Myskimalvan istuttaminen ja lisääminen ovat palkitsevia puutarhatöitä, jotka tuovat helposti ja nopeasti luonnonmukaista kauneutta ja runsasta kukintaa pihapiiriin. Tämä perinteinen perenna on sopeutuvainen ja vaatimaton kasvi, jonka onnistunut juurruttaminen ja kasvattaminen perustuu muutamien yksinkertaisten vaiheiden noudattamiseen. Oikean istutusajankohdan ja -paikan valinta luovat vankan perustan kasvin tulevalle menestykselle. Lisäksi myskimalva tarjoaa useita helppoja tapoja lisätä sen määrää puutarhassa, olipa kyse sitten siemenistä kasvattamisesta, pistokkaista juurruttamisesta tai olemassa olevan kasvuston jakamisesta. Näiden menetelmien avulla voit helposti laajentaa myskimalvan kasvualuetta tai jakaa tätä ihastuttavaa kasvia ystävien ja naapureiden kanssa.
Oikean istutuspaikan valinta on ensimmäinen ja tärkein askel onnistuneeseen kasvatukseen. Myskimalva kukoistaa aurinkoisessa ja lämpimässä paikassa, jossa se saa runsaasti valoa tuottaakseen parhaan mahdollisen kukinnan. Maaperän tulisi olla hyvin vettä läpäisevää, sillä kasvi ei siedä juurillaan seisovaa vettä, mikä voi johtaa juurimätään erityisesti talvella. Ihanteellinen maa on hiekkapitoista ja kalkittua, mutta myskimalva sopeutuu monenlaisiin maalajeihin, kunhan salaojitus on kunnossa. Ennen istutusta maa kannattaa muokata kuohkeaksi ja puhdistaa huolellisesti monivuotisista rikkaruohoista, jotka voisivat kilpailla nuoren taimen kanssa.
Paras aika istuttaa esikasvatettuja taimia on keväällä, kun hallanvaara on ohi, tai alkusyksystä. Kevätistutus antaa kasville koko kesän aikaa juurtua ja vakiintua ennen talven tuloa. Syysistutuksessa on tärkeää, että se tehdään riittävän ajoissa, jotta kasvi ehtii juurtua kunnolla ennen maan jäätymistä. Istutuskuopan tulisi olla hieman juuripaakkua suurempi. Taimi asetetaan kuoppaan samaan syvyyteen kuin se on ollut taimiruukussa, ja kuoppa täytetään mullalla, joka tiivistetään kevyesti taimen ympärille. Huolellinen kastelu heti istutuksen jälkeen varmistaa juurien hyvän kontaktin ympäröivään maahan.
Myskimalvan lisääminen siemenistä on helppo ja edullinen tapa saada suuri määrä uusia kasveja. Siemenet voidaan kylvää suoraan avomaalle myöhään syksyllä tai varhain keväällä. Syyskylvö jäljittelee kasvin luonnollista siementämistä ja antaa siemenille niiden tarvitseman kylmäkäsittelyn, mikä edistää itämistä seuraavana keväänä. Kevätkylvö onnistuu myös hyvin, kun maa on lämmennyt ja muokattavissa. Siemenet peitetään vain ohuella multakerroksella, ja kylvöstä pidetään kosteana, kunnes taimet ovat itäneet. Esikasvatus sisätiloissa on myös hyvä vaihtoehto, jolloin kylvö tehdään maalis-huhtikuussa.
Jakaminen on tehokas tapa lisätä ja samalla nuorentaa vanhempia, hyvin vakiintuneita myskimalvakasvustoja. Paras aika jakamiselle on varhain keväällä, juuri kun uusi kasvu alkaa, tai syksyllä kukinnan jälkeen. Koko kasvi kaivetaan varovasti ylös maasta ja juuripaakku jaetaan terävällä lapiolla tai veitsellä pienempiin osiin. Jokaisessa jaetussa osassa tulee olla sekä juuria että kasvullisia silmuja. Nämä uudet taimet istutetaan välittömästi uusiin kasvupaikkoihinsa ja kastellaan huolellisesti, jotta ne toipuvat nopeasti jaosta ja jatkavat kasvuaan.
Lisää artikkeleita tästä aiheesta
Siemenestä kasvattaminen
Siemenestä kasvattaminen on perinteisin ja luonnonmukaisin tapa lisätä myskimalvaa. Siemenet itävät parhaiten, kun ne saavat lyhyen kylmäkäsittelyn, mikä tekee syyskylvöstä erittäin suositeltavan. Kun siemenet kylvetään suoraan avomaalle syys-lokakuussa, talven kylmyys ja kosteus rikkovat luonnollisesti siemenen lepotilan, ja itäminen käynnistyy voimakkaasti seuraavana keväänä. Tämä menetelmä säästää vaivaa ja tuottaa usein vahvempia ja terveempiä taimia, jotka ovat alusta alkaen sopeutuneet paikallisiin olosuhteisiin. Kylvöpaikka kannattaa merkitä huolellisesti, jotta pieniä taimia ei tule vahingossa kitketyksi pois keväällä.
Kevätkylvö suoraan avomaalle on myös toimiva vaihtoehto, kunhan maa on riittävän lämmin. Maa valmistellaan muokkaamalla ja tasoittamalla se kylvöä varten. Siemenet voidaan kylvää riveihin tai hajautetusti halutulle alueelle. Tärkeää on peittää siemenet vain hyvin ohuella multakerroksella, sillä ne tarvitsevat valoa itääkseen. Kylvöksen säännöllinen kosteana pitäminen on ratkaisevan tärkeää itämisen onnistumiselle. Kun taimet ovat kasvaneet riittävän suuriksi ja niissä on muutama oikea lehti, ne voidaan harventaa sopivaan istutusväliin, joka on noin 30-40 senttimetriä.
Esikasvatus sisätiloissa on erinomainen tapa aikaistaa kukintaa ja varmistaa taimien hyvä alku. Kylvö tehdään yleensä maalis-huhtikuussa kylvömultaan. Siemenet peitetään vain kevyesti esimerkiksi vermikuliitilla. Kylvös pidetään kosteana ja sijoitetaan valoisaan ja lämpimään paikkaan. Itämisen jälkeen taimet siirretään hieman viileämpään ja mahdollisimman valoisaan paikkaan, jotta ne eivät veny pituutta. Kun taimet ovat riittävän suuria käsiteltäviksi, ne koulitaan eli istutetaan omiin pieniin ruukkuihinsa. Taimia karaistaan vähitellen ulkoilmaan ennen niiden lopullista istuttamista ulos yöhallojen mentyä.
Omien siementen kerääminen on helppoa ja hauskaa. Anna muutaman terveen kukan kukkia loppuun ja muodostaa siemenkotia. Kun siemenkodat muuttuvat ruskeiksi ja kuiviksi, ne ovat valmiita kerättäviksi. Siemenet irtoavat helposti kuivasta kodasta. Kerätyt siemenet on hyvä kuivattaa ilmavassa paikassa muutaman päivän ajan, minkä jälkeen ne säilytetään paperipussissa kuivassa ja viileässä paikassa seuraavaan kylvöön asti. Omien siementen kerääminen varmistaa, että sinulla on aina saatavilla juuri sinun puutarhassasi menestyneiden kasvien jälkeläisiä.
Taimien istuttaminen
Ennen taimien istuttamista on maaperän valmistelu avainasemassa. Alue, jolle myskimalvat istutetaan, tulee puhdistaa rikkaruohoista ja maa tulee kääntää ja kuohkeuttaa noin lapionterän syvyydeltä. Tämä parantaa maan ilmavuutta ja vedenläpäisevyyttä sekä helpottaa nuorten juurien kasvua. Jos maa on hyvin tiivistä savea, sen rakennetta voidaan parantaa lisäämällä karkeaa hiekkaa ja orgaanista ainetta, kuten kompostia. Tämä ei ainoastaan paranna rakennetta, vaan myös lisää maahan hitaasti vapautuvia ravinteita, jotka tukevat taimen alkukehitystä.
Istutuskuopan tulee olla riittävän suuri, noin kaksi kertaa juuripaakun levyinen ja hieman sitä syvempi. Pohjalle voi lisätä kourallisen kompostia tai hitaasti liukenevaa yleislannoitetta antamaan taimelle hyvän alun. Taimi poistetaan varovasti ruukustaan ja juuripaakkua avataan hellävaraisesti, jos se on tiiviisti kiertynyt ruukun reunoille. Tämä kannustaa juuria kasvamaan ulospäin ympäröivään maahan sen sijaan, että ne jatkaisivat kasvamistaan spiraalina. Taimi asetetaan kuoppaan siten, että juuripaakun yläpinta on samalla tasolla maanpinnan kanssa.
Kun taimi on asetettu oikeaan syvyyteen, kuoppa täytetään mullalla ja tiivistetään kevyesti käsillä, jotta juuripaakun ja mullan väliin ei jää ilmataskuja. Istutuksen jälkeen on erittäin tärkeää kastella taimi perusteellisesti. Runsas kastelu varmistaa, että multa asettuu tiiviisti juurien ympärille ja että taimi saa riittävästi vettä toipuakseen istutusshokista. Ensimmäisten viikkojen aikana istutuksen jälkeen on tärkeää huolehtia säännöllisestä kastelusta, kunnes taimi on selvästi lähtenyt uuteen kasvuun ja juurtunut kunnolla.
Sopiva istutusväli on tärkeä, jotta kasveilla on riittävästi tilaa kasvaa täyteen kokoonsa ilman, että ne kilpailevat liikaa keskenään. Myskimalvalle hyvä istutusväli on noin 30-50 senttimetriä lajikkeesta ja halutusta lopputuloksesta riippuen. Tiheämpi istutus luo nopeammin yhtenäisen ja peittävän kasvuston, kun taas harvempi istutus antaa tilaa yksittäisten kasvien kehittyä suuriksi ja näyttäviksi. Riittävä väli takaa myös hyvän ilmankierron kasvustossa, mikä auttaa ehkäisemään sienitauteja.
Jakaminen ja pistokaslisäys
Vanhempien, suuriksi kasvaneiden myskimalvojen jakaminen on tehokas tapa sekä lisätä kasvia että elvyttää emokasvin kasvua. Vuosien saatossa kasvuston keskusta voi muuttua harvaksi ja puumaiseksi, mikä on merkki siitä, että jakaminen on ajankohtaista. Paras ajankohta toimenpiteelle on varhainen kevät, kun ensimmäiset uudet versot ovat vasta näkyvissä. Tällöin kasvilla on koko kasvukausi aikaa toipua ja juurtua uudelleen ennen seuraavaa talvea. Vaihtoehtoisesti jakamisen voi tehdä myös syksyllä kukinnan päätyttyä.
Jakaminen aloitetaan kaivamalla koko juuripaakku varovasti ylös maasta lapiolla. On tärkeää yrittää saada mukaan mahdollisimman suuri osa juuristosta. Kun paakku on ylhäällä, se puhdistetaan kevyesti liiasta mullasta, jotta jakokohdat ovat paremmin nähtävissä. Tämän jälkeen juuripaakku jaetaan terävällä lapiolla, istutuskuokalla tai isolla veitsellä kahteen tai useampaan osaan. Varmista, että jokaiseen jaettuun osaan jää terveitä juuria ja vähintään muutama kasvusilmu tai verso.
Jaetut palat istutetaan välittömästi uusiin, hyvin valmisteltuihin kasvupaikkoihin. Istutussyvyys pidetään samana kuin se oli emokasvilla. Huonokuntoiset tai kuolleet juurenosat on hyvä leikata pois ennen istutusta. Istutuksen jälkeen taimet kastellaan runsaasti. Jakamisen jälkeen on normaalia, että kasvit nuupahtavat hieman, mutta ne virkoavat yleensä muutamassa päivässä, kun juuret alkavat jälleen imeä vettä. Säännöllinen kastelu on tärkeää jakamista seuraavien viikkojen ajan.
Vaikka myskimalvan lisääminen pistokkaista ei ole yhtä yleistä kuin siemenistä kasvattaminen tai jakaminen, se on täysin mahdollista. Pistokkaat otetaan yleensä kesällä kasvin puolikypsistä, ei-kukkivista versoista. Noin 10-15 senttimetrin mittainen latvapistokas leikataan terävällä veitsellä juuri lehtihangan alapuolelta. Alimmat lehdet poistetaan, ja pistokas työnnetään kosteaan, hiekkaiseen multaan tai vermikuliittiin. Pistokasruukun päälle voi laittaa muovipussin ilmankosteuden lisäämiseksi. Juurtuminen kestää yleensä muutaman viikon, jonka jälkeen uusi taimi voidaan istuttaa omaan ruukkuunsa kasvamaan.
Leviämisen hallinta
Myskimalva on tunnettu innokkaasta itsesiementämisestään, mikä voi olla sekä siunaus että kirous puutarhurille. Jos tavoitteena on luoda luonnollinen, niittymäinen istutus, kasvin voi antaa vapaasti siementää ja levitä. Tämä luo kauniita, dynaamisia kasvustoja, jotka muuttavat muotoaan vuodesta toiseen ja täyttävät tyhjiä paikkoja puutarhassa. Tällaisessa puutarhassa myskimalva elää omaa elämäänsä, ja puutarhurin rooli on lähinnä tarkkailla ja tarvittaessa hieman ohjailla sen leviämistä. Ylimääräiset taimet on helppo tunnistaa ja poistaa tai siirtää toiseen paikkaan.
Jos kuitenkin haluat pitää myskimalvan tarkasti sille osoitetulla paikalla perennapenkissä, sen leviämistä on aktiivisesti hallittava. Tehokkain tapa estää hallitsematon leviäminen on leikata kuihtuneet kukat pois ennen kuin ne ehtivät tuottaa kypsiä siemeniä. Tämä ”deadheading”-tekniikka ei ainoastaan estä siementämistä, vaan myös kannustaa kasvia tuottamaan lisää kukkia, pidentäen näin kukintakautta. Tämä vaatii säännöllistä tarkkailua ja toimenpiteitä koko kukinta-ajan, mutta se on pieni vaiva verrattuna siihen työhön, mikä ylimääräisten siementaimien kitkemisestä koituu.
Toinen tapa hallita leviämistä on maanpinnan kattaminen. Paksu kerros orgaanista katetta, kuten kuoriketta tai kompostia, kasvin ympärillä estää monien siementen itämisen, koska ne eivät pääse kosketuksiin mullan kanssa eivätkä saa tarpeeksi valoa. Kate myös helpottaa mahdollisesti itäneiden taimien poistamista, sillä ne eivät juurru yhtä tiukasti katteeseen kuin tiiviiseen multaan. Katteesta on myös muita hyötyjä, kuten kosteuden säilyttäminen maassa ja rikkaruohojen kasvun ehkäisy.
Jos siementaimia kuitenkin pääsee syntymään liikaa, ne on onneksi suhteellisen helppo poistaa. Nuoret taimet irtoavat maasta helposti käsin kitkemällä, erityisesti kosteasta maasta. On tärkeää poistaa ne mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, ennen kuin ne ehtivät kehittää vahvan pääjuuren. Ylimääräiset taimet voi myös hyödyntää: ne voi siirtää uusiin paikkoihin puutarhassa tai antaa lahjaksi ystäville. Tämä on kestävä tapa hallita kasvin leviämistä samalla kun hyödynnetään sen runsasta lisääntymiskykyä.
