, jotta bakteerit eivät pääse helposti sisään haavapinnoista. Sairastuneet oksat tulee poistaa ja hävittää.
Virustaudit ovat oratuomella harvinaisia, mutta niitä voi esiintyä. Virukset leviävät usein imevien tuholaisten, kuten kirvojen, välityksellä tai saastuneiden työvälineiden kautta. Oireita voivat olla lehtien epänormaali kirjavuus (mosaiikki), käpristyminen ja kitukasvuisuus. Virustauteihin ei ole olemassa parannuskeinoa. Ainoa tapa hallita niitä on estää niiden leviäminen. Tämä tarkoittaa tuholaisten, erityisesti kirvojen, torjuntaa ja työvälineiden, kuten oksasaksien, huolellista desinfiointia kasvista toiseen siirryttäessä. Voimakkaasti oireilevat kasvit on syytä poistaa ja hävittää.
Kokonaisuutena voidaan todeta, että vaikka oratuomella on omat uhkansa, se on erittäin sitkeä kasvi. Paras tapa varmistaa sen terveys on tarjota sille hyvät kasvuolosuhteet. Oikea kasvupaikka, hyvin ojitettu maaperä, tasapainoinen ravinteiden ja veden saanti sekä oikea-aikainen leikkaus luovat perustan vahvalle ja vastustuskykyiselle pensaalle, joka pystyy itse puolustautumaan useimpia tauteja ja tuholaisia vastaan. Säännöllinen tarkkailu auttaa havaitsemaan ongelmat ajoissa ja puuttumaan niihin ennen kuin ne pääsevät leviämään.
Luonnonmukainen torjunta ja ennaltaehkäisy
Luonnonmukainen torjunta perustuu ennaltaehkäisyyn ja ekosysteemin tasapainon hyödyntämiseen. Tärkein ennaltaehkäisevä toimenpide on monimuotoisen puutarhaympäristön luominen. Istuttamalla erilaisia kukkivia kasveja houkutellaan puutarhaan hyötyhyönteisiä, kuten leppäkerttuja, kukkakärpäsiä ja loispistiäisiä, jotka ovat kirvojen ja muiden tuholaisten luontaisia vihollisia. Pienetkin alueet, jotka on jätetty luonnontilaan, tai hyönteishotellit voivat tarjota niille suojaa ja lisääntymispaikkoja.
Kasvinterveyden ylläpito on toinen kulmakivi. Vahva ja stressitön kasvi on vähemmän houkutteleva tuholaisille ja kestää paremmin tautien hyökkäyksiä. Tämä tarkoittaa oikean kasvupaikan valintaa, maanparannusta kompostilla, tasapainoista lannoitusta ja oikeaa kastelua. Erityisesti liiallista typpilannoitusta tulee välttää, sillä se tuottaa pehmeää, rehevää kasvua, joka on herkkua monille tuholaisille. Myös maan kattaminen orgaanisella katteella edistää maan pieneliötoimintaa ja kasvin yleistä hyvinvointia.
Mekaaniset torjuntakeinot ovat tehokkaita monia tuholaisia vastaan. Tuomenkehrääjäkoin seitit voidaan leikata pois, toukat kerätä käsin ja etanat sekä kotilot poistaa pensaiden juurelta. Voimakas vesisuihku voi irrottaa kirvat ja punkit lehdiltä. Nuorten taimien suojaaminen verkoilla ja rungonsuojuksilla estää jänisten ja peurojen aiheuttamat tuhot. Nämä menetelmät ovat työläitä, mutta ne ovat ympäristöystävällisiä ja kohdistuvat vain torjuttavaan ongelmaan.
Mikäli kemiallisia tai biologisia torjunta-aineita on käytettävä, tulee suosia luonnonmukaisia vaihtoehtoja. Mäntysuopaliuos on perinteinen ja tehokas keino kirvoja ja muita pehmeäihoisia hyönteisiä vastaan. Pyretriini, jota saadaan eräistä krysanteemilajeista, on tehokas mutta laajakirjoinen aine, jonka käytössä on noudatettava varovaisuutta hyötyhyönteisten suojelemiseksi. Biologiset torjunta-aineet, kuten Bacillus thuringiensis -valmisteet tuomenkehrääjäkoin toukkia vastaan, ovat erittäin kohdennettuja ja turvallisia muille eliöille. Aineita tulee aina käyttää ohjeiden mukaan ja mieluiten ilta-aikaan, jolloin pölyttäjät eivät ole liikkeellä.
