Myskimalva on luonnostaan vaatimaton kasvi, joka ei kaipaa voimakasta lannoitusta kukoistaakseen. Sen ravinnetarve on kohtuullinen, ja se on sopeutunut kasvamaan menestyksekkäästi myös niukkaravinteisilla paikoilla, kuten niityillä ja tienpientareilla. Liiallinen lannoitus, erityisesti typpipitoisilla valmisteilla, voi olla jopa haitallista, sillä se johtaa usein rehevään lehtikasvuun kukinnan kustannuksella ja tekee kasvista alttiimman tuholaisille ja taudeille. Oikeanlainen ja maltillinen lannoitus oikeaan aikaan kuitenkin tukee kasvin terveyttä, elinvoimaisuutta ja palkitsee puutarhurin runsaammalla ja pidempikestoisella kukinnalla. Tässä artikkelissa käsitellään, miten tunnistaa myskimalvan ravinnetarve ja miten lannoittaa sitä oikein ja kestävästi.
Perusperiaate myskimalvan lannoituksessa on ”vähemmän on enemmän”. Ennen lannoitukseen ryhtymistä on tärkeintä varmistaa, että maaperä on hyvässä kunnossa. Hyvin valmisteltu, multava ja ilmava kasvualusta on paras perusta kasvin hyvinvoinnille. Maanparannus orgaanisella aineksella, kuten kompostilla tai hyvin palaneella lannalla, on tehokkain ja luonnonmukaisin tapa tarjota myskimalvalle sen tarvitsemat ravinteet. Komposti ei ainoastaan vapauta ravinteita hitaasti ja tasaisesti kasvin käyttöön, vaan myös parantaa maan rakennetta, vedenpidätyskykyä ja pieneliöstön toimintaa, mikä on paljon tärkeämpää kuin väkilannoitteiden käyttö.
Paras aika antaa myskimalvalle sen vuoden pääravinneannos on keväällä kasvun alkaessa. Ohut kerros kompostia tai muuta orgaanista maanparannusainetta, joka levitetään kasvin ympärille ja sekoitetaan kevyesti pintamultaan, riittää yleensä koko kasvukaudeksi. Tämä antaa kasville tarvittavan energian uusien versojen ja lehtien kasvattamiseen sekä valmistautumiseen tulevaan kukintaan. Jos maaperä on jo valmiiksi ravinteikas puutarhamulta, saattaa olla, ettei myskimalva tarvitse lainkaan lisälannoitusta.
Kasvukauden aikana on tärkeää tarkkailla kasvin ulkonäköä. Terve myskimalva on väriltään raikkaan vihreä ja kasvaa tanakasti. Jos lehdet alkavat kellastua tai kasvu näyttää heikolta ja kituliaalta, voi se olla merkki ravinteiden puutteesta, olettaen että kastelu ja valo-olosuhteet ovat kunnossa. Tällaisessa tapauksessa voi antaa mietoa, nestemäistä ja kukintaa edistävää lannoitetta, jossa on korkeampi fosforin ja kaliumin pitoisuus typpeen verrattuna. Tämä antaa kasville nopean piristysruiskeen ilman, että se kannustaa liialliseen lehtikasvuun.
Syksyllä, kukinnan päätyttyä, myskimalvaa ei enää tule lannoittaa. Myöhään syksyllä annettu lannoitus, erityisesti typpipitoinen sellainen, voi häiritä kasvin luonnollista valmistautumista talvilepoon. Se voi virittää uutta, herkkää kasvua, joka ei ehdi talveentua kunnolla ja paleltuu helposti ensimmäisissä pakkasissa. Tämä heikentää kasvin talvenkestävyyttä ja voi altistaa sen talvituhoille. Anna siis kasvin rauhassa siirtyä lepotilaan ja keskittyä energian varastoimiseen juurakkoonsa.
Lisää artikkeleita tästä aiheesta
Orgaaninen lannoitus ja maanparannus
Orgaanisten lannoitteiden ja maanparannusaineiden käyttö on suositeltavin tapa huolehtia myskimalvan ravinnetarpeesta. Komposti on puutarhurin paras ystävä, ja se sopii erinomaisesti myskimalvalle. Kypsä komposti sisältää laajan kirjon kasvin tarvitsemia pää- ja hivenravinteita tasapainoisessa muodossa. Se vapauttaa ravinteita hitaasti, juuri sopivaan tahtiin kasvin käyttöön, mikä estää ylilannoituksen riskin. Lisäksi kompostin sisältämät mikro-organismit parantavat maan elinvoimaisuutta ja auttavat kasvia hyödyntämään ravinteita tehokkaammin. Keväällä kasvin juurelle levitetty 2-5 senttimetrin kerros kompostia riittää yleensä koko kaudeksi.
Hyvin palanut lanta, kuten lehmän- tai hevosenlanta, on toinen erinomainen orgaaninen lannoite. On kuitenkin erittäin tärkeää käyttää ainoastaan kunnolla maatunutta lantaa, sillä tuore lanta on liian voimakasta ja voi polttaa kasvin juuret. Palanut lanta sekoitetaan maahan jo syksyllä tai varhain keväällä ennen istutusta tai levitetään olemassa olevien kasvien juurelle. Lanta sisältää runsaasti typpeä ja muita tärkeitä ravinteita sekä parantaa merkittävästi maan mururakennetta, mikä on hyödyllistä erityisesti tiiviillä savimailla.
Vihantalannoitus on luonnonmukainen keino parantaa maaperän laatua ja ravinteikkuutta ennen myskimalvan istutusta. Vihantalannoituskasvit, kuten apilat tai virnat, sitovat ilmasta typpeä juurinystyröihinsä. Kun nämä kasvit muokataan maahan juuri ennen kukintaa, ne luovuttavat sitomansa typen ja muun orgaanisen aineksen maaperään seuraavien kasvien hyödynnettäväksi. Tämä menetelmä soveltuu erinomaisesti uuden kasvimaan perustamiseen tai laajemman, niittymäisen alueen valmisteluun myskimalvalle. Se on kestävä tapa ylläpitää maan hedelmällisyyttä ilman ulkopuolisia lannoitteita.
Muita hyödyllisiä orgaanisia lannoitteita ovat esimerkiksi ruohosilppu ja puuntuhka. Tuoretta ruohosilppua voi levittää ohuena kerroksena katteeksi kasvien juurelle. Hajotessaan se vapauttaa maahan typpeä ja muita ravinteita. Puuntuhkaa voidaan käyttää kaliumin ja kalkin lähteenä, mikä on hyödyllistä myskimalvalle, joka pitää lievästi emäksisestä maasta. Tuhkaa tulee kuitenkin käyttää harkiten ja pieniä määriä kerrallaan, sillä se nostaa voimakkaasti maan pH-arvoa. Sitä ripotellaan kevyesti kasvin ympärille varhain keväällä.
Väkilannoitteiden käyttö
Vaikka orgaaninen lannoitus on ensisijainen vaihtoehto, väkilannoitteita voidaan käyttää harkitusti tietyissä tilanteissa. Jos maaperä on todistetusti erittäin köyhä ja orgaanisia aineksia ei ole saatavilla, hitaasti liukeneva, moniravinteinen yleislannoite voi antaa kasville hyvän alun. Tällainen lannoite annetaan keväällä valmistajan ohjeiden mukaan, ja se vapauttaa ravinteita tasaisesti useiden kuukausien ajan. On tärkeää valita valmiste, jonka typpi-fosfori-kalium (N-P-K) -suhde on tasapainoinen, jotta se ei edistä pelkästään lehtikasvua.
Nestemäiset lannoitteet, jotka sekoitetaan kasteluveteen, tarjoavat nopean avun, jos kasvi kärsii selkeästä ravinne-epätasapainosta. Jos lehdet ovat kalpeat ja kasvu heikkoa, mieto annos nestemäistä yleislannoitetta voi piristää kasvin nopeasti. Kukinnan edistämiseksi voidaan käyttää niin sanottua kukkalannoitetta, jossa on vähemmän typpeä ja enemmän fosforia (P) ja kaliumia (K). Fosfori on tärkeä kukkien ja juuriston kehitykselle, kun taas kalium parantaa kasvin yleistä elinvoimaisuutta ja vastustuskykyä. Nestemäistä lannoitetta annetaan vain kasvukaudella, noin 2-4 viikon välein tarpeen mukaan.
Ylilannoituksen vaara on suurin juuri väkilannoitteita käytettäessä. On ehdottoman tärkeää noudattaa pakkauksen annosteluohjeita tarkasti, tai jopa käyttää hieman suositeltua laimeampaa seosta. Liika lannoitus voi ”polttaa” kasvin juuret, mikä näkyy lehtien reunojen ruskettumisena ja kasvin näivettymisenä. Se voi myös huuhtoutua sadeveden mukana ja kuormittaa ympäristöä. Muista aina, että myskimalvan kohdalla on parempi lannoittaa liian vähän kuin liian paljon.
Astiakasvatuksessa väkilannoitteiden käyttö on usein perustellumpaa kuin avomaalla. Rajallisessa multatilassa ravinteet kuluvat ja huuhtoutuvat pois kastelun myötä nopeammin. Siksi ruukuissa kasvavia myskimalvoja on yleensä lannoitettava säännöllisesti koko kasvukauden ajan. Tähän tarkoitukseen sopii hyvin kasteluveteen sekoitettava nestemäinen lannoite. Lannoitus aloitetaan keväällä, kun kasvu on lähtenyt käyntiin, ja sitä jatketaan noin joka toisen tai kolmannen viikon välein aina elokuun alkuun asti.
Ravinnepuutosten tunnistaminen
Vaikka myskimalva on vaatimaton, se voi joskus kärsiä ravinnepuutoksista, erityisesti köyhässä tai yksipuolisessa maaperässä. Yleisin oire on lehtien värin muuttuminen. Typen puute näkyy tyypillisesti vanhempien, alempien lehtien tasaisena kellastumisena ja yleisenä kasvun hidastumisena. Kasvi näyttää kalpealta ja heikolta. Pieni annos typpipitoista lannoitetta, kuten verijauhoa tai laimennettua nokkoskäytettä, voi korjata tilanteen nopeasti. Myös kompostin lisääminen auttaa pitkällä aikavälillä.
Fosforin puute voi ilmetä lehtien sinertävänä tai purppuraisena sävynä sekä heikkona kukintana ja juuriston kehityksenä. Vaikka fosforin puute on harvinaisempaa, se voi esiintyä erityisesti hyvin happamassa maassa. Luujauho on hyvä, hitaasti vaikuttava orgaaninen fosforin lähde. Maan pH-arvon nostaminen kalkitsemalla voi myös parantaa fosforin saatavuutta kasville. Tasapainoinen yleislannoite sisältää yleensä riittävästi fosforia kasvin tarpeisiin.
Kaliumin puute on myös yksi mahdollinen ongelma, joka heikentää kasvin yleiskuntoa, vastustuskykyä taudeille ja kuivuudensietokykyä. Oireena voi olla lehtien reunojen kellastuminen ja ruskettuminen, joka etenee lehden kärjestä tyveen päin. Kukkien väri voi myös haalistua. Puuntuhka on erinomainen orgaaninen kaliumin lähde, jota voidaan käyttää harkiten. Myös merileväuutteet ja kaliumpitoiset nestemäiset lannoitteet auttavat korjaamaan puutostilan tehokkaasti.
On tärkeää muistaa, että lehtien kellastuminen ei aina johdu ravinteiden puutteesta. Myös liikakastelu, kuivuus, juurivauriot tai väärä pH-arvo voivat aiheuttaa samankaltaisia oireita. Ennen lannoitukseen ryhtymistä onkin syytä tarkistaa kasvin kasvuolosuhteet kokonaisvaltaisesti. Maaperän pH-arvon mittaaminen voi olla hyödyllistä, sillä liian hapan tai emäksinen maa voi estää kasvia hyödyntämästä maassa jo olevia ravinteita. Myskimalva viihtyy parhaiten neutraalissa tai lievästi emäksisessä maassa (pH 6.5 – 7.5).
Lannoituksen ajoitus ja yhteenveto
Lannoituksen oikea ajoitus on yhtä tärkeää kuin oikean lannoitteen valinta. Myskimalvan lannoitustarve painottuu voimakkaasti kasvukauden alkuun. Päälannoitus annetaan keväällä, kun kasvi herää talvilevosta ja aloittaa voimakkaan kasvun. Tämä voi olla kerros kompostia tai pieni annos hitaasti liukenevaa yleislannoitetta. Tämä kevätlannoitus antaa kasville tarvittavat resurssit vahvan lehdistön ja runsaan kukinnan kehittämiseen.
Kesällä, kukinnan ollessa runsaimmillaan, lisälannoitusta tarvitaan harvoin, ellei kasvi näytä selviä puutosoireita. Jos kukinta alkaa hiipua ennenaikaisesti tai lehdet kalpenevat, voidaan antaa mietoa, nestemäistä kukkalannoitetta kastelun yhteydessä. Tämä antaa kasville nopeasti energiaa uusien nuppujen muodostamiseen. Lannoitus tulee kuitenkin lopettaa viimeistään elokuun alussa, jotta kasvi ehtii valmistautua tulevaan talveen.
Syksy on lepoaikaa myös lannoituksen suhteen. Syyslannoitusta ei suositella myskimalvalle, sillä se voi häiritä kasvin luonnollista talveentumista. Ainoa poikkeus on syksyllä tehtävä maanparannus, jossa maahan sekoitetaan hitaasti hajoavaa orgaanista ainetta, kuten kompostia tai palanutta lantaa, seuraavan kevään istutuksia varten. Tämä ei kuitenkaan ole suoraan olemassa olevan kasvin lannoitusta, vaan maaperän hoitoa.
Yhteenvetona voidaan todeta, että myskimalvan lannoitus on yksinkertaista ja vaivatonta, kunhan muistaa maltin. Ensisijainen tavoite on ylläpitää tervettä ja elävää maaperää orgaanisten aineiden avulla. Hyvinvoiva maaperä tuottaa hyvinvoivan kasvin, joka ei juurikaan kaipaa lisäravinteita. Tarkkaile kasvisi vointia, reagoi sen tarpeisiin ja vältä ylilannoitusta – näillä ohjeilla varmistat, että myskimalvasi kukkii kauniisti ja runsaasti vuodesta toiseen.
