Pavut ovat lähtökohtaisesti aurinkoisen ja lämpimän paikan kasveja, ja niiden valontarve on huomattavan suuri. Riittävä auringonvalo on elintärkeää yhteyttämisprosessille, jossa kasvi muuttaa valoenergian, veden ja hiilidioksidin sokeriksi eli energiaksi, jota se tarvitsee kasvuun, kukintaan ja sadonmuodostukseen. Jotta pavut voisivat tuottaa runsaan ja laadukkaan sadon, niiden tulisi saada vähintään kuusi, mutta mieluiten kahdeksan tuntia suoraa, esteetöntä auringonvaloa päivässä. Tämä tekee kasvupaikan valinnasta yhden tärkeimmistä päätöksistä papuja istutettaessa.
Kasvupaikan suunnittelussa on tärkeää huomioida auringon kiertokulku päivän aikana. Ihanteellinen paikka on sellainen, johon aurinko paistaa aamusta myöhäiseen iltapäivään. Etelään tai länteen suuntautuvat rinteet ja seinustat ovat usein erinomaisia paikkoja, sillä ne keräävät lämpöä ja tarjoavat maksimaalisen valon määrän. Vältä paikkoja, jotka jäävät suurten puiden, rakennusten tai muiden korkeiden kasvien varjoon suuren osan päivästä. Pienikin varjostus, erityisesti keskipäivän tunteina, voi heikentää sadon määrää merkittävästi.
Valon puute näkyy kasvissa monin tavoin. Kasvit voivat venyä pituutta ja muuttua honteloiksi ja heikoiksi yrittäessään kurkottaa kohti valoa. Tätä ilmiötä kutsutaan etiolaatioksi. Lehdet voivat jäädä pieniksi ja niiden väri voi olla vaaleanvihreä tai kellertävä, mikä on merkki heikentyneestä klorofyllin tuotannosta. Tärkein seuraus on kuitenkin heikko kukinta ja sadonmuodostus. Varjossa kasvi ei tuota riittävästi energiaa kukkien ja palkojen kehittämiseen, ja sato voi jäädä kokonaan saamatta.
On hyvä muistaa, että eri papulajikkeilla voi olla hieman erilaisia vaatimuksia, mutta yleissääntönä voidaan pitää, että mitä enemmän aurinkoa, sen parempi. Edes Suomen kesän pitkät päivät eivät ole liikaa pavuille. Jos puutarhasi on osittain varjoinen, sijoita pavut kaikkein aurinkoisimpaan kohtaan ja jätä puolivarjoa sietävät kasvit, kuten salaatit tai jotkin yrtit, vähemmän valoisiin paikkoihin. Huolellisella suunnittelulla voit varmistaa, että kaikki kasvit saavat tarvitsemansa määrän valoa.
Valon merkitys kasvun eri vaiheissa
Itämisvaiheessa valolla ei ole vielä merkitystä, sillä siemen itää maan alla pimeässä. Heti kun sirkkalehdet kuitenkin murtautuvat maan pinnalle, valosta tulee kriittisen tärkeä tekijä. Ensimmäiset lehdet alkavat välittömästi yhteyttää ja tuottaa energiaa taimen jatkokehitystä varten. Jos nuori taimi ei saa riittävästi valoa, se venyy nopeasti pituutta etsiessään sitä, mikä tekee sen varresta ohuen ja heikon. Tällainen hontelo taimi on altis vioittumaan tuulessa ja on yleisestikin heikompi ja alttiimpi taudeille.
Lisää artikkeleita tästä aiheesta
Lehtien ja varren kasvuvaiheessa riittävä valo takaa, että kasvi kehittyy tanakaksi ja tuuheaksi. Voimakas auringonvalo edistää vahvan ja laajan lehtipinta-alan muodostumista, mikä maksimoi kasvin yhteyttämiskapasiteetin. Tämä luo vankan perustan tulevalle sadonmuodostukselle. Riittävä valo auttaa myös pitämään solmuvälit lyhyinä, mikä tekee erityisesti pensaspavuista napakoita ja tukevia. Varjossa solmuvälit pitenevät ja kasvista tulee harva ja retkottava.
Kukinnan ja palkojen muodostumisen aikaan valon tarve on huipussaan. Yhteyttämisen kautta tuotettua energiaa tarvitaan valtavasti kukkien kehittämiseen, onnistuneeseen pölytykseen ja hedelmöitykseen sekä palkojen ja siementen kasvattamiseen. Jos valoa on liian vähän tässä kriittisessä vaiheessa, kasvi voi varistaa kukkansa tai kehittyneet palot jäävät pieniksi ja huonolaatuisiksi. Auringonvalo vaikuttaa myös palkojen makuun, sillä se edistää sokerien muodostumista.
Sadon kypsymisen kannalta valo on edelleen tärkeää. Se auttaa palkoja saavuttamaan lajikkeelle tyypillisen värinsä ja kokonsa. Kuivattavien papujen kohdalla aurinkoinen ja kuiva sää edesauttaa palkojen tasaista tuleentumista ja kuivumista kasvustossa. Vaikka kasvi sietääkin hieman varjoa paremmin sadonkorjuun loppuvaiheessa, optimaalinen sato saadaan vain, kun valo-olosuhteet ovat hyvät koko kasvukauden ajan alusta loppuun.
Varjostuksen vaikutukset ja sopeutuminen
Vaikka pavut vaativat paljon aurinkoa, täysin varjoisaan paikkaan niitä on turha istuttaa. Pieni, hetkellinen varjo esimerkiksi aamulla tai myöhään illalla ei yleensä haittaa, mutta jos kasvi on varjossa yli puolet päivästä, sadon odotukset on syytä asettaa hyvin matalalle. Varjossa kasvu on hidasta, ja kasvi on alttiimpi monille sienitaudeille, koska kosteus ei pääse haihtumaan lehdistä yhtä nopeasti kuin auringossa. Myös tuholaiset, kuten etanat, viihtyvät paremmin varjoisissa ja kosteissa olosuhteissa.
Joskus puutarhassa ei yksinkertaisesti ole tarjolla täysin aurinkoista paikkaa koko päiväksi. Tällaisessa tilanteessa on tärkeää hyödyntää se valo, mikä on saatavilla. Valitse paikka, joka saa mahdollisimman paljon keskipäivän ja iltapäivän aurinkoa, sillä se on kaikkein voimakkainta. Aamuaurinko on myös tärkeä, sillä se kuivattaa nopeasti yön aikana kertyneen kasteen lehdiltä ja vähentää siten tautiriskiä. Vähiten tärkeä on myöhäisillan aurinko, jonka valon teho on jo heikentynyt.
Yksi keino parantaa valo-olosuhteita on käyttää heijastavia pintoja. Esimerkiksi vaaleaksi kalkittu seinä tai aita kasvimaan takana voi heijastaa merkittävän määrän lisävaloa ja lämpöä kasvustolle. Myös maanpinnan kattaminen vaalealla materiaalilla, kuten oljella, voi hieman lisätä kasvin alaosiin heijastuvan valon määrää. Nämä ovat pieniä keinoja, mutta joskus ne voivat olla ratkaisevia sadon onnistumisen kannalta vähemmän optimaalisella paikalla.
On myös hyvä huomioida, että pavut voivat itse varjostaa toisiaan, jos ne istutetaan liian tiheään. Erityisesti salkopavut voivat muodostaa tiheän lehtiseinän, joka estää valon pääsyn kasvuston alaosiin. Oikeiden istutusetäisyyksien noudattaminen on siis tärkeää paitsi ilmankierron, myös valon tasaisen jakautumisen kannalta. Rivien suuntaaminen pohjois-eteläsuunnassa voi auttaa maksimoimaan auringonvalon hyödyntämisen, sillä näin aurinko pääsee paistamaan rivien väliin päivän aikana.
Valon ja lämmön yhteisvaikutus
Valo ja lämpö kulkevat käsi kädessä, ja molemmat ovat elintärkeitä pavun menestymiselle. Auringonvalo ei ainoastaan tarjoa energiaa yhteyttämiseen, vaan se myös lämmittää maaperää ja ilmaa kasvin ympärillä. Pavut ovat lämpöä rakastavia kasveja, ja niiden kasvu on parhaimmillaan, kun päivälämpötila on 20–28 asteen välillä. Riittävä lämpö on edellytys nopealle itämiselle, voimakkaalle kasvulle ja tehokkaalle ravinteiden otolle maaperästä.
Aurinkoinen kasvupaikka lämpenee keväällä nopeammin, mikä mahdollistaa aikaisemman istutuksen. Lämmin maaperä nopeuttaa itämistä ja vähentää riskiä siementen mätänemiselle. Kasvukauden aikana auringon lämpö edistää kaikkia kasvin elintoimintoja ja nopeuttaa sadon kypsymistä. Erityisesti Suomen lyhyessä ja vaihtelevassa kesässä jokainen lämmin ja aurinkoinen päivä on arvokas.
Kuumimpina kesäpäivinä paahtavassa auringossa lämpötila voi nousta liian korkeaksi, mikä voi stressata kasvia. Yli 32 asteen lämpötilat voivat aiheuttaa kukkien ja palkojen raakileiden varisemista, vaikka vettä olisikin riittävästi. Tämä on kuitenkin Suomessa melko harvinainen ongelma. Maanpinnan kattaminen orgaanisella katteella auttaa tasaamaan maan lämpötilaa ja estää juuristoaluetta ylikuumenemasta. Kate myös vähentää veden haihtumista, mikä auttaa kasvia selviytymään paremmin hellejaksoista.
Kokonaisuutena voidaan todeta, että paras kasvupaikka pavuille on sellainen, joka tarjoaa maksimaalisen määrän suoraa auringonvaloa ja lämpöä. Suojaisa ja etelään viettävä paikka on ihanteellinen. Tällaisissa olosuhteissa pavut kasvavat nopeasti, pysyvät terveempinä ja tuottavat runsaan ja maukkaan sadon. Valon merkitystä ei voi korostaa liikaa, ja sen huomioiminen kasvupaikan valinnassa on palkitsevan papusadon perusta.
